Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Keitot

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Paahdettu kurpitsakeitto ja chili-cheddarteeleivät
Ruokakerho toi tällä kertaa valoa syksyn keskelle. Emäntä oli nimittäin valinnut teemaksi keltaisen värin. Se tuli minulle kuin tilauksesta, koska olin jo pitkään halunnut kokeilla kurpitsaa.

Minulla on ollut erinomaisen vahva näkemys kurpitsasta, joka on perustunut koulu- ja työpaikkaruokaloiden suosimaan kurpitsasäilykkeeseen. En pysty löytämään siitä mitään hyvää. Blogit ja ruokalehdet ovat tänä syksynä pullistelleet mitä herkullisemman näköisiä kurpitsaohjeita ravioleista, keittoihin ja piirakoihin. Päätin siis kasvaa aikuiseksi ja ylittää ennakkoluuloni.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin todella perinteiseen ratkaisuun eli palloteltuani kurpitsaraviolien ja -keiton välillä kallistuin sopan puolelle. Onni sinänsä, koska emäntä oli ilmeisesti valinnut teemansa päästäkseen kokeilemaan kurpitsaa ja teki aivan loistavan kurpitsa-vuohenjuustolasagnen. Sen reseptin jaan kanssanne tuonnempana ruokakerho vol. 2 -postauksessa.

Oma soppani oli enemmänkin chiliä kuin valoa kansalle. Ilmeisesti olin saanut todella tulisen chilin, koska luulin annostelleeni sitä maltillisesti, mutta takapotku oli aika pureva. Olen vähentänyt chilin määrää oheisessa reseptissä. Sopan kaverina olleet chili-cheddarteeleivät olivat onneksi mukavasti miedompia, mikä vähän tasoitti makuja. Nappasin reseptin keittoon irlantilaisen Donal Skehanin blogista. Miksi muuten TV-kokit näyttävät nykyään poikabändin jäseniltä? Tykästyin reseptiin, koska siinä taas paahdettiin ainekset ensin uunissa. Se on erinomainen keino saada lisämakua talvivihanneksiin. Alkuperäisessä ohjeessa myös siemenet paahdettiin uunissa, mutta minä sain niistä niin pahanmakuisia, että ne päätyivät suoraan roskikseen.

Teeleipiä en ole leiponut sitten yläasteen kotitaloustuntien. Supernopeaa, helppoa ja hyvää. Lämpimäiset kädessä alle puolessa tunnissa.

Keitto paahdetusta kurpitsasta
4 hengelle alkuruokana

600 g talvikurpitsaa kuorittuna ja siivottuna siemenistä
loraus öljyä (käytin paahdettaessa saksanpähkinäöljyä ja itse keitossa rypsiöljyä)
kolme oksaa timjamia
1 iso punasipuli
1/4 punaista chiliä
3 dl kasvislientä
1,5 dl kookosmaitoa tai -kermaa (jos et pidä kookoksesta, kuohukermakin toimii varmasti)
suolaa
mustapippuria

1. Laita kurpitsa reiluina lohkoina uunivuokaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon timjami ja lorauta päälle öljyä. Paista reilu puoli tuntia uunissa 220 asteessa. Alkuperäisen ohjeen mukaan aika on 45 minuuttia, mutta siinä ajassa kurpitsa alkaa kyllä jo mustua eli minusta hiukan vähempikin aika riittää.

2. Kuullota sipulia kattilassa, kunnes se on pehmeää, lisää chili hienonnettuna. Lisää joukkoon paahdettu kurpitsa (voit halutessasi poistaa timjamin, minä en sitä poistanut), kasvisliemi ja kookosmaito (tai -kerma). Keitä 10 minuuttia.

3. Soseuta kuohkeaksi ja tasaiseksi sauvasekoittimella (halutessasi voit myös siivilöidä keiton). Lisää tarvittaessa nestettä ja mausteita.

4. Voit vielä haudutella keittoa hetken, se tekee hyvää maulle, mutta ei toki ole välttämätöntä.

Chili-cheddarteeleivät
resepti on Koti & Keittiö -lehdestä, olen poistanut siitä valkosipulin, jota voit halutessasi lisätä yhden kynnen.

2 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 punainen chilipaprika
3 rkl tuoretta ruohosipulia
2 dl maitoa

Pinnalle:

noin 50 g cheddar-juustoa
2 rkl ruohosipulia tai kevätsipulia hienonnettuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna chili. Lisää hienonnettu chili ja ruohosipuli kuivien aineiden joukkoon. Lisää maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

3. Jaa taikina kahtia ja taputtele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi reilun sentin paksuista teeleipää pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa leipien pinta taikinapyörällä neljään lohkoon.

4. Raasta juusto. Pistele leivät, ripottele päälle juustoraastetta ja hienonnettua ruohosipulia. Paista leipiä 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Hoikka hurmuri – mustajuurisosekeitto

Hyvä arkiruoka on ainainen dilemma. Mustajuurisosekeitto on todella maukas ehdotus ratkaisuksi siihen pulmaan. 

mustajuurisosekeitto

Aiemmin olen käyttänyt mustajuurta vain gratiinissa. Siinä se oli todella hyvää, joten mustajuurisosekeiton ohje osui heti silmääni uudesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Poimin sen sopivaksi arkikeitoksi, koska sen luvattiin valmistuvan puolessa tunnissa. Se jos mikä motivoi arkena. Ei ihan onnistunut, otin oikein aikaa. Joka tapauksessa vaivaton keitto, jota jaksaa kyllä hetken odottaa, oli nimittäin todella hyvää. Ja tarvitset vain kolme raaka-ainetta ja ripauksen pippuria.

