Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Lisukkeet

Häivähdys oranssia – kesäkurpitsa-fetasalaatti

Kasvimaallani näkyy häivähdys oranssia. Sadonkorjuu on taas askeleen lähempänä – ehkä. Treenasin kaupasta hankitulla kesäkurpitsalla ja tuloksena oli maistuvaa kesäkurpitsa-fetasalaattia.

Kesäkurpitsassani on ensimmäinen kukka. Olen ollut jo hiukan huolissani, koska Facebookissa ja blogeissa muut ovat keulineet kesäkurpitsankukillaan jo jonkin aikaa, eikä minun penkissäni ole tapahtunut mitään oranssiin vivahtavaakaan ennen viime viikkoa. Mutta nyt on. Pieni tuuletus istutuslaatikon laidalla on paikallaan. Oman maan satoa odotellessa treenailen kaupasta hankituilla kesäkurpitsoilla, jotta sitten tiedän käyttää tulevat aarteet arvoiseensa ruokalajiin.

Löysin tämän loistavan (ei, tämä ei ollut ylisana) salaattiohjeen Sillä Sipulista, joka puolestaan oli löytänyt sen Proud Italian Cook -blogista. Minulle kävi hiukan vanhanaikaisesti: Tein tätä lomanavauspiknikillemme, mutta kolmessa tunnissa ei  yhden naisen liukuhihnalla syntynyt focaccia, sammiollinen gazpachoa ja tämä salaatti, joten salaatin suhteen oikaisin. Kesäkurpitsasuikaleiden paistaminen otti aikansa, eikä meillä enää kastikkeita sekoiteltu. Sillä Sipulista löytyy ohje myös kastikkeelle, itse lorautin salaatin sekaan hiukan oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa ja rouhaisin mustapippuria. Toimi oikein hyvin näinkin.

Salaattia varten kesäkurpitsasta tehdään kauniita, ohuita suikaleita. Mandoliini on siihen kätevä väline. Juustohöylällä voi onnistua kaikista pienimpien kesäkurpitsojen kanssa. Olen itse todella kriittinen kaikkien keittiötarvikkeiden suhteen, vaikka himoitsen monia välineitä. Meillä on pieni keittiö ja täydet kaapit, joten pyrin harjoittamaan tarkkaa harkintaa välineurheilun kanssa. Mandoliinia harkitsin kauan ja sen onnellisena omistajana on todettava, että sillä on paikkansa keittiössäni. Mieluummin poistan laatikoista jotain muuta tarpeettomampaa.

Oikaistu kesäkurpitsa-fetasalaatti

runsaalla piknikillä riitti kahdeksalle, lisukkeena noin neljälle

200 g fetaa
2 kesäkurpitsaa
erilaisia salaatteja (esim. rukolaa, viinisuolaheinää, pinaattia, vuonankaalia, keräsalaattia tms.)
öljyä
pinjansiemeniä

Kastikkeeksi oliiviöljyä, valkoista balsamicoa ja mustapippuria.

1. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla. Laita ne jäähtymään sivuun (ei pannulla, etteivät ne jatka kypsymistä).

2. Suikaloi kesäkurpitsat mandoliinilla tai muutoin, sivelle niille öljyä molemmin puolin ja paista parilapannulla (tai grillissä, jos sellaisen omistat) nopeasti. Anna jäähtyä.

3. Sekoita salaattipohja erilaisista salaateista, lorauta joukkoon oliiviöljyä ja balsamicoa ja rouhaise sekaan mustapippuria. Sekoita hyvin.

4. Laita salaattipohja laakeaan tarjoiluastiaan, asettele päälle kesäkurpitsat ja murustele niiden päälle fetajuusto. Ripottele lopuksi päällimmäiseksi paahdetut pinjansiemenet.

Alkukesän perunasalaatti – lämmin perunasalaatti

Tätä on taas odotettu yli puoli vuotta. Uudet perunat, melkein parasta koko kesässä.

Kesäkuussa blogissa kokataan teeman mukaisesti vähintään kerran viikossa uudesta sadosta, todellisuudessa varmaan useamminkin. Tämä on melkein parasta aikaa vuodesta, viikko toisensa jälkeen kypsyy uusia maistuvia raaka-aineita.

Vaikka tässä yhteydessä pitäisi varmaan kertoa perunasta, kirjoitan kuitenkin sanasen parsasta. Törmäsin nimittäin juuri Glorian blogissa  Makeaa elämää muutamaan kiinnostavaan anekdoottiin parsan saapumisesta Suomeen. Kiitokset siitä voidaan lähettää kahdelle taholle, joista kumpaakaan ei enää nosteta suomalaisen ruokakulttuurin kehityksen airueiksi. Parsaviikot aloitti ravintoloissaan (Center Inn -ketju, joista itse muistan lähinnä Omenapuun, Raffaellon ja Königin) jo 80-luvulla Eila Kuurma, joka ajoitti parsaviikot keskieurooppalaiseen sesonkiin huhtikuun alkuun. Todellisen kansansuosion ensi siemenet kylvi kuitenkin Valintatalo, joka otti parsan 1994 kevään kärkituotteeksi mainonnassaan ja laski hinnan niin alhaiseksi, että parsasta innostuttiin laajemminkin kotikeittiöissä. Nykyään ei ole montaa itseään kunnioittavaa ravintolaa, joka ei parsaa sesongin aikana tarjoilisi, ruokablogeissa ensimmäiset parsareseptit ovat varma orastavan kevään merkki ja jo pääsiäisenä kuhina Stockan parsalaarien ympärillä oli vaikuttava.

