Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Hyväksi Koettua

Hella & Huone

Jos joskus olet haaveillut ravintolasta vain itsellesi, voin kertoa, ettei kannata. Kävimme Hella & Huone -ravintolassa ja olimme koko lailla ainoat asiakkaat suurimman osan illallista. Ainakin palvelu oli hyvin henkilökohtaista, koska tarjoilija ja kolme kokkia työskentelivät lähinnä vain meille. Tästä oppineena totean, että kyllä iso osa ravintolassa syömisen tunnelmaa on kotoisa puheensorina, lasien kilinä ja muut asiakkaat.

Tampereelle on viime vuosina auennut toinen toistaan kehutumpia ravintoloita. Pöydän saaminen esimerkiksi ravinteli Berthasta oli niin haasteellista, että se jäi valitettavasti tällä reissulla väliin. Aika tulee näyttämään, riittääkö kaikille laaturavintoloille jatkossa asiakkaita. Hella & Huone -ravintolan tarjoilija totesi, ettei toki yleensä ole näin tyhjää kuin meidän käydessämme tamperelaisten syyslomaviikolla, mutta lisääntynyt kilpailu on selkeästi vaikuttanut myyntiin.

Amuse-bouche oli kanaterriiniä, paistettua brie-juustoa ja selleriä mantelin kera

Alkuruoaksi valitsimme molemmat ensimmäisen kuvan kampasimpukka-lasagnen, jossa oli paistettu kampasimpukka, parsakaalimuhennosta, tryffelikastiketta ja tuorepastaa. Kuten useimmiten muutenkin, alkuruoka oli koko illan onnistunein osuus. Meidän molempien ehdoton suosikki, jota muisteltiin vielä seuraavanakin päivänä ja josta aion yrittää muokata myös jonkinlaisen tuntuvasti helpotetun kotikeittiöversion tuonnempana.

Munaa ja pekonia -annoksessa oli friteerattu porsaankylkikroketti ja muna oli muuntunut jäätelöksi

Tamperelaisten yksityisten ravintoloiden Food is art -yhteenliittymän vuoden viimeisessä tempauksessa “Kyyttöä yhdeksällä tavalla” yhdeksän tamperelaista ravintolaa oli jakanut kyytön keskenään siten, että kukin ravintola oli saanut jonkin osan. Onnekkaasti me osuimme paikalle juuri tempauspäivänä. Eläessään nämä kyytöt olivat tuottaneet herkkuja Armas-tuoteperheeseen ja olivat saaneet elää Aamulehden artikkelin mukaan onnellista lypsykarjan elämää kymmenen vuotta ennen lautaselle päätymistä.

Hella & Huoneelle oli osunut kyytön rinta ja siitä oli syntynyt lautaselle suloisen pehmeän lihapalan rinnalle myös kyytönmakkaraa. Visuaalisesti aivan upea annos. Oman menuni vahva kakkonen. Annoksessa oli ainesosia aika runsaasti. Minulle ei annoksessa avautunut esimerkiksi paahdetuista kurpitsansiemenistä ja mustaherukasta tehty jauho, mutta toisaalta en voi julistaa itseäni fine diningin ylimmäksi asiantuntijaksi. Mielestäni ihan pieni pelkistäminen ei kuitenkaan olisi haitannut, mutta näinkin erinomainen annos. Ah ja voih kyyttö, toivottavasti saan joskus myöhemminkin.

Peuraa & pihlajanmarjaa tilannut sai lautaskateudeltaan kakaistua annoksen maukkaaksi. Liha näytti toiselta puolelta pöytää täydellisen murealta ja kastike meni viimeiseen pisaraan.

Jälkiruokani oli omenaa & maa-artisokkaa. Maa-artisokka oli taipunut kekseliääksi jäätelöksi, se oli makea, mutta samaan aikaan se maistui selkeästi maa-artisokalle. Hämmentävä kokemus, kun normaalisti maa-artisokan maun yhdistää ennemminkin suolaiseen keittoon tai gratiiniin. Jälkiruoka oli oman menuni heikko lenkki. Pisteet maa-artisokan käytöstä, mutta toinen raaka-aine omena jäi annoksessa ihan paitsioon ja sen maut peitti mm. maltaalla maustettu suklaa. Jäin kaipamaan rehevän omenan makua annokseen, sen piti olla kuitenkin toinen pääraaka-aine. Mutta minä olenkin omenafriikki, enemmän suklaaseen päin kääntyneelle, tämä olisi varmaan mieluinen kombo.

Uudet maut valtaavat listan taas tällä viikolla; ravintola uusii listansa keskimäärin viiden-kuuden viikon välein. Kaikkiaan vuoteen mahtuu noin kymmenen eri ruokalistaa eli sesonkeja kunnioitetaan täälläkin.

Meidän ensivierailumme oli kokonaisuudessaan onnistunut kokemus. Hyvä palvelu, erinomainen ruoka ja upeat, viimeistellyt annokset, mutta ei minun mielestäni ehkä ihan hintansa arvoinen tällä kertaa. Hella & Huone ansaitsee kuitenkin ehdottomasti paikkansa tamperelaisessa ravintolaelämässä, joten toivottavasti asiakkaita riittää tavallisesti tämäniltaista enemmän.

Senaatintorin kruununjalokivi

Aleksi tuntuu usein niin kovin pitkältä, mutta Senaatintorin ympäristössä on nyt monta hyvää syytä kävellä kadun päähän saakka. Cafe Engel, Patisserie Teemu & Markus ja huhujen mukaan kaupungin parasta brunssia tarjoava Sunn.

kukat

En ole itse vielä päässyt testaamaan Sunnia, mutta kun suuntasimme lauantaiaamiaiselle Engeliin oli Sunnin oven takana jo ennen aukeamista aikamoinen jono. Sana on siis kiirinyt. Engel on entisellään. Ilmeisesti jopa vanhat kalusteet on kaivettu naftaliinista ja kahvilassa on edelleen pöytiintarjoilu. Hienoa, että vanhaa arvostetaan ja perinteitä säilytetään.

