Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivät

Makupareja vappubrunssille – lämpimät valkohomejuustoleivät

24.04.2016 18:15 \ 2 kommenttia \

Yhteistyössä CASTELLO.
Vapun kohokohta on minulle jo vuosien ajan ollut brunssi. Aatto jää ihan lapsipuolen asemaan, ystävien tapaaminen vappupäivänä on työväen juhlan paras osuus. 

valkohomejuustoa, pekonia ja parsaa

valkohomejuustoa ja paahdettua raparperia

Jo vuosia – tai oikeastaan vuosikymmeniä – olen juhlinut vappua lähes joka vuosi samassa rakkaassa seurassa. Opiskeluaikoina Ullanlinnanmäellä, nykyisin haalarit on jätetty nurkkaan ja sama seurakunta tapaa enimmäkseen ravintolassa tai jonkun kotona. Ennen pääosassa oli kuohuviini, nyt siinä rinnalla panostetaan myös ruokaan. Kuohuvaa unohtamatta. Tärkeintä on kuitenkin seura. Ystävät, joiden kanssa olemme kasvaneet aikuisiksi, mutta emme kunnolla aikuistuneet. Se tulee todistettua joka vappu.

Sen takia tein myös CASTELLO-valkohomejuustoille vappureseptiikkaa, joka toimii vappubrunssilla kotioloissa. Helpoista helpointa tarjottavaa, sopivasti suolaista, vähän makeaa. Makoisia makupareja, pohjana hyvä leipä. Edes sitä ei tarvitse hankkia vappupäivänä. Edellisen päivän leipä paahtuu kyllä uunissa rapeaksi.

Valkohomejuusto on niin joviaali kaveri, että siihen voi yhdistää melkein mitä vaan. Kevään juhlaan keväiset raaka-aineet, siksi juuston makupareina on tällä kertaa vapun kunniaksi parsaa ja raparperia. Suolaisiin leipiin yhdistin myös klassisen parsan seuralaisen eli pekonin tai ilmakuivatun kinkun ja viimeisen silauksen leivät saavat lempeästä basilikaöljystä.

castello-creamy-white,-parsaa-ja-pekonia

castello-creamy-white,-raparperia,-appelsiinia-ja-vaniljaa

vinkki

Jos et saa raparperia, keitä mintulla maustettu mustikkahillo pakastemustikoista. Kesä-heinäkuussa kannattaa yhdistää juustoon aprikoosia. Muutama siivu valkohomejuustoa croissantin väliin itsekeitetyn aprikoosi- tai mustikkahillon kera. Täydellinen aamunaloitus.

Parsa-valkohomejuusto-pekonileivät

6 pientä leipää

3 isoa tai 6 pientä siivua hyvää maalaisleipää
1 pkt CASTELLO-valkohomejuustoa
6 siivua pekonia tai ilmakuivattua kinkkua
6 vihreää parsaa
voita tai öljyä voiteluun

Basilikaöljy

1/2 ruukkua basilikaa
ripaus suolaa
noin 1/2-3/4 dl hyvää oliiviöljyä

1. Valmista ensin basilikaöljy (voit valmistaa jo edellisenä päivänä): Leikkaa veitsellä basilikan lehdet rouheaksi silpuksi. Voit toki laittaa lehdet myös kokonaisina mortteliin, mutta silpun saa tahnaksi nopeammin. Laita lehdet mortteliin, ripauta hiukan sormisuolaa ja pyöritä basilika ja suola tahnaksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jos haluat tasaisen öljyn, siivilöi öljy siivilän ja harsokankaan lävitse. Purista lopuksi kankaasta jämäkästi kaikki mahdollinen öljy irti.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

3. Kuori parsat ja leikkaa ne kahteen tai kolmeen osaan siten, että ne ovat sopivan pituisia leivän päälle. Nosta odottamaan kylmään veteen.

4. Leikkaa maalaisleipä siivuiksi, puolita isot siivut. Voitele ne ja leikkaa päälle reiluja viipaleita CASTELLO-valkohomejuustoa. Nosta leivät uuniin ja paista kunnes juusto sulaa ja saa hiukan väriä (noin kymmenen minuuttia).

