Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

#keittiöpahe itse tehtynä – Berliininmunkit

Blogeissa kiertävä White Trash Disease -Natan aloittama #keittiöpahe-haaste on virkistävä ilmiö. Se lyö sopivasti korville ylenmääräistä täydellisyyden tavoittelua. Ruokavalion ei tarvitse olla täydellinen – riittää, että se on pääosin tasapainossa. Joskus ruoka on vain ravintoa, ei sen enempää eikä vähempää. Ei täydellinen makuelämys, ei optimaalista ravintosisännöltään, vain vatsantäytettä tai puhdasta hedonistista herkuttelua.

Berliininmunkit

En halua normaalistikaan välittää blogin kautta viestiä, että olisin jonkin sortin ruokajeesus. Siksi täällä on paljon ihan tavallista, suhteellisen mutkatonta kotiruokaa, jonka useimmat meistä pystyvät onnistuneesti valmistamaan. Sellaista meillä aika usein syödään ja palaan monien blogin perusreseptien ääreen toistuvasti omassakin arjessani.

Pääosin syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti, en kuitenkaan kovin tiukkapipoisesti enkä minkään suuremman ideologian pohjalta. Miten olisi, maistuisiko makaroni voilla (perinteiset sarvimakaronit toimivat erinomaisesti, niiden pintaan jää juuri sopivan paljon voita), popcornit (kunnon kulhollisella kuittaa helposti päivällisen), kokis (olen varma, että siihen on sekoitettu jotain addiktiota aiheuttavaa. Onneksi vaihdoin työtä paikkaan, jossa en istu limukaapin vieressä) tai suolaiset naksut (harvoin ostan, mutta kun niin teen, pussinpohja tulee vastaan ihan liian nopeasti)?

Perusterveellisyyden rinnalla elämässä on nimittäin oikein hyvin tilaa myös #keittiöpaheille. Kaiken ei tarvitse olla rakkaudella itse alusta saakka valmistettua, sokeri ei ole huume, kun sitä käyttää kohtuullisesti eivätkä einekset ketään kerrasta pilaa – eivät kahdestakaan. Arki ei ole täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla. Ei viikonlopunkaan. Pääasia, että isot linjat ovat kunnossa.

Useista keittiöpaheistani valitsin tähän paheista syntisimmän, berliininmunkit. Se on tuliainen, jonka mies valitsee kaupasta, jos haluaa ilahduttaa minua. Sitä olivat kakun sijaan tilanneet työkaverini läksiäiskahveilleni. Lämmin suhteemme ei siis ole salaisuus.

Munkki kuuluu syödä hitaasti ja nautiskellen, oikea hillo on vadelmahillo ja kaupan tai donitsibaarin valmismunkki täyttää tehtävänsä. Olen kuitenkin jo hetken halunnut testata, millaista jälkeä tulee kotona. Olin sopivasti menossa nyyttikesteille, joilla useampikin osallistuja jakaa keittiöpaheeni. Kenties sukurasite. Pistin siis munkkikattilan tulille.

Oheisella ohjeella syntyi täydellisen kuohkeita kotoisia munkkeja – kaupan eduksi jää enää se, että munkkeja voi ostaa yksittäin. Kaksitoista – vaikka pienempääkin – lanteilla on jo vähän turhan painava pahe. Tein munkeista pieniä, koska pienikin riittää tyydyttämään makean nälän ja vähän pienemmät on myös helpompi kypsentää, ne ehtivät varmasti kypsyä sisältäkin.

Uppopaistamisessa on avuksi, jos sinulla on hyvä digitaalinen lämpömittari, hillon pursottamista varten tarvitset kapean, pitkän tyllan, mutta muutoin munkkien valmistaminen ei ole välineurheilua. Muista olla varovainen kuuman öljyn kanssa: Varaa kattilan kansi tai sammutuspeitto vierelle, jotta voit tukahduttaa liekit, jos öljy sattuisi ylikuumenemaan paloksi asti. Vedellä öljypaloa ei tunnetusti saa sammuttaa. Öljy hävitetään pullossa sekajätteen joukossa – säästä viemäri öljykylvyltä.

Berliininmunkit

noin 12-14 pientä munkkia

2 1/2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa tai 1/4 pkt tuorehiivaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
noin 7-8 dl vehnäjauhoja
30 g voita

lisäksi noin 1 litra öljyä uppopaistamiseen
vadelmahilloa munkkien sisään

1. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä maito noin 42-asteiseksi. Leikkaa voi kuutioiksi ja anna sen pehmentyä huoneenlämmössä.

2. Vatkaa maidon joukkoon sokeri, suola, kardemumma (ja tuorehiiva, jos käytät sitä).

3. Lisää joukkoon osa jauhoista (ja niihin sekoitettu kuivahiiva) vatkaimella ja ala sen jälkeen vaivata taikinaan lisää jauhoja. Vaivaa joukkoon myös kuutioiksi leikattu, pehmeä voi. Vaivaa taikinaa, kunnes siinä on hyvä sitko. Lisää sen verran jauhoja, että taikina alkaa irrota käsistä ja kulhosta, mutta pyri pitämään taikina mahdollisimman pehmeänä (eli ole maltillinen jauhon suhteen).

4. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

5. Jaa taikina 12-14 osaan ja pyöritä palat pyöreiksi pulliksi, peitä liinalla ja anna kohota.

6. Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Lämpötilan voi mitata leivän palalla, jos se uppoaa öljy on liian kylmää, jos se paistuu samantien ruskeaksi, öljy on liian kuumaa. Lämpömittari on kuitenkin luotettavin ja turvallisin väline. Pystyt helposti tarkkailemaan lämpötilaa koko ajan paistamisen aikana. Se ei pääse nousemaan vaarallisen kuumaksi, eikä toisaalta laske liian alhaiseksi. Jos öljy on liian kylmää, se imeytyy munkkeihin ja munkeista tulee tunkkaisen rasvaisia. Muista aina varata kattilan viereen myös kansi, jolla voit tukahduttaa liekit, jos öljy ylikuumenisi.

7. Uppopaista kattilan koosta riippuen muutama munkki kerrallaan noin kaksi minuuttia puoleltaan. Hyvä määrä kerrallaan paistettavaksi on sellainen, että öljyn lämpötila pysyy koko ajan lähellä 180 astetta.

8. Nosta munkit reikäkauhalla öljystä talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin.

9. Jos haluat munkkeihin hilloa, pursota sitä pitkällä kapealla tyllalla (pursotinterällä) lämpimien munkkien sisään. Käytä tyllan kanssa läpinäkyvää pakastepussia tai muuta läpinäkyvää pussia, se auttaa näkemään, kuinka paljon hilloa munkin sisään menee. Jos et halua keskelle munkkia reikää, joka jää näkyviin myös kuorrutteen alta, kannattaa hillo pursottaa vähän sivusta.

10. Levitä kuorrutus hiukan jäähtyneiden, mutta edelleen lämpimien munkkien päälle.

Kuorrutus

noin 3-4 dl tomusokeria
muutama tl vettä (ja sitruunamehua)
muutama tippa punaista elintarvikeväriä

1. Kuorrutuksen sopivaa tanakkuutta joutuu hiukan hakemaan. Se ei saa valua pois munkin päältä, mutta sen pitää kuitenkin tasoittua hyvin. Oikea lopputulema on yllättävän paksua. Lisää siis vettä vähitellen. Jos sinulla sattuu olemaan sitruunaa, mehu raikastaa päällisen, mutta pääosa nesteestä kannattaa laittaa vetenä. Elintarvikeväri lisätään tipottain, muutama tippa tekee kuorrutteesta vaaleanpunaisen. Muutama tippa liikaa, psykedeelisen.

2. Mittaa tomusokeri kulhoon, määrä riippuu hiukan siitä, kuinka paljon kuorrutetta haluat , mutta 3-4 dl on sopiva määrä taikinalle.

3. Ala sekoittaa tomusokerin joukkoon vettä ja sitruunamehua teelusikallinen kerrallaan, loppuvaiheessa kannattaa lisätä nestettä tipoittain. Pienellä määrällä nestettä on iso merkitys kuorrutteen koostumukselle. Kun kuorrute alkaa lähestyä oikeaa koostumusta, lisää elintarvikeväri. Jätä kuorrute ensi vaiheessa mieluummin hiukan liian tanakaksi ja kokeile yhden munkin kanssa, miten se levittyy. Jos se valuu liikaa, lisää tomusokeria, jos se jää kasamaiseksi, eikä leviä munkin pinnalle tasaisesti, lisää hiukan (tipoittain) vettä.

