Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Lähi-itä

Matkakuume – Lahmacun

Matkakuumetta lievittääkseni kotikeittiössämme on viime aikoina matkustettu säännöllisesti Bosborinlahden rannalle. Vaikutus on tosin tainnut olla lähinnä päinvastainen, kuume on nousussa. 

lahmacun-suolaajahunajaaPerheemme matkasuunnittelu perustuu keskimäärin päähänpistoihin (kas, kauimmainen piste, mihin näillä lentopisteillä pääsee, on Dubrovnik, buukkaanpa tästä matkan samantien. Virhe.) tai päähänpinttymiin, joita ruokin systemaattisesti. Kuin sattumalta silmäni alkavat poimia kaikesta tietovirrasta samaan kohteeseen liittyviä artikkeleita, kuvia, tapahtumia, ravintoloita.

Nyt niin on tapahtunut kahden maanosan rajakohdassa sijaitsevalle Istanbulille. Se alkoi pari vuotta sitten, enkä taida olla tämän päähänpinttymän kanssa yksin, ikärakenteeltaan Euroopan nuorin pääkaupunki houkuttelee vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Viime vuonna TripAdvisor valitsi sen suosituimmaksi matkakohteeksi. Turistivirta on kasvanut niin paljon, että vauhdissa pysymiseksi rakenteilla on parhaillaan kolmas kansainvälinen lentokenttä.

Olen käynyt kaupungissa kerran, pikaisesti päivämatkalla yli parikymmentä vuotta sitten. Mieleen on painunut huikea auringonnousu Bosporinsalmella, kuhisevat basaarit, mutta pikamatkalla näin kaupungista hyvin pienen vilauksen ja olin silloin kovin nuori. Parissakymmenessä vuodessa on myös tapahtunut paljon, historia kaupungissa on ollut vahvasti läsnä aina, mutta viime vuosina kaupungissa on alkanut sykkiä vahvasti myös modernimpi kulttuurielämä.

Näyttää siltä, että ensi kesän suunnitelmiin matka idän ja lännen kohtauspisteeseen ei valitettavasti mahdu, joten joudun lääkitsemään matkakuumettani kotikonstein. Viime aikoina selailussa on ollut erityisesti Jamie Oliverin luottojoukoista tunnettujen ruokatoimittaja Andy Harrisin ja valokuvaaja David Loftuksen Istanbulin makuja -ruokakirja. Se on kattava ruokamatka suurkaupungin sydämeen, kirjan lopussa on myös informatiivinen osio paikallisista raaka-aineista ja turkkilaiseen keittiöön kiinteästi kuuluvista mausteista.

Lahmacun on pizzan ja piirakan välimuoto. Pohja on melko ohut, mutta taikina on pizzataikinaa rapeampi. Päälle levitetään ohut kerros lampaan- tai karitsanjauhelihasta tehtyä massaa. Mausteinen jauhelihamassa levitetään taikinan päälle raakana ja kypsytetään uunissa. Lihamassaa voi olla hiukan kuvan kerrosta paksummin, ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut riittävästi lihaa. Alla olevassa ohjeessa on hyvät mittasuhteet kolmeen keskikokoiseen piiraaseen.

Reseptiin olen yhdistänyt ideoita sieltä täältä. Andy Harrisilta, Ottolenghiltä, Lady and Pups -blogista ja sitten takana on vielä pari kierrosta kokeiluja. Kaiken muun saat perusmarketista, mutta sumakkia ei kaikkialla ole tarjolla. Sitä kannattaa kuitenkin hiukan metsästää, oman pussini olen ostanut Hakaniemen hallin maustekaupasta. Sen sitruksinen maku raikastaa kokonaisuuden. Lahmacunia voi tarjota myös ilman salaattia, mutta minusta sumakilla maustettu raikas tomaatti-kurkkusalaatti tekee siitä vähintään kaksinverroin herkullisempaa. Älä säikähdä pitkää raaka-ainelistaa ja reseptiä, tämä on oikeasti aika mutkaton herkku.

