Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Italialainen

Täydellinen pasta carbonara ja kunnon pastaa marketista

Yhteistyössä Rummo.
Voi olla, että meillä ei hetkeen pasta carbonaraa syödä. Mutta seuraavan kerran, kun syödään se valmistetaan tällä reseptillä. Hyvät naiset ja herrat, tässä se on: Täydellinen pasta carbonara. Tiedän sen. Olen testannut kaikki variaatiot. Löysin myös erinomaisen pastamerkin, Rummon, jossa rakenteen ja maun lisäksi on parasta, että vihdoin kunnon pastaa saa kaikkialla Suomessa. Sain pastaa myös reippaasti jaettavaksi teille: Sata lukijaani voi tilata pastaa kotiin testattavaksi postauksesta löytyvästä linkistä.

täydellinen-pasta-carbonara

Ei kinkkua, kermakastiketta eikä löysää makaronia. Se alkaa olla jo selvää kaikille (paitsi ruokaloiden reseptiikan tekijöille ja keittäjille). Mutta parmesania vai pecorinoa? Pancettaa vai pekonia? Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia? Kermaa? Kaikkiin näihin tiedän nyt vastauksen. Olen testannut, kutsunut pastafriikkejä maistamaan sokkotesteinä ja vetänyt tuloksen yhteen reseptiin. Muut maistelevat viinejä, meillä on levitelty pöydälle lautasellisia pastaa ja analysoitu vivahteita.

Parmesania vai pecorinoa?

Molempia! Tämä oli koko makutestin selvin peli. Pelkästä parmesanista kastikkeesta tulee raskaan ja asteen tunkkaisen makuinen, pelkästä pecorinosta turhan suolainen. Täydelliseen carbonaraan raastetaan puolet parmesania, puolet pecorinoa.

Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia?

Osa resepteistä luottaa pelkkiin keltuaisiin, jotta lopputulos on mahdollisimman kermainen. Kerman sijaan kastikkeen kermaisuus syntyy nimittäin keltuaisista. Pelkistä keltuaisista tehty carbonara on kuitenkin kuivahko, vaikka joukkoon sekoittaisi myös pastan keitinvettä. Silkkisen kastikkeen salaisuus on lukemani perusteella pastan keitinveden tärkkelyksen ja munanvalkuaisen liitto. Sen vahvistivat myös testiversioni, joten valkuaisia on turha heittää viemäriin. Paras carbonara syntyy, kun kastikkeessa on sekä keltuaista että valkuaista – ei kuitenkaan yhtä paljon. Kermaisen kastikkeen saa lisäämällä ylimääräisen keltuaisen. Sen jälkeen kastike ei kaipaa kermaa.

Munien määrä on makuasia. Osa laittaa kahden hengen kastikkeeseen yhden ainokaisen munan, toiset jopa neljä. Minusta testien perusteella passeli määrä on yksi kananmuna syöjää kohden ja sen lisäksi yksi ylimääräinen keltuainen kahdelle.

Kananmunan kohdalla olennaista on myös, ettei se ala kypsyä kokkeliksi, mutta samaan aikaan juusto tarvitsee hiukan lämpöä sulaakseen. Osa hyödyntää lämmitettyä kulhoa, itse teen carbonaran hiukan jäähtyneellä, mutta edelleen lämpimällä pannulla ja sekoitan raivokkaannopeasti kananmuna-juustoseoksen pastan joukkoon.

Pancettaa vai pekonia?

Alunperin carbonarassa on käytetty pancettaa tai giuncialea, joka valmistetaan possunposkesta. Molemmat ovat pekoninkaltaisia, mutta niitä ei ole savustettu. Pekoni ei ole huono vaihtoehto, eikä carbonaraa kannata jättää sen takia tekemättä, ettei muuta peruskaupasta saa. Jos pääset valitsemaan, tartu kuitenkin pancettaan (giunciale on Suomessa lähinnä teoreettinen vaihtoehto). Savustamattomuudessa on vissi viisaus maun kannalta.

