Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Marjat

Nuolaise ennen kuin tipahtaa – Mansikka-vesimelonimehujäät

Mansikka ja vesimeloni on raikas yhdistelmä. Hellepäivinä erityisesti jäädytettynä. Mansikoita saa ympäri vuoden, mutta mikään ei voita kotimaisia. Ulkomailta tuodut lajikkeet on jalostettu ennen kaikkea kestämään kuljetusta, useimmiten maun kustannuksella. 

mansikka-vesimelonimehujää

Lämmennyt sää on kypsyttänyt nyt hiukan myöhässä olleen kotimaisen sadon ja mansikkakausi pääsee todenteolla vauhtiin. Mahdollisimman suuri osuus omasta viidestä mansikkalitrastaan kannattaa syödä nyt. Sen verran suomalaiset Satokausikalenterin mukaan mansikkaa syövät, noin kolmanneksen määrästä tuoreena.

Kesän jälkkäreiden kuuluu olla raikkaita ja nopeita valmistaa. Yleensä mansikkakauteen osuu myös kesän ihanimmat helteet ja aurinkoiset päivät. Siksi osallistun juuri tällä reseptillä, viilentävillä mansikka-vesimelonimehujäillä, Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liiton järjestämään kisaan kesän parhaasta mansikkareseptistä.

Mehujäät ovat kohtuullisen maltillisesti makeutettuja, mikä toimii, kun käytät makeita kotimaisia mansikoita ja valitset kokoonsa nähden painavan vesimelonin. Se yleensä kertoo sen mehukkuudesta ja makeudesta. Sokerin määrää on helppo säädellä oman maun ja marjojen makeuden mukaan.

Pelkän sokerin sijaan käytän myös glukoosisiirappia jäätelön valmistuksessa. Se vähentää jäätelön tai mehujään hileisyyttä, joka tyypillisesti vaivaa kotijäätelöä ja pitää samalla jäätelön hiukan pehmeämpänä. Kotitekoinen jäätelö jäätyy muuten helposti kivikovaksi. Glukoosisiirappia löytyy useimmista suuremmista ruokakaupoista. Se ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen siirappi.

Mansikka-vesimelonimehujäät

noin kuusi- kahdeksan jäätelötikkua

250 g mansikoita
350 g vesimelonia (paino ilman kuoria)
2-3 oksaa minttua
1/2 dl vettä
1/2 dl glukoosisiirappia
3/4 dl sokeria

1. Laita kattilaan vesi, glukoosisiirappi ja sokeri. Kuumenna ja ja keitä sen aikaa, että sokeri sulaa. Anna jäähtyä

2. Silppua minttu pieneksi silpuksi.

3. Laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tasaiseksi.

4. Jos vesimelonissa on siemeniä, neste kannattaa siivilöidä.

5. Kaada neste mehujäämuotteihin, laita tikut ja nosta pakastimeen jäätymään vähintään 4-5 tunniksi. Olen jäädyttänyt nämä aina yön yli.

6. Mehujäät saa parhaiten irti muoteista valuttamalla muotin päälle kuumaa vettä.

*****

Strawberries and watermelon make a perfect summer refreshment – even more refreshing when frozen. Making homemade ice pops is a failsafe process: Dissolve sugar into a small amount of boiling water, blend strawberries, watermelon and fresh mint thoroughly into a smooth mix, strain to remove seeds, add sugar , pour into molds, freeze for at least four hours and enjoy a summer on a stick.

Juhannus kaupungissa – raparperi-vadelmagalette

Takana laiska kaupunkijuhannus. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja paljon aikaa sohvannurkassa. Ei tämä ollutkaan hullumpi vaihtoehto. Keittiössäkin tuli vietettyä aikaa enemmän kuin koko kiireisen kevään aikana. Pitkästä aikaa ehdin jopa leipoa, jumalaista raparperi-vadelmagalettea.

raparperi-vadelmagalette

Viimeksi vietin juhannuksen Helsingissä yli kymmenen vuotta sitten, edellisestä Suomessa vietetystä juhannuksestakin on seitsemän vuotta. Tulimme kuitenkin Kreikasta juhannusviikon tiistaina, eikä nokan suuntaaminen kohti ruuhkaisia teitä ja mökkiä houkuttanut. Sade-ennuste lupaili taivaalta pieniä miehiä, näin mielessäni itseni istumassa läpimärkänä avoveneessä matkalla mökille. Päätimme jäädä kaupunkiin.

Viime vuodet olemme viettäneet juhannuksen pidennetyllä kaupunkilomaviikonlopulla jossain Euroopan kolkassa, jossa ei tunneta keskikesän juhlaa. Yhtä vuotta lukuunottamatta sää on aina ollut parempi kuin Suomessa. Viime vuonna Suomessa satoi lunta, Lontoossa lämpö helli.

