Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Munakokkelin salaisuudet – munakokkeli

Munakokkeli Julia Childin opein
Täydellisen mehevä ja kostea munakokkeli pelastaa pilvisemmankin sunnuntaiaamun. Olen kokeillut monia versioita ja todennut, että vanhat opit ovat tässä lajissa voittamattomia. Nimittäin Julia Childin opit. Julia Childin, joka tänään juhlisi 100-vuotispäiväänsä.

Aloitin vuoden alussa kirjaprojektin, jonka tavoitteena oli tyhjentää keittokirjahyllyni kaikista sellaisista kirjoista, joista en löydä mitään kokattavaa. Laskelmissa en kuitenkaan ottanut huomioon, miten houkuttelevia uusia teoksia halajaa kirjahyllyyni. Onneksi kuitenkin moni minulle turha kirja on päätynyt niistä ilahtuneisiin uusiin koteihin.

Yksi tämän vuoden hankinnoistani on ikiklassikko Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kyllä, juuri se kirja, jonka Julie kokkasi läpi vuoden aikana Julie Powellin blogin ja kirjan pohjalta syntyneessä leffassa Julia & Julie. Kaikki kirjan 524 reseptiä eivät varmasti pääse meillä tulille edes elämäni aikana vuodesta puhumattakaan, mutta mm. tämä kirjan täydellinen munakokkeli on ehdottomia suosikkejani. Käsi pystyyn muuten, kenellä oli kirja jo ennen elokuvaa. Elokuva taisi nostaa kirjan taas yhden sukupolven suosioon – meidän ruoanlaiton ystävien “joilla ei ole kotiapulaista, mutta voimme tarpeen tullen jättää mielestämme kaiken muun, mikä voisi häiritä sitä iloa, jota ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian”.

Vuonna 1961 julkaistu ja 1968 suomennettu kirja kuuluu niihin kalleuksiin, jotka kuuluisi periä ruokaa rakastavalta vanhapiikatädiltä sivumerkintöineen, mutta tilasin omani proosallisesti verkosta ja huomiotkin joudun kirjoittamaan ihan itse. Ehkäpä jonain päivänä joku ruokaa rakastava sukulaiseni ilahtuu omasta kappaleestani merkintöineen. Ihan lähiaikoina en ole kirjasta kuitenkaan luopumassa; kuka ei tarvitsisi keittokirjaa, jossa on oma kappaleensa täydellisille kananmunaresepteille.

Täydellisen munakokkelin valmistamisessa ei ole Julian mukaan kuin muutama vinkki: Käytä kohtalaista lämpöä, lisää kerma vasta lopussa ja malta lopettaa kypsentäminen ajoissa. Kokkeli nimittäin kypsyy vielä liedeltä ottamisen jälkeen ja lopussa lisätty kerma lopettaa kypsymisen. Kokkeli on parhaimmillaan, kun se on mehevän kosteaa.

Munakokkeli (ohje Ranskalaisen keittiön salaisuudet)

kahdelle

4 munaa
1 rkl voita
1 rkl kuohukermaa
suolaa
(halutessasi ruohosipulia tai muita yrttejä)

1. Sekoita munien rakenne rikki kulhossa.

2. Lämmitä pannua miedohkolla lämmöllä ja sulata voi.

3. Kaada muna seos pannulle ja pyörittele sitä koko ajan pannun pohjaa myöden puuhaarukalla tai vispilällä. Ole kärsivällinen, kestää jonkinaikaa, ennen kuin munaseos alkaa saeta.

4. Kun munaseos on sopivan sakeaa (toimi nopeasti), ota pannu pois levyltä ja sekoita siihen kerma. Se pysäyttää kypsymisen ja munakas säilyy mehevänä.

5. Mausta maun mukaan suolalla. Itse lisään lopuksi myös ruohosipulia, jos sitä sattuu olemaan.

PS Julian syntymäpäivän kunniaksi kokataan monissa blogeissa. Suomalaisia postauksia on blogiinsa koonnut Rouva Raadelmasta.