Oikeastaan lihanlaatua olennaisempaa on siivujen paksuus. Paras carbonara syntyy siivuista, jotka eivät ole ihan ohuenohuita. Pekonia tai pancettaa ei myöskään kannata paistaa yhtä rapeaksi kuin aamiaispekonia, vaan siihen saa jäädä hiukan rasvaa.

Lihan paistamiseen käytettävä öljy saa hyvää makua valkosipulista, joka laitetaan kokonaisena pannulle. Oksa timjamia paistamisen aikana parantaa lopputulosta entisestään. Muutaman oksan takia ei kannata kuitenkaan ostaa puskaa, mutta jos pihalta löytyy, voi ne nypätä pannulle antamaan makua.

Paras mahdollinen pasta

Carbonaraan valitsen aina spaghetin tai linguinen eli ohuen pitkän pastan, johon kastiketta jää juuri sopivasti pintaan. Kun kastike on yksinkertainen, tarvitaan paras mahdollinen pasta. Laatupasta on karheapintaista, jotta pastaan tarttuu kastiketta, ja purutuntumaltaan napakkaa. Löysä makaroni on pastan irvikuva. Olen hiukan pastauskovainen, artesaanipastan löytämisen jälkeen markettikama on jäänyt hyllyyn.

rummo-maailman-paras-pasta

Nyt on kauppoihin kuitenkin tullut pasta, joka pääsee omaankin ostoskoriini. Rummo mainostaa olevansa maailman parasta pastaa. Siihen luottaa myös Hans Välimäki uudessa Pasta Box -konseptissaan. Parhaat artesaanipastat ovat oma lukunsa, mutta Rummo on kerrassaan erinomainen pasta. Se valmistetaan patentoidulla muotilla, joissa pelkän teflonin sijaan käytetään myös pronssia, mikä takaa tavallista pastaa karheamman pinnan, mutta mahdollistaa kuitenkin teollisen valmistuksen. 100% durumvehnästä valmistetussa pastassa on myös korkea proteiinipitoisuus ja se valmistetaan lähdeveteen.

Kaikesta tästä on seurauksena se, että sitä tuntuu olevan käytännössä mahdotonta keittää yli. Harvinaista kyllä se on al dente jopa lämmitettynä, mutta toki pasta on aina parasta suoraan kattilasta. Rummo on ehdottomasti paras pasta, mitä marketista saa ja hinta-laatusuhteeltaan voittamaton. Myös Rummon gluteeniton versio säilyttää rakenteensa erinomaisesti. Syön gluteenitonta pastaa harvakseltaan, mutta Rummon on paras maistamistani juuri hyvän rakenteensa ansiosta. Napakkaa kuin kunnon durumpasta.

Näin vinkkikeität täydellisen pastan: Reilusti vettä, reilusti suolaa ja iso kattila. Yhden pasta-annoksen hyvä muistisääntö on 10:100:1000 eli 10 g suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola kiehuvaan veteen ja sen jälkeen pasta. Sekoita muutaman kerran kypsymisen aikana ja noudata aina keittoaikaa. Ota tilkka keitinvettä talteen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Voit ohentaa sillä tarvittaessa kastiketta

Haluatko testata Rummoa?

Ole nopea ja tilaa tuotenäyte tästä. Niitä riittää sadalle ensimmäiselle. MUOKATTU: Tuotenäytteet menivät hujauksessa, mutta Rummo arpoo vielä erän tuotteita kaikkien 6.10 klo 12 mennessä yhteystietonsa jättäneiden kesken.

Rummo tulee koko ajan laajemmin myyntiin K-supermarketeihin, Prismaan, K-citymarketeihin sekä Stockmannille. Valikoima vaihtelee myymälöittäin.

