Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Matkat

På solsidan – Tukholman ruokatärpit

Usein hehkutetaan, että Pohjolan ruokapääkaupunki on Kööpenhamina. Lähes tuplasti suuremmalla asukasmäärällä varustettu Tukholma pistää aika tiukasti kampoihin. Tarjonta on laajaa, ravintola- ja kahvilaelämässä tapahtuu koko ajan ja kaupunki on aika lailla aina auki. Aamusta myöhään yöhön, viikon kaikkina päivinä. Aina voi syödä ulkona. Hyvin.

Kevät on täydellinen aika matkustaa Tukholmaan. Kun omassa pihassamme kirsikat vasta ujosti työnsivät lehtiään esille, Tukholmassa kukinta oli jo täydessä käynnissä. Tämä kevät on toki alkanut poikkeuksellisen aikaisin sielläkin. Huhtikuussa osuimme paikalle niin lämpimänä viikonloppuna, että teki mieli kävellä paitahihasillaan. Ainakin kuin aurinko paistoi, ja aurinkoisemmalla puolella Suomenlahtea se paistaa useammin. På solsidan. Ainakin henkisesti.

Parin lähekkäinen osuneen Tukholman matkan seurauksena, sekosin sen verran Tukholmasta, että blogissa on vietettävä Tukholman teemaviikko. Sanonnan mukaan ruotsalaiset ovat onnistuneet ujuttamaan kolme sanaa suoraan englannin kieleen: Stockholm syndrome, ombudsman ja smörgåsbordet.  Olkoon tämä reilun viikon mittainen teemaviikko smörgåsbord. Runsas kattaus kiinnostavia, paljolti melko uusia ravintoloita ja muita ruokaihmisen osoitteita Tukholmassa.

Trendinenäni ei ole välttämättä aina tiukassa iskussa, mutta juuri nyt Tukholmassa kaivaudutaan punaisille nahkasohville, syödään ravintolassa niin aamiaista, lounasta, päivällistä kuin yöpalaakin, kaikkia samassa paikassa. Ravintolat ovat auki aamusta pikkutunneille. Rentoa, mutkatonta ja laadukasta kunnon kulmabistromeininkiä. Skandinaavinen viileä tyylikkyys on unohdettu. Tilalla on Marrakech-henkeä, ranskalaista tai välimerellistä bistroa, pitkiä baaritiskejä. Jotenkin vanhahtavaa, osin harkitun kulahtanutta, hiukan kitschiä, osin hyvinkin sliipattua, juuri niin rennon trendikästä kuin vain ruotsalaiset osaavat. Porvarillisemmalla puolella kaupunkia toki vähemmän kitschiä ja kulahtanutta.

Bistroilmiössä ja rouheiden paikkojen nousussa on kyse myös kokkien halusta tehdä rennompaa kunnon ruokaa. Fine diningin vääntämisen rinnalle halutaan vastapaino. Michelin-ravintoloiden takataskuina avataan rennompia sisaruksia, hyvissä paikoissa kannuksensa hankkineet kokit kasaavat ronskeja leipiä, investoivat ruokarekkoihin ja grillaavat nyhertämisen sijaan.

Helsingissä on toki orastavasti käynnissä samaa, mutta mittakaava on paljon pienempi. Meillä muutama yritys myy säännöllisesti ruokaa autosta, Tukholmassa lupia on myönnetty sadalle. Kotoisia, matalan kynnyksen kulmabistroja, on Helsingissä kovin vähän, muusta Suomesta puhumattakaan. Suomessa on ketjujen lisäksi vain muutama useamman ravintolan omistava ravintoloitsija. Aamusta yöhön aukiolo vaatii aika tukevasti henkilökuntaa ja on siten monelle yksityisyrittäjälle aika iso riski. Mutta olisiko oikein hyvissä aamiaisissa markkinarakoa edes muutamalle?

