Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Paahdettu kurpitsakeitto ja chili-cheddarteeleivät
Ruokakerho toi tällä kertaa valoa syksyn keskelle. Emäntä oli nimittäin valinnut teemaksi keltaisen värin. Se tuli minulle kuin tilauksesta, koska olin jo pitkään halunnut kokeilla kurpitsaa.

Minulla on ollut erinomaisen vahva näkemys kurpitsasta, joka on perustunut koulu- ja työpaikkaruokaloiden suosimaan kurpitsasäilykkeeseen. En pysty löytämään siitä mitään hyvää. Blogit ja ruokalehdet ovat tänä syksynä pullistelleet mitä herkullisemman näköisiä kurpitsaohjeita ravioleista, keittoihin ja piirakoihin. Päätin siis kasvaa aikuiseksi ja ylittää ennakkoluuloni.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin todella perinteiseen ratkaisuun eli palloteltuani kurpitsaraviolien ja -keiton välillä kallistuin sopan puolelle. Onni sinänsä, koska emäntä oli ilmeisesti valinnut teemansa päästäkseen kokeilemaan kurpitsaa ja teki aivan loistavan kurpitsa-vuohenjuustolasagnen. Sen reseptin jaan kanssanne tuonnempana ruokakerho vol. 2 -postauksessa.

Oma soppani oli enemmänkin chiliä kuin valoa kansalle. Ilmeisesti olin saanut todella tulisen chilin, koska luulin annostelleeni sitä maltillisesti, mutta takapotku oli aika pureva. Olen vähentänyt chilin määrää oheisessa reseptissä. Sopan kaverina olleet chili-cheddarteeleivät olivat onneksi mukavasti miedompia, mikä vähän tasoitti makuja. Nappasin reseptin keittoon irlantilaisen Donal Skehanin blogista. Miksi muuten TV-kokit näyttävät nykyään poikabändin jäseniltä? Tykästyin reseptiin, koska siinä taas paahdettiin ainekset ensin uunissa. Se on erinomainen keino saada lisämakua talvivihanneksiin. Alkuperäisessä ohjeessa myös siemenet paahdettiin uunissa, mutta minä sain niistä niin pahanmakuisia, että ne päätyivät suoraan roskikseen.

Teeleipiä en ole leiponut sitten yläasteen kotitaloustuntien. Supernopeaa, helppoa ja hyvää. Lämpimäiset kädessä alle puolessa tunnissa.

Keitto paahdetusta kurpitsasta
4 hengelle alkuruokana

600 g talvikurpitsaa kuorittuna ja siivottuna siemenistä
loraus öljyä (käytin paahdettaessa saksanpähkinäöljyä ja itse keitossa rypsiöljyä)
kolme oksaa timjamia
1 iso punasipuli
1/4 punaista chiliä
3 dl kasvislientä
1,5 dl kookosmaitoa tai -kermaa (jos et pidä kookoksesta, kuohukermakin toimii varmasti)
suolaa
mustapippuria

1. Laita kurpitsa reiluina lohkoina uunivuokaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon timjami ja lorauta päälle öljyä. Paista reilu puoli tuntia uunissa 220 asteessa. Alkuperäisen ohjeen mukaan aika on 45 minuuttia, mutta siinä ajassa kurpitsa alkaa kyllä jo mustua eli minusta hiukan vähempikin aika riittää.

2. Kuullota sipulia kattilassa, kunnes se on pehmeää, lisää chili hienonnettuna. Lisää joukkoon paahdettu kurpitsa (voit halutessasi poistaa timjamin, minä en sitä poistanut), kasvisliemi ja kookosmaito (tai -kerma). Keitä 10 minuuttia.

3. Soseuta kuohkeaksi ja tasaiseksi sauvasekoittimella (halutessasi voit myös siivilöidä keiton). Lisää tarvittaessa nestettä ja mausteita.

4. Voit vielä haudutella keittoa hetken, se tekee hyvää maulle, mutta ei toki ole välttämätöntä.

Chili-cheddarteeleivät
resepti on Koti & Keittiö -lehdestä, olen poistanut siitä valkosipulin, jota voit halutessasi lisätä yhden kynnen.

