Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvimaa

Syksyä kohti – paahdetut perunat

Paahdetut perunat
Paahdetut perunat ovat varma orastavan syksyn merkki. Pottumuussin aika ei ole ihan vielä, mutta kohta varmaan kaipaa lämmikkeeksi sitäkin.

paahdetut-perunat

Tiedän, tiedän. Syksystä ei saisi hiiskahtaakaan. Edes pienenpienellä äänellä. Ettei se nyt vaan tulisi sieltä nurkan takaa. Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotta kolme niistä voidaan keskittyä odottamaan kesää, väittävät näsäviisaat.

En tiedä, johtuuko se lapsuuden koulunaluista, opiskeluaikojen opinto-ohjelman ilmestymisestä vai mistä, mutta syksy on minusta innostavaa uusien alkujen aikaa. Tuntuu kuin vuosi oikeastaan alkaisi syksystä. Akut auringosta ladattuna jaksaa tehdä kunnianhimoisia suunnitelmia uusista opinnoista ja uusista urheilulajeista. Melkein ostin punttisalikortin, kunnes muistin, että salilla käyminen on sairaan tylsää.

Syksyllä aurinkoiset päivät eivät ole oletusarvo. Siksi jokainen kuulas, aurinkoinen syyspäivä tuntuu iloiselta yllätykseltä. Kesällä lähtökohtaisesti kuuluu paistaa, kaikki muu on pettymystä. Syksyn mittaan on luvassa monta sadepäivää, jolloin voi vetäytyä sohvannurkkaan. Hellepäivänä sitä pidettäisiin hyvän ilman haaskauksena.

Keväästä alkaen hehkutetaan uudesta sadosta. Lehdet pursuilevat reseptejä porkkanoista ja muista uuden sadon herkuista. Tosiasiallisesti nostin ensimmäiset porkkanani elokuussa ja valtaosa kesän sadosta oli yrttejä ja salaatteja lukuunottamatta syyskuuhun saakka viljelylaatikoissani kasvamassa kokoa ja makua.  Loppukesä ja alkusyksy ovat paljon alkukesää satoisampia. Keskikesä on kaltaiselleni alkuinnostujalle kaikista työläintä aikaa viljelyssä – ponnisteluista ei vielä saa kovin paljon konkreettista hyötyä, mutta vettä saa kantaa kasvimaalle hartiavoimin ja rikkaruohotkin olisi hyvä kitkeä. Nyt ne sadat kannetut kastelukannulliset palkitaan. Satoa saa melkein lumentuloon saakka. Viime vuonna meillä syötiin persiljaa parvekkeelta vielä marraskuussa.

Jos et vieläkään ole vakuuttunut syksyn ihanuudesta, vedän vielä ässän hihasta: syksyllä ei ole banaanikärpäsiä.

******

Kesällä ei tulisi mieleenkään lykätä perunoita uuniin. Varma alkavan syksyn merkki on myös ensimmäinen pottumuussi. Siihen ei kesäperuna taivu. Vielä ei hypätä perunamuussiin, mutta paahdoin perunoita ensimmäistä kertaa sitten viime talven. Onko nälkä -blogissa oli suositeltu kolmivaiheista kypsentämistä lohkoperunoihin tai muuten uunissa paahdettaviin perunoihin. Kolmen vaiheen: keittäminen, jäähdytys, paahtaminen avulla saadaan rapsakka kuori, mutta sisus säilyy kuitenkin pehmeänä ja mehevänä. Paahdoin perunat suola-timjami-rosmariinipedillä ryppyperunoiden tapaan.

Paahdetut perunat

kahdelle

4 keskikokoista perunaa
loraus öljyä
suolaa (vajaa 1/2 senttiä käyttämäsi astian pohjalle)
tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja timjamia

1. Pese perunat, mutta älä kuori. Halkaise ne kahtia.

2. Laita kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes ovat pehmenneet hiukan (noin 10 minuuttia).

3. Varaa kulhollinen jääkylmää vettä. Kaada keitetyt perunat jäähtymään kylmään veteen. Pidä huolta, että vesi säilyy kylmänä.

4. Kaada uunivuoan pohjalle vajaa 1/2 sentin paksuinen kerros suolaa, ripottele suolan päälle osa yrteistä.

5. Kuivaa perunat huolellisesti. Pyörittele ne kevyesti öljyssä. Nosta perunat suolakerroksen päälle leikattu puoli ylöspäin. Silppua päälle yrttejä. Älä lisää tässä vaiheessa niiden pinnalle suolaa. Ne saavat todennäköisesti riittävästi suolaisuutta suolapedistä.

6. Paahda perunoita 225-asteessa puolisen tuntia tai kunnes ne ovat saaneet väriä ja ovat kauttaaltaan kypsiä.

Taimitikkuja kasvimaalle

taimitikkuja-suolaajahunajaa

Rasti seinään – askartelin. Kasvimaalle merkkaajia, jotta muistan, mitä olen istuttanut. Kun homma lähti taas käsistä jo siemenkaupassa, tämä on ainoa tapa yrittää pitää lukua, mitä sieltä maasta nousee. Huomatkaa lauseeseen sisältyvä vahva optimismi, jota viime vuoden sateet eivät saaneet lannistumaan.