Ateria alkupaloista – crostadat

Tomaatti-artisokka-basilikacrostadat
Tapaksia, antipasteja ja muita pikkupaloja viimeisen lomaperjantain kunniaksi.

Jos kuuluu ihmislajiin, jonka mielestä aterian parhaat palat ovat useimmiten alussa, on ihan juhlaa korvata koko ateria alkupaloilla. Viimeistä lomaperjantaita juhlistettiinkin meillä tapaksilla, sapaksilla ja antipasteilla iloisesti sekaisin. Crostadoita, coppaa (ilmakuivattua kassleria), parmankinkkua ja salamia Italiasta, manchegoa ja chorizoa paahdetun paprikan kera Espanjasta ja hunajapaahdettuja nauriita Suomesta.

Nauriit olivat retiisien jälkeen ensimmäiset juurekseni, jotka kypsyivät syömäkuntoon. Kuopiossa torimyyjä kehui minulle, että parempaa nauris- tai lanttuvuotta ei ole ollut miesmuistiin. Hänen mukaansa runsaat sateet ovat taanneet pehmeän maun molempiin juureksiin. Olenkin siis ehtinyt odotella omia nauriitani jo hetken vesi kielellä. Kaiken odottamisen jälkeen tein niiden kanssa ihan täydellisen hudin. Sain niistä aikaan jokseenkin syömäkelvottomia, kitkeriä paahdettuja nauriita. En tiedä, oliko vika minussa vai nauriissa, mutta ensimmäinen osa sadostani meni nyt kyllä ihan hukkaan. Vielä maassa on jonkin verran yksilöitä, joilla jatkaa harjoituksia.

Onneksi Viini-lehdestä poimitut Arto Rastaan (tunnettu mm. tamperelaisesta Hella & Huoneesta) tomaatti-basilikacrostadat olivat sitten sitäkin parempia. Muokkasin vähän päällysteitä: Alkuperäisessä reseptissä leivillä oli vain aurinkokuivattua tomaattia, itse käytin myös kirsikkatomaatteja ja latva-artisokkaa. Olen tehnyt leipiä nyt kahdesti tuotekehittelyn nimissä. Kuvauskerralla täytteitä oli vielä aika niukasti, seuraavalla kerralla lisäsin niitä ja leipä oli mehevämpi. Suosittelen siis jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka toimivat kummallakin tavalla.

Crostadat voi tarjota vaikkapa alkumaljan seuralaisena tai brunssilla. Viini-lehden mukaan leipien rasvaisuutta leikkaavat parhaiten riesling- tai sauvignon blanc -kuohuviinit ja kuohuvat noin ylipäänsä toimivat hyvin.

Tomaatti-artisokka-basilikacrostadat

6-8 pientä leipästä (neljälle hengelle)

200 g (noin 3 dl) vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 pkt kuivahiivaa
1 1/4 dl vettä (kuivahiiva tarvitsee noin 42-asteisen veden käynnistyäkseen)

Pinnalle

1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 ruukkua basilikaa
2 rkl oliiviöljyä
muutama kirsikkatomaatti (1 per leipä)
muutama aurinkokuivattu tomaatti (1 per leipä)
muutama latva-artikokka (1 per leipä)
noin 50 g raastettua parmesania

1. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää loput aineet ja vaivaa taikinaa, kunnes siinä on hyvä sitko. Voit tehdä taikinan myös koneella.

2. Anna taikinan kohota puolisen tuntia ja valmistele sillä aikaa täytteet ja lämmitä uuni 250 asteeseen.

3. Hiero silputtu valkosipuli, basilika ja öljy yrttiöljyksi (voi olla krouvia eli ei tarvitse hiertää pestomaiseksi, kunhan ovat sekaisin).

4. Halkaise kirsikkatomaatit kahteen-neljään osaan, pieni aurinkokuivatut tomaatit ja latva-artisokan sydämet.

5. Jaa taikina 6-8 osaan ja taputtele taikinasta pieniä leipäsiä. Sivele ne öljyseoksella ja asettele kunkin leivän päälle kirsikkatomaatteja, aurinkokuivatun tomaatin ja latva-artisokan palasia. Raasta päälle parmesania.

