Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ihan Klassikkokamaa

Juhlakuosissa – Skagenkakku

Ruokatrendejä tulee ja menee – ja sitten ovat klassikot, jotka eivät mene koskaan muodista. Kuten vaikkapa skandiklassikko toast skagen – ruokalajien musta trenssi. Se on saanut nimensä tanskalaisen satamakaupungin mukaan, vaikka syntyikin ruotsalaisen ravintoloitsijan käsissä. Sittemmin siitä on tullut suosittu kaikkialla Pohjoismaissa. Noutopöytään sen voi kattaa juhlakuosissa, kevyesti hyydytettynä kakkuna. 

skagenkakku1Hyydytettyjen kakkujen kompastuskivi on helposti liivate. Jos sitä laittaa liikaa, kakusta tulee liian tiivis. Täytteen on kuitenkin pysyttävä kasassa. Useimpien ohjeiden liivatemäärät on vedetty varman päälle, vaikka parasta olisi käyttää mahdollisimman vähän liivatetta, ettei se maistu läpi tai pilaa kakun rakennetta.

Opin jossain vaiheessa prosenttisäännön eli liivatetta tulisi olla noin 1 % täytteen nesteen painosta. Tässä kakussa nesteen määrä on vähäinen. Toisin kuin tavallisesti skagenissa kakussa on myös tuorejuustoa, joka jo osin jämäköittää täytteen. Käytännössä kakku saattaisi pysyä kasassa jopa ilman liivatetta ja pysyisi varmasti kasassa puolikkaallakin liivatelehdellä, mutta vaikka käytin kokonaisen, täyte oli edelleen pehmeää. Yhtä liivatetta enempää et tarvitse, vaikka suurentaisit annosta.

Tein kakun aika matalaksi, näillä määrillä täytettä on vain muutama sentti, jos haluat enemmän täytettä suhteessa pohjaan, tee täytettä puolitoistakertainen annos. Kakusta saisi näyttävän koristelemalla sen katkaravuilla (jos muistaa ottaa ne sulamaan) ja isoilla kapriksilla (jos muistaa ostaa niitä) kananmunan lisäksi. Tämän simppelin koristelun hyvä puoli on, että se syntyi noin minuutissa. Aikaa ei ollut hukattavaksi, kun kello viiden teen vieraat jo kärkkyivät vieressä makupaloja.

Juhlien jälkeen he ovat myös kärkkyneet reseptiä – tämä keräsi kaikista tarjoiluista melkeinpä eniten kehuja ja se tuhottiin viimeiseen muruseen. Kakkua tullaan kuulema tarjoilemaan tulevissa nimiäisissä ja serkkujen lasten syntymäpäivillä – niillä sukulaisversioilla. Tämä taitaa olla enemmän aikuiseen makuun oleva herkku.

Skagenkakku

noin 15-18 senttiseen vuokaan, kuudelle
yhtään suurempaan vuokaan, tuplaa täytteen ainekset ja tee pohja 1 1/2-kertaisena

Pohja

50 g hapankorppuja
25 g sulatettua voita

Täyte

180 g katkarapuja
100 g tuorejuustoa
100 g ranskankermaa
1 rkl piparjuurta raastettuna
reilu 1 rkl kapriksia
vajaa 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
1 liivatelehti
nippu tilliä
suolaa
ripaus valkopippuria

Koristeluun

nippu ruohosipulia (tai tilliä)
2 kananmunaa
(katkarapuja, isoja kapriksia)

1. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.

2. Sulata voi, aja hapankorput monitoimikoneella muruksi. Sekoita sulatettu voi hapankorppumurun joukkoon. Painele taikina napakasti vuoan pohjalle tasaiseksi, ohueksi levyksi.

3. Pilko katkaravut suurpiirteisesti. raasta piparjuuri ja silppua reilusti tilliä. Sekoita kaikki täytteen ainekset ja levitä täyte tasaisesti pohjan päälle.

4. Nosta hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi tai yön yli.

5. Koristele ennen tarjoilua ruohosipulilla, kananmunalla, kapriksilla ja katkaravuilla – tai muutamalla näistä neljästä.