Yhteensä viiden päivän otos ravintoloita on toki pieni, mutta silmiinpistävää oli kallistuminen Välimeren suuntaan. Ihan sinne perinteisen Välimeren keittiön suuntaan esimerkiksi Espanjaan, ei siis enää pelkästään Lähi-itään. Lähiruokaa ei erityisesti korostettu, vaikka raaka-aineet ovat varmasti luottotuottajilta, ehkä usein myös läheltä, mutta samalla tunnustetaan tosiasiat. Pelkällä punajuurella ei pärjää koko talvea. Parhaat jutut läheltä ja niitä täydennetään hyvillä lainoilla.

Jos ravintoloiden ruokalistojen perusteella pitäisi ennustaa nousevia raaka-aineita, listaisin ainakin kaksi: Kaprikset ja boqueronekset (marinoidut anjovikset). Muutenkin pitkästä aikaa ihan kunniallisten ravintoloiden listoilla näkyi mm. mozzarellaa, paprikaa ja listoille oli löytänyt myös burrata. Lihoista vankka sija on edelleen possulla, nousussa on selvästi kana. Kasslerin ja lavan jälkeen vaikuttaa siltä, että kiinnostavin osa on possunkylki. Maistuu nostalgisesti lapsuuden grillikyljelle pallogrillistä. Trendijuoma on tietenkin itsetehty limonadi, joko ravintolan oma tai jonkin pienen tuottajan. Mauissa näkyi esimerkiksi sitruunaa, minttua, inkivääriä ja tietenkin kun länsinaapurissa ollaan, seljankukkaa.

Ensimmäiseen postaukseen ajattelin nostaa neljä ravintolaa, jotka jollain lailla tiivistävät tämän postauksen. Ravintolasisarukset Nytorget 6 ja Nybrogatan 38 ovat sieltä fiinimmästä päästä, mutta toisaalta hintatasoltaan erittäin kohtuullisia ja ruokalista on juuri täydellinen helposti lähestyttävään bistroon. Sanovat yhdistävänsä välimerelliset ja ruotsalaiset ruokaperinteet. Jollain kummalla tavalla se toimii. Kolmantena nousevaksi ennustetulla alueella Hornstullissa sijaitseva Linje Tio. Kahta aikaisempaa rosoisempi vaihtoehto. Eikä tästä postauksesta tietenkään sovi unohtaa katuruokaa. Sitä nimittäin Tukholmassa juuri nyt riittää.

Nytorget 6

avoinna joka päivä aamusta myöhään yöhön. Arkisin ovet aukeavat klo 7.30, viikonloppuisin klo 10.

Lounasaikaan ovella leijaileva houkutteleva tuoksu paljastaa jo paikan erikoisuuden. Ravintolan takaosan keittiössä pyörii tirisevä lihavarras. Kyse ei ole kuitenkaan kebabista, vaan rotisserie-varrasuunista, jonne päivällisen kana menee kypsymään jo aamusta.

Nytorget 6 on tyyppiesimerkki aiemmin mainitsemistani siisteistä kulmabistroista. Raakalautaa ja marmoria yhdistävä baaritiski, punaiset nahkasohvat yhdistettynä tummaan puuhun ja moderneihin yksityiskohtiin tarjoavat riittävän sliipatut olosuhteet myös Södermalmilla yleistyneelle taskuliinapopulaatiolle.

Päivä alkaa aamiaisella, viikonloppuisin pyhälounaalla ja jatkuu lounaan ja päivällisen kautta yöpalaan ja drinkkeihin. Lista on hämmentävän laaja, iloinen sekoitus Välimeren aluetta, lihapullia, burgereita ja varraslihaa. Vähän vuorokauden ajasta riippuen. Aamuisin listalla on mm. mysliä, puuroa, maalaisleipää ja skonsseja. Ei mikään brunssi vaan kunnollinen aamiainen. Iltaisinkin ihan kunnon ruokaa, mutta baaritiskillä varmasti moni käy notkumassa myös drinkillä. Alakerrassa suurempi sali, jossa on lava ja ilmeisen säännöllisesti myös livemusaa. Jotenkin kaikki tämä onnistuu olemaan luonteva kokonaisuus. Olisi mukavaa olla tämän paikan kanta-asiakas. Listalta löytyisi taatusti jotain joka fiilikseen.

