Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Lähi-itä

Tyhjää täynnä – pitaleivät

pitaleivät-suolaajahunajaa

On lähes meditatiivista tuijottaa uuniin ja katsoa, kun pitaleivät alkavat paisua ilmaa täynnä oleviksi pallukoiksi. Se tapahtuu ihan silmissä. Homman juju on se, että taikina kaulitaan aivan ohueksi, eikä siihen pistellä reikiä. Taikinan sisään kertyvä ilma nostaa leivän yläosan irti pohjasta ja pitaleipään syntyy tasku, johon täytteet on helppo laittaa.

Muutamasta koe-erästä olen todennut, että taikina kannattaa kaulia lähes lettumaisen ohueksi, jotta se jaksaa varmasti nousta. Ei tietenkään tarvitse tavoitella mitään pitsireunaletun paksuutta, mutta sellaisen huonon letunpaistajan paksu ohukainen on oikein hyvä vertailukohta. Kannattaa olla tarkkana paistoajan suhteen: Kuoret ovat niin ohuita, että ne kypsyvät muutamassa minuutissa. Jos pita menee yli, siitä tulee helposti kuivaa. Ohjeissa leipiä kehotetaan paistamaan jopa kymmenen minuuttia, itse olen todennut, että omassa uunissani paras lopputulema syntyy jo noin viidessä minuutissa.

Täyttämisessä on tietenkin vain mielikuvitus rajana, mutta suosittelen kokeilemaan ainakin falafeleja ja tabboulehta.

Pitaleivät

8 kappaletta

2 1/2 dl vettä
1/2-1 tl suolaa
25 g hiivaa
2 rkl oliiviöljyä
noin 5 dl durumvehnäjauhoja (tai vehnäjauhoja)

1. Sekoita veteen hiiva, suola ja öljy.

2. Alusta joukkoon vähitellen tarvittava määrä jauhoja.

3. Anna kohota puolisen tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

4. Jaa taikina 8 osaan ja kauli ohuiksi leipäsiksi. Taikina kannattaa kaulia lähes lettumaisen ohueksi, jotta valmiiseen leipään muodostuu uunissa tasku.

5. Anna kohota liinan alla noin puolisen tuntia.

6. Kuumenna uuni 250-275 asteeseen. Anna pellin kuumentua uunissa sen lämmitessä.

7. Nosta pitaleivät kuumalle pellille ilman leivinpaperia (leivinpaperi ei kestä yli 250 asteen lämpötilaa) ja paista kunnes ne ovat nousseet pallukoiksi ja ovat kypsiä, noin viitisen minuuttia riittää.

8. Jos et tarjoa leipiä heti, säilytä ne muovipussissa.

 facebookissa-lätkä

Falafelit

falafelit-suolaajahunajaa

Vuodenvaihteessa veikkailin Meksikoa vuoden nousevaksi keittiöksi. Meidän ruokapöydässämme kiihdytyskaistaa ohi on mennyt kuitenkin Lähi-Itä. Varsinkin tabbouleh ja falafelit pääsevät ruokalistalle tämän tästä, Ankeriaksen vinkkaama baharat on jauhettu ja Yaelin lähettämällä sumakilla maustan usein jogurttikastikkeen (kiitos Yael vielä kerran mieluisasta postilähetyksestä). Yritän olla erittäin valikoiva uusien keittokirjojen suhteen, mutta pitkän pohtimisen jälkeen päädyin tilaamaan Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin kirjan Jerusalem. Se laastaroinee Lähi-Itä-huumaani.

Postiluukun kolahdusta odotellessa olen treenaillut alunperin Egyptistä kaikkialle Lähi-Itään ja sittemmin ympäri maailmaa kasvissyöjien pikaruoaksi levinneitä falafeleja. Ne ovat Fafa’sissa niin erinomaisia, että vaatimustaso omatekoisten maulle ehti kohota melko korkeaksi – suorastaan rimakauhun tasolle. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien maku ja rakenne olivat kuitenkin erinomaisia. Ei siis kannata antaa falafelien kuvitellun työläyden pelottaa. Niiden valmistus pitää toki aloittaa ajoissa, koska kikherneitä liotetaan ensin puoli vuorokautta, mutta muuten kyse ei ollut ollenkaan niin aikaavievästä tai hankalasta prosessista, kuin olin olettanut.

Omaan makuuni täydelliset falafelit ovat rapean kuoren alla pehmeitä ja yrttisiä. Myös juustokuminan täytyy hiukan tuoksahtaa taikinaa tehdessä. Pullat voi paistaa myös uunissa, mutta paras rakenne syntyy kyllä uppopaistamalla ne. Ruokalajia ei turhaan ole kehitetty alunperin korvaamaan lihaa paaston aikana. Pyörykät nimittäin pursuavat proteiinia ja kuituja. Raaka-aineissa ei muuten ole juuri ollenkaan rasvaa, joten öljy ei vielä romuta terveellisyyttä.

Olen nyt jauhannut falafeleihin käytettävän massan muutamilla erilaisilla vehkeillä, ensimmäisellä kerralla äitini luona monitoimikoneen puutteessa useimpiin sauvasekoittimiin kuuluvalla myllyllä. Sillä saa rakenteesta oikein mainion eli vaikka et omistaisi monitoimikonetta, voit aivan hyvin tehdä falafeleja. Massaa ei kannatakaan ajaa liian tasaiseksi, vaan enemmänkin rouheeksi: Se takaa pehmeämmän lopputuloksen. Jos falafeleissasi on paistamisen jälkeen röpelöinen pinta, olet osunut oikeaan taikinan karkeudessa.  Oikeaoppisimman lopputuloksen saa ilmeisesti jauhamalla kikherneet lihamyllyssä, mutta hyvän karkeuden saa myös sauvasekoittimen teholeikkurilla tai monitoimikoneella. Olen todennut, että ilman falafelmuottia helpoin muoto on pyörykkä. Falafelit voi toki halutessaan painella myös matalammaksi pihveiksi, mutta pyörykät on helppo puristaa napakaksi käsin, jolloin ne pysyvät hyvin koossa paistettaessa.

Kuten kaikissa ympäri maailmaa levinneissä ruokalajeissa, falafelreseptejä on yhtä monta kuin tekijöitä. Oma versioni on monella tapaa yleisimpien reseptien kaltainen: Yrttinen ja valmistettu kikherneistä. Yrteistä käytän tosin enemmän lehtipersiljaa kuin korianteria, vaikka sitäkin on reilusti mukana. Laitan myös minttua, vaikka sitä harvemmin näkee resepteissä. En osta kevätsipulia falafeleita varten, mutta jos niitä sattuu kaapissa olemaan, heitän ne joukon jatkoksi. Falafelit voi valmistaa myös kuivatuista härkäpavuista. Härkäpavut täytyy kuitenkin aina keittää ennen niiden käyttämistä. Kikherneet ainoastaan liotetaan. Ne kypsyvät uppopaistamisen aikana.

Falafeleja syödään meillä usein ihan sellaisenaan tabboulehin ja jogurttikastikkeen kera, mutta ihania ne ovat myös pitaleivän sisällä vaikkapa salaatin, tabboulehin, grillatun halloumin ja tsatsikin kanssa.

Falafelit

(tulostettava versio reseptistä)
noin 30 kpl

400 g kuivattuja kikherneitä
2 sipulia
6 valkosipulin kynttä
1 1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua korianteria
muutama oksa minttua
1 tl juustokuminaa
2 tl suolaa
noin 3/4 dl vehnäjauhoja

noin 1 l rypsiöljyä paistamiseen

1. Liota kikherneitä noin 12 tuntia. Vaihda vesi puolessa välissä. Kaada kikherneet lävikköön ja huuhtele ne huolellisesti. Valuta.

2. Kuori sipulit ja valkosipulit. Laita kikherneet, sipuli, valkosipuli ja yrtit monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi karkeakoksi massaksi. Jos käytät sauvasekoittimen teholeikkuria (myllyä), tee sama muutamassa erässä. Siirrä kaikki kulhoon ja varmista, että ainesosat ovat kunnolla sekaisin.

3. Sekoita joukkoon mausteet ja vehnäjauho. Pyöritä tiukoiksi pyöryköiksi (ensin muutama ja loput vasta koepyörykän paistamisen jälkeen). Älä ihmettele, massasta ei tule kovin taikinamaista, mutta se pysyy kyllä koossa, kun puristat massaa napakasti.

4. Kuumenna öljy kattilassa 170-180-asteeseen ja paista koepyörykkä. Jos se hajoaa paistettaessa, lisää jauhoja.

5. Paista pyörykät kohtuullisissa erissä, jotta öljyn lämpötila ei laske liian alhaiseksi. Kannattaa seurata sitä esim. digitaalisella paistomittarilla. Paista falafeleja noin 5 minuuttia. Säädä lämpötila siten, että falafelit ehtivät kypsyä ennenkuin pinnasta tulee liian tumma.

6. Nosta falafelit kattilasta reikäkauhalla talouspaperilla peitetylle lautaselle, jotta liika öljy valuu pois.

 

facebookissa-lätkä

Arvovalintoja lautasella – broileripihvit

Kesäkurpitsa-broileripihvit
Syyllistyäkö vai eikö? Maukkaat broileripihvit johtivat henkiökohtaiseen pohdintaan arvovalinnoista ja eettisyyden merkityksestä lautasella.

kesäkurpitsa-broileripihvit-suolaajahunajaa

Seuraan säännöllisesti Guardianin koukuttavaa ruokasivustoa, jossa olen ihastunut mm. Yotam Ottolenghiin. Kun Mikko Takala oli Kauppalehdessä testannut Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjasta kesäkurpitsa-broilerpihvejä, en voinut vastustaa kiusausta. Tekijät, arabi ja juutalainen, ovat kasvaneet Jerusalemissa ja sittemmin luoneet uransa Lontoossa. Vaikka ruoka ei kansakuntia riitaisalla alueella ole pystynyt yhdistämään, nämä kaksi miestä se onneksi on.

Tämäkin resepti – kuten useimmat Ottolenghin reseptit – on erinomainen: Kevyet arkipihvit syntyvät kohtuullisessa ajassa ja niissä on makua. Tekemäni muutokset ovat varsin minimaalisia, lisäsin hiukan mausteita mm. inkivääriä ja laitoin reilummin yrttejä. Oli pakko laittaa kirja tilaukseen, toistaiseksi kaikki netistä löytämäni kirjan reseptit ovat olleet erinomaisia.

Broilerin käyttäminen johti taas kerran pohdintoihin valinnoistani lihatiskillä. Mitä enemmän luen asiasta, sitä suuremmat tunnontuskat tehotuotetun, ylijalostetun broilerin ostamisesta on alkanut tulla. Muutamassa vuodessa sen käyttö on meillä vähentynyt melko olemattomaksi, mutta edelleen sitä meille ostetaan satunnaisesti. Paketti jauhelihaa taisi olla ensimmäinen ostamani erä broilerinlihaa lähes puoleen vuoteen.

Muutama vuosi sitten en juurikaan pohtinut syömistäni ja sen eettisyyttä. Tieto on vaikeuttanut valintoja. Yöpöydällä on joulusta alkaen ollut Syötäväksi kasvatetut. Kutsuttakoon sitä vaikka silmien sulkemiseksi tosiasioilta, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen – ehkä pelkään, että tieto lisää liikaa tuskaa. En ole valmis kasvissyöjäksi ja olen välillä pohtinut, missä menee raja: Mistä olen valmis luopumaan? Uhanalaiset kalat – helppo valinta, vaihtoehtoisia kalalajeja kyllä riittää. Suomen Kuvalehden mukaan esimerkiksi Suomen 73 kalalajista uhanalaisia on 12. Valinnanvaraa on siis edelleen, vaikka jättäisin ankeriaat mereen. Häkkikanaloiden munat ovat helposti korvattavissa vapaan kanan munilla ja luomumunilla. Lihansyönnin osalta rajankäynti onkin huomattavasti vaikeampaa.