Hyviä päätöksiä – Porkkanasämpylät yön yli

Mikähän siinä on, että uusi vuosi saa aikaan pakonomaisen tarpeen alkaa lupailla jotain. Mielellään valtavia parannuksia omaan toimintaan tai radikaaleja elämänmuutoksia. Päätöksiä, joista on helppo lipsua jo ennen helmikuuta –  mutta joista pahimmillaan maksaa koko loppuvuoden. 

porkkanasämpylät-2

Vähän samalla tavoin kuin syksyllä plärää intoa täynnä työväenopiston kurssiohjelmaa, vaikka tietää jo etukäteen, että marraskuussa repii hiuksiaan kuvankäsittelykurssilla. Syksy toisensa jälkeen jaksaa uskoa, että uusi harrastus on askel kohti parempaa elämää.

Johonkin syvällä minussa tuo vuosirytmi on kovakoodattu. Niin syvälle, että vaikka jo vuosia olen ollut tarpeeksi viisas pidättäytyäkseni turhanpäiväisistä lupauksista vuoden alun kunniaksi, niin viisaaksi en ole kuitenkaan tullut, etten pohtisi kiivaasti mahdollisia vaihtoehtoisia parannusehdotuksia itselleni. Vaikea syyttää ryhmäpainetta, koska tiedättekö enää ketään, joka erehtyisi tekemään uuden vuoden lupauksia. Nehän nyt eivät pidä k-o-s-k-a-a-n.

Tänä vuonna lipsuin hiukan. Lupasin ihan pienen asian. Kymmenen minuuttia päivässä. Varmuuden vuoksi tein päätöksen heti joulunpyhien jälkeen ja aloin toteuttaa sitä samantien. Ihan vain siksi, ettei se saa ylleen uuden vuoden lupausten huonoa karmaa. Nyt jo kohta kuukauden olen pysynyt päätöksessäni. Joka ilta kymmenen minuuttia. Jos sama tahti jatkuu, kerron teille minimuutoksestani enemmän. Siihen ei liity laihduttamista eikä kuntoilua. Jos lipsun takaisin entiseen, hautaan hankkeen kaikessa hiljaisuudessa ruuhkaiselle hyvien päätösten hautausmaalle ja otan mukavan asennon sohvannurkassa.

Vielä kuitenkin mennään, kymmenen minuuttia joka päivä. Joskus riittää vähempikin. Sinä aikana, kun minä paransin itseäni, monitoimikone pyöritti nämä sämpylät. Nostin taikinan kohoamaan yön yli jääkaappiin ja paistoin aamulla lämpimäiset. Jos minusta ei tule parempaa ihmistä, minusta saattaa tulla parempi leivänleipoja. Nämä helpot sämpylät ovat ainakin lupaava alku.

Ohje on poimittu kevyesti muokattuna Lempiruoka-blogista. Yön yli kylmässä kohottaminen antaa sämpylöille reilusti lisämakua ja todella kuumassa uunissa paistaminen paistamisen alkuvaiheessa tekee niihin hyvän rapsakan kuoren. Ja hei, lämpimiä sämpylöitä heti aamusta. Ei tarvitse olla Pain de Martin (eikä Kivistön Liisa) saadakseen näillä paljon rakkautta.

Porkkanasämpylät

noin 20 kpl

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
2 porkkanaa
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja
2 rkl karpalojauhetta

(kurpitsansiemeniä)

1. Mittaa kulhoon vesi ja liota joukkoon hiiva. Lisää appelsiinimehu, raastettu porkkana ja suola.

2. Lisää ensin grahamjauhot ja karpalojauhe ja sen jälkeen vähitellen vehnäjauhot ja vaivaa samalla. Jos sinulla on monitoimikone, kannattaa käyttää sitä. Voit tehdä koneella löysemmän taikinan ja vaivata kauemmin. Koneella riittää noin seitsemän desilitraa vehnäjauhoja, käsin tarvitset todennäköisesti vähän enemmän. Taikina on aika kosteaa ja tarttuu helposti. Vaivaa koneella noin vartti tai kunnes taikinassa on hyvä sitko ja se on irronnut kulhon reunoista.

3. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi. Huom. taikina kohoaa reilusti eli pidä huolta, että sinulla on iso kulho.

4. Laita aamulla uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

5. Nosta taikina jääkaapista ja kumoa se reilusti jauhotetulle alustalle. Leikkaa taikina noin kahteenkymmeneen palaan ja nosta palat uunipellille. Sämpylät eivät kohoa enää valtavasti uunissa. Jos haluat ripotella sämpylöiden päälle siemeniä, sipaise sämpylän pintaan kevyesti vettä ja ripottele päälle siemeniä.

6. Laita sämpylät uuniin, laske lämpötila 200 asteeseen ja paista sämpylöitä 20 minuuttia.

Adventtikalenterin neljäs luukku – juustokeksit

Tuhdin juustoiset ja suolaiset keksit glögin kaveriksi, joulunajan juustopöytään – vai muuten vain napsittaviksi jääkaapista. Purkki tyhjeni meillä vähän salakavalasti, niin koukuttavia kekseistä tulee.

parmesankeksit

Olen perustanut karkkitehtaan. Vähän epäonnisen sellaisen. Suklaa on luonteikas kaveri. Ihan vain itsetunnon vahvistukseksi takataskuun tarvitaan sellaisia reseptejä kuin tämä – sekoita, pyöritä tangoksi, leikkaa viipaleiksi ja paista. Valmista tuli. Taikinan voi tehdä voi vaikka edellisenä iltana ennen paistamista, vähintään se vaatii muutaman tunnin jääkaapissa.

Lopputulos on niin suolainen ja juustoinen, että ensin mietin, onko molempia jo liikaa, mutta varsinkin makeaa glögiä nämä tasapainottavat täydellisesti. Ja niin nopeasti ne hävisivät, että suhteet taisivat olla kunnossa.

parmesankeksit juustolautanen

Kuvissa näkyvä Dansk Kobenstyle -merkin pikkuinen kasari on lainattu kuvaan Cilla’sista, josta olen poiminut muutamia suosikkejani adventtikalenterin kuviin. Vähän yli puolilitraisena se vetää juuri kahden hengen glögit. Siinä tarjoaisin myös kastikkeen ruokapöydässä. Viehättää tällaista skandimuotoilun ystävää.

glögi dansk kobenstyle

Keksien resepti on napattu Kokit ja potit -blogista, jossa osataan koukuttavat suupalat. Lisäsin vain pari oksaa rosmariinia. Kekseihin voi kätevästi käyttää juustojen jämät, olen sekoitellut estoitta erilaisia juustoja tai käyttänyt pelkästään parmesania.

Juustokeksit

reilu 20 kpl

100 g voita
100 g parmesania (tai muuta kovaa juustoa)
2 dl vehnäjauhoja
1-2 oksaa tuoretta rosmariinia
noin 2 rkl vettä

lisäksi halutessasi kananmuna voiteluun ja pinjansiemeniä keksien päälle

1. Kuutioi voi kulhoon ja anna sen pehmentyä hiukan. Saat sen nopeammin pehmeäksi käyttämällä sitä muutaman sekuntin mikrossa

2. Raasta parmesan raastinraudan pienellä terällä ja silppua rosmariini.

3. Nypi jauhot ja parmesan voin joukkoon. Lisää kylmää vettä vähän kerrallaan, kunnes taikina on kimmoisaa. Jaa taikina kahteen osaan, pyöritä ne tangoiksi, kääri tangot talouskelmuun ja nosta vähintään tunniksi jääkaappiin. Huomioi, että keksit eivät leviä uunissa, vaan niistä tulee juuri sen kokoisia kuin on tankosi halkaisija ja muotokin säilyy samana.

4. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa pötköistä noin puolen sentin viipaleita ja nosta viipaleet leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Halutessasi voit voidella keksit ja ripotella niiden päälle esimerkiksi pinjansiemeniä. Paista keksejä uunissa reilu 10 minuuttia tai kunnes keksit saavat hiukan väriä.

5. Jos säilytät keksejä useamman päivän, kannattaa ne säilyttää ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa.