Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Hoikka hurmuri – mustajuurisosekeitto

Hyvä arkiruoka on ainainen dilemma. Mustajuurisosekeitto on todella maukas ehdotus ratkaisuksi siihen pulmaan. 

mustajuurisosekeitto

Aiemmin olen käyttänyt mustajuurta vain gratiinissa. Siinä se oli todella hyvää, joten mustajuurisosekeiton ohje osui heti silmääni uudesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Poimin sen sopivaksi arkikeitoksi, koska sen luvattiin valmistuvan puolessa tunnissa. Se jos mikä motivoi arkena. Ei ihan onnistunut, otin oikein aikaa. Joka tapauksessa vaivaton keitto, jota jaksaa kyllä hetken odottaa, oli nimittäin todella hyvää. Ja tarvitset vain kolme raaka-ainetta ja ripauksen pippuria.

Otin opikseni Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan opettavaisesta seikkailusta olutmaassa mustajuuren kanssa ja pitäydyin tiukasti kermassa. Mustajuuren maku on niin hieno, että sitä kannattaa maustaakin hyvin varovaisesti. Kyseiseen blogiin kannattaa muuten tutustua, mainioita reseptejä ja tarinoita.

Keiton valmistuksessa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Olennaista on muistaa, että mustajuuri tummuu todella nopeasti sen jälkeen, kun se on kuorittu. Sen voi estää laittamalla kuoritut mustajuuret sitruuna- tai etikkaveteen odottamaan kattilaan päätymistä. Määrää miettiessä kannattaa myös huomioida, että juurista iso osa päätyy kuorina bioroskikseen, ostin lähes 700 g mustajuurta ja sitä jäi jäljelle noin 400 g. Siitä syntyi runsas keitto kahdelle, pääsi oikein santsaamaan, vaikka juurten määrä näytti lähinnä säälittävältä, kun laitoin ne kattilaan.

Keitto ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta paahdoin pinnalle hiukan parmankinkkua.

Mustajuurisosekeitto (ohje Glorian Ruoka & Viini)

2 hengelle

reilu 500 g mustajuurta (kuorimatonta)
4 dl vahvaa kasvislientä
2 dl kuohukermaa (tai ruokakermaa)
ripaus valkopippuria
(suolaa)

1. Kuori ja paloittele mustajuuret. Muista laittaa ne kylmään sitruuna- tai etikkaveteen.

2. Kiehauta kasvisliemi, kerma ja mustajuuret ja keitä kunnes mustajuuret ovat kypsiä (noin 15 minuuttia).

3. Soseuta keitto. Minä myös siivilöin sosekeitot aina, ja suosittelen, että sinäkin harkitset samaa.

4. Mausta valkopippurilla (ja halutessasi suolalla, todennäköisesti suolaa ei tarvitse lisätä, vaan sitä on riittämiin kasvisliemessä, maista siis ensin).

Mukulat pataan – maa-artisokkakeitto

Tämä ei ole haagalainen versio Hannusta ja Kertusta, vaan ylistys maa-artisokalle. Hyvät ihmiset nyt on sesonki parhaimmillaan, käykää siis maa-artisokan kimppuun. Noiden pikkupirulaisten kuoriminen on aina yhtä hermoja raastavaa ja vannon joka kerta, ettei se tule vähään aikaan toistumaan. Unohdan lupaukseni kuitenkin heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen.

maa-artisokkakeitto

Elitessä muutama viikko sitten syömäni maa-artisokkakeitto muistutti taas mieleen, että on aika teroittaa kuorimaveitsi taistoon ja tarttua maa-artisokkaan. Onnekkaasti anoppi oli käynyt sadonkorjuulla ja sain tuliaisiksi pussillisen mukuloita. Lähiruokaa parhaimmillaan. Maa-artisokka on ilmeisen kiitollinen viljeltävä, ainakin anopin kasvimaalta nostetaan vuosi toisensa perään erinomainen sato jättämällä osa edellisen vuoden mukuloista maahan. Erinomaisilla maamiestaidoilla voi toki olla osuutensa asiaan.

Maa-artisokka oli suosittu viljelykasvi jo 1600-luvulla Euroopassa, mutta perunan yleistyminen siirsi sen paitsioon pitkäksi aikaa. Onneksi ruoka-ainetietämys on parantunut sitten 1600-luvun, jolloin John Goodyer tuomitsi Wikipedian mukaan viattoman maa-artisokan: “Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi”. Hyvä John, olit väärässä.