Koko opiskeluajan vietin juhannukset kaupungissa. Olin työpaikassa, jossa piti valita yksi juhlaviikonloppu, jonka teki töitä. Juhannus oli minulle merkityksettömin. Helsingissä oli juhannuksena maagista taikaa, pyöräilin sen hiljaisia katuja kotiin ja tuntui kuin olisi ollut autiokaupungissa. Kaikki oli kiinni, kaduilla ei näkynyt juuri ketään, tuntui kuin kaupunki olisi ollut vain minua varten.

Ihan samaan autioituneeseen tunnelmaan ei enää pääse, moni muukin vaikutti valinneen kaupunkijuhannuksen. Oma taikansa oli kuitenkin pelata aurinkoisena sunnuntaiaamuna hiljaisessa Kaisaniemen puistossa tennistä. Juuri sen verran poistuin nukkumalähiöstämme.

Onneksi saimme viikonlopun mittaan useampiakin juhannusvieraita ja sain syyn leipoa ihanaa raparperi-vadelmagalettea Kira Åkerström-Kekkosen reseptillä. En edes aloita piirakan kehumista, koska ylisanoille ei ehkä tulisi loppua. Vadelman ja raparperin yhdistelmä on täydellinen tällaiselle happamien makujen ystävälle. Kuin huomaamatta huitaisimme galeten neljästään jälkiruoaksi aika tuhdin aterian jälkeen.

Muokkasin reseptiä hiukan. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kaksia erilaisia spelttijauhoja. Minulla ei kovin usein ole minkäänlaisia spelttijauhoja, ne ovat aika kalliita ja käytän niitä harvakseltaan. Nyt sattui onnekkaasti olemaan puolikarkeita spelttijauhoja kaapissa. Käytin puolet niitä ja loput vehnäjauhoja. Pohja sai speltistä hyvän syvän maun, paljon paremman kuin pelkästä vehnäjauhosta leivottaessa. Vaihdoin myös makusiirapin rosmariinilla ja sitruunalla maustettuun versioon ja laitoin raparperia hiukan enemmän, koska vadelma jyrää sen helposti.

Raparperi-vadelmagalette

Pohja

100 g puolikarkeita spelttijauhoja
100 g vehnäjauhoja
2 rkl ruokosokeria
ripaus suolaa
2 keltuaista
100 g voita
1 rkl kylmää vettä

Täyte

300-350 g raparperia
200 g vadelmia
3 rkl ruokosokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Makusiirappi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria
1 iso oksa rosmariinia
1 sitruunan kuori
lusikankärjellinen vaniljajauhetta tai 1/2 vaniljatanko

voiteluun kananmuna, pinnalle ripaus ruokosokeria

1. Tee taikina hyvissä ajoin, sen pitää vetäytyä vähintään puoli tuntia jääkaapissa. Voit hyvin tehdä sen myös vaikkapa edellisenä päivänä.

2. Sekoita keskenään jauhot, sokeri ja suola. Lisää keltuaiset ja sekoita tasaiseksi.

3. Nypi joukkoon kylmä kuutioitu voi mahdollisimman nopeasti, jotta taikinaan ei muodostu sitko. Lisää tarvittaessa ruokalusikallinen kylmää vettä, jos taikina on liian kuivaa. Taputtele taikina kiekoksi, kääräise se tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi.

4. Valmista taikinan vetäytyessä siirappi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja vaniljajauhe. Laita rosmariinin oksa ja leikkaa vaikka kuorimaveitsellä sitruunankuoresta suikaleita. Kiehauta neste ja nosta pois liedeltä maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

5. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

6. Valmista täyte juuri ennen kuin alat kaulita taikinaa. Sekoita kaikki ainekset sekaisin varovasti, jotta vadelmat eivät hajoa.

7. Kauli taikinasta jauhotetulla pöydällä pyöreä vajaan puolensentin paksuinen ympyränmuotoinen levy.

8. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle, jätä reunoille tilaa jokunen sentti, jotta saat käännettyä reunat täytteen päälle.

9. Käännä reunat täytteen päälle. Piirakan ei tarvitse olla kovin sliipattu, galette voi hyvin olla vähän rustiikkisen näköinen.

10. Voitele reunat kananmunalla ja ripottele niiden päälle vähän ruokosokeria.

11. Paista kypsäksi (noin 50 minuuttia), valele täytettä paistamisen aikana muutamaan otteeseen makusiirapilla.

12. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

*****

As always all my fellow Helsinkians had headed to welcome the white, day-light filled nights and celebrate summer solstice at summer cottages. Not a single soul in Kaisaniemi park when we played tennis on a sunny midsummer Sunday. A magical feeling, like having the whole city just for yourself.

Rhubarb raspberry galette was the sweetest ending to a relaxed midsummer feast in a deserted city. A lemon rosemary syrup could not be simpler to make but it adds that little extra something when used as a finishing touch.

Niin ruusuista – ruusuinen pavlova

Välillä kaikki on vaan niin ruusuista. Ottolenghin kirjasta napattu pavlova tuoksuu kevyen kukkaisalta. Se maustetaan ruusuvedellä, ruusunterälehdillä, vadelmilla, vaniljalla ja pistaaseilla. 

ruusuinen pavlova

Naapurit, alkaa ihmetelkö, jos pyllistelen ensi kesänä ruusupuskissanne (lupaan kysyä luvan). Tämän talven jälkiruokien hitti on ollut Sillä Sipulin Merituulin jääkaapin ylisillä kuivaamat, herkänkauniit kurtturuusun lehdet, joita sain riittoisan purkillisen.

Kuivattuja ruusunnuppuja saa välillä kaupastakin, esimerkiksi Ruohonjuuren valikoimissa on ollut niitä teenä. Vaikka et löytäisi niitä, ei kannata sivuuttaa tätä pavlovaa. Ruusuinen maku tulee oikeasti ruusuvedestä ja terälehdet ovat vain kaunis koriste, joita ilmankin pavlova on herkullinen ja kaunis.

Hurmaavan ruusuinen maku on vain pienen tipan päästä halvasta hajuvedestä. Oikein annosteltuna ruusuvesi antaa kevyen ruusuisen tuoksun ja maun, vähän liikaa ja mausta tulee teollinen ja tuoksusta pistävä. Annostelu on sen vuoksi kaikista olennaisin asia ruusuveden käyttämisessä. Ruusuvesi saattaa kuulostaa ihanan ylelliseltä, mutta se on itseasiassa edullinen mauste. Lähes kahden desilitran pullollisen saa esimerkiksi Punnitse & säästä -kaupasta alle kahdella eurolla. Riittoisaa ruusuvettä annostellaan lusikalla, joten pullollinen riittää pitkälle.

Ottolenghin kirjassa marengista on rakennettu halko, mutta tein samasta makumaailmasta yksinkertaisemman pavlovan. Ohjeet täydelliseen marenkiin löydät aiemmasta postauksesta. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, mutta huolellisuus on marengin valmistamisessa iso hyve.

Huom. Kukkakaupasta ostetut ruusut eivät sovellu syötäväksi, mutta syötäviä kukkia löytyy joskus tuoreena myös poikkeuksellisen hyvin varustetuista ruokakaupoista.

ottolenghi pavlova

PAVLOVA

noin 8-10 hengelle

MARENKI

4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

1. Kuumenna uuni 100-asteiseksi (nopeamman version teet 120 asteessa, jolloin paistoaika on pari tuntia). Piirrä esim. tarjoiluastian avulla pyöreä ympyrä leivinpaperiin.

2. Erottele yksi kananmuna kerrallaan valkuaiset ja keltuaiset erillisiin laseihin. Kaada valkuaiset sitä mukaa kulhoon. Saattaa nimittäin harmittaa, jos neljännen munan kohdalla pikkuisen keltuaista sekoittuu joukkoon. Joudut aloittamaan homman alusta.

3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

4. Lisää vaahtoon noin ruokalusikallinen kerrallaan sokeria koko ajan vatkaten. Kun sokerista on puolet jäljellä, sekoita joukkoon sokerin joukkoon perunajauho ja lisää seosta ruokalusikallinen kerrallaan vaahdon joukkoon. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Valmiin marenkivaahdon tunnistaa mm. siitä, että jos nostat vatkaimen kohti kattoa, vaahdon huippu on jämäkkä ja osoittaa ylöspäin.

5. Sekoita vaahdon joukkoon sitruunamehu.

6. Levitä marenki pellilla olevan leivinpaperin päälle siten, että marenki jää paperiin piirretyn ympyrän sisäpuolelle.

7. Kuivata marenkia noin kaksi tuntia 100-asteessa, laske sen jälkeen uunin lämpötila 60-70-asteeseen ja kuivata marenkia vielä muutama tunti. Anna marengin jäähtyä ja kuivua rauhassa, ennenkuin nostat sen tarjoilulautaselle.

8. HUOM. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua, ettei pohja kostu ja sitkisty.

Täyte

3 dl kuohukermaa
100 g mascarponea
ripaus vaniljaa (tai noin 1 tl vaniljasokeria)
2 tl sokeria
1 1/2 rkl ruusuvettä
vähintään 125-150 g tuoreita vadelmia
3 rkl pistaasipähkinöitä
(1-2 rkl ruusunterälehtiä)

1. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, vatkaa joukkoon mascarpone, vanilja, ruusuvesi ja sokeri.

2. Jos sinulla on enemmän kuin 125 grammaa vadelmia, sekoita osa vaahdon joukkoon. Jätä reilusti myös pinnalle laitettavaksi.

3. Nostele vaahto marengin päälle. Rouhi pinnalle pistaasipähkinöitä, ripottele vadelmia ja kuivattuja ruusunterälehtiä.

*****

Sometimes everything is rosy – like in this rosewater and raspberry pavlova decorated with dried rose petals and pistachios. It can’t get any rosier than that.

With rosewater it is all about dosing, a lovely flowery dessert is just a few drops away from stinking like a cheap perfume. But with just the right amount of it everything is beautifully rosy with a delicate whiff and flavor of flower.