Kukkaroystävällinen hintataso on iso lisäplussa sekä vuosi sitten avatulle Nytorget 6:lle että samojen omistajien jo pidempään Östermalmilla toimineelle Nybrogatan 38:lle. Kummankaan listalla ei ole yhtään ruokalajia, joka maksaisi yli 200 kruunua. Maut ovat kunnossa. Alkupalat kannattaa jakaa ruokaseuran kanssa, jotta saa maistella useampia. Vartaassa kypsynyt kananpoika oli mehevää ja maukasta. Jälkiruoan kuittasin lasillisella raikasta inkiväärilimonadia.

Linje Tio

Hornsbruksgatan 24, ma-to 11.30-01, pe 11.30-02, la 12-02, su 12-01

Monet sanovat Tjogetin avaamisen vajaa pari vuotta sitten olleen Hornstullin alueelle käänteentekevää. Toistensa kyljessä sijaitsevat Patisserie Bisou Bisou, vanhasta raitiovaunulinjasta nimensä saanut baari ja ravintola Linje Tio sekä parturiliike ovat tuoneet merkittävästi lisää pöhinää alueelle.

Linje Tiossa on etualalla eläväinen, drinkeistään kiitetty baari, jonka baarimikoista pari palkittiin viime vuonna Ruotsin parhaina, takaosassa on vielä ruokasali ja erikseen pari yksityisempää tilaa. Rustiikkia ilmettä ja ronskia ruokaa. Ravintola on kokonaisuudessaan kuhiseva ja meluisa. Täällä ei huudella vieraisiin pöytiin, tuskin edes oman pöydän toiselle puolelle, jos on liikkeellä isommalla seurueella. Sen verran korkeiksi melutaso nousee. Tavallaan se tekee koko paikan tunnelman.

Ruoka oli hyvää, mutta omaan makuuni ehkä turhankin raskasta. Pääruoissa oli yksi kala- ja yksi kasvisvaihto. Muutoin listalla jylläsi liha. Tuhti sellainen. Possunkylkeä, entrecôteta, lampaan kyljyksiä. Niin runsaat annokset, että niistä olisi riittänyt lähes kahdelle. Oma porsaankylkeni tarjoiltiin lautaselta, joka oli lähempänä vatia ja sitä kokoluokkaa oli myös lihapala. Jos menisin uudestaan, ottaisin pari alkupalaa, jotka olivat nekin aika tuhteja, mutta erinomaisia ja päättäisin aterian churroihin, joita saa aivan liian harvoin. Alkuruoat 12-15 euroa, pääruoat 30 euron kieppeillä.

Tukholman ruokarekat

Tukholman kaduilla tuoksuu ihmeellisen hyvältä. Pienempiä kojuja tuli vastaan siellä täällä. Ravintoloiden edessä oli satunnaisesti grilli kuumana ja ruokarekat ovat rullanneet myös Tukholman kaduille.

Ihan samoissa ongelmissa painivat myös tukholmalaiset ruokarekat kuin helsinkiläisetkin. Viranomaiset. Helsingissä Streat Food -tapahtumassa vieraillut Fred’s Food Truckin Fredrik oli ensimmäinen, joka halusi saada auton kaduille nähtyään vastaavia San Franciscossa. Vastaus oli tietenkin ei. Aika pian viranomaiset kuitenkin havaitsivat asiassa piilevät mahdollisuudet. Reunaehdot määritettiin yhdessä yrittäjien kanssa ja luvat myönnettiin ensin 20 yrittäjälle. Nyt lupia on kaikkiaan jo sadalla autolla. Arvioiden mukaan noin pari-kolmekymmentä on päivittäin liikenteessä.

Ilmiöstä on tullut niin iso, että ongelmilta ei ole kokonaan vältytty. Östermalmilla on nähty yhteenottoja ruokarekkojen ja kivijalkaravintoloiden kesken, vaikka rekkojen haittoja muiden liiketoiminnalle on pyritty ehkäisemään mm. määrittelemällä maksimipysäköintiajaksi kaksi tuntia. Kuvioihin on mahtunut myös yritteliäs joukko, joka haluaa hyötyä ilmiöstä tarjoamalla autoille erilaisia markkinapaikkoja.

Ensimmäisen auton kaduille tuonut Fredrik on entisöinyt vanhan saksalaisen leipomoauton ja tehnyt sen myötä paluun ruoan pariin työskenneltyään välissä muissa töissä. Joka päivä kärrystä saa pulled porkia, josta kaikki alkoi ja kasvisvaihtoehdon. Kolmas vaihtoehto vaihtelee päivittäin. Testipäivänä listalla oli pulled porkin vaihtoehtona possunkylkeä (yllätys…) ja erinomaista kimchia. Soosit on nimetty kieli poskessa. Chilinen mangokastike Satan i gatan on nimensä veroinen. Aika tiukka puraisu tottumattomalle.

Monen kymmenen auton myötä tarjonta on tietenkin laajaa. Meksikolaista, falafelejä, banh mi -leipiä… Ohessa linkkejä muutamien autojen kotisivuihin tai Facebook-sivuihin. Niiden ja parinkin tarjolla olevan sovelluksen tai sivuston (esim. hittatrucken.se) kautta on helpointa löytää päivittäiset pysähdyspaikat. Kesäaikaan autoja on joka sunnuntai Katarina Bangatanin Street Food markkinoilla ja Horntullsmarknadilla, mutta myös muualla. Kesäisin monet autoista pitävät luukut auki joka päivä. Mukavampaa aikaa sekä yrittäjien että asiakkaiden kannalta kuin marraskuu.

Fred’s Food Truck – amerikkalaishenkistä ruokaa
El Taco Truck – aitoa meksikolaista ruokaa
BunBun – banh mi -patonkeja
Frick & Hagberg Ab – hampurilaisia
Curbside – hampurilaisia ja jenkkiruokaa

sthlm

Postaus pohjautuu osin Visit Swedenin järjestämään Södermalmin ruokakierrokseen bloggaajille.

Gyl Raum o ain Raum, nii o Gotosta

Kesäloman rengasmatka huipentui Raumalle. Alunperin meillä oli suunnitelmana yöpyä Porissa. Sillä Sipulista bongattu, vajaa kaksi kuukautta sitten naapurikaupunkiin avattu Goto sai kuitenkin muuttamaan suunnitelmia. Top Chef-voittaja Teemu Laurellin johtama keittiö palkitsi valinnasta – reissun parasta ruokaa. 

Paikallisten julkkisten omistamat ravintolat harvoin loistavat kulinaarisella annillaan, mutta mm. raumalaisten jääkiekkoilijoiden ja Laurellin omistama ravintola on toista maata. Vanhan Rauman keskustaan kesäkuussa avattu ravintola on nopeasti saanut ruoan osalta palaset kohdalleen. Selkeitä, hienoja annoksia, jotka kaavittiin lautaselta viimeiseen pisaraan. Goto pyrkii hyödyntämään sesongin parhaita raaka-aineita ja suosii lähialueiden raaka-aineita. Kaikki valmistetaan ravintolan keittiössä alusta loppuun. Hyvät raaka-aineet ja ammattitaito maistuvat lautasella.

leipä

parsaa-ja-haudutettua-munaa3

silliä-ja-perunaa3

Pisteet Gotolle myös ruokalistasta. Klassikkoja mutta myös virkistäviä vaihtoehtoja niille. Ilahduin erityisesti että samalta listalta löytyi sekä karitsakebab tabboulehin, hummuksen, tsatsikin, sumakilla maustetun fenkolisalaatin ja pitaleivän kanssa että klassinen härän sisäfilee Cafe de Paris -kastikkeella. Lähi-idän makumaailmasta on siis tullut salonkikelpoinen myös täällä Pohjolan perukoilla. Ihan siitä ilosta valitsin pääruoaksi kebabin. Pehmeän mausteinen karitsa lisukkeineen oli täysosuma. Tabboulehia olisi tosin terästänyt hiukan reilumpi yrttien käyttö. Cafe de Paris -kastike on mitä ilmeisemmin taas kaivettu parinkymmenen vuoden unohduksesta. Sitä löytyi kesämatkamme ravintoloista useammankin annoksista. Laitakokki kehui erinomaisen kastikkeen lisäksi erityisesti härän kanssa tarjottua lisäkettä uusista perunoista ja kanttarelleista.