Täydellinen pasta carbonara

kahdelle

noin 200 g spaghettia

70 g pancettaa tai pekonia
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
30 g pecorinoa
30 g parmesania
1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi
(pari oksaa timjamia)
mustapippuria
pastan keitinvettä

päälle parmesania ja mustapippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Kuutioi sillä välin pancetta tai pekoni ja raasta juustot. Poista valkosipulista kuori ja paina sen rakenne rikki kevyesti veitsenlappeella.

3. Sekoita kulhossa juustoraaste ja kananmunat sekä keltuainen.

4. Mausta pastan keitinvesi suolalla, kun se kiehuu ja lisää kattilaan pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan al dente.

5. Lisää paistinpannulle öljy, valkosipuli (ja timjaminoksat). Kuumenna öljy paistinpannulla keskilämmöllä, lisää pannulle pancetta tai pekoni ja paista kullanruskeaksi. Poista valkosipuli pannulta, ennenkuin se alkaa ruskistua, jotta öljyyn ei tule kitkerää makua. Pekoniin saa jäädä hiukan rasvaa, eikä sitä kannata paistaa ihan rapeaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle lautaselle, mutta jätä muutama ruokalusikallinen rasvaa pannulle. Poista pannulta myös timjami.

6. Kun pasta on kypsää, ota vajaa desilitra keitinvettä erikseen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Valuta pastasta vesi ja kaada pasta pannulle, jossa olet paistanut pancetan tai pekonin. Lisää pannulle myös pancetta tai pekoni ja sekoita tasaisesti pastan joukkoon.

7. Sekoita pannulle pastan joukkoon muna-juustoseos nopeasti sekoittaen, ettei muna ala kypsyä. Lorauta joukkoon hiukan pastan keitinvettä ja rouhi reilusti mustapippuria.

8. Annostele lautasille ja raasta päälle parmesania.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Rummon kanssa. Rummo on perinteikäs italialainen pastamerkki, jota on tuotu Suomeen pienessä mittakaavassa noin vuoden ajan. Nyt sen saatavuus paranee merkittävästi. Syksyn mittaan sitä alkaa löytyä mm. K-supermarketeista, Prismoista, K-citymarketeista ja Stockmannilta.

Yhden käden ruokaa – nopea chorizopasta

chorizopasta

En tiennyt, että lapset voivat syntyä teini-ikäisenä. Mutta sellainen meillä nyt asuu. Notkuu valveilla aamuyöhön. Ei sentään vielä roiku internetissä, pakota rajoittamaan ruutuaikaa tai mangu yökylään. Mutta äiti on kuitenkin vähän väsynyt.

Jos tarjolla olisi ruokia, joiden kyljessä lukee valmistuu itsestään, söisin sellaisia. Joudun tyytymään seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Siksi meillä pääsevät liedelle juuri nyt vain helpot ja nopeat ruokalajit – kuten laiskan köksän supernopea chorizopasta. Vaikka se ei valmistu yhdellä kädellä, syödä sen kyllä voi yksikätisesti. Iso plussa siitä.

vinkki

 

Pasta taipuu myös maukkaaksi kasvisversioksi. Laita pannulle ensin hiukan öljyä ja ohjetta reilummin chilihiutaleita. Kuullota hetki, jotta öljy saa makua. Valmista muutoin ohjeen mukaan. Käytä reilusti yrttejä tai rucolaa.

 

Nopea chorizopasta

kahdelle

200 g pastaa

1 kpl (noin 100 g) tuorechorizo (tai muu tuoremakkara maun mukaan)
hyppysellinen chilihiutaleita
250 g kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
tuoretta lehtipersiljaa tai rucolaa
parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan suureen kattilaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä.

2. Valmista sillä aikaa kastike. Poista chorizosta kuori ja hienonna se pieneksi muruksi. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna valkosipuli.