 

****

Toast Skagen is a scandinavian classic named after a Danish fishing port, invented by a Swedish restauranteur and enjoyed equally in all Scandinavian countries. It is conventionally a starter most commonly served on a white bread.

I was drawn to give a Scandi twist to our afternoon tea and came up with an idea to turn one of my favorite first courses to a buffet treat. This foray led to a savory shrimp cheesecake on a crisp rye bread base.

Kantapään kautta – Mokkapalat

Lapsuudenkodissani on aina saanut leipoa ja laittaa ruokaa sielunsa kyllyydestä. Kokeilla, onnistua, mutta myös epäonnistua. Kerätä opit kantapään kautta.
mokkapalat

Muisti on omituinen otus. Tiedän kyllä leiponeeni monet onnistuneet mokkapalat nuoruusvuosina. Silti kaikista kirkkaimmin muistan ne ensimmäiset, kun kahvin sijaan sotkin kuorrutteeseen kahvinporoja.

Epäonnistumisista oppii. Muistan laittaa uunin ajoissa lämpiämään yhden lättänäksi vatkatun äitienpäiväkakun jälkeen. Samassa yhteydessä opin, että jauhot nostellaan taikinaan hellävaraisesti käsipelillä ei vimmatusti sähkövatkaimella vatkaamalla.

Vuosien tauon jälkeen pyysin äidiltä sen saman reseptin, jolla mokkapalat aina leivottiin meillä. Juuri niin hyviä kuin muistinkin – parempia ilman poroja täytteessä.

Mokkapalat

uunipannullinen, uunipellille 1 1/2-kertainen annos

2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1 1/2 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)

Kuorrutus

2 rkl sulatettua voita
4 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
2 rkl kaakaota (sokeroimatonta)
3 dl tomusokeria

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Suojaa uunivuoka leivinpaperilla.

2. Sulata voi. Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaakaojauhe.

2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja kananmunat toisessa kulhossa sähkövatkaimella jämäkäksi vaahdoksi. Olet vatkannut riittävän kauan, kun voit piirtää taikinalla taikinan pinnalle esimerkiksi kahdeksikon ja se pysyy näkyvissä koko piirtämisen ajan. Pyöräytä vähän taikinaa vatkaimiin ja piirrä valuvalla taikinalla kuvio.

3. Lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voi puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen.

4. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen. Sekoita varovasti ja vain sen verran kuin on välttämätöntä, että kaikki ainekset ovat tasaisesti taikinan joukossa.

5. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia.

6. Anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä.

7. Keitä kahvi ja sulata voi.

8. Sekoita kulhossa keskenään sulatettu voi, kahvi ja kaakaojauhe. Lisää siivilän läpi muutamassa erässä tomusokeri. Levitä kuorrutus kuumana hiukan jäähtyneen taikinalevyn päälle.

*****

As a child I was allowed to experiment in the kitchen, stumble and try to my heart’s content. In all fairness I am convinced that I baked several rounds of perfectly tasty mocha squares but yet again I only recall the time I mixed ground coffee instead of coffee to the frosting mixture. Never made the same mistake twice, though. Selective nature of memory, blunders are the ones you remember. 

Poutapilvenvalkoinen pavlova – täydellisen marengin salat

Olen selvästi suhtautunut ihan liian kevyesti marenkiin. En tajunnut matkan täydelliseen valkoiseen poutapilveen olevan täynnä kompastuskiviä. En, ennen kuin aloin opiskella, miksi marenkiin kannattaa käyttää happoa. Nyt tiedän kaikki kikat rapeaan, mutta sitkeään marenkiin.

täydellinen-pavlovaVuosia olen siis huolettomana vatkannut kahta marengin raaka-ainetta, valkuaisia ja sokeria, lykännyt vatkauksen lopputuloksen uuniin ja saanut aikaan marenkeja, joihin olen ollut tyytyväinen. Liikaa tietoa ja kahden raaka-aineen vatkaaminen kiiltäväksi ja jämäkäksi vaahdoksi alkoi tuntua lähes tieteellisentarkalta prosessilta. Todellisuudessa marenki on suhteellisen helppo valmistaa, kunhan muistaa muutaman perussäännön.