6. Paista 250-asteisessa uunissa uunipellillä noin 8 minuuttia. Itse paistoin leivät paistokiven päällä. Niistä tuli ihanan rapeapohjaisia, mutta tulos on varmasti oikein hyvä myös uunipellillä.

Aamun avaus – mysli

Kotitekoinen mysli
Menivät muuttamaan suosikkimyslini reseptiä, siitä kimpaantuneena tein oman paremman. Ja enää en keksi yhtään syytä, miksi kantaa sitä kaupasta.


Minun on pitänyt tehdä mysliä itse jo yli vuoden päivät, kun huomasin ohjeen siihen Mondon Ruoka&Matkassa. Keväällä sitä teki puolestaan Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikka. Ihastuin Riikan käyttämiin kuivattuihin mansikoihin. Kun löysin niitä Kööpenhaminan reissulta, alkoivat ainekset olla kasassa.

Viimeinen sysäys mysliin oli sadepäivistä alkanut raivaamis- ja järjestämisvimmani. Sen seurauksena minulla on nyt esimerkiksi kaikki ruokalehdet koteloissa vuodenaikojen mukaan järjestettynä ja kaikki kellarissa pyörineet kirppisvaatteet keräyslaatikoiden pohjalla. Banaanilaatikko odottaa jo kirjahyllyn vieressä hetkeä, kun aion ensimmäistä kertaa luopua yhdestäkään ostamastani kirjasta – keittokirjoja laitoin kiertoon tosin jo alkuvuodesta. Hyllyn äärellä on luvassa tuskaisia hetkiä, mutta vaihtoehdot ovat luopuminen tai isompi asunto. Luulenpa, että hyllystä löytyy muutama teos, joka ei ansaitse toista kierrosta missään vaiheessa elämääni. Ja jos positiivisesti ajattelee, ehkä sieltä löytyy myös muutama lukematon lukemisen arvoinen kirja.

Ennätin keittiönkaappeihin ennen kirjahyllyä. Mysli on parasta pussinpohjien tyhjennysruokaa, koska siihen voi laittaa melkein mitä tahansa makunsa ja kaapin sisällön mukaan. Ainakin meillä sitä syödään puuroa useammin, joten eiköhän tämäkin sammiollinen ole nopeammin syöty kuin siihen päätyneet hiutaleet muutoin olisivat. Itse pidän pähkinäisestä myslistä, joten tyhjentelin tähän urakalla pähkinäpussien loppuja. Kannattaa käyttää isoja kaurahiutaleita. Niillä mysliin tulee hyvä rakenne.

Marja-pähkinämysli

kaksi isoa purkillista

10 dl isoja kaurahiutaleita
3 dl ruishiutaleita
1 dl ohrahiutaleita
2 1/2 dl siemeniä (esim. kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä)
reilu 200 g erilaisia pähkinöitä (laitoin itse hasselpähkinöitä, manteleita, saksanpähkinöitä ja pistaasipähkinöitä)
1/2-3/4 dl rypsi- tai auringokukkaöljyä
1 1/2 dl vettä
1/2-1 dl ruokokidesokeria (voit makeuttaa myslin myös fariinisokerilla tai hunajalla)

Paistamisen jälkeen

2 dl rusinoita
1 1/2 dl kuivattuja marjoja (esim. mansikoita, mustikoita, karpaloita) tai kuivattuja hedelmiä (esim. ananasta, omenaa, mangoa)

1. Rouhi pähkinät kevyesti. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään suuressa kulhossa.

2. Sekoita öljy ja vesi keskenään. Sekoita vesi-öljyseos tarkasti kuivien aineiden joukkoon. Helpoiten se onnistuu käsin.

3. Lisää ruokosokeria. Maista välillä, jotta saat oman makusi mukaisen makeuden mysliin.

4. Levitä mysli tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda sitä noin 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Kääntele muutaman kerran paistamisen aikana, jotta mysli paahtuu tasaisesti. Tarkkaile paiston aikana, ettei mysli pääse palaamaan.

5. Anna jäähtyä ja sekoita sen jälkeen joukkoon rusinat ja kuivatut marjat tai hedelmät.