Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Jos metsään haluat mennä nyt – sitruunainen poke-kakku

Suomalaisen yltiöhyveellisyyden ylin porras: Marjanpoiminta. Mummotkin keräsivät saaveittain. Mitä te niiden pokemonien perässä juoksette, menkää mustikkaan! Olisi edes jotain hyötyä. Iloton korpivaellus – suomalainen ideaali. Jos metsään haluat mennä nyt – mene toki, mutta pakko ei ole. 

Poke-kakku
Viime vuonna päätin kokeilla kaupunkimarjastamista. Polleana pakkasin rasiat pyörän perään ja polkaisin kohti mustikkametsää. Maan suurin kaupunki on nimittäin oikeasti luonnonläheinen kotikaupunki, jota halkoo valtava puisto täynnä marjoja ja sieniä. Ihan siinä meidän kaikkien ulottuvilla.

Lupaava alku, mättäät mustikoita sinisenään. Pyörä parkkiin ja kyykkyyn. Ei itikan itikkaa. Kaupunkikeräilyn ylellisyyttä. Pohja alkoi täyttyä. Mutta miten tässä haisee niin siltä iteltään? Haju, ihan kaikkialla, kunnes tajuan, että olen astunut jonkin aikaa sitten koiranjätökseen. Kaikki pakkautuneina tiiviisti vaelluskenkien (kaupunkilainen ei tietenkään lähde luontoon ilman niitä) syviin väleihin. Vielä toinen samanlainen kakkaepisodi samalle reissulle ja päädyin kurvaamaan kotiin lähikaupan pihan kautta. Siitä litra mukaan ja piirakan tekoon.

Voin poimia puolihuolimattomasti piirakkatarpeet mökin pihalta. Mutta kun hommaan lisätään pohjaton 10 litran sanko ja hyötynäkökulma, livahtaa hommasta huvi nurkan taakse ja tilalle pamahtaa suorittaminen. Hampaat irveen ja sankoa täyteen.

Tänä vuonna suomalaisissa metsissä häärii ennätykselliset 3500 viisumillista poimijaa – ja lisäksi se jokavuotinen ennätysmies, josta iltapäivälehdet saavat hyvän lööpin ja se nuori mies pohjoisesta, joka sai kehut presidenttiä myöten. Marjastakoot minunkin puolestani, minä maksan. Laatikollisen saa alle kolmellakympillä, siinä on meille pullamössöille koko talven tarpeiksi.

Mustikat sitruunaiseen poke-kakkuun on siis kerätty lähikaupan laarista, mutta se ei vähennä makunautintoa. Poke-kakku ei saa nimeään lähiravintolan portsarista vaan siitä, että kakun pintaan tökitään (poke) reikiä paistamisen jälkeen ja niihin valutetaan täytettä. Vaikkapa hilloa, kuten Sanna Kekäläisen Hesariin tekemässä kakussa, josta sain alunperin innoituksen tökkimiseen tai marjasurvosta kuten Kokit ja potit -blogin kakussa. Halusin tuhdisti sitruunaisen version kakusta, joten valutin sitruuna-jogurttikakun reikiin sitruunamehulla ohennettua lemon curdia. Sitruunaa kerrakseen kaltaisilleni hapannaamoille.

Sitruunainen poke-kakku

kuudelle hengelle, noin 18-senttiseen irtopohjavuokaan.
Huomioi, että täytteen menekkiin vaikuttaa se, kuinka paljon ja kuinka syviä reikiä tökit kakkuun

175 g huoneenlämpöistä voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
1 pienen luomusitruunan kuori
veitsenkärjellinen vaniljaa (tai 2 tl vaniljasokeria)
2 dl turkkilaista jogurttia
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte

noin 1 dl lemon curdia
noin 3-4 rkl sitruunamehua

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl turkkilaista jogurttia
1-2 rkl tomusokeria
ripaus vaniljaa

lisäksi mustikoita, vadelmia ja mintunlehtiä
voita vuoan voiteluun ja leivinpaperia (tai korppujauhoja)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja nosta voi lämpiämään huoneenlämpöiseksi.

2. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat kevyesti ja vuoraa ne leivinpaperilla (tai voitele ja korppujauhota vuoka).

3. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon raastettu sitruunankuori ja vaniljajauhe (tai vaniljasokeri).

4. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää jogurtti.

5. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi nuolijalla taikinan joukkoon.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

7. Anna kakun jäähtyä vuoassaan noin vartti ja kumoa se sen jälkeen vuoasta ritilän päälle (tai lautaselle). Töki kakkuun esimerkiksi puuhaarukan kahvapäällä koloja melkein pohjaan saakka. Tein yhteensä kahdeksan koloa.

8. Mittaa lemon curd pieneen kulhoon ja ohenna sitä lusikallinen kerrallaan sitruunamehulla, kunnes saat valuvaa mutta edelleen jämäkkää tahnaa. Levitä tahna kakun päälle ja pidä huoli, että se valuu kunnolla reikiin. Pinnalle on tarkoitus jäädä vain ohuen ohut kerros.