Kälyni mukaan minulla on vääristynyt kuva helposta, kun kyseessä on ruoanlaitto. Tämä perunasalaatti on ihan oikeasti helppo valmistaa ja ainekset – ehkä vesikrassia lukuunottamatta – löytyvät melkein jokaisesta kunnollisesta ruokakaupasta. Sen vesikrassinkin voi jättää pois ja tehdä yrttiöljyn pelkästä rucolasta. Idean vesikrassin hyödyntämiseen sain Masutoaitemusta. Yhdistin sen yrttiöljyssä rucolaan. Lopputuloksena oli raikas alkukesän salaatti, jonka tarjosin lämpimänä paistettujen ahvenien kanssa.

Lämmin perunasalaatti

kahdelle-kolmelle

noin 200 g pieniä uusia perunoita
5-6 vartta vihreää parsaa
2 uuden sadon sipulia tai punasipulia
vajaa 100 g vihreitä papuja

Yrttiöljy

yhteensä kourallinen rucolaa ja vesikrassia
1 pieni valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

1.  Tee yrttiöljy. Lisää yrttien ja pilkotun valkosipulin joukkoon ohuena nauhana oliiviöljyä kunnes yrttiöljy on sopivan paksuista. Rouhi joukkoon suolaa ja mustapippuria. Anna maustua hetki.

2. Höyrytä tai keitä pestyt ja pienityt kasvikset samassa kattilassa. Kypsymisjärjestys perunat, vihreät pavut, parsanvarret (noin 4-6 minuuttia) ja parsannuput (pari minuuttia). Pidä huolta, että kasvikset jäävät napakoiksi, älä keitä yli.

3. Pilko muiden kasvisten kypsyessä sipuli ohuiksi siivuiksi.

4. Sekoita kypsien vihannesten joukkoon sipuli ja yrttiöljy. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Tarjoa esimerkiksi esimerkiksi kalan kanssa lämpimänä (jos haluat tarjota kylmänä, jäähdytä kasvikset ennen yrttiöljyn lisäämistä kylmällä vedellä).

Buon appetito – voi-balsamicoporkkanat

Italian tuliaiset, pari lasia viiniä ja hyvää seuraa, siinä se on – täydellinen lauantai-ilta.

Siellä jossain matkalaukun uumenissa uusien kenkien seurana Suomeen matkusti myös pakettikaupalla erilaisia salameja ja leikkeleitä – ja artesaanipastaa, numeroitua parhaista parhaimmista oliiveista valmistettua oliiviöljyä, salsicciaa, tryffeleitä, calabrialaista peperoncinotahnaa (jonka stimulaativisen nimen Viagro huomasin vasta kotona), tietenkin Baceja ja paljon muuta. Kyllä, menin virallisesti sekaisin, mutta kukapa ei menisi niiden mahtavien raaka-aineiden edessä.

Meillä oli siis mahtavat antipastikarkelot. Teimme myös Kauhaa ja rakkautta -blogista löytämäni voi-balsamicoporkkanat. Ohje on alunperin Saku Tuomisen Basta! -kirjasta. Tämä ohje todistaa jälleen kerran italialaisten taidon tehdä yksinkertaisista raaka-aineista hämmästyttävän maistuvaa ruokaa.

Ohje on suurpiirteinen, niin kuin Tuomisen kirjojen ohjeet ovat. Laitakokki, joka tarkkana miehenä yleensä kokkaa pilkulleen, eikä siedä ylimalkaisia ohjeita, toteutti näillä ohjeilla yhtään mukisematta oikein hyvät porkkanat eli kyllä sinäkin pystyt siihen.

Voi-balsamicoporkkanat

porkkanoita
reilu nokare voita
vettä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
silolehtipersiljaa

1. Kuori ja pilko porkkanat kolikoiksi.

2. Sulata voi pannulla tai laakeassa kattilassa.

3. Lisää porkkanat ja kuullota niitä muutama minuutti.

4. Lisää hiukan vettä. Porkkanoiden ei tarvitse peittyä veden alle, huomattavasti vähemmän riittää. Anna hautua kunnes porkkanat ovat kypsiä – niiden pitää kuitenkin jäädä napakoiksi, eikä mennä pehmeiksi.

5. Mausta suolalla ja pippurilla sekä balsamicolla. Revi joukkoon myös reilusti silolehtipersiljaa.