härkää-ja-cafe-de-paris

kebab

Sama tahti jatkui loppuun saakka. Raikas sitruunainen jälkiruoka lemon curdista, sitruunasorbetista ja marengista sai hyrisemään tyytyväisyydestä. Yhtä tyytyväisiä oltiin myös pöydän toisella puolella mansikkajäätelöön, maitomousseen ja marinoituihin mansikoihin. Kokonaisuutena ateria oli napakymppi. Goton takia tehty pysähdys Raumalla kannatti.

Valitettavasti ainakaan yksittäisen illallisemme perusteella tarjoilua ei ole saatu vielä vastaamaan ruoan tasoa. Se on onneksi todella ystävällistä ja ravintolassa on mukava tunnelma, mutta harmittavan toistaitoinen kuva palvelusta jäi. Tarjoilijamme unohti pöydästämme niin veden kuin leivätkin. Pääruokamme oli unohdettu tilata keittiöstä ja jälkiruokaa odotimme yli puoli tuntia jälkiruokaviinit laseissa. Kolmen ruokalajin illallinen kesti kaikkiaan melkein kolme tuntia ja siihen sisältyi tuskastuttavan paljon odottamista. Illan aikana meitä palveli kaikkiaan kolme tarjoilijaa, eikä tieto tilauksista siirtynyt seuraavalle.

Gotossa panostetaan paljon ruokaan ja raaka-aineisiin, mutta meidän tarjoilijamme ei juurikaan tiennyt, mitä tarjolla oli. Hän kehui heidän olevan erityisen ylpeitä, että he voivat tarjota Haugesundin silliä. Kun kysyimme, mikä tekee siitä erityistä, hänellä ei ollut asiasta tarkempaa tietoa. Kaikki pienimmätkin kysymykset ruoasta johtivat keikkaan keittiössä. Salihenkilökunnan preppaus raaka-aineista ja ruoasta nostaisi kokemusta entisestään. Goton ruokalista on voimassa aina pidemmän ajanjakson, joten se olisi varmasti mahdollista. Ravintolan verkkosivuilla kerrotaan, että he suosivat raaka-aineita mahdollisimman läheltä, paikallisilta tuottajilta. Se kannattaisi tuoda esiin myös asiakkaalle. Toki hyvät raaka-aineet maistaa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla niistä hiukan tarkemmin.

Kokonaisuutena Goto on kuitenkin hieno ravintola. Kesäaikaan ravintola oli lähes täynnä ihan tavallisena maanantainakin. Toivottavasti raumalaiset ottavat sen omakseen myös turistikauden ulkopuolella. Goto on nimittäin virkistävä lisä Helsingin ulkopuoliseen ravintolatarjontaan. Ruoan osalta se pärjää erinomaisesti pääkaupunkiseudun eturivin ravintoloille, suurin ero on maltillisemmassa hinnoittelussa: alkuruoat 8-9 euroa, pääruoat 19-29 euroa, jälkiruoat 9 euroa. Tarjoilun lapsuksetkin on helppo antaa anteeksi, kun muistaa, että ravintola ottaa vasta ensimmäisiä askeleitaan. Toivon niiden olevan lastentauteja. Jos tieni vie taas Raumalle, vie se varmasti myös Gotoon. Jos asuisin Raumalla, ryhtyisin kantikseksi.

Goto, Kuninkaankatu 17, Rauma. Avoinna maanantaista lauantaihin. 

*******

Ok, let’s face it, you do not tend to have great culinary pleasures in restaurants owned by the local celebs and star athletes. Goto, newly opened restaurant in the old town of Rauma, may be partially owned by icehockey players, but it served us an awesome dinner. Local, seasonal, quality ingredients cooked to perfection. Top Chef Teemu Laurell and his kitchen team have put together an interesting menu in which the modernized old classics like beef tenderloin with Café de Paris sauce meet Middle Eastern flavours of Goto’s grilled baby lamb kebab. 

Goto, Kuninkaankatu 17, Rauma. Open Mon-Sat

Hangon keksinä

Jos voittaisin lotosta, kesäosoitteeni olisi Bulevardi tai Esplanaadi. Voisi se olla Korkeavuorenkatukin, kunhan huvilani olisi Hangossa. Ihan siinä tenniskenttien lähellä. Sopivan urbaaneja osoitteita kaltaiselleni poispilatulle, kaupunkilaiselle lomanviettäjälle.

Hanko aiheuttaa välittömän halun pukeutua navyraitaan ja ajaa Jopolla korikassi olkapäällä tennismaila kainalossa kunnon kesähankolaisten tapaan. Ehkä pikkukaupungin hillitty charmi tarttuisi minuunkin. Pyörähdys Hangossa tuntuu melkein siltä kuin olisi käynyt ulkomailla. Kesähankolaiset, turistit ja vierasvenesatama herättävät pikkukaupungin eloon.

Hanko on juuri sopivan pieni leppoisaan lomaan – ei liikaa mitään, mutta tarpeeksi kaikkea. Hieno luonto, 130 kilometriä rantaviivaa ja 30 kilometriä hiekkarantaa. Matkailijoiden ansiosta kaupungissa on 9 000 asukkaan pikkukaupungiksi myös poikkeuksellisen hyvä ravintolatarjonta, mutta samalla matkailijoita ei ole kuitenkaan niin paljon, etteikö kaupungista löytyisi myös omaa rauhaa ja rannalta mukavia kallionkoloja ja sopukoita, joihin piiloutua kirjan kanssa.

Hotelli Regatan remontti ja uudehko B8-designhostelli ovat lisänneet Hangon majoituskapasiteettia hiukan. Kaltaiseni hienohelma, joka suostuu asumaan vain huoneessa, jossa on oma kylpyhuone, onnistui poikkeuksellisesti löytämään huoneen vielä edellisenä päivänä ennen minilomaa. Yleensä osoitteemme on ollut Villa Maija – sinne haluavat kaikki muutkin, joten sen madon pystyi aiemmin nappaamaan vain aikaiset linnut. Tällä kertaa yövyimme hotelli Regatassa, jolle remontti on tehnyt terää.

Hangon ainoa huono puoli on lyhyt sesonki. Käytännössä elokuun alkupuolella – viimeistään koulujen alkaessa kaupunki hiljenee tyystin. Se taas tarkoittaa, että yrittäjien on tahkottava lähes koko vuoden tulot muutaman kuukauden aikana. Hyviä löytöjä ja edullisia hintoja kaupungista on siis sesongin aikana turha hakea. Esimerkiksi kylpyhuoneellisesta majoituksesta kannattaa varautua maksamaan noin 150 euroa.

Hangon Makaronitehdas

Satamakatu 15

makaronitehdas

Hangon Makaronitehdas on uudehko tulokas makasiinien ruokatarjontaan. Ravintolassa valmistetaan itse pastat luomumunista ja durumvehnästä, oikeaoppisesti pronssisuuttimilla.

Ruokalistalla on kattavasti houkuttelevanoloisia pastoja, muutama alkuruoka ja jälkiruoka. Pastat olivat maukkaita. Ihastuin erityisesti tuoremakkarapastani kevyeen fenkolin vivahteeseen. Laitakokin puttanesca oli omaan makuuni turhan sardiininen, kala maistui kastikkeesta vahvasti läpi. Toisaalta annoksen valinneen mielestä se oli mitä mainiointa. Makuasia sekin tietenkin.

tuoremakkarapasta

Pasta-annokset olivat valtavia, eikä ainakaan meihin olisi mahtunut mitään muuta – minuun ei mahtunut edes oma pasta-annokseni. Ehkäpä annoksista voisi olla valittavissa kaksi eri kokoa.