Otin opikseni Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan opettavaisesta seikkailusta olutmaassa mustajuuren kanssa ja pitäydyin tiukasti kermassa. Mustajuuren maku on niin hieno, että sitä kannattaa maustaakin hyvin varovaisesti. Kyseiseen blogiin kannattaa muuten tutustua, mainioita reseptejä ja tarinoita.

Keiton valmistuksessa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Olennaista on muistaa, että mustajuuri tummuu todella nopeasti sen jälkeen, kun se on kuorittu. Sen voi estää laittamalla kuoritut mustajuuret sitruuna- tai etikkaveteen odottamaan kattilaan päätymistä. Määrää miettiessä kannattaa myös huomioida, että juurista iso osa päätyy kuorina bioroskikseen, ostin lähes 700 g mustajuurta ja sitä jäi jäljelle noin 400 g. Siitä syntyi runsas keitto kahdelle, pääsi oikein santsaamaan, vaikka juurten määrä näytti lähinnä säälittävältä, kun laitoin ne kattilaan.

Keitto ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta paahdoin pinnalle hiukan parmankinkkua.

Mustajuurisosekeitto (ohje Glorian Ruoka & Viini)

2 hengelle

reilu 500 g mustajuurta (kuorimatonta)
4 dl vahvaa kasvislientä
2 dl kuohukermaa (tai ruokakermaa)
ripaus valkopippuria
(suolaa)

1. Kuori ja paloittele mustajuuret. Muista laittaa ne kylmään sitruuna- tai etikkaveteen.

2. Kiehauta kasvisliemi, kerma ja mustajuuret ja keitä kunnes mustajuuret ovat kypsiä (noin 15 minuuttia).

3. Soseuta keitto. Minä myös siivilöin sosekeitot aina, ja suosittelen, että sinäkin harkitset samaa.

4. Mausta valkopippurilla (ja halutessasi suolalla, todennäköisesti suolaa ei tarvitse lisätä, vaan sitä on riittämiin kasvisliemessä, maista siis ensin).

Mukulat pataan – maa-artisokkakeitto

Tämä ei ole haagalainen versio Hannusta ja Kertusta, vaan ylistys maa-artisokalle. Hyvät ihmiset nyt on sesonki parhaimmillaan, käykää siis maa-artisokan kimppuun. Noiden pikkupirulaisten kuoriminen on aina yhtä hermoja raastavaa ja vannon joka kerta, ettei se tule vähään aikaan toistumaan. Unohdan lupaukseni kuitenkin heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen.

maa-artisokkakeitto

Elitessä muutama viikko sitten syömäni maa-artisokkakeitto muistutti taas mieleen, että on aika teroittaa kuorimaveitsi taistoon ja tarttua maa-artisokkaan. Onnekkaasti anoppi oli käynyt sadonkorjuulla ja sain tuliaisiksi pussillisen mukuloita. Lähiruokaa parhaimmillaan. Maa-artisokka on ilmeisen kiitollinen viljeltävä, ainakin anopin kasvimaalta nostetaan vuosi toisensa perään erinomainen sato jättämällä osa edellisen vuoden mukuloista maahan. Erinomaisilla maamiestaidoilla voi toki olla osuutensa asiaan.

Maa-artisokka oli suosittu viljelykasvi jo 1600-luvulla Euroopassa, mutta perunan yleistyminen siirsi sen paitsioon pitkäksi aikaa. Onneksi ruoka-ainetietämys on parantunut sitten 1600-luvun, jolloin John Goodyer tuomitsi Wikipedian mukaan viattoman maa-artisokan: “Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi”. Hyvä John, olit väärässä.

Eliten keitto oli aivan käsittämättömän hyvää. Niin taivaallista, että annoin anteeksi pääruoan kuivan kalan ja raa’ahkot perunat, reissu kannatti pelkästään keiton takia. Keitossa oli täydellinen samettinen koostumus ja pinnalla kevyt vaahto. Olisin voinut nuolla lautasen, mutta se ei taida olla soveliasta paremmissa ravintoloissa. Oletan, että kuohkea vaahtomainen keitto oli saatu aikaan sifonilla tai jollain muulla vastaavalla härpäkkeellä. Sen tason hifistelyyn en ajatellut lähteä, hyvän keiton on synnyttävä ihan perusvälineillä.

Tässä ruokalajissa on aika vaikea epäonnistua. Ohessa ihan perusohje, olen hiukan lisännyt mm. nesteen määrää, koska minusta tämä maistuu paremmalta ohuempana.

Maa-artisokkakeitto

4 hengelle alkuruokana, 3 hengelle pääruokana (no meillä meni kyllä kahdestaan…)

600 g maa-artisokkia
300 g puikulaperunaa tai muuta jauhoista perunaan (esim. Rosamunda)
3 rkl öljyä tai voita
2 salottisipulia tai 1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl valkoviiniä
n. 7 dl kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
maun mukaan esim. muskottia tai timjamia

pinnalle esim. ruohosipulia tai tuoretta timjamia

1. Kuori maa-artisokat, pieni ne pienemmiksi lohkoiksi ja laita ne sitä mukaa kylmään veteen. Muutoin ne tummuvat nopeasti. Kuori perunat ja pieni ne pienemmiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä tai voissa (tai seoksessa, jota itse suosin tässä tapauksessa). Lisää joukkoon maa-artisokat ja pyörittele hetki, ennen kuin lisäät kasvisliemen, valkoviinin ja perunat.

3. Keitä kasvikset kypsiksi (noin 15 minuuttia). Soseuta. Siivilöi sose, jos haluat oikein samettisen lopputuloksen (kyllä haluat, siitä tulee paljon parempaa). Siivilöidessä on hyvä lisäillä vaikka kermaa, se ohentaa keittoa ja helpottaa hommaa kummasti.

4. Lisää loput kermasta. Mausta ja kuumenna.