Puhtaat astiat. Pienikin rasvatahra kulhossa voi estää vaahtoutumisen. Monet suosittelevat marengin vatkaamiseen lasi- tai metallikulhoa, koska muoviin jää helposti rasvaa pintaan. Osa kokeista neuvoo jopa pyyhkäisemään kulhon pinnan sitruunalohkolla rasvattomuuden varmistamiseksi. Monitoimikoneessani on vain muovikulho ja olen onnistunut sillä aina. Materiaalia olennaisempaa on, että kulho on putipuhdas ja kuiva. Vesi pilaa homman alkuunsa. Sama vaikutus on myös pienelläkin määrällä keltuaista valkuaisen joukossa.

Kahden raaka-aineen sijaan ammattilaisten mukaan paras marenki syntyy neljästä. Kananmunan valkuainen + sokeri + happo + tärkkelys on pinnalta rapean, sisältä sitkeän marengin kaava. Kananmunat  kannattaa käyttää huoneenlämpöisinä, koska ne sitovat kylmiä kananmunia enemmän ilmaa itseensä. Sokerina osa suosii hienokiteisintä sokeria, osa jopa tomusokeria, mutta hyvän marengin saa syntymään vaikka taloussokerista. Ruokosokeri värjää helposti marengin vaaleanruskeaksi. Happo (sitruunamehu tai viinietikka) on Larousse Gastronomiquen mukaan sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus. Tärkkelyksen (peruna- tai maissijauho) puolestaan pitäisi parantaa marengin rakennetta.

Suurin osa ongelmista marengin kanssa kuten vaikkapa nesteen tihkuminen johtuu siitä, ettei marenkia ole vatkattu tarpeeksi kauan. Jos marenki tihkuttaa, sokeri ei ole todennäköisesti ehtinyt liueta kunnolla valkuaisen joukkoon, vaan on jäänyt kiteiksi. Vatkaa ensin valkuaiset vaahdoksi ja lisää sitten sokeri hitaasti noin ruokalusikallinen kerrallaan. Vaahdosta pitää tulla paksua ja kiiltävää. Kun pyöräytät vaikka vatkainta vaahdossa ja nostat sen ylös, vaahdon huippujen pitää sojottaa jämäkästi ylöspäin, eikä taipua päästä. Siitä tiedät vaahdon olevan valmista. Vatkausaika on pitkä, eikä monitoimikoneesta ole haittaa. Vähintään sähkövatkain on välttämätön, käsipelillä ei marenkia vatkaa kasaan kuin masokisti.

Marenkia ei paisteta vaan kuivataan uunissa. Mitä alhaisemmalla lämmöllä sen jaksaa tehdä, sitä varmempaa, että marenki säilyy kauniin valkoisena. Juuri sellaisena poutapilvenvalkoisena kuin sen kuuluu. Yhdessä luottokirjoistani (Täydellinen ohje – Olivian parhaat reseptit) marenki kehotetaan paistamaan 125-asteessa, toiset asiantuntijat puolestaan sanovat, että jopa 100 astetta on liikaa. Kesän ja syksyn mittaan olen tehnyt pavlovaa erikokoisille seurueille. 125 astetta on liikaa varsinkin kaikista suurimmille marengeille. Kuivumisaika on niin pitkä, että noin korkeassa lämpötilassa marenki alkaa saada jo vähän vaaleanruskeaa väriä. Minusta paras lopputulos syntyy, kun kuivattaa marenkia ensin 100 asteessa (koosta riippuen 1 1/2-2 tuntia) ja sen jälkeen 60 asteesessa (1 1/2-2 tuntia). Kaikista suurimman marengin (1 1/2-kertainen annos alla olevaan ohjeeseen) annoin vielä kuivua yön yli uunissa. Näillä lämpötiloilla marenki säilyy kauniin valkoisena. Muista laittaa uuni päälle ennen vatkaamisen aloittamista. Valmis marenkivaahto ei siedä odottelua.

Pavlovan täyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. Kuvan pavlovat on täytetty kerma-tuorejuustovaahdolla, passion-mandarinisiirapilla ja tuoreilla marjoilla. Passion-mandariinisiirapin ja karhunvatukoiden kirpeys taittaa hyvin marengin makeutta. Annostele myös kerma-mascarponevaahtoon sokeria hyvin maltillisesti. Täytä pavlovat vasta juuri ennen tarjoilua ja anna marengin jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä.

Pavlova

noin 8-10 hengelle

Marenki

4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

1. Kuumenna uuni 100-asteiseksi (nopeamman version teet 120 asteessa, jolloin paistoaika on pari tuntia). Piirrä esim. tarjoiluastian avulla pyöreä ympyrä leivinpaperiin.

2. Erottele yksi kananmuna kerrallaan valkuaiset ja keltuaiset erillisiin laseihin. Kaada valkuaiset sitä mukaa kulhoon. Saattaa nimittäin harmittaa, jos neljännen munan kohdalla pikkuisen keltuaista sekoittuu joukkoon. Joudut aloittamaan homman alusta.

3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

4. Lisää vaahtoon noin ruokalusikallinen kerrallaan sokeria koko ajan vatkaten. Kun sokerista on puolet jäljellä, sekoita joukkoon sokerin joukkoon perunajauho ja lisää seosta ruokalusikallinen kerrallaan vaahdon joukkoon. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Valmiin marenkivaahdon tunnistaa mm. siitä, että jos nostat vatkaimen kohti kattoa, vaahdon huippu on jämäkkä ja osoittaa ylöspäin.

5. Sekoita vaahdon joukkoon sitruunamehu.

6. Levitä marenki pellilla olevan leivinpaperin päälle siten, että marenki jää paperiin piirretyn ympyrän sisäpuolelle.

7. Kuivata marenkia noin kaksi tuntia 100-asteessa, laske sen jälkeen uunin lämpötila 60-70-asteeseen ja kuivata marenkia vielä muutama tunti. Anna marengin jäähtyä ja kuivua rauhassa, ennenkuin nostat sen tarjoilulautaselle.

8. HUOM. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua, ettei pohja kostu ja sitkisty.

Täyte

3 dl kuohukermaa
100 g mascarponea
vaniljaa (jauhetta, myllystä tai sokeria)
ripaus sokeria (jätä pois, jos käytät vaniljasokeria)

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon mascarpone. Mausta vaniljalla ja sokerilla.

Passion-mandariinihedelmäsiirappi

4 kypsää passionhedelmää
1 mandariinin mehu
3/4 dl sokeria

1. Halkaise passionhedelmät ja lusikoi seos kattilaan. Siivilöi siemenet pois.

2. Lisää mehu ja sokeri.

3. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kunnes seoksesta tulee siirappimainen (noin 20 minuuttia).

Lisäksi esimerkiksi

yhteensä noin litra erilaisia marjoja ja minttua

1. Kokoa pavlova juuri ennen tarjoilua: Nosta jäähtynyt marenkipohja tarjoilulautaselle. Lusikoi päälle kerma-mascarponevaahto, lusikoi päälle passionhedelmäsiirappia ohuena nauhana. Koristele tuoreilla marjoilla ja mintulla.

******

A meringue may have a reputation as a difficult to make. But as long as you follow the basic rules it is hard to miss, though. A road to success is paved with clean and dry equipment,  loads of beating and a low oven. Even a minor speck of grease or a tiny bit of egg yolk may ruin the foam. 

Experts say that a perfect meringue is not a two ingredient but a four ingredient wonder. Room-temperature egg whites, sugar, acid and starch. Room-temperature eggs incorporate more air into the foam than cold ones. According to Larousse Gastronomique a little acid such as lemon juice or vinegar helps  to make meringues “crisp on the outside, soft and sticky on the inside”.  Adding some starch such as potato flour or cornstarch is supposed to improve the texture of the foam.

Pavlova, a meringue cake filled with whipped cream, can be overly sweet. Tangy passion fruit mandarine syrup and blackberries balance nicely the sweetness.