3. Kuumenna paistinpannu, lisää chorizomuru ja chilihiutaleet. Paista murua muutama minuutti, lisää valkosipuli ja tomaatit, paista vielä muutama minuutti, jotta tomaatit pehmenevät hiukan. Mausta mustapippurilla ja suolalla, kaada pannulle keitetty pasta, kääntele kastike pastan joukkoon ja sekoita joukkoon reilusti tuoretta lehtipersiljaa tai kourallinen rucolaa.

4. Nosta pasta lautasille ja raasta päälle parmesania.

Kevättalven kattaus ja täydellinen lihapullapasta

Jonnekin jatkuvaan sateeseen piiloutuva, orastava kevättunnelma vaatii pastellia ja sesongin parhaat antimet pöytään. Valitsin suosikkini Le Creusetin mallistosta ja katoin niillä kevättalven päivällisen. Täydellinen lihapullapasta hurmasi kaikenikäiset ruokavieraat.

Yhteistyössä Le Creuset

lihapullapasta le creuset

Tänä vuonna helmikuu on paiskonut avokäsin räntää ja vettä molemmille poskille, mutta silti jaksan edelleen uskoa sen olevan kuukausista jaloin. Kyllä se vielä kevääksi kääntyy. Enää ei tarvitse tarpoa pilkkopimeässä töihin ja kotiin, viikonloppuisin päivä tuntuu mukavan pitkältä. Ulkona ei ehkä tunnu keväältä, mutta juuri siksi halusin vähän kevättunnelmaa laskiaisen päivällispöytään.

Olen ihastunut Le Creusetin helmikuussa lanseerattuun uutuusväriin, utuiseen harmaaseen (Mist Gray). Kun yhdistää sen  kermansävyyn ja sekoittaa mukaan hiukan pastelleja, kokonaisuudesta syntyy sopivan keväinen. Valitsin myös teille arvottavaksi neljä kuvan minipataa harmaana (tarkemmat ohjeet postauksen lopussa).

le creuset minipadat

90-vuotiaan ranskalaisklassikon hienous on paitsi laadussa – sen tuntee käsivarsissaan kun nostelee patoja pöytään – myös mielettömän rikkaassa väripaletissa. Siinä missä minä katoin pöytään pastellisen keväistä, rakensivat Mari ja Liisa Kivistöön viime syksynä sadonkorjuukattauksen kaikissa sateenkaaren väreissä. Esimerkiksi ikonista klassikkopataa on tarjolla Skandinavian mallistossa kaikkiaan 12 värissä (maailmalla värejä hengästyttävät 24). Yhä edelleen tietenkin myös siinä ensimmäisessä ja alkuperäisessä, oranssinpunaisena. Padat valmistetaan Ranskassa samassa valimossa, jossa ensimmäinenkin tuli ulos hiekkamuotistaan.

Suurin vaikeus on valinnanvaikeus. Värien lisäksi nimittäin myös kokoja on valita asti. Uusi löytö minulle oli laakea ja matala buffetpata, jossa tarjosin kuuden hengen lihapullapastan. Pata olisi omiaan suurempiinkin juhliin – se olisi nimittäin vetänyt melkein toisen mokoman tarpeen vaatiessa.

kevättalven-menuAlkuun piilotin lajitelman antipasteja minipatoihin, väliruoaksi jaoimme padallisen simpukoita terästettynä mm. chilillä ja korianterilla, pääruoaksi lapsiystävällistä lihapullapastaa ja aterian päättivät köyhät ritarit veriappelsiinisalaatilla.