Lahmacun

3 keskikokoista piirasta

Taikina

250 g vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 tl kuivahiivaa
1 kananmuna
60 ml rypsi- tai auringonkukkaöljyä
1 dl vettä

Täyte

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
rypsi- tai auringonkukkaöjyä
200 g karitsanjauhelihaa
reilu 1/2 tl suolaa
ripaus kanelia
reilu 1 tl sumakkia
vajaa 1 tl chilihiutaleita
1/2 tl savupaprikaa
1 tl kuivattua oreganoa
vajaa 1 tl maustepippuria 
1 rkl tomaattipyrettä
nippu lehtipersiljaa
oliiviöljyä

Tomaatti-sumakkisalaatti

150 g kirsikkatomaatteja
pala kurkkua
1 pieni punasipuli
2-3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunalohkon mehu
1-2 tl sumakkia
ripaus suolaa
nippu lehtipersiljaa

lisäksi päälle lehtipersiljaa, sitruunamehua ja kuivattuja chilihiutaleita

1. Tee ensin taikina. Sekoita suuressa kulhossa jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva.

2. Kokoa ne keoksi kulhon pohjalle ja tee kekoon kuoppa. Valuta kuoppaan öljy ja riko kananmuna. Vaivaa sekaisin.

3. Valuta lämmin vesi taikinaan ja vaivaa kimmoisaksi.

4. Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

5. Taikinan kohotessa tee tomaattisalaatti. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan, kuutioi kurkku, siivuta punasipuli ohuen ohuiksi siivuiksi ja silppua lehtipersilja. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja anna maustua jääkaapissa.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

7. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä maltillisella lämmöllä pannulla viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat läpikuultavia. Siirrä kulhoon ja anna jäähtyä hetki.

8. Lisää kulhoon karitsanjauheliha ja kaikki mausteet. Säästä osa lehtipersiljasta pinnalle. Jos jauheliha on hyvin vähärasvaista, voit lorauttaa joukkoon hiukan oliiviöljyä.

9. Jaa taikina kolmeen osaan ja kaulitse pohjat pyöreiksi ohuehkoiksi kiekoiksi. Levitä kunkin kiekon päälle kolmasosa jauhelihamassaa (kyllä raakana) ohueksi kerrokseksi. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä.

10. Paista leivinpaperilla suojatun pellin päällä noin 15 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes reunat ovat saaneet väriä ja täyte on kypsynyt.

11. Ota piiraat uunista, purista päälle hiukan sitruunamehua, ripottele lehtipersiljaa ja chilihiutaleita ja nostele tomaatti-sumakkisalaattia.

*****

Istanbul has started to climb on my lengthy list of future travel destinations and is improving its position by the day as my eyes are seeking more and more evidence why I (among over 30 million other annual visitors) should book the flights to the buzzing capital of Turkey. I baked a lahmacun, a turkish thin pie topped with minced meat, to cure a travel fever. A rookie mistake, the effect was just the opposite. 

A lahmacun has a crispier crust than its famous Italian equivalent, the spicy mince is raw when spread on the crust, then the whole pie is baked in an oven and often topped with something fresh. Try tomato cucumber salad with sumac. 

*****

Istanbulin makuja (Andy Harris, David Loftus) on saatu lehdistökappaleena.

Välimerellinen sekoitus – shakshuka

Shakshuka tarkoittaa Tunisian arabiaksi sekoitusta. Jo nimi viittaa sen olevan kätevää hävikinehkäisyruokaa. Välimerellinen sekoitus, vähän kuin pyttipannu, johon voi käyttää yhtä sun toista hävikkiuhan alaista.

shakshuka

Laajalti Välimeren etelä- ja länsirannalla levinnyt tomaattinen kananmunapannu on perinteisesti aamiaisruokaa, mutta esimerkiksi Israelissa sitä tarjotaan ilmeisesti erityisesti talvella myös päivällisaikaan. Aamuun tämä on minulle turhan tuhti, brunssilla toimii jo, mutta ennenkaikkea shakshuka on meillä salonkikelpoinen tapa syödä kananmunia päivälliseksi.

Suhtauduin tomaattien ja kananmunan yhdistämiseen pitkään hiukan epäluuloisesti – ei olisi kannattanut. Omasta kastikkeestani jätän tosin monissa resepteissä käytetyn tomaattipyreen pois. Se tekee kastikkeesta minun makuuni asteen tunkkaista. Tuhdin tomaattinen maku syntyy jo hauduttamalla.