Eliten keitto oli aivan käsittämättömän hyvää. Niin taivaallista, että annoin anteeksi pääruoan kuivan kalan ja raa’ahkot perunat, reissu kannatti pelkästään keiton takia. Keitossa oli täydellinen samettinen koostumus ja pinnalla kevyt vaahto. Olisin voinut nuolla lautasen, mutta se ei taida olla soveliasta paremmissa ravintoloissa. Oletan, että kuohkea vaahtomainen keitto oli saatu aikaan sifonilla tai jollain muulla vastaavalla härpäkkeellä. Sen tason hifistelyyn en ajatellut lähteä, hyvän keiton on synnyttävä ihan perusvälineillä.

Tässä ruokalajissa on aika vaikea epäonnistua. Ohessa ihan perusohje, olen hiukan lisännyt mm. nesteen määrää, koska minusta tämä maistuu paremmalta ohuempana.

Maa-artisokkakeitto

4 hengelle alkuruokana, 3 hengelle pääruokana (no meillä meni kyllä kahdestaan…)

600 g maa-artisokkia
300 g puikulaperunaa tai muuta jauhoista perunaan (esim. Rosamunda)
3 rkl öljyä tai voita
2 salottisipulia tai 1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl valkoviiniä
n. 7 dl kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
maun mukaan esim. muskottia tai timjamia

pinnalle esim. ruohosipulia tai tuoretta timjamia

1. Kuori maa-artisokat, pieni ne pienemmiksi lohkoiksi ja laita ne sitä mukaa kylmään veteen. Muutoin ne tummuvat nopeasti. Kuori perunat ja pieni ne pienemmiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä tai voissa (tai seoksessa, jota itse suosin tässä tapauksessa). Lisää joukkoon maa-artisokat ja pyörittele hetki, ennen kuin lisäät kasvisliemen, valkoviinin ja perunat.

3. Keitä kasvikset kypsiksi (noin 15 minuuttia). Soseuta. Siivilöi sose, jos haluat oikein samettisen lopputuloksen (kyllä haluat, siitä tulee paljon parempaa). Siivilöidessä on hyvä lisäillä vaikka kermaa, se ohentaa keittoa ja helpottaa hommaa kummasti.

4. Lisää loput kermasta. Mausta ja kuumenna.

Tomaatit paahteessa – tomaattikastike paahdetuista tomaateista

Spaghettia ja tomaattikastike paahdetuista tomaateista
Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei useimpia klassikoita ole tarvetta muokata, mutta yleensä heittäydyn kuitenkin kurittomaksi ja muokkaan kuitenkin. Tällä kertaa päätin valmistaa tomaattikastikkeen vaihteeksi paahdetuista tomaateista. Ja palan painikkeeksi tietenkin buffalomozzarellaa.

tomaattikastike paahdetuista tomaateista

Fannissa ja kanelissa oli tehty keittoa paahdetuista tomaateista ja siitä sain idean kokeilla samaa kastikkeelle, koska tomaattini olivat monen päivän kypsyttelyn jälkeenkin vielä aika aneemisia. Niistä ei olisi kummoista kastiketta syntynyt.

Kun lähtee tuunaamaan, menee välillä komeasti metsään, mutta tällä kertaa lähetän kyllä erityiskiitokset Fannin ja kanelin keittiöön paahtamisideasta. Valmistaminen kestää toki hiukan kauemmin kuin purkkitomaattiversion, mutta tämä oli paras tomaattikastike, mitä minun keittiössäni on koskaan saatu aikaan. Onneksi sitä jäi vielä jäljelle, koska kurittomuus resepteissä johtaa siihen, ettei koskaan tiedä, pystyykö samaan toisen kerran.

Kastike pastalle paahdetuista tomaateista

4-5 annosta

Määrät ohjeessa ovat aika lailla suuntaa-antavia, lorauta oman makusi mukaan, niin tein minäkin.

5 tomaattia ja pari kourallista kirsikkatomaatteja
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 ruukku basilikaa
1-2 rkl voita
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1-2 rkl hunajaa
1-2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
pippuria

1. Lohko tomaatit, tuoreet kirsikkatomaatit, sipulit ja valkosipuli reiluiksi paloiksi. Poista tomaateista ja kirsikkatomaateista siemenet. Mausta tuoreella basilikalla, suolalla ja pippurilla, lorauta päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa 175 asteessa puolisen tuntia.

2. Sulata voi pannulla, kaada pannulle paahdetut tomaatit ja sipulit. Hauduta hetki. Lisää säilötyt tomaatit, hunaja ja punaviinietikka. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Hauduta ainakin vartti, pidempikään hauduttelu ei haittaa. Itse hauduttelin puolisen tuntia. Samalla kannattaa kauhalla rikkoa kastikkeen rakennetta, jotta siitä tulee tasaisempi. Täysin tasaista siitä ei ole tarkoituskaan tulla, vaan kastikkeeseen jää sattumia.

3. Lisää reilusti silputtua basilikaa juuri ennen kuin otat kastikkeen levyltä.

4. Sekoita kastike pastan joukkoon ja revi sekaan buffalomozzarellaa.