Erityisesti matka Senaatintorille kannattaa kuitenkin Patisserie Teemu & Markuksen vuoksi – ja kannattaa tulla kauempaakin. Demon ja Groteskin myötä tunnetuksi tullut Teemu Aura perusti yhdessä samoissa ravintoloissa kannuksensa hankkineen Markus Hurskaisen kanssa konditorian Kiseleffin taloon. Makeita taideteoksia on tarjottu paikassa jo toukokuusta, mutta itse ennätin paikalle ensimmäistä kertaa vasta nyt. Menen toistekin ja suosittelen teille kaikille muillekin. Pieteetillä tehtyjä kakkuja, leivonnaisia ja konvehteja, jotka hurmaavat maullaan ja ulkonäöllään. Omistajien mukaan lähtökohtana on oma intohimo makeaan; se näkyy ja maistuu.  Molemmat omistajat olivat paikalla käyntikerrallamme ja mutkattomasta palvelusta jäi hyvä mieli.

patisserie

 

porkkanakakku

valkosuklaaleivos

 

Kotiin lähti mukaan kaksi leivosta: Sitruunaruoholla maustettua valkosuklaamoussea ja passionkreemiä, jasmiinilla maustettua suklaamoussea ja vadelmakreemiä sekä pala porkkanakakkua. Näistä ensimmäinen oli meidän molempien ehdoton suosikki (jako-osuuksista jouduttiin hiukan keskustelemaan), mutta porkkanakakku oli heti tuntumassa. Ymmärrän hyvin, miksi konditorian omien verkkosivujen mukaan sen valmistusta jouduttiin Demossa säännöstelemään, jotta henkilökunta säästyy ähkyltä ja liikalihavuudelta.

Patisserie sai kunniaa myös Glorian Ruoka & Viinin vuoden parhaissa, jossa sitä kehuttiin modernista ja abstraktista muotokielestä. Senaatintorin kruununjalokivi on kehunsa ansainnut.

Lähiruokaa lähiössä

Kaikki pohjoishelsinkiläiset huomio, Tapanilaan on avattu hurmaava lähi- ja luomuruokakauppa Liike51, joka myy myös ranskalaisia herkkuja. Voi kun meilläkin olisi tällainen lähikauppa.

Lähi- ja luomuruokaan keskittyviä kauppoja on noussut viime aikoina erityisesti pääkaupunkiseudulle paljon, mutta ilahduttavaa uudessa liikkeessä on sen sijainti kantakaupungin ulkopuolella. Tähän asti yrittäjillä on tuntunut olevan näkemys, että vain keskustan tuntumassa on riittävästi ostovoimaisia kuluttajia, jotka ovat valmiita maksamaan pientuottajien tuotteista ja luomusta.

Liikkeellä on kiehtova historia, sillä omistajan isä on pitänyt kauppaa samassa liiketilassa vuodesta 1951 – varmaan arvaattekin, mistä liikkeen nimi Liike51 juontaa juurensa. Nyt yrittäjänä toimiva tytär puolisoineen on omin käsin remontoinut liikkeen uuteen kuosiin. Esimerkiksi kaupan tiski on syntynyt heidän kotinsa vanhasta ovesta. Kauniista puodista löytyy huomattavasti hienoja kuvia Krista Keltasen blogista.

Tapanilalaiset ovat selvästi ottaneet paikan omakseen. Piipahdin ostoksilla tavallisena arki-iltana – onneksi sattui olemaan torstai, joka on skonssipäivä – ja kaupassa oli runsaasti lähialueen asukkaita ostoksilla. Suosio on ilmeisesti yllättänyt kauppiaan, sillä leipähylly oli jo loppuillasta melko tyhjä, mutta onneksi sain vielä sen himoitsemani skonssin. Leipätoimittajat ovat sieltä parhaasta päästä mm. Crustum, Kannisto ja Limbbu.

Toivottavasti kaupan suosio jatkuu, koska sillä on kaikki edellytykset kehittyä kelpo lähikaupaksi. Jo nyt valikoima on yllättävän kattava. Erityisesti vihannes- ja hedelmähylly ilahdutti: Kaskinauriit, granaattiomenat ja kurpitsat köllöttelivät tarjolla sulassa sovussa. Ihan vielä ei voi laskea sen varaan, että kaupasta saisi kaiken tarvitsemansa, mutta toivottavasti valikoima laajenee vähitellen, kuten on käynyt vaikkapa Anton&Antonille. Jo nyt Liike51:stä löytyy maidot, leivät ja muut peruselintarvikkeet. Yhdessä asiassa tämä kauppa eroaa kyllä keskivertolähikaupasta: Näin iloista ja osaavaa palvelua ei Siwasta saa.

Kaupan valikoimista bongasin ostoskoriini saakka mm. Limbun skonssit, Riihipuodin ohrahiutaleet, Andechserin mustaherukkajogurtin, Dolphinin suklaahiput (kokeilkaa leivontaan tai suklaamousseen, jäätte koukkuun) sekä Bionan mahtavat luomutomaattisäilykkeet (suosittelen erityisesti kirsikkatomaatteja). Kauppias kehui kovasti Riihipuodin ohrahiutaleita ja kokeilun jälkeen yhdyn ylistykseen. Ihana haudutettu puuro taisi tehdä minusta liikkeen vakioasiakkaan.