Perinteisimmillään pannulla kypsyteltiin lähinnä tomaattia, paprikaa, chiliä ja kananmunia, mutta pannulle voi kipata kätevästi yhtä sun toista hävikkiuhan alaista. Kesäkurpitsaa, keitettyjä perunoita, mausteista makkaraa tai fetaa. Shakshuka on myös kätevä ruoka, kun kaapit ammottavat tyhjinä – jos tuoreita aineksia ei löydy hyvää saa aikaan myös säilykepurkeista. Papuja, linssejä, kikherneitä, latva-artisokan sydämiä.

Tämä pannullinen oli meidän maanantain jääkaapin tyhjennysversio täydennettynä perusvaraston vakiokamalla. Chorizon jämä ja pieni pala fetaa saivat seuraa kuivakaapin säilötyistä tomaateista ja kikherneistä. Rinnalle paahdoin viikonlopun hyvän leivän jämät, jolla voi kaapia pannun tyhjäksi maukkaasta kastikkeesta.

Tarvitset uuninkestävän pannun – siinä valmistuu koko homma. Kastiketta kypsennetään ensin liedellä ja lopuksi uunissa. Jos sinulla ei ole sopivaa pannua, kippaa kastike ennen uuniin laittamista uunivuokaan ja nostele kananmunat ja feta vasta sen jälkeen kastikkeen päälle.

Annos on vähän tuhti kahdelle, jos lisäät yhden kananmunan siitä riittää pienet annokset kolmelle. Kananmunat eivät parane säilytyksestä, mutta muuten kastike maistuu hyvälle myös seuraavana päivänä.

Shakshuka

kahdelle

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
50 g chorizoa
öljyä
1 tl jeeraa
1 tl savupaprikaa
hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita
1 prk säilöttyjä tomaatteja
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
170 g kikherneitä
2 kananmunaa
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi chorizo.

2. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää sipuli. Kuullota maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia. Älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää pannulle valkosipuli ja chorizo. Paista muutama minuutti.

4. Lisää pannulle jeera, savupaprika ja chili. Paista hetki.

5. Kaada pannulle säilötyt tomaatit, lisää ripaus sokeria. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja riko samalla tomaattien rakennetta. Kun kastike kiehuu, alenna lämpöä ja hauduta noin vartti.

6. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

7. Lisää pannulle huuhdotut kikherneet, kuumenna muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

8. Murustele kastikkeeseen feta ja riko pinnalle varovasti kananmunat.

9. Paista uunissa noin 8-10 minuuttia tai kunnes valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuainen on edelleen juoksevaa.

10. Ripottele pinnalle reilusti tuoreita yrttejä uunista ottamisen jälkeen ja tarjoa kuumana hyvän leivän kanssa.

*****

Shakshouka or shakshuka, a mixture in Tunisian Arabic, helps you to empty odds and ends from the fridge. Traditionally made mainly on tomatoes, paprika, hot peppers and eggs the Mediterranean breakfast feast can be easily varied with the ingredients that are about to go bad. Try courgette, boiled potatoes, feta or spicy sausages.  Or mix a panful together from your cupboard. Chickpeas, artichokes, lentils or beans. An one-skillet apex of all makeshift pantry meals. 

Niin ruusuista – ruusuinen pavlova

Välillä kaikki on vaan niin ruusuista. Ottolenghin kirjasta napattu pavlova tuoksuu kevyen kukkaisalta. Se maustetaan ruusuvedellä, ruusunterälehdillä, vadelmilla, vaniljalla ja pistaaseilla. 

ruusuinen pavlova

Naapurit, alkaa ihmetelkö, jos pyllistelen ensi kesänä ruusupuskissanne (lupaan kysyä luvan). Tämän talven jälkiruokien hitti on ollut Sillä Sipulin Merituulin jääkaapin ylisillä kuivaamat, herkänkauniit kurtturuusun lehdet, joita sain riittoisan purkillisen.

Kuivattuja ruusunnuppuja saa välillä kaupastakin, esimerkiksi Ruohonjuuren valikoimissa on ollut niitä teenä. Vaikka et löytäisi niitä, ei kannata sivuuttaa tätä pavlovaa. Ruusuinen maku tulee oikeasti ruusuvedestä ja terälehdet ovat vain kaunis koriste, joita ilmankin pavlova on herkullinen ja kaunis.

