Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Lisukkeet

Ahvenille housut ja salaattia kylkeen – paistetut ahvenet ja lämmin salaatti

Lomalla olisi aikaa, mutta kesäpäivinä sitä ei tee mieli viettää hellan ääressä. Kesän tuoreet raaka-aineet eivät onneksi tarvitse paljon käsittelyä maistuakseen. Lautaselle päätyi todellista lähiruokaa: Ahvenet Kallavedestä ja tuoreet kasvikset torilta. 

paistetut ahvenet ja lämmin salaatti

Paistetut ahvenet ja lämmin salaatti little gem -salaatista, punasipulista ja kurkusta ovat kesäistä pikaruokaa parhaimmillaan. Kahden hengen voimin se valmistui vartissa. Ahvenille vain housut – eli keskiruodon poisto, suolaa ja valkopippuria pintaan ja pannun kautta lautaselle. Lämmin salaatti paistetaan nopeasti pannulla voissa. Koko komeus lautaselle ja loppusilaus ruskistetusta voista, sitruunasta ja kapriksista.

Ahvenet ovat yksi helpoimmista kaloista ruodittavaksi. Fileistä ei tarvitse poistaa kuin keskiruoto. Nyppimällä kaksihaaraiset ruodot eivät lähde, vaan ne poistetaan leikkaamalla. Sormella tunnustelemalla on helppo löytää ruodot, ne sijaitsevat jonossa keskellä filettä muutaman sentin mittaisella alueella. Ruotojen molemmin puolin leikataan viilto ja ruotoinen alue poistetaan, ahven saa ikäänkuin housut jalkaansa.

Reseptiä on muokattu vain hiukan Harri Syrjäsen Saaristoruokaa-kirjasta, jossa se oli valmistettu hauesta. Hyvää tulee, mistä tahansa vaaleasta kalasta. En kuitenkaan koskaan jätä väliin tilaisuutta syödä Kallavedestä pyydystettyjä ahvenia Kuopion lomalla.

Paistettuja ahvenia, kaprisvoita ja lämmin salaatti

kahdelle

noin 400 g ahvenfileitä
suolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Ruskistettu kaprisvoi

30 g voita
1-2 rkl sitruunamehua
1 rkl kapriksia
(suolaa)
mustapippuria

Lämmin salaatti

1 little gem -salaatti
2 uuden sadon punasipulia
1/2 kurkku
voita paistamiseen
vajaan puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

1. Valmista ensin ruskistettu kaprisvoi. Laita voi kattilaan ja anna sen ruskistua. Oikean hetken tunnistaa siitä, kun voi lopettaa sihisemisen. Kaada sen jälkeen voi kulhoon siten, että vaalea hera jää pois. Lisää sitruunamehu, kaprikset ja mausta pippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa sitruunaa tai suolaa.

2. Poista ahvenista keskiruoto, mausta ne suolalla ja valkopippurilla.

3. Halkaise kurkku kahtia, poista lusikalla siemenet ja siivuta. Siivuta punasipulit. Leikkaa salaateista kannat pois ja irrottele lehdet.

4. Tarvitset kaksi pannua. Paista toisella pannulla ahvenfileet runsaassa voissa. Kuumenna toinen pannu ja lisää nokare voita. Paista kasvikset voissa. Paista nopeasti niin, että kasvikset hiukan antavat periksi, mutta ovat edelleen napakoita. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Heitä lopuksi vielä joukkoon vähän sipulin vihreää vartta.

5. Nosta keko salaattia lautaselle, asettele päälle ahvenfileitä ja lusikoi kalan päälle kaprisvoita.

*****

A summer season comes with the benefits. A fresh produce in all hues and colours and a catch of the day make cooking a cinch. 

Oodi korianterille ja kaikille uusille mauille – Mausteinen kikhernesalaatti

Tiedättekö sen tyypin, joka tilaa ravintolassa aina saman annoksen? Ettei vaan sitten pety, jos valitseekin annoksen, joka ei osoittaudu suosikin veroiseksi.  Minä olen lähtökohtaisesti juuri se tyyppi –  tai olisin, ellen kannustaisi itseäni systemaattisesti maistamaan uutta. Maistamaan toisenkin kerran, jos maku ei vielä ensimmäisellä kerralla kolahda.

mausteinen kikhernesalaatti

En ole luontaisesti ennakkoluuloton maistaja. En ole varsinaisesti ollut koskaan nirso, mutta jos mietin vielä jokusen vuoden takaista listaani mauista, joista en juurikaan välittänyt, se oli paljon nykyistä pidempi. En pitänyt kauhean todennäköisenä, että minussa olisi ainesta osterinsyöjäksi. Elin oikein tyytyväisenä ilman korianteria, ei ollut kovin vaikeaa väistellä vuohenjuustoa. Valitsin mieluusti ruokia, joista tiesin pitäväni. Anopin yltäkylläisessä juhlapöydässä tartuin herkästi loheen sen sijaan, että olisin poiminut lautaselleni täytettyjä taateleita.