5. Leipien paistuessa Keitä parsat ja paista pekoni rapeaksi. Jos haluat säästää yhden valmistusvaiheen, käytä pekonin sijaan ilmakuivattua kinkkua, sen voi laittaa leipien päälle kylmänä.

6. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola, keitä parsan varsia kolme minuuttia, lisää sitten nuput ja keitä vielä kaksi minuuttia. Pidä huolta, että parsa jää napakaksi. Kaada keitinvesi pois.

7. Nosta pekonisiivut kylmälle pannulle, käännä liesi keskilämmölle ja paista molemmin puolin, kunnes pekonisiivut ovat rapeita. Nosta siivut paperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

8. Kokoa leivät: Nosta kuuman juuston päälle kahteen osaan leikattu pekoni ja parsaa. Valuta päälle basilikaöljyä. Tarjoa lämpiminä.

Raparperi-valkohomejuustoleivät

kuusi pientä leipää

3 isoa tai 6 pientä siivua hyvää maalaisleipää
1 pkt CASTELLO -valkohomejuustoa
noin 200 g nippu raparperia
muutama ruokalusikallinen appelsiinimehua
2-3 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
voita voiteluun

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Valmista ensin paahdetut raparperit: Pilko raparperin varret reiluiksi paloiksi. Nuoria ei tarvitse kuoria, mutta jos kesä on edennyt pidemmälle, kannattaa paksut varret kuoria.

3. Levitä raparperit ohueksi kerrokseksi uunivuoan pohjalle.

4. Sekoita sokeri ja vanilja(sokeri) appelsiinimehun joukkoon ja kaada seos raparperien päälle. Sekoita seos raparperien joukkoon.

5. Peitä vuoka foliolla ja nosta se uuniin. Paista ensin 10 minuuttia ja poista sen jälkeen folio. Jatka paistamista ilman foliota, kokeile kypsyyttä viiden minuutin välein. Aika riippuu raparperien paksuudesta. Kokonaispaistoaika on noin 20 minuuttia.

6. Raparperien kypsyessä valmistele leivät. Voitele leivät ja leikkaa niille CASTELLO-valkohomejuustoa. Samalla kun nostat raparperit uunista, laita sinne leivät ja paista, kunnes juusto on sulanut ja saanut hiukan väriä (noin 10 minuuttia).

7. Kun leivät ovat valmiita, ota ne pois uunista ja nostele niiden päälle paahdettuja raparperejä. Tarjoa lämpiminä.

yhteistyössä

Postaus on yhteistyö CASTELLO:n kanssa

Kategoriat: brunssi, helpot ja nopeat, juustot, leivät, parsa, ruoka, yhteistyöt \ Tagit: , , , , , , , \ 2 kommenttia

Hyviä päätöksiä – Porkkanasämpylät yön yli

21.01.2016 16:34 \ 12 kommenttia \

Mikähän siinä on, että uusi vuosi saa aikaan pakonomaisen tarpeen alkaa lupailla jotain. Mielellään valtavia parannuksia omaan toimintaan tai radikaaleja elämänmuutoksia. Päätöksiä, joista on helppo lipsua jo ennen helmikuuta –  mutta joista pahimmillaan maksaa koko loppuvuoden. 

porkkanasämpylät-2

Vähän samalla tavoin kuin syksyllä plärää intoa täynnä työväenopiston kurssiohjelmaa, vaikka tietää jo etukäteen, että marraskuussa repii hiuksiaan kuvankäsittelykurssilla. Syksy toisensa jälkeen jaksaa uskoa, että uusi harrastus on askel kohti parempaa elämää.

Johonkin syvällä minussa tuo vuosirytmi on kovakoodattu. Niin syvälle, että vaikka jo vuosia olen ollut tarpeeksi viisas pidättäytyäkseni turhanpäiväisistä lupauksista vuoden alun kunniaksi, niin viisaaksi en ole kuitenkaan tullut, etten pohtisi kiivaasti mahdollisia vaihtoehtoisia parannusehdotuksia itselleni. Vaikea syyttää ryhmäpainetta, koska tiedättekö enää ketään, joka erehtyisi tekemään uuden vuoden lupauksia. Nehän nyt eivät pidä k-o-s-k-a-a-n.

