Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivät

Rennot kesäjuhlatarjoilut – paahtopaisti- ja lohileivät

Jos ottaisi tarjoilut vähän rennommin, voisi juhlia useammin. Siksi kesäjuhliin suunnittelemani tarjoilut ovat rennoista rennoimmat. Kahdenlaisia leipiä ja oman pihan raparpereista keiteltyä limonadia.

kesäjuhlat

Jos käyttäisin papiljotteja, yksi roikkuisi taatusti niskassa siinä vaiheessa, kun vieraat saapuvat. Olen sitä emäntätyyppiä, joka onnistuu aina saamaan kiireen ja viime hetken paniikin aikaiseksi keittiössä. Välillä on sormet verillä, useimmiten ainakin keittiö kaaoksessa ja vähintään aikataulu pettää. Näiden leipien kanssa sitä vaaraa ei ole, homma pysyy varmasti rennon puolella

Tein Crème Bonjourille kesäjuhlareseptejä leivästä, koska kaikesta gluteenipuheesta huolimatta useimmat rakastavat leipää. Se tuli taas todistettua taannoisella Gotlannin matkalla, kun istuimme pöytään kuuden hyvän ruoan ystävän voimin. Leipäkori tyhjeni minuuteissa, eikä yksikään lajike jäänyt testaamatta. Ja voi sitä leipäpuheen määrää.

paahtopaistileivät

 

Valmista edellisenä päivänä limonadi (julkaisen ohjeen lähipäivinä) ja laita punasipulit pikkelöitymään päivää ennen. Muutama päivä aiemminkaan ei haittaa, koska pikkelöinti on nimenomaan säilöntämenetelmä. Tosin viidentoista minuutin pikapikkelöinti on ihan hyvä vaihtoehto. Juhlapäivänä pyöräytä tahnat vartissa, käytä kurkkuja nopeasti etikkaliemessä, grillaa tai paahda leivät ja loppu on lähinnä täytteiden nostelemista leipien päälle.

Lohileivissä makea herne on hyvä pari suolaiselle lohelle. Pakasteherneet kelpaavat oikein hyvin ennen tämän kesän sadon kypsymistä. Wasabi potkaisee sopivasti tahnasta ja pikapikkelöity kurkku terästää kokonaisuuden. Paahtopaistileipien juju on puolestaan piparjuurituorejuustosta sopivaa potkua saava lempeä paputahna ja mukavan hapokkaat pikkelöidyt punasipulit. Molempien tahnojen pohjana ovat Crème Bonjourin tuorejuustot.

lohileivät final

 

Lohileivät

kuusi isoa leipää

6 siivua hyvää leipää
6 isoa siivua kylmäsavulohta (tai 12 pienempää)
annos herne-wasabitahnaa
1 pieni kurkku
tilliä

1. Siivuta kurkusta pitkittäissuunnassa ohuen ohuita siivuja kuorimaveitsellä. Niiden ei tarvitse olla koko kurkun levyisiä, ohuet suikerot ovat oikein sopivia. Laita ne vartiksi pikapikkelöitymään punasipulien kanssa samaan pikkelöintiliemeen. Valuta liemi hyvin pois ennenkuin laitat kurkut leipien päälle.

2. Valmista herne-wasabitahna alla olevan ohjeen mukaan.

3. Paahda leivät paahtimessa, grillissä tai parilapannulla.

4. Levitä pohjalle tahnaa, asettele päälle reilusti lohta ja kasa kurkkua. Koristele tillillä.

Paahtopaistileivät

kuusi isoa leipää

6 siivua hyvää leipää
6 isoa siivua paahtopaistia (tai 12 pienempää)
1 annos pikkelöityä punasipulia
1 annos piparjuuri-paputahnaa 
kapriksia
mustapippuria
rucolaa tai vesikrassia

1. Laita hyvissä ajoin sipuli pikkelöitymään, mielellään viimeistään edellisenä päivänä.

2. Valmista tahna alla olevan ohjeen mukaan.

3. Paahda leivät paahtimessa, grillissä tai parilapannulla.

4. Levitä leiville piparjuuri-paputahnaa, asettele reilusti paahtopaistia. Nostele pikkelöityä punasipulia ja kapriksia. Koristele vesikrassilla tai rucolalla.