Löysin idean merkkaajiin vuosi sitten Pinterestin kautta Wit&Whistle-blogista ja nyt sijaistoimintana suotuisaa kylvämisajankohtaa odotellessa etsin niihin tarvikkeet askarteluliikkeestä. Kaulitsin askartelumassan muutamassa erässä ja leikkasin sen tikuiksi – noin sentin levyisiksi, vajaan viidentoista sentin pituisiksi, toinen pää suoraksi ja toisesta terävä, jotta se uppoaa helposti multaan. Jos et omista erikseen askarteluun käytettävää kaulinta (jotkut kuulema omistavat, luin askarteluliikkeiden sivuilta), kaulitse massa kahden leivinpaperin välissä, jotta voit edelleen käyttää kaulinta myös ruoanlaittoon. Kirjoitin nimet kirjainleimasimilla ja sen jälkeen laitoin tikut kovettumaan uuniin 110 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kovettumislämpötila riippuu hiukan käyttämästäsi massasta. Itse käytin Fimomassaa. Massa kovettuu lopulliseen kovuuteensa, kun se jäähtyy. Se ei ole kivikovaa, mutta kestää kyllä oikein hyvin tökkäämisen multaan. Nyt merkkaajat ovat  olleet tuotetestauksessa kasvimaalla – helleaallosta huolimatta ne ovat ehtineet saada muutamat sateet ja kannuttain kasteluvettä niskaansa. Hyvin ovat kestäneet sekä auringon että veden. 350 gramman pakkauksesta tulee yli 30 tikkua.

Yrtit toki tunnistaa – ainakin omat istuttamansa, mutta tikut näyttävät hyviltä myös yrttiruukuissa eli jos et tarvitse taimitikkuja, kaulitse muutama yrttitikku.

taimitikut-läheltä-suolaajahunajaa

 

Onnellisen puutarhurin vuosi

9789510394427

Olen viettänyt pari iltaa aika tiiviisti sohvannurkassa seuranani suosikkini kevään puutarhakirjavalikoimasta. Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellisen puutarhan vuosi (WSOY) aiheuttaa valtavan kutinan viherpeukaloon. Kirja on visuaalisesti kaunis, mutta ehdottomasti parasta on sen informatiivisuus. Opin valtavasti kirjan ääressä. Se kattaa suuremmankin puutarhan vuoden alkukeväästä talveen. Laajudestaan huolimatta se on kuitenkin riittävän perusteellinen esimerkiksi hyötyviljelyn osalta, juuri sopiva ajatellen keittiöpuutarhaani.

Arvostelukappaleena saamani kirjan oppien perusteella olen nyt suunnitellut istutuksiani. Erityisen hyödyllinen oli listaus kasvukumppaneista eli rinnakkain soveltuvista lajikkeista, jotka parhaimmillaan tukevat toistensa kasvua. Sipulien viereen tulevat porkkanat, jotka auttavat torjumaan sipulin tuholaisia. Tomaatin kylkeen istutan basilikan, joka suojelee sitä jos ei kaikelta, niin ainakin joiltain taudeilta. Etanoita houkuttavat lajikkeet istutan parvekkeelle. Viime kesänä vertailimme salaattilajikkeita, jotka eivät niin houkuttaisi etanoita. Kirjassa sellaisena mainitaan sidesalaatti. Sen siemeniä olin ennättänyt ostaa jo maunkin puolesta, mutta tämä tieto ei ainakaan vähentänyt innokkuuttani sen istuttamiseen. Kasvimaalle taitaa päätyä etanoiden karkottamiseen iisoppia – tai sitten tuhkaa ja munankuoria.

Kiitän myös lopusta löytyvää hakemistoa. Vielä en pystynyt omaksumaan kaikkea vaikkapa tomaatinviljelystä. Oppeihin on helppo palata, koska hakemistoon on listattu kasvit lajikkeittain ja sivut, joilla niistä on kirjoitettu.

Kirja saa aikaan valtavan poltteen upottaa sormet multaan, koska se on ihanan positiivinen. Vai mitä sanotte kannustavasta lauseesta: “Keväällä uurastus kannattaa, tarjoaahan loppukesä yhtä sadonkorjuun juhlaa”. Sehän suorastaan pursuaa optimismia, eikö totta? Näissä tunnelmissa aloitin istutuspuuhat niistä kasveista, jotka eivät säikähdä pienestä, vaan itävät parhaiten kylmässä. Porkkana ja mustajuuri päätyivät jo nyt maahan. Ne olisi voinut istuttaa jo viime syksynä. Yrttien kanssa yritän malttaa odottaa kunnolla kesäkuun puolelle. Vanhan kansan oppien mukaan hallavaara on ohi kesäkuun yhdeksäs päivä. Pimeitä öitä kaipaavat aasialaiset kasvit kuten paksoi kannattaa istuttaa aikaisintaan kesä-heinäkuun taitteessa tai ne innostuvat valon johdosta kukkimaan ja käyttävät kaiken energiansa siihen, eivätkä syötävän osan kasvattamiseen.

Aloittelevana hyötyviljelijänä kaipaan valtavasti tietoa ja moni asia on uutta, joten kirja oli kuin tehty minulle. Kirjasta on varmasti kuitenkin iloa myös kokeneemmalle viljelijälle tai puutarhurille, niin kattava opus se on. Ja niin houkutteleva, että hetkeksi melkein unohdin pioneista, omenapuista ja marjapensaista huumaantuneena, etten ole omakotitaloihminen. Kirjan äärellä en ihmettele, miksi pientalojen kauppa on kiihkeimmillään keväällä.

Onnistuin muuten myös löytämään kaipailemiani shison siemeniä sekä vihreään että punaiseen shisoon. Ne löytyivät Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri-kaupasta nimellä veripeippi. Kasvin voi löytää myös nimellä perilla. Hyötykasviyhdistys oli aarreaitta hiukan harvinaisempien lajikkeiden osalta. Shison lisäksi ostin mm. salaattifenkolia, vihersipulia sekä punamaltoista pinaattia. Tästä eteenpäin olen virallisesti siementen ostokiellossa.