Täysin eettistä ja ekologista vaihtoehtoa lihansyönnistä ei taida olla edes olemassa. Riista lienee lähimpänä kaupunkilaisen kuvittelemaa ideaalia, mutta todellisuudessa hirviä ja riistalintuja ei riitä Suomen metsissä täyttämään kaikkien tarpeita. Reaalimaailmassa se olisi vain harvoille mahdollinen valinta. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos kysytään punavihreiltä koulutetuilta naisilta pääkaupunkiseudulla, kasvissyönti vaikuttaa olevan lähes normi. Kuva on kuitenkin harhaanjohtava: Eri lähteiden lukujen perusteella arviolta 96-98 % suomalaisista syö lihaa.

Ruokaprofessori Johanna Mäkelä totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että yhä tärkeämmäksi osaksi ruokapuhetta on tullut se, mitä ei syödä. Saman ilmiön tunnistan itsekin. Henkilökohtaisia arvovalintoja tehdään laajalla skaalalla: Osa rajaa pois lautaseltaan lihan, toiset kaiken eläinperäisen, osa tonnikalan, jotkut kaiken lihan riistaa lukuunottamatta, toiset eläinlapset, broilerin tai muun paitsi luomulihan. Kiinnostavaa on, kuinka hiljaa suuri lihaasyövä enemmistö tässä keskustelussa on. Lukujen ja varmasti myös meidän kaikkien empiiristen kokemusten perusteella me lihansyöjät olemme kuitenkin edelleen valtava enemmistö.

Pohdintani asian ympärillä on kyllä jonkin verran muuttanut ruokalistaani: Vähintään kerran viikossa pyrin pitämään kasvisruokapäivän, suosin kalaa, broileria lautaselle päätyy vain harvoin ja luomulihan osuus lihaostoistamme on lisääntynyt. Pidän lihasta liikaa – myös grillibroilerista ja pitkään haudutetusta lihapadasta, jotta olisin valmis luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Syyllistyn hiukan siitä, että eettisyyden sijaan valintojani ohjaavat makunautinnot, mutta en kuitenkaan syyllisty tarpeeksi, jotta olisin valmis muuttamaan ruokatottumuksiani kovin radikaalisti. Nämäkin maukkaat pihvit söin hyvällä ruokahalulla. Tunnustan tosiasiat ja hyväksyn, että lautaselleni päätyvien eläinten kohdalla kyse on tuotantoeläimistä. En kaipaa ylenmääräistä inhimillistämistä, mutta toivoisin, että tuotantoeläimiä kasvatettaisiin inhimillisissä olosuhteissa. Mitä se sitten tarkoittaa? Siinä riittää ainakin kaltaiselleni eläinten kasvatuksesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle pohdittavaa.

Näkökulmia on yhtä monta kuin keskustelijoita. Oletteko te pohtineet omaa ruokavaliotanne eettisistä tai ekologisista syistä tai tehneet arvovalintoja pohdintojen seurauksena? Rajaatteko jotain lautaselta pois vai syöttekö kaikkea hyvällä ruokahalulla?

kesäkurpitsa-broileripihvit-1-suolaajahunajaa

Kesäkurpitsa-broileripihvit

6 kpl, kahdelle

250 g broilerijauhelihaa
100 g raastettua kesäkurpitsaa
2 kevätsipulia
sentin-parin pätkä tuoretta inkivääriä
1/2 kananmuna
reilu 2 rkl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteria, minttua, basilikaa)
1/2 tl juustokuminaa
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
lusikankärjellinen cayennepippuria

öljyä paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa, silppua valkosipuli, yrtit ja inkivääri. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Sekoita kaikki aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja taputtele massasta kuusi pienehköä pihviä. Paista öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin.

4. Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 220-asteisessa uunissa kypsiksi (noin 7-8 minuuttia).

facebookissa-lätkä