Herne-wasabitahna

200 g (pakaste)herneitä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 1 tl wasabitahnaa
suolaa
ripaus valkopippuria
muutama oksa tilliä

1. Aja herneet tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita loput ainekset joukkoon.

Piparjuuri-paputahna

170 g säilöttyjä valkopapuja
100 g piparjuurituorejuustoa
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2-3 tl valkoviinietikkaa
suolaa
valkopippuria
oliiviöljyä
muutama oksa lehtipersiljaa

1. Aja pavut tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella tai muussaa haarukalla. Sekoita loput ainekset joukkoon.

Pikkelöidyt punasipulit

1 iso punasipuli
1/2 dl väkiviinaetikkaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
ripaus suolaa

1. Sekoita etikka, vesi, sokeri ja suola kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hetki, jotta sokeri sulaa. Anna jäähtyä haaleaksi.

2. Siivuta punasipuli. Laita ne kulhoon, kaada päälle liemi.

3. Anna maustua jääkaapissa vähintään seuraavaan päivään.

*****

Despite a widely-spread curse upon gluten most of us cannot resist tearing into crusty, freshly baked loaf. So I built my stress-free summer feast menu on slices of grilled artisan bread. Open-face sandwiches topped with roast beef, salmon, cream cheese spreads, pickles and served with home-made rhubarb lemonade. Keywords: No fuss. Since less fuss means more get-to-togethers.

yhteistyössä

Reseptit on tehty Crème Bonjourille ja postaus on yhteistyö heidän kanssaan.

Matkakuume – Lahmacun

Matkakuumetta lievittääkseni kotikeittiössämme on viime aikoina matkustettu säännöllisesti Bosborinlahden rannalle. Vaikutus on tosin tainnut olla lähinnä päinvastainen, kuume on nousussa. 

lahmacun-suolaajahunajaaPerheemme matkasuunnittelu perustuu keskimäärin päähänpistoihin (kas, kauimmainen piste, mihin näillä lentopisteillä pääsee, on Dubrovnik, buukkaanpa tästä matkan samantien. Virhe.) tai päähänpinttymiin, joita ruokin systemaattisesti. Kuin sattumalta silmäni alkavat poimia kaikesta tietovirrasta samaan kohteeseen liittyviä artikkeleita, kuvia, tapahtumia, ravintoloita.

Nyt niin on tapahtunut kahden maanosan rajakohdassa sijaitsevalle Istanbulille. Se alkoi pari vuotta sitten, enkä taida olla tämän päähänpinttymän kanssa yksin, ikärakenteeltaan Euroopan nuorin pääkaupunki houkuttelee vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Viime vuonna TripAdvisor valitsi sen suosituimmaksi matkakohteeksi. Turistivirta on kasvanut niin paljon, että vauhdissa pysymiseksi rakenteilla on parhaillaan kolmas kansainvälinen lentokenttä.

Olen käynyt kaupungissa kerran, pikaisesti päivämatkalla yli parikymmentä vuotta sitten. Mieleen on painunut huikea auringonnousu Bosporinsalmella, kuhisevat basaarit, mutta pikamatkalla näin kaupungista hyvin pienen vilauksen ja olin silloin kovin nuori. Parissakymmenessä vuodessa on myös tapahtunut paljon, historia kaupungissa on ollut vahvasti läsnä aina, mutta viime vuosina kaupungissa on alkanut sykkiä vahvasti myös modernimpi kulttuurielämä.