Tänä vuonna lipsuin hiukan. Lupasin ihan pienen asian. Kymmenen minuuttia päivässä. Varmuuden vuoksi tein päätöksen heti joulunpyhien jälkeen ja aloin toteuttaa sitä samantien. Ihan vain siksi, ettei se saa ylleen uuden vuoden lupausten huonoa karmaa. Nyt jo kohta kuukauden olen pysynyt päätöksessäni. Joka ilta kymmenen minuuttia. Jos sama tahti jatkuu, kerron teille minimuutoksestani enemmän. Siihen ei liity laihduttamista eikä kuntoilua. Jos lipsun takaisin entiseen, hautaan hankkeen kaikessa hiljaisuudessa ruuhkaiselle hyvien päätösten hautausmaalle ja otan mukavan asennon sohvannurkassa.

Vielä kuitenkin mennään, kymmenen minuuttia joka päivä. Joskus riittää vähempikin. Sinä aikana, kun minä paransin itseäni, monitoimikone pyöritti nämä sämpylät. Nostin taikinan kohoamaan yön yli jääkaappiin ja paistoin aamulla lämpimäiset. Jos minusta ei tule parempaa ihmistä, minusta saattaa tulla parempi leivänleipoja. Nämä helpot sämpylät ovat ainakin lupaava alku.

Ohje on poimittu kevyesti muokattuna Lempiruoka-blogista. Yön yli kylmässä kohottaminen antaa sämpylöille reilusti lisämakua ja todella kuumassa uunissa paistaminen paistamisen alkuvaiheessa tekee niihin hyvän rapsakan kuoren. Ja hei, lämpimiä sämpylöitä heti aamusta. Ei tarvitse olla Pain de Martin (eikä Kivistön Liisa) saadakseen näillä paljon rakkautta.

Porkkanasämpylät

noin 20 kpl

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
2 porkkanaa
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja
2 rkl karpalojauhetta

(kurpitsansiemeniä)

1. Mittaa kulhoon vesi ja liota joukkoon hiiva. Lisää appelsiinimehu, raastettu porkkana ja suola.

2. Lisää ensin grahamjauhot ja karpalojauhe ja sen jälkeen vähitellen vehnäjauhot ja vaivaa samalla. Jos sinulla on monitoimikone, kannattaa käyttää sitä. Voit tehdä koneella löysemmän taikinan ja vaivata kauemmin. Koneella riittää noin seitsemän desilitraa vehnäjauhoja, käsin tarvitset todennäköisesti vähän enemmän. Taikina on aika kosteaa ja tarttuu helposti. Vaivaa koneella noin vartti tai kunnes taikinassa on hyvä sitko ja se on irronnut kulhon reunoista.

3. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi. Huom. taikina kohoaa reilusti eli pidä huolta, että sinulla on iso kulho.

4. Laita aamulla uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

5. Nosta taikina jääkaapista ja kumoa se reilusti jauhotetulle alustalle. Leikkaa taikina noin kahteenkymmeneen palaan ja nosta palat uunipellille. Sämpylät eivät kohoa enää valtavasti uunissa. Jos haluat ripotella sämpylöiden päälle siemeniä, sipaise sämpylän pintaan kevyesti vettä ja ripottele päälle siemeniä.

6. Laita sämpylät uuniin, laske lämpötila 200 asteeseen ja paista sämpylöitä 20 minuuttia.

Kategoriat: aamiainen, helpot ja nopeat, leivät, leivonta, ruoka \ Tagit: , , \ 12 kommenttia

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

22.11.2015 17:23 \ 89 kommenttia \

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.

Kategoriat: brunssi, hävikistä herkuksi, helpot ja nopeat, kasvisruoat, leivät, ruoka, yhteistyöt \ Tagit: , \ 89 kommenttia