Lihapullapasta on petollisen yksinkertainen, mutta lopputulos on täydellinen. Yksinkertaisissa lihapullissa on käsittämättömän pehmeä rakenne, joka syntyy reilusti määrästä kuivaa leipää ja raastettua pecorinoa sekä vedestä. Rakenne on aivan poikkeuksellinen. Sitä ei kokeilematta usko. Reseptin perusta on Genius recipes -kirjasta, johon on koottu nerokkaan yksinkertaisia reseptejä. Monet niistä löytyvät myös Food52-verkkolehden sivuilta. Ja kyllä tomaattikastikkeseen roiskaistaan ihan kunnon kimpale voita. Ei ehkä terveysruokaa, mutta herkullisen täyteläistä pyhäruokaa. Pullat on maustettu klassisen lapsiystävällisesti, mutta ne eivät muuta kaipaa. Joskus vähemmän on enemmän.

Ja sitten vielä se arvonta: Kerro kommenteissa, mitä sinä kattaisit minipadoissa kevättalven juhlapöytään 20.2.2016 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan neljä minipataa kevään uutuusvärissä (Mist gray). Palkinnon arvo on 120 euroa ja se postitetaan vain Suomeen. Palkinto arvotaan kaikkien Facebookissa, blogissa ja Instagramissa arvontaan osallistuneiden kesken.

Muokattu: Hip, hip hurraa ja onnea voittajalle. Blogin kaikkien aikojen suosituimmassa arvonnassa random.org toimi onnettarena ja poimi voittajaksi nimimerkki Ramonan. Voittajaan on oltu yhteydessä, ellei hän ilmoittaudu, arvonta uusitaan. 

Lihapullapasta – lihapullia tomaattikastikkeessa

noin kahdeksalle muun aterian tukevuudesta riippuen

3 1/2 dl kuivaa leipää karkeaksi korppujauhoksi ajettuna
3 dl haaleaa vettä
2 kananmunaa
noin 800 g nauta-sikajauhelihaa
100 g pecorinoa raastettuna
2 valkosipulin kynttä
noin 1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa varsineen

Tomaattikastike

2 prk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
100 g voita
1 iso sipuli (tai 2 keskikokoista)
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

päälle tuoretta lehtipersiljaa ja parmesania raastettuna
lisäksi pastaa noin 100 g / ruokailija

1. Aja kuiva leipä karkeaksi rouheeksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyllä. Jos et omista sellaista, leikkaa leipä mahdollisimman pieniksi palasiksi veitsellä.

2. Laita leivänmuru kulhoon ja kaada päälle haalea vesi. Anna turvota sen aikaa, että vesi on imeytynyt.

3. Lisää raastettu juusto ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää jauheliha, silputtu valkosipuli ja lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massa tasaiseksi ja paista pannulla pieni pala koe-eränä. Lisää mausteita tarvittaessa.

4. Pyöritä lihapulliksi ja paista useammassa erässä paistinpannulla pulliin hyvä paistopinta. Pullien ei tarvitse olla kypsiä, ne haudutetaan kypsiksi tomaattikastikkeessa. Nosta paistetut pullat hetkeksi sivuun odottamaan.

5. Silppua kastiketta varten sipuli ja valkosipulin kynnet. Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, keitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia.

6. Lisää kastikkeen sekaan lihapullat, laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla noin 45 minuuttia. Jos kastike on kovin ohutta, keitä viimeinen vartti ilman kantta. Kastikkeesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla paksua.

7. Keitä kastikkeen hautuessa pasta paketin ohjeen mukaan ja sekoita kypsän pastan joukkoon lihapullat ja kastike. Silppua pinnalle reilusti tuoretta lehtipersiljaa ja raasta parmesania. Älä hukuta pastaa kastikkeeseen ja pulliin vaan säästä mieluummin vaikka osa seuraavaksi päiväksi. Kastiketta saa olla reilusti, mutta myös pastan pitää maistua.

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Le Creusetin kanssa. Kattauksessa on käytetty minipatoja (sävy Mist gray), kivikeramiikkalautasia (sävy Creme), 20-senttistä pataa (sävy Creme), buffetpataa (sävy Creme) ja kuohuviinilaseja. Tarkempia tietoja tuotteista löydät Le Creusetin sähköisestä katalogista.