Näyttää siltä, että ensi kesän suunnitelmiin matka idän ja lännen kohtauspisteeseen ei valitettavasti mahdu, joten joudun lääkitsemään matkakuumettani kotikonstein. Viime aikoina selailussa on ollut erityisesti Jamie Oliverin luottojoukoista tunnettujen ruokatoimittaja Andy Harrisin ja valokuvaaja David Loftuksen Istanbulin makuja -ruokakirja. Se on kattava ruokamatka suurkaupungin sydämeen, kirjan lopussa on myös informatiivinen osio paikallisista raaka-aineista ja turkkilaiseen keittiöön kiinteästi kuuluvista mausteista.

Lahmacun on pizzan ja piirakan välimuoto. Pohja on melko ohut, mutta taikina on pizzataikinaa rapeampi. Päälle levitetään ohut kerros lampaan- tai karitsanjauhelihasta tehtyä massaa. Mausteinen jauhelihamassa levitetään taikinan päälle raakana ja kypsytetään uunissa. Lihamassaa voi olla hiukan kuvan kerrosta paksummin, ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut riittävästi lihaa. Alla olevassa ohjeessa on hyvät mittasuhteet kolmeen keskikokoiseen piiraaseen.

Reseptiin olen yhdistänyt ideoita sieltä täältä. Andy Harrisilta, Ottolenghiltä, Lady and Pups -blogista ja sitten takana on vielä pari kierrosta kokeiluja. Kaiken muun saat perusmarketista, mutta sumakkia ei kaikkialla ole tarjolla. Sitä kannattaa kuitenkin hiukan metsästää, oman pussini olen ostanut Hakaniemen hallin maustekaupasta. Sen sitruksinen maku raikastaa kokonaisuuden. Lahmacunia voi tarjota myös ilman salaattia, mutta minusta sumakilla maustettu raikas tomaatti-kurkkusalaatti tekee siitä vähintään kaksinverroin herkullisempaa. Älä säikähdä pitkää raaka-ainelistaa ja reseptiä, tämä on oikeasti aika mutkaton herkku.

Lahmacun

3 keskikokoista piirasta

Taikina

250 g vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 tl kuivahiivaa
1 kananmuna
60 ml rypsi- tai auringonkukkaöljyä
1 dl vettä

Täyte

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
rypsi- tai auringonkukkaöjyä
200 g karitsanjauhelihaa
reilu 1/2 tl suolaa
ripaus kanelia
reilu 1 tl sumakkia
vajaa 1 tl chilihiutaleita
1/2 tl savupaprikaa
1 tl kuivattua oreganoa
vajaa 1 tl maustepippuria 
1 rkl tomaattipyrettä
nippu lehtipersiljaa
oliiviöljyä

Tomaatti-sumakkisalaatti

150 g kirsikkatomaatteja
pala kurkkua
1 pieni punasipuli
2-3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunalohkon mehu
1-2 tl sumakkia
ripaus suolaa
nippu lehtipersiljaa

lisäksi päälle lehtipersiljaa, sitruunamehua ja kuivattuja chilihiutaleita

1. Tee ensin taikina. Sekoita suuressa kulhossa jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva.

2. Kokoa ne keoksi kulhon pohjalle ja tee kekoon kuoppa. Valuta kuoppaan öljy ja riko kananmuna. Vaivaa sekaisin.

3. Valuta lämmin vesi taikinaan ja vaivaa kimmoisaksi.

4. Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

5. Taikinan kohotessa tee tomaattisalaatti. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan, kuutioi kurkku, siivuta punasipuli ohuen ohuiksi siivuiksi ja silppua lehtipersilja. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja anna maustua jääkaapissa.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

7. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä maltillisella lämmöllä pannulla viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat läpikuultavia. Siirrä kulhoon ja anna jäähtyä hetki.

8. Lisää kulhoon karitsanjauheliha ja kaikki mausteet. Säästä osa lehtipersiljasta pinnalle. Jos jauheliha on hyvin vähärasvaista, voit lorauttaa joukkoon hiukan oliiviöljyä.

