Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Pastat

Näin käsittelet simpukat – Simpukka-chorizopasta

Tunnen pientä pelon sekaista kunnioitusta simpukoita kohtaan, niiden käsittely on kuitenkin helppoa ja valmistaminen nopeaa ja helppoa. Maukas simpukka-chorizopasta valmistuu lähes kokonaan pastan kypsyessä, kun olet ensin käsitellyt simpukat. 

Simpukka-chorizopasta

Vedet ovat juuri nyt kylmiä, mikä tarkoittaa, että myös simpukat ovat parhaimmillaan. Syöminen on vähän näpertämistä, mutta valmistaminen nopeaa ja helppoa, vaikka esivalmistelut kannattaa tehdä huolella.

Simpukoiden käsittelyssä on oikeastaan yksi ainoa kultainen sääntö, jonka noudattaminen on ehdotonta: Vain elävät simpukat ovat syömäkelpoisia. Elävän simpukan tunnistaminen on kuitenkin helppoa. Jos olet vähänkään epävarma, heitä simpukka pois. Ennen pataan päätymistä heitetään pois simpukat, jotka ovat auki, eivätkä napauttamisesta huolimatta sulkeudu. Keittämisen jälkeen puolestaan roskiin joutavat simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Tuoreus on simpukoissa vielä kalaakin suurempi hyve, ne on paras pistää pataan ostopäivänä.

Näin käsittelet simpukat:

Pese huolellisesti simpukat juuresharjalla kylmän veden alla ja poista alareunassa olevat karvaiset haivenet eli parta vaikkapa juuresveitsellä. Simpukoiden kuorissa voi olla hiekkaa, siksi niiden peseminen on tärkeää. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä napakasti vaikkapa veitsellä. Jos se ei sulkeudu, heitä simpukka pois.

Tämän postauksen kommenteissa on mainio vinkki bloggaajakollegaltani Campasimpukalta: Pesemisen jälkeen laita simpukat hetkeksi kylmään suolaveteen. Merihenkisessä ympäristössä simpukat sylkäisevät hiekan sisuksistaan astian pohjalle ja hampaissa rahisee merkittävästi vähemmän syödessä.

Kypsennä simpukat. Simpukoiden keittoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, ylikypsinä ne ovat kumimaisia.

Jos simpukat eivät ole auenneet kunnolla kypsentämisen aikana, heitä ne pois.

Simpukka-chorizopasta sai innoituksensa Glorian Ruoka & Viinin simpukka-pekonipastaohjeesta. Mausteinen chorizo antaa hyvää potkua pastalle. Kevyesti tulisen pastan kanssa sopii parhaiten kuiva tai puolikuiva valkoviini, jossa on hiukan tavallista enemmän jäännössokeria.

Simpukka-chorizopasta

kahdelle ja puolikkaalle (vähennä pastaa 50 g jos teet kahdelle, mutta kastikkeen voit tehdä ohjeen mukaan)

500 g tuoreita sinisimpukoita
250 g spagettia
loraus öljyä
2 salottisipulia tai 1 pieni sipuli
3 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili
80 g chorizoa
125 g kirsikkatomaatteja
loraus valkoviiniä
suolaa
lehtipersiljaa

Käsittele simpukat: Pese ne huolellisesti kylmän veden alla juuresharjalla ja poista parrat juuresveitsellä. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä veitsellä, jos simpukka ei sulkeudu, heitä se pois. Heitä pois myös simpukat, joiden kuori on rikki. Vain eläviä simpukoita on turvallista syödä.

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuutioi chorizo pieniksi kuutioiksi ja puolita kirsikkatomaatit. Silppua lehtipersilja.

Laita pasta vesi kiehumaan, kun vesi kiehuu, laita veteen reilusti suolaa ja nosta spagetti kiehumaan. Keitä pastapakkauksen ohjeen mukaan.

Vähän ennen kuin laitat pastan kiehumaan, kuumenna paistinpannulla tai isossa kattilassa loraus öljyä, lisää sipuli ja kuullota miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, lisää pannulle valkosipuli, chili ja chorizo. Paista muutama minuutti.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä kolmisen minuuttia, lisää pannulle tomaatit ja loraus viiniä. Mausta kevyesti suolalla, muista, että myös simpukoista itsestään tulee suolaa kastikkeeseen. Lisää simpukat. Nosta pannun päälle tiivis kansi ja kuumenna välillä reippaasti ravistaen noin 4 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet.

Kaada pastasta keitinvesi pois. Poista pannulta simpukat, jotka eivät ole auenneet. Kaada pasta pannulle ja sekoita huolellisesti. Nostele lautasille ja ripottele lehtipersiljaa annosten päälle.

SaveSave

Lempeä elokuu – Kesäkurpitsa-mozzarellapasta

Elokuu. Lempeä lempikuukauteni on avannut runsaudensarvensa. Kotimaisia raaka-aineita riittää. Kesäkurpitsa-mozzarellapasta ei tosin vaadi kesäkurpitsaa ja yrttipuskaa kummempaa. Sanovat, että viherpeukalotumpelokin kasvattaa helposti kesäkurpitsaa, tänä ankeana viljelykesänä en ole onnistunut edes siinä.Meillä asuu mies, joka jo ennen juhannusta alkaa hokea, miten kesä on ihan kohta ohi. Juhannuskin viikon päästä. Sama kollektiivinen harhaluulo valtaa sosiaalisen median viimeistään kesäkuun toisella viikolla.

Syytän läpeensä epäonnistunutta brändäystä ja heikkoa odotusten johtamista. Kesäkuu. Nimetä nyt kuukausi, joka harvoin on kesää nähnytkään, harhaanjohtavan odotuksia nostattavaksi. Todellisuuden ja mielikuvien välillä on villapuseron ja kesämekon välinen ammottava aukko. Lapsuuden kesien ja todellisuuden välillä puolestaan kolmekymmentä vuotta ja valikoiva muisti.

Sen sijaan elokuu. Kuukausista lempein. Odotuksista vapaana se yllättää lämpimillä päivillä siinä vaiheessa, kun viimeisetkin ovat jo luovuttaneet helteiden suhteen. Surkean kesän jälkeen elokuu on palauttanut uskoni suomalaiseen kesään tänäkin vuonna.

Ruokaihmiselle elokuu on runsaudensarvi, tuoreita, kotimaisia raaka-aineita riittää. Tämä muutaman raaka-aineen kesäkurpitsa-mozzarellapasta on ollut meidän arki-iltojemme nopea pelastus, kun en ole halunnut tuhlata lämpimiä iltoja hellan ääressä.

Kesäkurpitsa-mozzarellapasta

kahdelle

200 g pastaa
pieni kesäkurpitsa
öljyä paistamiseen
1 pallo buffalomozzarellaa
(tuoreesta sitruunasta puristettua sitruunamehua)
(suolaa)
reilusti mustapippuria
muutama basilikanlehti

Pesto

reilu 1/2 ruukkua basilikaa (tai osa lehtipersiljaa)
1 valkosipulin kynsi
1 rkl pinjansiemeniä kevyesti paahdettuna
1 1/2 rkl parmesania
1 1/2 rkl pecorinoa (tai parmesania)
1/2 dl oliiviöljyä
ripaus merisuolaa

1. Valmista ensin pesto. Paahda pinjansiemeniä kevyesti pannulla. Laita kaikki ainekset korkeaan, kapeaan kulhoon tai purkkiin ja surauta tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella.

2. Laita pastavesi kiehumaan. Mausta reilusti suolalla.

3. Kuutioi tai siivuta kesäkurpitsa.

4. Pastan kiehuessa kuumenna paistinpannu ja paista kesäkurpitsakuutiot tai -siivut paistinpannulla öljyssä pehmeännapakoiksi. Niihin saa tulla hiukan väriä, mutta älä päästä tummiksi, ettei kesäkurpitsasta tule kitkerää.

5. Valuta pasta ja sekoita joukkoon pesto ja kesäkurpitsat. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Rouhi sekaan mustapippuria ja halutessasi purista joukkoon hiukan sitruunamehua. Nosta pasta lautasille ja revi päälle buffalomozzarella. Koristele basilikanlehdillä.

SaveSave

SaveSave

SaveSaveSaveSaveSaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Täydellinen pasta carbonara ja kunnon pastaa marketista

Yhteistyössä Rummo.
Voi olla, että meillä ei hetkeen pasta carbonaraa syödä. Mutta seuraavan kerran, kun syödään se valmistetaan tällä reseptillä. Hyvät naiset ja herrat, tässä se on: Täydellinen pasta carbonara. Tiedän sen. Olen testannut kaikki variaatiot. Löysin myös erinomaisen pastamerkin, Rummon, jossa rakenteen ja maun lisäksi on parasta, että vihdoin kunnon pastaa saa kaikkialla Suomessa. Sain pastaa myös reippaasti jaettavaksi teille: Sata lukijaani voi tilata pastaa kotiin testattavaksi postauksesta löytyvästä linkistä.

täydellinen-pasta-carbonara

Ei kinkkua, kermakastiketta eikä löysää makaronia. Se alkaa olla jo selvää kaikille (paitsi ruokaloiden reseptiikan tekijöille ja keittäjille). Mutta parmesania vai pecorinoa? Pancettaa vai pekonia? Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia? Kermaa? Kaikkiin näihin tiedän nyt vastauksen. Olen testannut, kutsunut pastafriikkejä maistamaan sokkotesteinä ja vetänyt tuloksen yhteen reseptiin. Muut maistelevat viinejä, meillä on levitelty pöydälle lautasellisia pastaa ja analysoitu vivahteita.

