Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Muffinssit

Koko skaala käytössä – Rosmariini-juustomuffinssit

Kesän mittaan on odotettavissa koko skaala tunteita, kun paneudun taas puutarhanhoitoon. Ehkä myös niitä ilon hetkiä, olen oppinut lähestymään kesän urakkaa nöyrästi – mitään ei voi pitää itsestäänselvänä. Virittäydyin tunnelmaan istuttamalla pari ruukullista kaupan yrttejä sisälle – valoa on jo riittämiin nirsoimpienkin tarpeisiin.

Rosmariini-juustomuffinssit

Keväällä tulee haukattua hiukan liian iso pala, istutettua liian monta lajiketta ja turhan tiuhaan – että edes joku lähtee. Kasvukauden aikana ehdin kyllästyä veden kantamiseen tiluksille ja harventamiseen – siinä ohessa saan muutamankin lajin riutumaan. Olen oppinut, että kevään alkuinnostuksen jälkeen laiskuus alkaa nostaa päätään. Se on luonteeni laki, jota vastaan on turha pullikoida – siksi minun kannattaa unohtaa hellää hoivaa kaipaavat latva-artisokat ja iloita porkkanoista, jotka kasvavat lähes itsestään. Valita lajikkeita, joiden pussin kyljessä luvataan helpoutta. Tomaattilajikkeita, jotka eivät kaipaa jatkuvaa varkaiden poistoa.

Matkaan mahtuu turhautumista, pettymyksiä – kanien syömiä metsämansikantaimia ja mätiä perunoita sadekesän jäljiltä. Onneksi aina jostain kulmasta puutarhaa nousee myös satoa. Nokkoset kasvavat pyytämättä, niillä pääsee alkuun. Sitten alkavat ilahduttaa yrtit. Kesän aikana käytän niitä holtittomasti, melkein kaiken muun paitsi korianterin olen saanut kukoistamaan niin, että satoa riittää saksittavaksi naapurillekin. Armeliaita kasvatettavia minulle ja muille huolettomansorttisille hyötyviljelijöille. Istuta ja unohda.

En ole esikasvattaja. Yleensä kadun sitä istutusvaiheessa, kun mieli tekisi kokeilla tomatilloja, shisoa ja muita lajikkeita, joita kaupasta ei saa. Niitä ei yleensä saa valmiina taiminakaan. Kaikki se kouliminen ja karaiseminen on kuitenkin sitkeämpiä ihmisiä varten. Tässä vaiheessa vuotta tosiviljelijät ovat jo virittäneet potit ja maitopurkit, idättävät ja esikasvattavat. Minä tyydyn ostamaan kaupasta isoimman rosmariinin ja timjamin, istutan ne kukkaruukkuihin sisälle ja alan korjata satoa. Kevään ensimmäinen ilon hetki.

Koko talven rosmariini tuppaa olemaan niin hävyttömissä hinnoissa, että vaikka yleensä tuhlaan hiukan huolettomasti tuoreisiin yrtteihin, kuuden euron rosmariiniin en taivu. Siksi pääsiäisen aikaan ruukkuun istutettu rosmariini ilahduttaa sitäkin enemmän. Yksi lempiyrteistäni on taas vakituinen vieras keittiössämme. Tällä kertaa saksin muutaman oksan juustoisiin muffinsseihin, joita tarjosin tomaattikeiton kaverina. Valitse muffinsseihin mahdollisimman vahva juusto esim. Västerbottensost antaa hyvin makua.

Rosmariini-juustomuffinssit

noin 8-10 muffinssia

5 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa 
2 oksaa tuoretta rosmariinia (tai reilusti tuoretta timjamia)
3 kananmunaa
1/2 dl öljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
150 g vahvaa juustoa raasteena (esim. Västerbottensost)

1. Voitele muffinssipellin kolot ja kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Hakkaa rosmariini silpuksi. Sekoita kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja rosmariini.

3. Lisää nopeasti sekoittaen joukkoon kananmuna, öljy, turkkilainen jogurtti ja raastettu juusto. Älä vaivaa taikinaa, ettei siihen turhaan synny sitkoa, sekoita vain kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Juuston suolaisuus vaikuttaa aika tavalla lopputuloksen suolaisuuteen, kannattaa maistaa taikinasta suola ja lisätä tarvittaessa. Ohjeen annos on aika maltillinen suolan suhteen.

4. Nostele taikina lusikalla muffinssipellin koloihin. Se turpoaa uunissa noin puolitoistakertaiseksi eli voit täyttää kolot melkein täyteen, jos haluat korkeita, isoja muffinsseja.

5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kullanruskeita ja kypsiä.

Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut

10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute

150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun

tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.

Ruoka-apua Tampereelta – omena-mantelimuffinssit

Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa “rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit

kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.