9. Jaa taikina kolmeen osaan ja kaulitse pohjat pyöreiksi ohuehkoiksi kiekoiksi. Levitä kunkin kiekon päälle kolmasosa jauhelihamassaa (kyllä raakana) ohueksi kerrokseksi. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä.

10. Paista leivinpaperilla suojatun pellin päällä noin 15 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes reunat ovat saaneet väriä ja täyte on kypsynyt.

11. Ota piiraat uunista, purista päälle hiukan sitruunamehua, ripottele lehtipersiljaa ja chilihiutaleita ja nostele tomaatti-sumakkisalaattia.

*****

Istanbul has started to climb on my lengthy list of future travel destinations and is improving its position by the day as my eyes are seeking more and more evidence why I (among over 30 million other annual visitors) should book the flights to the buzzing capital of Turkey. I baked a lahmacun, a turkish thin pie topped with minced meat, to cure a travel fever. A rookie mistake, the effect was just the opposite. 

A lahmacun has a crispier crust than its famous Italian equivalent, the spicy mince is raw when spread on the crust, then the whole pie is baked in an oven and often topped with something fresh. Try tomato cucumber salad with sumac. 

*****

Istanbulin makuja (Andy Harris, David Loftus) on saatu lehdistökappaleena.

Puhdistus – Pataleipä

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia. Alkaa syödä terveellisesti. Viettää tipatonta tammikuuta. Ostaa kuntosalikortti. En tehnyt mitään mainituista. Päätin kuitenkin viettää älä osta (paljon) mitään (tavaraa) -kuukautta. Täydellisen ostolakon sijaan erittäin harkitsevaa kulutusta. Vain tarpeeseen. 

pataleipä

Vaikka en aikonut viettää joulua kaapissa, innostuin käymään läpi nurkkiin kerääntynyttä tavaraa urakalla ennen joulua. En ole himoshoppaaja – en ole ollut enää useampaan vuoteen. Silti kaappien perkaamisesta seurasi ähky. Niin paljon kaikkea. Läjäpäin lukemattomia kirjoja. Tavaraa, jonka olemassaoloa en edes muistanut.

Tammikuu on takana. Ostokset jäivät minimiin.  Olen käynyt ruokakaupassa ja tankannut auton. Sen lisäksi olen ostanut muutaman syntymäpäivälahjan kummilapsille, niistäkin suurin osa käsittää laatuaikaa kummitädin kanssa kulttuuririennoissa.

Olo on jotenkin puhdistunut. Kaapit eivät vielä riittävästi. Rikkookohan puhdistavan vaikutuksen, jos on luvannut itselleen, että kuukauden ostamattomuuden saa palkita uudella laukulla?

Todellisuudessa en edes kaipaa mitään palkintoa. Kulutuksen vähentäminen ei tuntunut uhraukselta, enemmänkin rauhoittavalta. En edes avannut Nyt alen loppukiri – maileja, käynyt verkkokaupoissa tai ostoskeskuksissa. Sen sijaan kävin lauantailounailla, pitkästä aikaa elokuvissa ja kaivoin kaapista jämälangat – täydellisen neulottavat silkki-kashmirit. Miten sellaisia aarteita voi unohtaa kaapin perälle?

Ruokaa rajoitukset eivät tietenkään koskeneet, mutta yritin kuitenkin tyhjentää myös kuivakaappeja. Täysissä kaapeissa hyvätkin raaka-aineet hautautuvat ja jäävät käyttämättä. Timantit voivat olla ikuisia, mutta jauhot eivät. Kaivoin yhden blogin ensimmäisistä – ja samalla kaikkien aikojen suosituimmista – resepteistä esiin ja tein pitkästä aikaa vaivaamatonta pataleipää. Tällä kertaa pelkän vehnän sijaan käytin myös spelttiä ja halusin testata, miten ohje toimii tuorehiivasta, koska sitä on minulta muutamaan kertaan kysytty. Tuore hiiva soveltuu yhtä lailla, kuivahiivassa olennaista on muistaa käyttää kädenlämpöistä nestettä.

Vaivaamaton leipä jakaa koulukuntia. Toisten mielestä vain vaivaamalla leipään saa kunnon sitkon ja hapanjuurileipojat kaipaavat leivästä puuttuvaa hapanjuuren syvää makua. Niin toki onkin, mutta padassa paistettuna vaivaamattomaankin leipään tulee hyvä rakenne, eikä maku ole ollenkaan hullumpi. Maku tulee pitkästä – yli 12 tunnin – kohottamisesta huoneenlämmössä. Parasta leivässä on kuitenkin padassa paistamisesta muodostuva mielettömän rapea kuori. Huhujen mukaan myös Chef & Sommelierin talonleipä paistetaan valurautapadassa.

Edellisessä postauksessa vaivaamattomasta leivästä on vaihekuvat, joista on helppoa seurata, miltä taikinan kulloinkin tulee näyttää, jos tulee uskonpuute. Tämän leivän kanssa se ajoittain tuppaa tulemaan, koska taikinan olomuoto on prosessin aikana kaikkea kiinteästä kuplivaan. Mutta lopussa aina kiitos seisoo, tuoreen leivän tuoksun muodossa.

Pataleipä

4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl spelttijauhoja
vajaa 1/4 pkt hiivaa
1 1/2 tl suolaa
4 dl vettä

lisäksi reilusti jauhoja pöydän ja liinan jauhottamiseen

1. Liota hiiva veteen, lisää loput ainekset ja sekoita taikinaksi. Älä vaivaa. Peitä tuorekelmulla ja leivinliinalla. Anna kohota huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Kun taikina on kohonnut riittävästi, siinä on kohtuullisen paljon kuplia pinnassa ja se on olomuodoltaan löysähkö.

2. Laita reilusti jauhoja pöydälle tai leivinalustalle. Taikina tarttuu joka tapauksessa yleensä jonkin verran eli jos sinulla on leivinalusta, käytä sitä. Kaada taikina kulhosta jauhotetulle pöydälle, painele siitä ilmakuplat pois painelemalla se neliönmuotoiseksi levyksi. Nosta kulmat keskelle, pyöräytä leivänmuotoiseksi.

3. Jauhota reilusti leivinliina (todella reilusti, taikina tarttuu tiukasti) ja nosta taikina liinan sisällä kulhoon kohoamaan. Opin lukijalta, että taikinan voi kohottaa myös öljytyssä kulhossa leivinliinalla peitettynä.

4. Laita pata uuniin kansi päällä ja kuumenna uuni 230 asteeseen. Kuumenna pataa vielä noin 20 minuuttia sen jälkeen. Olennaista on, että se on tulikuuma.

5. Kippaa taikina pataan, laita kansi päälle ja nosta paistumaan 30 minuutiksi. Ota kansi pois ja paista vielä noin 10-15 minuuttia ilman kantta.

6. Pudota leipä padasta ritilän päälle jäähtymään.

*****

While the very concept of New Year’s resolutions is not uncommon for most of us, I myself cannot really remember making that many of them. The piles of unread books and stuff that I hardly could recognise as mine (even though their location in my closest slightly hinted that they might belong to me) made me break the habit of not committing any acts of self-improvement starting Jan 1st. After burrowing into our closets before Christmas I decided to have a personal Buy (next to) nothing month in January. Not that I would be a shop-a-holic otherwise, but still a month without almost any consumption felt liberating and sort of cleansing – like a mental detox. 

Even though food (together with other daily necessities and services) were excluded from my experiment, I also went systematically through our kitchen cabinets and used ingredients that were under risk of going bad. Diamonds might be forever but flours are not. I emptied my bag of spelt flour to a no knead bread – a simple loaf which might not require any kneading but time it certainly requires since the thing of this bread is a slow fermentation.