2 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 punainen chilipaprika
3 rkl tuoretta ruohosipulia
2 dl maitoa

Pinnalle:

noin 50 g cheddar-juustoa
2 rkl ruohosipulia tai kevätsipulia hienonnettuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna chili. Lisää hienonnettu chili ja ruohosipuli kuivien aineiden joukkoon. Lisää maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

3. Jaa taikina kahtia ja taputtele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi reilun sentin paksuista teeleipää pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa leipien pinta taikinapyörällä neljään lohkoon.

4. Raasta juusto. Pistele leivät, ripottele päälle juustoraastetta ja hienonnettua ruohosipulia. Paista leipiä 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Ihan kuin Strömsössä

Omena-kaurakiusaus
Toimittajien suosikkikysymys viime aikoina Strömsö-kokki Michael Björklundille on tuntunut olevan, meneekö hänen kokatessaan aina kuin Strömsössä. Muusta en tiedä, mutta tämä hänen uudessa kirjassaan oleva omenapaistos on ainakin Strömsötä parhaimmillaan.

Tämä ohje julkaistiin muutama viikko sitten Me Naisissa, mutta on siis peräisin Michael Björklundin ja Kenneth Narsin syksyllä ilmestyneestä kirjasta Lähiruokaa. Tämän kokeilun perusteella kirja päätyy ainakin omaan kirjeeseeni joulupukille. Katsotaan, saako lapsenuskoni pukkiin vahvistusta aattoiltana eli onko hän kuullut vienon toiveeni.

Michael Björklund on puhunut jo pitkään puhtaiden, paikallisten raaka-aineiden ja sesonkien kunnioittamisen puolesta. Siksi juuri nyt on hyvä aika tehdä tätä omenaista herkkua: Suomalaisten omenien kausi on vielä käynnissä eli myöhäislajikkeet ovat kaupoissa.

Paistos on melko makea, eli ellet tee paistosta kovin kirpeistä omenoista, voit hyvin laittaa hiukan vähemmän sokeria. Tämä ohje on puolitettu alkuperäisestä ja edelleen aika reilu annos kahdelle.

Omena-kaurakiusaus
2 hengelle

3 omenaa
1/2 rkl kanelia
1/2 dl sokeria
75 g voita
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl siirappi

1. Kuori ja lohko omenat. Sekoita lohkoihin kaneli ja puolet sokerista.

2. Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe tasaiseksi tahnaksi.

3. Levitä reilu puolet taikinasta uunivuoan pohjalle. Lisää omenalohkot ja niiden päälle loput taikinasta nokareina. Valuta siirappi päälle.

4. Paista paistosta 175 asteessa reilu 20 minuuttia (näin ohjeen mukaan, omani oli uunissa melkein puoli tuntia), kunnes paistos on kullanruskea.

5. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Yhden yön juttu – Vaiva(ama)ton leipä

Minulle selvisi, että omistan täydellisen, rapeakuorisen leivän leipomiseen tarvittavan höyryuunin ja niin omistat todennäköisesti sinäkin. Leivoin juuri elämäni onnistuneimman leipäkaunokaisen, jonka tekemiseen tarvittiin lähinnä aikaa ja höyryuunina toimiva valurautapata.  Aika hoitaa vaivaamisen puolestasi, kun taikina tekeytyy yön yli ja valurautapadassa paistaminen tekee leipään rapean kuoren.

leipäViisi vuotta sitten New York Timesissä julkaistiin artikkeli manhattanilaisen leipurin kehittämästä leivästä, jota ei vaivata ollenkaan, mutta lopputulos on kotiuunissakin pehmeä ja täydellisen rapeakuorinen. Aviisin ruokatoimittaja nimesi leivontametodin suurimmaksi keksinnöksi sitten 1800-luvun puolivälissä keksityn hiivan. Artikkelin julkaisun jälkeen sosiaalinen media näytti voimansa. No-knead bread, kuten leipää kutsutaan, sai bloggaajat ympäri maailmaa kaivaamaan valurautapatojaan esille leivän leipomiseen. Saveur-verkkolehden mukaan se on yksi kahdeksasta reseptistä, jotka ovat levinneet blogeissa kulovalkean tavoin.

Minä olen siis pahasti jälkijunassa, mutta vaivattuani täydellistä patonkia 15 minuuttia käsin (ohjeen mukaan olisi ollut paljon pidempään), otan kaikki oikopolut hyvään leipään ilolla vastaan. Ellei tämä olisi toiminut, meillä oltaisiin syöty jatkossa joko pelkästään kaupan leipää tai huusholliin olisi ostettu kunnon yleiskone. Käsin vaivatessa kaksikymmentä minuuttia on aika sietämättömän pitkä aika.