Parmesania vai pecorinoa?

Molempia! Tämä oli koko makutestin selvin peli. Pelkästä parmesanista kastikkeesta tulee raskaan ja asteen tunkkaisen makuinen, pelkästä pecorinosta turhan suolainen. Täydelliseen carbonaraan raastetaan puolet parmesania, puolet pecorinoa.

Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia?

Osa resepteistä luottaa pelkkiin keltuaisiin, jotta lopputulos on mahdollisimman kermainen. Kerman sijaan kastikkeen kermaisuus syntyy nimittäin keltuaisista. Pelkistä keltuaisista tehty carbonara on kuitenkin kuivahko, vaikka joukkoon sekoittaisi myös pastan keitinvettä. Silkkisen kastikkeen salaisuus on lukemani perusteella pastan keitinveden tärkkelyksen ja munanvalkuaisen liitto. Sen vahvistivat myös testiversioni, joten valkuaisia on turha heittää viemäriin. Paras carbonara syntyy, kun kastikkeessa on sekä keltuaista että valkuaista – ei kuitenkaan yhtä paljon. Kermaisen kastikkeen saa lisäämällä ylimääräisen keltuaisen. Sen jälkeen kastike ei kaipaa kermaa.

Munien määrä on makuasia. Osa laittaa kahden hengen kastikkeeseen yhden ainokaisen munan, toiset jopa neljä. Minusta testien perusteella passeli määrä on yksi kananmuna syöjää kohden ja sen lisäksi yksi ylimääräinen keltuainen kahdelle.

Kananmunan kohdalla olennaista on myös, ettei se ala kypsyä kokkeliksi, mutta samaan aikaan juusto tarvitsee hiukan lämpöä sulaakseen. Osa hyödyntää lämmitettyä kulhoa, itse teen carbonaran hiukan jäähtyneellä, mutta edelleen lämpimällä pannulla ja sekoitan raivokkaannopeasti kananmuna-juustoseoksen pastan joukkoon.

Pancettaa vai pekonia?

Alunperin carbonarassa on käytetty pancettaa tai giuncialea, joka valmistetaan possunposkesta. Molemmat ovat pekoninkaltaisia, mutta niitä ei ole savustettu. Pekoni ei ole huono vaihtoehto, eikä carbonaraa kannata jättää sen takia tekemättä, ettei muuta peruskaupasta saa. Jos pääset valitsemaan, tartu kuitenkin pancettaan (giunciale on Suomessa lähinnä teoreettinen vaihtoehto). Savustamattomuudessa on vissi viisaus maun kannalta.

Oikeastaan lihanlaatua olennaisempaa on siivujen paksuus. Paras carbonara syntyy siivuista, jotka eivät ole ihan ohuenohuita. Pekonia tai pancettaa ei myöskään kannata paistaa yhtä rapeaksi kuin aamiaispekonia, vaan siihen saa jäädä hiukan rasvaa.

Lihan paistamiseen käytettävä öljy saa hyvää makua valkosipulista, joka laitetaan kokonaisena pannulle. Oksa timjamia paistamisen aikana parantaa lopputulosta entisestään. Muutaman oksan takia ei kannata kuitenkaan ostaa puskaa, mutta jos pihalta löytyy, voi ne nypätä pannulle antamaan makua.

Paras mahdollinen pasta

Carbonaraan valitsen aina spaghetin tai linguinen eli ohuen pitkän pastan, johon kastiketta jää juuri sopivasti pintaan. Kun kastike on yksinkertainen, tarvitaan paras mahdollinen pasta. Laatupasta on karheapintaista, jotta pastaan tarttuu kastiketta, ja purutuntumaltaan napakkaa. Löysä makaroni on pastan irvikuva. Olen hiukan pastauskovainen, artesaanipastan löytämisen jälkeen markettikama on jäänyt hyllyyn.

rummo-maailman-paras-pasta

Nyt on kauppoihin kuitenkin tullut pasta, joka pääsee omaankin ostoskoriini. Rummo mainostaa olevansa maailman parasta pastaa. Siihen luottaa myös Hans Välimäki uudessa Pasta Box -konseptissaan. Parhaat artesaanipastat ovat oma lukunsa, mutta Rummo on kerrassaan erinomainen pasta. Se valmistetaan patentoidulla muotilla, joissa pelkän teflonin sijaan käytetään myös pronssia, mikä takaa tavallista pastaa karheamman pinnan, mutta mahdollistaa kuitenkin teollisen valmistuksen. 100% durumvehnästä valmistetussa pastassa on myös korkea proteiinipitoisuus ja se valmistetaan lähdeveteen.

Kaikesta tästä on seurauksena se, että sitä tuntuu olevan käytännössä mahdotonta keittää yli. Harvinaista kyllä se on al dente jopa lämmitettynä, mutta toki pasta on aina parasta suoraan kattilasta. Rummo on ehdottomasti paras pasta, mitä marketista saa ja hinta-laatusuhteeltaan voittamaton. Myös Rummon gluteeniton versio säilyttää rakenteensa erinomaisesti. Syön gluteenitonta pastaa harvakseltaan, mutta Rummon on paras maistamistani juuri hyvän rakenteensa ansiosta. Napakkaa kuin kunnon durumpasta.

Näin vinkkikeität täydellisen pastan: Reilusti vettä, reilusti suolaa ja iso kattila. Yhden pasta-annoksen hyvä muistisääntö on 10:100:1000 eli 10 g suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola kiehuvaan veteen ja sen jälkeen pasta. Sekoita muutaman kerran kypsymisen aikana ja noudata aina keittoaikaa. Ota tilkka keitinvettä talteen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Voit ohentaa sillä tarvittaessa kastiketta

Haluatko testata Rummoa?

Ole nopea ja tilaa tuotenäyte tästä. Niitä riittää sadalle ensimmäiselle. MUOKATTU: Tuotenäytteet menivät hujauksessa, mutta Rummo arpoo vielä erän tuotteita kaikkien 6.10 klo 12 mennessä yhteystietonsa jättäneiden kesken.

Rummo tulee koko ajan laajemmin myyntiin K-supermarketeihin, Prismaan, K-citymarketeihin sekä Stockmannille. Valikoima vaihtelee myymälöittäin.

Täydellinen pasta carbonara

kahdelle

noin 200 g spaghettia

70 g pancettaa tai pekonia
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
30 g pecorinoa
30 g parmesania
1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi
(pari oksaa timjamia)
mustapippuria
pastan keitinvettä

päälle parmesania ja mustapippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Kuutioi sillä välin pancetta tai pekoni ja raasta juustot. Poista valkosipulista kuori ja paina sen rakenne rikki kevyesti veitsenlappeella.

3. Sekoita kulhossa juustoraaste ja kananmunat sekä keltuainen.

4. Mausta pastan keitinvesi suolalla, kun se kiehuu ja lisää kattilaan pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan al dente.

5. Lisää paistinpannulle öljy, valkosipuli (ja timjaminoksat). Kuumenna öljy paistinpannulla keskilämmöllä, lisää pannulle pancetta tai pekoni ja paista kullanruskeaksi. Poista valkosipuli pannulta, ennenkuin se alkaa ruskistua, jotta öljyyn ei tule kitkerää makua. Pekoniin saa jäädä hiukan rasvaa, eikä sitä kannata paistaa ihan rapeaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle lautaselle, mutta jätä muutama ruokalusikallinen rasvaa pannulle. Poista pannulta myös timjami.

6. Kun pasta on kypsää, ota vajaa desilitra keitinvettä erikseen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Valuta pastasta vesi ja kaada pasta pannulle, jossa olet paistanut pancetan tai pekonin. Lisää pannulle myös pancetta tai pekoni ja sekoita tasaisesti pastan joukkoon.

7. Sekoita pannulle pastan joukkoon muna-juustoseos nopeasti sekoittaen, ettei muna ala kypsyä. Lorauta joukkoon hiukan pastan keitinvettä ja rouhi reilusti mustapippuria.

8. Annostele lautasille ja raasta päälle parmesania.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Rummon kanssa. Rummo on perinteikäs italialainen pastamerkki, jota on tuotu Suomeen pienessä mittakaavassa noin vuoden ajan. Nyt sen saatavuus paranee merkittävästi. Syksyn mittaan sitä alkaa löytyä mm. K-supermarketeista, Prismoista, K-citymarketeista ja Stockmannilta.