Periaatteessa olin lähes kaikkiruokainen, mutta jos valitsin itse seikkailumieli oli kadoksissa turvallisuushakuisuuden takana.  Onnekseni puolisoni on toista maata, altis uudelle. Valitsee ruokalistalta juuri sen, jota ei ole koskaan maistanut. Mikä olisi parempi tapa maistaa uutta kuin juuri ravintolassa? Todennäköisyys sille, että raaka-aine on valmistettu oikein ja hyvin on kotikeittiötä suurempi.

Miksi ihmeessä syödä jotain, mikä on tarkoitus vain nielaista mahdollisimman nopeasti, ajattelin ostereiden suhteen. En kovin aktiivisesti hakeutunut niiden äärelle. Vuosi sitten tuli tilanne, jossa pääsin maistamaan ostereita tarjottuna. Uskomus nopeasta nielaisusta on ihan väärä, osteria kuuluu puraista pari kertaa, jotta raikas suolainen merenmaku leviää kaikkialle suuhun ja nielaista sen jälkeen hyvissä ajoin, ennenkuin osterinliha muuttuu kumimaiseksi. Miten väärässä olinkaan ollut niiden suhteen.

Luin jostain tutkimuksesta, että korianteri maistuu osan suussa luontaisesti saippualta. Pönkitin sillä korianterin välttelyäni ajattelemalla, että olin geneettisesti epäsopiva korianterille. Juuri saippualle se nimittäin minun suussani maistui kuten muuten myös jopa sellaisen ruoanystävän kuin Julia Childin suussa. Hänen ainoat inhokkinsa olivat korianteri ja rukola.

Osteri on yksi uusimmista löydöistäni, mutta samoin on käynyt monelle muullekin ruoalle. Epäluulo on kääntynyt ihastukseksi. Vielä useammalle raaka-aineelle on käynyt siten, että hiukan yhdentekevästä mausta on tullut lähes koukuttava. Mitä enemmän tiettyä makua maistaa, sitä enemmän siitä pitää. Ainakin useimmiten käy niin, se on tieteellisesti todistettu. Uudet maut, jotka eivät muistuta tuttua makua – vaan ennemminkin vaikka syötäväksi kelpaamatonta saippuaa kuten korianteri – herättävät luontaisesti vahvaa inhoa. Mutta jos niitä maistaa yhä useammin, makualue, jota aivot pitävät miellyttävänä laajenee ja samalla makuaisti muuttuu.

Vähän kuin varkain huomaan muuttuneeni tyypiksi, joka ei ensimmäisenä ajatuksena poimi listalta sitä hyväksi todettua, vaan mieluusti jotain sellaista, jota ei ole koskaan maistanut. Yhä edelleen se vaatii minulta hiukan itseni kannustamista siihen suuntaan. Mutta ilman pientä kannustusta en olisi ehkä koskaan löytänyt niitä ostereita tai kateenkorvaa, madetta, broilerin maksaa, broilerin sydämiä ja liutaa muita uusia makuja. Toinen toistaan maukkaampia.

Makualueeni on laajentunut myös korianterin kanssa. Ilmeisesti riittävän paljon aasialaista ja meksikolaista ruokaa takana, koska vesi herahtaa kielelle jo pelkästään korianterin tuoksusta. Yksi ruukullinen on aina jääkaapin ovessa.

Korianteria ja toista uutta suosikkia, hiukan sitruksista sumakkia, löytyy myös mausteisesta kikhernesalaatista, johon entinen korianterinvälttelijä hurauttaa helposti ruukullisen entistä inhokkia. Salaatti on saanut innoituksensa Alex Niemisen Vege-kirjaan varioimasta kikhernesalaatista, joka puolestaan oli syntynyt Ottolenghin reseptin inspiroimana. Muunnos muunnoksen jälkeen reseptit ovat kauempana toisistaan, mutta vielä niistä jonkinlaisen sukulaisuuden tunnistaa.

Paahdettu paprika tuo hyvää makeutta salaattiin, mutta jos et jaksa paahtaa sitä, voit pilkkoa sen joukkoon myös ihan sellaisenaan tai jättää pois. Laita silloin enemmän muita kasviksia.

Mausteinen kikhernesalaatti

kolmelle-neljälle lisäkkeenä

1 prk (290 g) kikherneitä
1 pieni kurkku
2-3 tomaattia
1 iso punainen paprika
1 pieni punasipuli
vajaa ruukku korianteria
puoli ruukkua lehtipersiljaa

Kastike

1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3/4 dl oliiviöljyä
vajaa 2 tl jeeraa
2 tl sumakkia
ripaus maustepippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Hienonna valkosipulin kynsi ja siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi.

3. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa ja laita punasipuli marinoitumaan kastikkeen joukkoon vähintään puoleksi tunniksi.

4. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Asettele puolikkaat uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda niitä kuumassa uunissa, kunnes ne ovat mustuneet kunnolla. Riippuen uunin lämpötilasta se vie kymmenisen minuuttia. Nosta kuumat puolikkaat minigrip-pussiin ja sulje se tiiviisti. Voit nostaa puolikkaat myös kulhoon, jonka voit tiivistää tuorekelmulla. Anna paprikanpuolikkaiden jäähtyä. Tiiviissä pussissa tai kulhossa jäähdyttäminen irrottaa paprikasta kuoren.

5. Sillä aikaa kun paprikat paahtuvat ja jäähtyvät, kuutioi tomaatti ja kurkku. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuutioi myös jäähtyneet paprikat.

6. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, myös punasipuli ja kastike sekä tuoreet yrtit. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.

7. Anna maustua kylmässä hetki ennen tarjoamista.

*****

I urge myself to try new tastes, pick up the ingredients I have never tried before and have yet another round if the first one is not quite a success. Would I not encourage myself to do it, I would easily stick to my old favourites.

Had I always taken the easy option, my initial revulsion to cilantro might not have evolved to an addiction. But rounds of Asian and Mexican flavours have reshaped my perception of that slightly soapy herb. Science backs me up on this. It has been proven that every new experience enlarges the set of patterns in our brains and affects how we perceive different flavours. You start liking foods you first considered as unpleasant as you keep encountering them and give them a try after another. 

I have been enlarging my set of patterns with cilantro and my affection to it has reached the point that a Middle Eastern influenced chickpea salad gets a fistful of cilantro alongside with flat-leaf parsley, sumac, chilli flakes and cumin to spice it up.

Uunibroileri 2.0 – Chili-sitruunaruoho-currybroileria ja kookosriisiä

Tuhdisti currya, kasariklasaria. Komppaamassa myös uudemmat tulokkaat chili ja sitruunaruoho. Uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.
chili-sitruunaruohobroileri-suolaajahunajaa

Ihan perinteinen curry –  ei ehkä juuri nyt trendikkäin vaihtoehto – saa minussa aikaa välittömän lämpimän nostalgia-aallon. Kiitos äidin uunibroilerin, jossa se taisi olla pääasiallinen mauste. Reilusti sitä on tässäkin, mutta rinnalla myös vähän tuoreempia makuja, jotka eivät kuuluneet T-kaupan valikoimiin 80-luvulla. Olkoon tämä siis uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.

Yksi uudemman sukupolven lempimausteistani on limenlehti. Pelkästään sen huumaava tuoksu saa veden kielelle ja lehtiä on minulla aina pussillinen pakastimessa. Tipautin pari lehteä riisin keitinveden joukkoon ja korvasin osan vedestä kookosmaidolla – 2.0 sekin tavallaan. Kookosmaidon takia enemmän tosin viikonlopun herkku.

Chili-sitruunaruoho-broileri

1 kokonainen broileri (suosittelen luomua tai Naapurin maalaiskanaa) 
suolaa
mustapippuria

Marinadi

1-2 sitruunaruohoa
2 isoa punaista chiliä
3 valkosipulin kynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 rkl curryjauhetta
loraus hunajaa
nippu korianterin oksia (ja -juuria)
1/2 dl öljyä

1. Halkaise broileri kahteen osaan, huuhtele se ja pyyhi pinta huolellisesti talouspaperilla. Hiero molempien broilerin puolikkaiden pintaan suolaa ja mustapippuria.

2. Poista sitruunaruohosta uloin kuori ja leikkaa se viipaleiksi. Viipaloi chilit ja valkosipulin kynnet. Kuori ja raasta inkivääri hienoksi. Silppua korianterin oksat (ja juuret), säästä lehdet erikseen.

3. Laita kaikki marinadin ainekset esimerkiksi sauvasekoittimen myllyyn tai vastaavaan monitoimikoneeseen ja aja marinadi melko tasaiseksi tahnaksi.

4. Hiero marinadi kaikkialle broilerin puolikkaiden pintaan ja nosta broileri marinoitumaan vähintään tunniksi pariksi esimerkiksi vahvassa pakastepussissa.

5. Nosta broileri huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittamista. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita broilerin puolikkaat nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan (pääset vähemmällä tiskaamisella, jos suojaat sen leivinpaperilla) ja paista noin tunti tai kunnes broileri on kypsää.

Kookosriisi

Korvaa noin neljäsosa nesteestä kookosmaidolla. Kiehauta vesi, lisää suola, pari limenlehteä ja riisi. Keitä noin 7-8 minuuttia ja lisää kookosmaito. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi, nosta pois liedeltä ja anna hautua kannen alla. Poista limenlehdet ennen tarjoilua ja silppua joukkoon hiukan tuoretta korianteria.

 *****

Even the faintest whiff of a curry powder gets a wave of nostalgia to sweep over me. The spice mix not in vogue nowadays brings me back to the kitchen of my childhood home and to weekend dinners with mom’s roasted chicken. That as a heritage to build on I revamped the recipe with newcomers like lemongrass, chili and fresh ginger all more or less unheard of back in the 80’s. My homage to the most comforting food of all time, mom’s roasted chicken 2.0 served with coconut lime leaf rice.