Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Grillistä

Luonnon oma lihaliemi – lipstikkamaustevoi

Lipstikan maku on niin lihaisa, että Kuukausiliitteessä Peppi Aralehto nimesi sen taannoin luonnon omaksi lihaliemeksi. Saksalaiset ovat asian ytimessä: Saksaksi lipstikka on Maggikraut. 

entrecote lipstikka-sitruunamaustevoi

Anopin pihalla kasvaa valtava pehko lipstikkaa. Se on vahva yrtti, joka kasvaa helposti melkein metriseksi. Kerran yritin ottaa siitä palasen omaan pihaamme, mutta se ei lähtenyt kunnolla kasvuun, vaan taipui maata myöten ja kuihtui pois. Kasvuun ei ole myöskään lähtenyt suhteeni lipstikkaan. En ole nimittäin käyttänyt lihaisaa yrttiä kertaakaan. Kerran jo kuivasin nipun suolan joukkoon talveksi, mutta unohdin purkin kaappiin ja löysin sen seuraavan vuoden kevätsiivouksessa. Kaupunkilaisten oman pellon ensimmäisessä sadonjaossa tuli kuitenkin myös pieni nippu lipstikkaa. Noviisin oli siis keksittävä käyttöä vahvalle yrtille.

Moni muu lipstikan on jo löytänyt, niin moni, että ainakin vakiokaupassani sitä on usein tarjolla myös ruukussa kasvatettuna yrttinä. Pienestäkin ruukusta riittää moneen, sillä lipstikan annostelussa kannattaa olla maltillinen, se jyrää helposti muut maut alleen.

Tyypillisesti lipstikkaa käytetään keitoissa, verkossa ei voi olla törmäämättä esimerkiksi Mysi Lahtisen kermaiseen lipstikkakeittoon. Lihaisa lipstikka toimii kuitenkin erinomaisesti lihan ja jopa rasvaisen kalan kanssa. Siksi pyöräytin ensin lipstikasta sitruunaisen maustevoin grillatulle entrecôteelle ja seuraavana päivänä tarjosin grillatun kanan kanssa lipstikkatsatsikia.

Ensi viikolla taidan hakea lipstikan taimen ja antaa sille mahdollisuuden. Sanovat sen olevan vaatimattomaan hoitoon tyytyvä ja satoisa. Kuulostaa sopivalta kaltaiseni laiskan viljelijän kasvimaalle. Toisaalta lipstikka on vähän kuin korianteri, se jakaa mielipiteitä. Olen vielä vähän kiikunkaakun sen kanssa. Tässä maustevoissa se oli ihanaa, ensimmäinen erä tsatsikin kanssa päätyi yliannosteluun, mutta toisen erän kanssa pääsin sopuun. Näillä annostuksilla metrin puskaa ei saa käytettyä ikinä.

Lipstikkamaustevoi

kahdelle-kolmelle

50 g voita
2 rkl lipstikkaa silputtuna
vajaa 1/2 luomusitruunan kuori raastettuna
1 pieni valkosipulin kynsi

1 rkl sitruunamehua
ripaus sormisuolaa

1. Kuutioi voi leivin- tai voipaperin päälle. Pehmitä sitä hiukan haarukalla.

2. Silppua lipstikka pieneksi silpuksi, raasta sitruunankuori.

3. Sekoita muut ainekset voin sekaan tasaisesti.

4. Pyöräytä rullaksi ja nosta jääkaappiin odottamaan.

5. Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

****

 A weekly crop from a co-op farm sets personal challenges to me, lovage being one of them. Despite impressive bushes in the garden of my mother-in-law, I had been unwittingly omitting this herb with a poetic name and sort of meaty flavour, a flavour that could be described as a nature’s take on a bouillon. Having it in hand, a novice had no options than to embark on a lovage affair, a serious flirtation started with a lemony lovage butter. 

****


Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävään Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ehtii vielä mukaan täksikin satokaudeksi. Juuri nyt vietetään sadonjaoissa kolmen viikon kasvutaukoa, sen jälkeen niitä on viikoittain pitkälle syksyyn. Tänä vuonna saatavissa on myös erityisesti pienelle perheelle sopivia puolikkaita sato-osuuksia eli saat satoa, joka toinen viikko.

Ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat pääasiassa ammattilaiset. Lisäksi jäsenet tekevät vuosittain talkootyötä kymmenen tuntia. Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveista, jakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä. 

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Grillikesän saldo – kokemuksia hybridigrillistä ja yrtti-sitruunabroileri

yrtti-sitruunabroileriMies ei uskonut meistä olevan pelkästään hiiligrillaajiksi, minä himoitsin hiiliä. Alkukesän kissanhännänveto päätyi hybridigrilliin. Kuulosti kätevältä yhdistää molemmat: Kaasu on lyömättömän nopea ja kätevä arkena, hiiligrilli taas voittaa makuasioissa. Kaasulla grillaaminen on myös hiiliä helpompaa, kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle hiilien kanssa pelaaminen on luonnekasvatusta.

Löysimme markkinoilta yhden ainoan hybridigrillin, kanadalaisen Napoleonin. Se on käytännössä kaasugrilli, johon voi ostaa lisäosana hiilikaukalon.

Yhden kesän kokemusten perusteella määrittelisin grillin asteen paremmaksi kaasugrilliksi. Harvoin grillaamme pelkästään hiilillä, mutta useimmiten käytämme niitä antamassa lisämakua. Jos harkitsisin kaasugrilliä, päätyisin edelleen malliin, johon on saatavissa erillinen hiilikaukalo. Haave Big Green Eggistä ei ole kuitenkaan laantunut hybridin myötä. Ainoana grillinä hiilestä ei meille olisi. Arkena haluan ruoan nopeammin pöytään ja siihen hybridi on oivallinen vehje.

Hintaeroa kaasugrilliin ei käytännössä ole. Napoleon on hiukan Weberiä edullisempi, mutta mielestäni yhtä jämäkkä ja laadukkaanoloinen. Hiilikaukalo lisää hintaa noin 50 euroa.

Yrtti-sitruunabroileria olemme tehneet muutamaan otteeseen kesän mittaan. Kuva on tosin hämäävästi muusta kuin hybridistämme. Ohje on helppo ja maukas. Marinadi miedolle broilerille sopivan lempeä.

Tarkinta koko hommassa on kypsyys. Broileri ei saa jäädä raa’aksi salmonellariskin takia. Paksu reisi kuitenkin helposti jää. Varmin tapa on laittaa paistolämpömittari reiden paksuimpaan kohtaan ja grillata broileria, kunnes sen sisälämpötila on vähintään 75 astetta. Olen sen verran neuroottinen raa’an broilerin suhteen, että yleensä anna mennä jokusen asteen yli. Kuivaa luullisesta lihasta ei onneksi helposti saa, eikä sen grillaaminen ole todellakaan ihan asteen päälle.

Yrtti-sitruunabroileri

kolmelle 

3 broilerin koipi-reittä
3/4 dl öljyä
1/2 dl sitruunamehua (vajaa 1 sitruuna)
2 valkosipulin kynttä
pieni punainen chili
parin sentin pala inkivääriä
1 iso oksa rosmariinia
nippu timjamia
3/4 tl suolaa
mustapippuria

1. Silppua krouvisti chili, valkosipulin kynnet ja inkivääri.

2. Laita kaikki marinadin ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Kuvan broilerit on valmistettu mökkiolosuhteissa ilman sauvasekoitinta ja silppusin kaiken pieneksi ja sekoitin. Toimii niinkin.

3. Laita broileri pakastepussiin, kaada marinadi päälle ja kääntele pussia siten, että marinadi levittyy tasaiseksi. Anna maustua vähintään puolisen tuntia.

4. Grillaa koivet kypsiksi miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes niiden sisälämpötila on 75 astetta (noin 20-25 minuuttia). Mausta vielä lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

 

******

After having barbecued this summer with an hybrid grill that combines both gas and charcoal burning options I wrap the experiences up in short: Convenient and fast as a gas grill, surely better with respect to taste than just gas, but nothing beats the smoky BBQ-flavour of a true charcoal grill. In the end I would still opt for an hybrid just out of convenience, but I would not mind having a Big Green Egg on the side. 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST