Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Hillot

Soseessa – perinteinen omenasose

Sipaisu paahtoleivän päälle, lusikallinen puuron kanssa, useampi lettujen kanssa. Ensimmäinen pieni purkki omenasosetta, jonka jätin jääkaappiin soseen keittelyn jälkeen on jo huvennut.

omenasose-resepti

Sain Kivistöstä mieluisia tuliaisia, pieniä mukavasti happamia omenoita. Kotimaisia, joista saa parhaan omenasoseen. Sen ihan perinteisen ilman mitään kikkailuja. Mausteena vain hiukan kanelia ja niin vähän sokeria, että sose säilyy happamana.

Sokerin määrään vaikuttaa paljon myös omenoiden happamuus. Kannattaa aloittaa pienellä määrällä sokeria ja lisätä oman maun mukaan. Tällä kertaa käytin puolet sokerista vaaleaa muscovadosokeria. Sokereita alkaa olla kaapissa värisuora. Ei suotta, tummemmissa sokereissa on karamellinen maku, joka maustaa myös lopputuloksen. Varsinkin muscovadoa vaaleana ja tummana käytän paljon.

Tässä ohjeessa on niin vähän sokeria, että omenasose säilyy vain pakastettuna. Jääkaapissa säilyvään hilloon sokeria tarvitaan moninkertainen määrä ja sokeria pitää myös keittää kauemmin omenoiden kanssa säilyvyyden varmistamiseksi. Kilosta omenia tulee muutama rasia sosetta, parista kilosta tuli kohtuullinen mutta kuitenkin riittoisa erä meidän kahden talouteemme.

Jos soseutat omenat sosemyllyllä, omenia ei tarvitse kuoria. Varsinkin pieni erä menee ihan kivuttomasti ilman myllyjä. Itse usein varmistan samettisen rakenteen pyöräyttämällä soseeksi keitetyt omenat vielä lopuksi nopeasti sauvasekoittimella ja sen jälkeen siivilöimällä soseen.

******

Forget about those imported granny smiths and golden deliousciouses. Heirloom apples are the only sort of apple which tempt me to spend an evening jammed by a stove for a patch of apple sauce.

I used not to play around with a traditional apple sauce recipe. More was not needed, only a hint of cinnamon and a perfectly smooth and velvety texture. But since all those fifty shades of brown have started to take over the sugar section in my kitchen cabinet, I have developed a mild addiction to that delicate caramel flavor of brownish sugars like muscovada. For an apple sauce I use both white sugar and light muscovado in order not to colour the sauce too brown. 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST

 

Mustikassa – mustikkahillo

Mustikkahillo limellä ja limoncellolla
Ainakin etelässä metsät ovat mustikoita pullollaan. Paikoin tänä kesänä saadaan ilmeisesti kolmekin satoa. Laiskempikin marjastaja saa nyt helposti pakastimeen täytettä.

Olimme viettämässä viikonloppua Kemiössä. Olosuhteet marjastamiseen olivat kaltaiselleni laiskalle ja mukavuudenhaluiselle kaupunkilaiselle parhaat mahdolliset: Mättäät mustikoita sinisenään heti terassin vieressä, vessa ja jääkaappi kymmenen askeleen sisällä, eikä itikoista tai hirvikärpäsistä vilaustakaan. Marjastamista ei juuri leppoisammaksi voi tehdä, mutta kyllä siinäkin selän sai kramppiin.

Mustikka ja sitruuna on ollut suosikkimakuparini jo hetken ja ajatuksena on ollut tehdä mustikka-limoncellojäätelöä. Sekin varmasti tässä lähipäivinä syntyy, mutta ensin yhdistän mustikan ja sitrukset tässä hillossa, jossa mustikan rinnalla on limeä ja loraus limoncelloa.

Hillon tekeminen on todella helppoa, oikeastaan ainoat työläät vaiheet ovat myös ne tärkeimmät eli purkkien huolellinen puhdistaminen ja marjojen perkaaminen. Hilloon käytetään aina vain parhaat marjat, yksikin huono voi pahimmillaan pilata koko satsin. Hillo pitää säilöä huolellisesti puhdistettuihin ja kuumennettuihin purkkeihin. Itse useimmiten keitän purkit kiehuvassa vedessä, mutta ne voi kuumentaa myös uunissa.

Hillon perussuhteet ovat 2 osaa marjoja, 1 osa sokeria ja tilkka vettä. Käytännössä esimerkiksi: 1 kg marjoja, 500 g sokeria ja 1/2 dl vettä tai muuta nestettä. Valmistusvaiheet ovat yksinkertaiset: Ensin kuumennetaan marjat ja neste melkein kiehuvaksi, lisätään sokeri huolellisesti sekoittaen, kuumennetaan uudestaan hiljalleen kiehuvaksi ja keitetään sen jälkeen 10-15 minuuttia ja annetaan jäähtyä puolisen tuntia ennen purkittamista.

Tämä resepti käynnistää taas lomien jälkeen teemakuukaudet. Elokuussa blogissa hillotaan ja säilötään vähintään kerran viikossa.

Mustikkahillo limellä ja limoncellolla

1 kg marjoja
1 limen mehu ja kuoret raastettuna
pari lorausta limoncelloa (noin 4 rkl)
500 g hillosokeria

1. Sekoita mustikoiden joukkoon limemehu, raastettu limenkuori ja limoncello. Kuumenna seos melkein kiehuvaksi.

2. Lisää hillosokeri huolellisesti sekoittaen. Alenna lämpöä ja keitä seosta hiljalleen kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun seos on taas alkanut kiehua.

3. Ota kattila levyltä ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia tai kunnes marjat eivät enää nouse pintaan.

4. Purkita kuumennettuihin, huolellisesti puhdistettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä.

Joululeivonnan mestaruussarja

Joulutortut ja luumuhillo
Pyrin joululeivonnan mestaruusluokkaan tekemällä tortut alusta loppuun itse. Eilen keiteltiin hillo ja tänään kaaviloitiin voitaikinaa. Tavoitteena oli tietenkin lehtevät, kauniit tortut. Ja kuinkas meidän kävikään?

Kohtasin itsekin tämän joulun joululeivonnan suurimman haasteen eli voipulan. Löysin tarvitsemani voin vasta kolmannesta kaupasta. Jyrki Sukula suhteutti minusta erinomaisesti viimeaikaisen vouhkaamisen oikeanlaisesta ruokavaliosta lukemassani haastattelussa. Hänen mukaansa ravintolakeittiössä kuluu nykyään samanverran voita viikossa kuin 80-luvulla päivässä. Ennen kastike annosteltiin kauhalla, nykyään lusikalla. Suomalaisten ruokavalio lienee kuitenkin kokonaisuutena terveellisempi ja vähärasvaisempi kuin se oli pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä toimikoon pohjustuksena joulun epäterveellisiin herkkuihin kuten voitaikinasta valmistettuihin joulutorttuihin. 

Miten sitten kävi itse torttujen? Eilinen alkoi todella lupaavasti. Keittelin illalla hillot Soppakellarin ohjeella. Meillä oli torjuttu vilustumista niin ahkerasti, että konjakki oli tömpsytelty loppuun, mutta ruokafriikkiystäväni Masutoaitemu keksi ehdottaa tilalle portviiniä. Konjakkiversioon en voi tietenkään verrata ilman empiiristä kokemusta, mutta portviini ainakin toimi oikein hyvin. Laitoin sitä miedomman makuisena ruokalusikallisen enemmän kuin Soppakellarin Tusla oli ohjeistanut konjakin osalta.

Tänään pääsin taikinan kimppuun. Kaaviloin ja kaaviloin ja mitä kaikesta vaivasta syntyi. Korkeintaan piirimestaruustason tortut, joiden lehtevyydessä on kovasti toivomisen varaa, kuten kuvasta näkyy. Joka kuuseen kurkottaa ja niin edespäin.

Sen vuoksi julkaisen tässä yhteydessä ainoastaan mainion luumuhillon ohjeen. Sitä tulee ohjeella niin reilu satsi, että hillon määrä ei tuntunut juurikaan vähentyneen tänään leipomistani 20 tortusta. Ensi vuonna ehkä saan aikaan myös kunnon taikinan, palataan sitten siihen aiheeseen. Joulu tulee onneksi joka vuosi.

Luumuhillo joulutorttuihin
reilu annos, ainakin 40 torttuun

400 g kuivattuja, kivettömiä luumuja
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
3 rkl portviiniä

1. Keittele miedolla lämmöllä sokerivedessä luumuja ja mausteita, kunnes luumut alkavat kunnolla pehmentyä. Lisää portviini ja keittele kunnes ovat pehmeitä ja vähän hajonneita.