Hurmaavan ruusuinen maku on vain pienen tipan päästä halvasta hajuvedestä. Oikein annosteltuna ruusuvesi antaa kevyen ruusuisen tuoksun ja maun, vähän liikaa ja mausta tulee teollinen ja tuoksusta pistävä. Annostelu on sen vuoksi kaikista olennaisin asia ruusuveden käyttämisessä. Ruusuvesi saattaa kuulostaa ihanan ylelliseltä, mutta se on itseasiassa edullinen mauste. Lähes kahden desilitran pullollisen saa esimerkiksi Punnitse & säästä -kaupasta alle kahdella eurolla. Riittoisaa ruusuvettä annostellaan lusikalla, joten pullollinen riittää pitkälle.

Ottolenghin kirjassa marengista on rakennettu halko, mutta tein samasta makumaailmasta yksinkertaisemman pavlovan. Ohjeet täydelliseen marenkiin löydät aiemmasta postauksesta. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, mutta huolellisuus on marengin valmistamisessa iso hyve.

Huom. Kukkakaupasta ostetut ruusut eivät sovellu syötäväksi, mutta syötäviä kukkia löytyy joskus tuoreena myös poikkeuksellisen hyvin varustetuista ruokakaupoista.

ottolenghi pavlova

PAVLOVA

noin 8-10 hengelle

MARENKI

4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

1. Kuumenna uuni 100-asteiseksi (nopeamman version teet 120 asteessa, jolloin paistoaika on pari tuntia). Piirrä esim. tarjoiluastian avulla pyöreä ympyrä leivinpaperiin.

2. Erottele yksi kananmuna kerrallaan valkuaiset ja keltuaiset erillisiin laseihin. Kaada valkuaiset sitä mukaa kulhoon. Saattaa nimittäin harmittaa, jos neljännen munan kohdalla pikkuisen keltuaista sekoittuu joukkoon. Joudut aloittamaan homman alusta.

3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

4. Lisää vaahtoon noin ruokalusikallinen kerrallaan sokeria koko ajan vatkaten. Kun sokerista on puolet jäljellä, sekoita joukkoon sokerin joukkoon perunajauho ja lisää seosta ruokalusikallinen kerrallaan vaahdon joukkoon. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Valmiin marenkivaahdon tunnistaa mm. siitä, että jos nostat vatkaimen kohti kattoa, vaahdon huippu on jämäkkä ja osoittaa ylöspäin.

5. Sekoita vaahdon joukkoon sitruunamehu.

6. Levitä marenki pellilla olevan leivinpaperin päälle siten, että marenki jää paperiin piirretyn ympyrän sisäpuolelle.

7. Kuivata marenkia noin kaksi tuntia 100-asteessa, laske sen jälkeen uunin lämpötila 60-70-asteeseen ja kuivata marenkia vielä muutama tunti. Anna marengin jäähtyä ja kuivua rauhassa, ennenkuin nostat sen tarjoilulautaselle.

8. HUOM. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua, ettei pohja kostu ja sitkisty.

Täyte

3 dl kuohukermaa
100 g mascarponea
ripaus vaniljaa (tai noin 1 tl vaniljasokeria)
2 tl sokeria
1 1/2 rkl ruusuvettä
vähintään 125-150 g tuoreita vadelmia
3 rkl pistaasipähkinöitä
(1-2 rkl ruusunterälehtiä)

1. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, vatkaa joukkoon mascarpone, vanilja, ruusuvesi ja sokeri.

2. Jos sinulla on enemmän kuin 125 grammaa vadelmia, sekoita osa vaahdon joukkoon. Jätä reilusti myös pinnalle laitettavaksi.

3. Nostele vaahto marengin päälle. Rouhi pinnalle pistaasipähkinöitä, ripottele vadelmia ja kuivattuja ruusunterälehtiä.

*****

Sometimes everything is rosy – like in this rosewater and raspberry pavlova decorated with dried rose petals and pistachios. It can’t get any rosier than that.

With rosewater it is all about dosing, a lovely flowery dessert is just a few drops away from stinking like a cheap perfume. But with just the right amount of it everything is beautifully rosy with a delicate whiff and flavor of flower.