Ravintoloitsijat etsivät parhaillaan samalle konseptille sopivaa tilaa myös Helsingistä. Vielä oikeaa ei ollut löytynyt. Helsingistä puuttuu hyvä, mutkaton ja laadukas pastaravintola, joten ottaisin makaronitehtailijat ilolla myös lähemmäs kotia. Listalle jäi vielä testattavaa.

Pastat noin 15-20 euroa.

Ravintola Makasiini

Satamakatu 9 

Makasiini on meidän Hanko-perinteemme. Olen käynyt Hangossa kaikkiaan viitisen kertaa ja joka kerta olemme syöneet siellä. 1999 avattu ja vuonna 2006 parhaaksi saaristolaisravintolaksi valittu ravintola ei ole tuottanut koskaan pettymystä. Mutkatonta, runsasta ruokaa paikallisista raaka-aineista.

Viimeisestä vierailusta on poikkeuksellisesti jokunen vuosi, mutta ravintola on säilyttänyt suosionsa. Lauantaina tupa oli täynnä ja itsellekin tuli lähes hiki, kun seurasi henkilökunnan kiirettä. Suosiolle on syynsä. Söin alkuun kalapöydästä muutamia sillejä ja kaloja. Perusvarmaa ja maistuvaa. Pääruokana erinomaista maitovasikanposkea tryffeliperunapyreen kanssa. Ylikypsä poski oli juuri sopivan mureaa, kastike maukas ja tryffeliä oli pyreessä tömäkästi, se todella maistui. Makasiinin keittiössä osataan.

makasiinin-ruoat

Ilmeisesti merenkävijät ovat nälkäisiä, sillä ruokalistalla oli varsin tuhtia tavaraa. Makasiinin ruokalista on voimassa lähes koko vuoden, lisäksi on viikoittain vaihtuvia sesongin herkkuja. Keskellä parasta uuden sadon kasvisten ja perunoiden sesonkia illallisiltamme pääruokavaihtoehdoista kolmen lisäkkeenä oli perunamuussia tai soseutettua perunaa. Täydellistä ruokaa syksyn sateisiin, mutta omaan makuuni turhan tuhtia keskellä hehkeintä heinäkuuta. Perunamuussi oli lisäkkeenä jopa sesonkimenun pääruoassa, joka oli paistettua vasikanmaksaa.

Annokset olivat täälläkin valtavia. Tuntuu pahalta jättää puolet annoksesta syömättä. Enkä ollut ainoa, sillä samaa valiteltiin myös naapuripöydissä kahdenkin seurueen toimesta (myönnän, vilkuilin vieraisiin pöytiin). Edes jälkiruokavatsassa ei ollut tilaa enää pääruoan jälkeen – paitsi lusikalliselle pöytäseuran lautaselta.

Alkuruoat noin 15 euroa, pääruoat noin 25 euroa, päivän menu 45 euroa.

*******

Hanko, a small town in the southern Finland wakes up during the summertime thanks to a large number of visitors attracted by its nature, beaches, guest harbour and small town charm. For a town of less than 10 000 inhabitants Hanko has also surprisingly many great restaurants.

One of the newer ones, Hangon Makaronitehdas, is known for its fresh organic pasta made daily in their own pasta factory. Organic eggs, durum wheat and bronze blades in the pasta machines are the secrets behind their pasta. We had a lovely Saturday lunch there. A huge plate full of delicious pasta left no room for dessert. 

Makasiini, one of my long-time favourites, has never let me down. Perfect veal cheek and mashed potatoes with black truffle made my day, eventhough I would have been delighted to find more of the season’s delicious new crop on the menu. The comfort food for the autumn and winter like wiener schnitzel and veal liver with mashed potatoes felt a bit too hearty for the summer season. The popular restaurant is however worth a visit. Book ahead.