Koko hommassa on vain kolme olennaista asiaa: Aika, löysä taikina ja valurautapata. Taikinaa kohotetaan yön yli eli nopeasti tämä homma ei valmistu. Yritin kovasti ymmärtää odottamisen ja hiivan aiheuttaman kemiallisen reaktion, mutta tyydyn nyt toteamaan, että oli mikä oli, hyvin toimii. Valurautapadan merkitys on sen sijaan maallikollekin ilmeinen. Juju on nimittäin siinä, että kun löysä taikina laitetaan kuumaan pataan ja siihen kansi päälle, pata toimii höyryuunin tavoin. Minkä tahansa uunin kestävän padan pitäisi toimia tässä ohjeessa, mutta itse olen tehnyt leipää vain valurautapadassa.

Ja sitten ne ylisanat. Tämän leivän perusteella saatan olla maailman paras leipuri. Harmi vaan, että tämä on niin lapsellisen helppoa, että samaan pystyy kuka vaan. Joten ei kun paistaen, kaivakaa ihmeessä ne valurautapadat esille. Tulette yllättymään iloisesti.

Pelkän vehnäjauhon sijaan leivässä voi käyttää myös muita jauhoja. Katso resepti pataleipään, joka saa makua speltistä.

Vaivaamaton leipä (No-knead bread)

resepti Jim Lahey, suomennetun version löysin mm. Me Naisista, mutta siinä jauhojen määrä oli arvioitu mielestäni yläkanttiin ja ensimmäinen taikina päätyi roskakoriin. Tässä siis hiukan muokattu versio.

7 dl jauhoja (esim. täysjyvävehnäjauhoja, vehnäjauhoja, hiivaleipäjauhoja, spelttijauhoja tai muita haluamiasi jauhoja)
1/2 tl kuivahiivaa
4 dl lämmintä vettä (42-asteista)
1 1/2 tl suolaa

Vaihe 1: Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi, älä vaivaa. Taikina näyttää tässä vaiheessa aika lailla alla olevan kuvan kaltaiselta. Taikina on löysähkö ja niin sen kuuluukin olla, mutta ei missään tapauksessa ihan nestemäinen velli.

taikina vaihe 1

Laita kelmu ja taikinaliina kulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Sen jälkeen se näyttää  kuvan kaltaiselta.

taikina 12 tunnin jälkeenVaihe 2: Laita reilusti vehnäjauhoja leivonta-alustalle ja painele taikina levyksi niin, että saat ilmakuplat pois taikinasta. Nostele taikina kulmista keskelle kuin taittelisit nenäliinan, niin saat siitä jokseenkin leivän oloisen. Ulkonäöllä ei tässä vaiheessa kuitenkaan ole oikeastaan mitään väliä.

Laita leivinliina koriin tai muuhun kulhoon ja jauhota se kunnolla (oikeasti kunnolla, minä jouduin kaapimaan loput taikinasta irti liinasta veitsellä, vaikka luulin laittaneeni ihan kunnolla jauhoja). Laita taikina liinan päälle (kuva alla). Anna kohota vielä reilun tunnin ajan liinalla peitettynä.

taikina kohoamassa korissaLaita valurautapata kylmään uuniin ja uuni lämpenemään (noin 230 astetta). Anna padan lämmetä uunissa vielä parikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun uuni on lämmin. Olennaista on, että pata on todella kuuma, silloin leipä ei tartu kiinni, vaan kopsahtaa nätisti ja yhtenä kappaleena padasta pois.

Vaihe 3: Laita taikina kuumaan pataan. Älä välitä ulkonäöstä, kyllä se siellä uunissa kaunistuu. Sitten kansi päälle ja kuumaan uuniin 30 minuutiksi. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista kunnes leipä on kypsä (noin 10-15 minuuttia). Kypsän leivän tunnistaa kumeasta kopsahduksesta, kun sitä kopauttaa.

leipä matkalla uuniin

leipä uunista

Kumoa leipä valurautapadasta, se irtoaa ihan ilman tuskanhikeä, ja laita se ritilän päälle jäähtymään.