9. Juuri ennen tarjoilua, vatkaa vatkaimella tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja vanilja tasaiseksi vaahdoksi. Levitä se kakun päälle ja koristele reilulla keolla tuoreita mustikoita ja vadelmia sekä mintunlehdillä ja tomusokerilla.

Satokauden Nizzansalaatti ja hyvän salaatin anatomia

Salaatin tekijät tärkeimmät ohjenuorat: Käytä aina kauden parasta antia, äläkä turhia vetistele. Hyvän salaatin anatomia ja Nizzansalaatti, kulhollinen uutta satoa. 

Nizzansalaatti

Hyvän salaatin anatomia on aika yksinkertainen:

Huomioi sesonki. Vaikka kalpea naama huutaa kevättalvesta vitamiineja, kannattaa pitkälle kevääseen salaatit rakentaa vaikkapa paahdetuista juureksista ja viljatuotteista. Mauttomia talvitomaatteja on turha pilkkoa lautaselle, makua on minimaalisesti. Juuri nyt on puolestaan paras aika vihersalaateille ja tomaatitkin ovat pian herkullisimmillaan.

Ruokaa, ei pupunruokaa. Salaatti ilman kastiketta on turhake ja nälkää pitämään tarvitaan myös proteiinia, siihen ei pelkästä heinästä ole. Lihaa, kalaa, linssejä, papuja, juustoa, kananmunia. Rajana on oikeastaan vain mielikuvitus ja salaatin saa sovitettua sopivaksi oikeastaan kaikkiin ruokavalioihin.

Kastike, viimeinen silaus ja välttämättömyys. Oliiviöljyllä pärjää pitkälle, useimmiten käytän myös sitruksia. Juuressalaatteihin kastikkeen voi laittaa hyvissä ajoin maustamaan ainesosia, mutta vihersalaatteihin kastike kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, jotta salaatti pysyy rapeana. Liika on liika kastikkeessakin. Teen mieluusti hiukan tiukanmakuisia kastikkeita, joita riittää pikkutilkka antamaan makua salaattiin.

Anna hampaille töitä. Purutuntuma ja tekstuurit: Pähkinöitä, siemeniä, krutonkeja ja napakoita kasviksia. Vastapainoksi pehmeiksi keitettyjä kananmunia, avokadoa, fetaa tai muuta juustoa. Hyvässä salaatissa on vastusta myös hampaille.

Muutamaa sääntöä vahvistavaa poikkeusta lukuunottamatta jätän salaateissa kaiken aika reilunkokoiseksi. Revin salaatin lehdet – niille ei veistä näytetä – ja paloittelen muutkin ainesosat reiluiksi paloiksi. Salaatin rakenne on parempi ja maut pääsevät paremmin esille. Salaatti ei myöskään turhaan vetisty, kun ainesosista irtoaa vähemmän nestettä.

Silmänruoka on puoli ruokaa (tai ainakin neljäsosa). Kun kokoat salaatin syvän kulhon sijaan laakealle alustalle, saat salaatin ainesosat kauniisti esille. Kaikkien ainesten sekoittamisen sijaan voit asetella ainekset myös sektoreihin tai koota salaatit valmiiksi lautasille. Laakean astian etuna on myös se, etteivät alimmat ainekset vety kulhon pohjalla.

Älä turhia vetistele. Vähänkään multainen salaatti pitää pestä, mutta myös kuivata. Salaattilinko tai pyyhe ovat siihen parhaita välineitä. Vetinen salaatti menettää kaiken rapeutensa. Samasta syystä poistan muista paitsi avomaankurkuista siemenet ja suosin tomaateista kirsikkatomaatteja.

Hyödynnä koko vihreä linja. Vuonankaali, vesikrassi, pinaatti, tammenlehväsalaatti, romaine. Omat suosikkini ovat salaattiosaston tummanvihreästä päästä. Jos tuppaat jymähtämään yhteen salaattilaatuun, käy välillä vieraissa.

vinkki


Hiukan nuupahtaneelle salaattikerälle voi antaa shokkihoitoa upottamalla sen jääkylmään veteen. Se saa kylmässä kylvyssä rapeutensa takaisin. Muista kuivata salaatin lehdet huolellisesti.

 

Suosikkisalaattini? Mahdoton sanoa. Kun kaikki kasvimaan antimet ovat tuoreimmillaan, lautasellani kuitenkin vihertää. Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä useammin salaattiainekset saavat paahdetta pintaansa uunista ja kasvisten tilalle tulevat juurekset.

Nyt on paras aika vuodesta koota lautaselle tuoreita makuja, höyryttää kasvikset kevyesti ja maustaa ne mahdollisimman hellävaraisesti. Lähes kaikki maasta nostettava alkaa olla parhaassa sesongissaan. Nizzansalaatti on maukas kulhollinen satokauden antimia: Suomalaisia papuja, avomaankurkkua, syvänpunaisia tomaatteja, kesäsipuleita. Kotoisen satokauden version teen vaihtamalla tonnikalat ja anjovikset kotimaiseen kalaan ja jättämällä oliivit pois. Kylkeen hapokas vinegretti,

Satokauden Nizzansalaatti

kahdelle

noin 250-300 g kalaa (esimerkiksi savusiikaa, ahvenia tai kuhaa)
4 pienehköä perunaa
2 kananmunaa
100 g vihreitä papuja
1 avomaankurkku
noin 10 kirsikkatomaattia
1 kesä(puna)sipuli
1/2 ruukkua tummanvihreälehtistä salaattia
muutama oksa tuoretta tilliä
(kourallinen mustia oliiveja)

Sinappivinegretti

4 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl dijonsinappia
1/2 pienestä valkosipulin kynnestä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria

1. Kypsennä kala, jos et käytä valmiiksi savustettua kalaa. Savusta, grillaa tai paista mielesi mukaan.

2. Valmista vinegretti: Kuori ja raasta tai pilko valkosipulin kynsi mahdollisimman hienoksi. Mittaa kaikki ainekset lasiin tai pieneen kulhoon ja vatkaa haarukalla tasaiseksi kastikkeeksi. Maista ja tasapainota maku haluamaksesi. Kastike on aika hapokas, koska pidän sellaisesta Nizzan salaatissa – maltillisesti vahvaa kastiketta, jotta myös ainesten omat maut pääsevät esiin.

3. Pese perunat ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Uudet perunat laitetaan kiehuvaan veteen.

4. Keitä kananmunat löysähköiksi. Laita ne kylmään veteen ja keitä vielä 6 minuuttia sen jälkeen, kun vesi on alkanut kiehua. Säikäytä munat eli kaada vesi pois, odotan hetki, että kuorelta haihtuu kosteus ja laita munat sen jälkeen kylmään veteen.

5. Kypsennä vihreät pavut. Leikkaa niistä päät pois ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä napakoiksi (noin 5-7 minuuttia).

6. Halkaise kirsikkatomaatit, kuori avomaankurkku ja leikkaa se reiluiksi paloiksi. Siivuta kesäsipuli ohuiksi siivuiksi.

7. Huuhtele ja kuivaa huolellisesti salaatinlehdet, revi ne reiluiksi paloiksi.

8. Kokoa salaatti suoraan lautasille tai laakeaan kulhoon.

9. Valuta hiukan vinegrettia salaattiin ja nosta loppu kastikkeesta pöytään.

Ottaa kaaliin – Varhaiskaali-fetaslaw

Vaatimaton varhaiskaali jää pöhinässä parsan ja raparperin jälkeen, vaikka se vähintään yhtä harvinaista herkkua. Kotimaista varhaislajiketta saa vain noin kuukauden verran – ja se hetki on juuri nyt. Poimi mehevä kerä koriin ja valmista juhannukseksi nopea ja maukas varhaiskaali-fetaslaw. Erityisen maukasta se on kalan kaverina. 

Varhaiskaali-fetaslaw

Kaalikausi ottaa varaslähdön jo hyvissä ajoin keväällä Unkarissa kasvatetuilla kaaleilla, kotimainen tulee myyntiin yleensä kesäkuussa ja kausi kestää heinäkuun alkupuolelle. Kautta on mahdotonta venyttää, sillä kaalit alkavat halkeilla pellolle, jos niitä ei kerätä ajallaan. Se on nyt tai ei koskaan – tai ei ainakaan ennen ensi kesää.

Varhaiskaali on miedompaa ja mehevämpää kuin muut kaalit, koska kasvuaika on vain kaksi kuukautta. Löyhästi kiertyvät lehdet on helppo vaikkapa repiä salaattiin, raastaa niitä ei kannata, korkeintaan pilkkoa krouvisti.

Kaali, tilli ja feta on kolmikko, joka kannattaa yhdistää samalle lautaselle. Coleslaw tarjotaan usein grillatun lihan ja hampurilaisten kanssa, varhaiskaali-fetaslaw on omia suosikkejani savustetun kalan kaverina.

Varhaiskaali-fetaslaw

neljälle-kuudelle

noin 600 g varhaiskaalia
noin 1 dl silputtua tilliä
200 g kermaviiliä
1 tl dijonsinappia
2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
noin 150 g vahvaa kreikkalaista fetaa

1. Suikaloi varhaiskaali ja silppua tilli.

2. Sekoita kermaviilin joukkoon dijonsinappi, sitruunamehu, suola ja valkopippuri. Maista ja lisää tarvittaessa sinappia, sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Feta on melko suolaista, joten kastikkeen ei tarvitse olla.

3. Sekoita varhaiskaali, tilli ja kermaviilikastike. Levitä slaw laakealle tarjoiluastialle ja murusta päälle fetajuusto. Koristele tillillä.