Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Primöörit – britakakku

Britakakku mansikoilla ja raparperilla
Olen työntänyt sormeni multaan. Katsotaan, saadaanko kesän mittaan satoakin. Ensisadon noukin kuitenkin anopin puutarhasta.

Ehdotin taloyhtiöömme istutuslaatikoita, innostuneita ei ollut montaa, mutta pääsemme nyt seinänaapurin kanssa viljelyhommiin. Saan siis työntää sormeni multaan. Kyyninen laitakokki epäilee, että viimeistään heinäkuussa kasveilleni käy yhtä huonosti kuin parvekekukilleni joka kesä. Siinä viljelytaitoni tiivistetysti.

Taloyhtiömme oli yhteisöllinen, ennen kuin siitä tehtiin ilmiö. Naapurit ulkoiluttivat toistensa koiria, skoolasimme yhdessä kesälle ja tunsin kaikki naapurit nimeltä. Poismuuttaminen harmitti monia. Parin viime vuoden aikana väki on vaihtunut tavallista enemmän ja valitettavasti taloyhtiön ahkerimmat hengennostattajat ovat muuttaneet pois. Ehkäpä tutustun uusiin naapureihin viljelytouhuissa, eikö vastoinkäymisilllä ole tapana yhdistää?

Kesäkuun teema onkin primöörit, kauden ensisato. En lähde niin soitellen sotaan, että väittäisin, että sitä satoa saataisiin minun viljelylaatikostani, vaan onneksi on viherpeukaloinen anoppi ja Hakaniemen tori. Kesäkuun ajan blogissa kokataan siis vähintään kerran viikossa kauden ensivihanneksista. Aloitetaan anopin puutarhan antimilla ja suosikkivihanneksellani eli raparperilla.

Britakakku on anoppini bravuuri ja olen oppinut sen häneltä. Kesää joudutetaan usein meillä jo vappuna tarjoamalla mansikka-raparperibritaa vappupäivän brunssilla, mutta tänä vuonna maltoin mieleni ja jaksoin odottaa kotimaisia raparpereita anopin ehtymättömistä puskista. Mansikoiden suhteen jouduin ottamaan hiukan etunojaa ulkomaisilla serkuilla.

Olen puolittanut normaalin britakakun reseptin, koska muutoin sitä syödään kahden hengen taloudessa viikko. Tästä riitti neljälle ja lantionseutuni kiittää, ettei rääppiäisiä näistä pidoista juuri jäänyt.

Britakakku mansikoilla ja raparperilla

noin 22*34-senttiseen vuokaan/uunipannulle
4-6 hengelle

Pohja

75 g voita
3/4 dl sokeria
2 keltuista
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl kevytmaitoa

Marenki

2 valkuaista
1 dl sokeria

Raparperihilloke

noin 150 g kuorittua ja paloiteltua raparperia
3/4 dl sokeria

Kermarahka

2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
vaniljasokeria

1 l mansikoita

1. Valmista kakkutaikina: Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan vuorotellen jauhoja ja maitoa. Jauhot kannattaa laittaa taikinaan taikinaan siivilän läpi. Levitä taikina ohuesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai muuhun vuokaan.

2. Vatkaa marenki. Aloita vatkamalla valkuaisia ja lisää sokeri vähitellen. Marenki on valmiina jämäkkää ja kiiltävää. Se pysyy kulhossa, vaikka käännät kulhon ylösalaisin. Levitä marenki taikinan päälle. Ole huolellinen, ettei marenkiin sekoitu taikinaa. Kakkuun tulee muuten rumia ruskeita raitoja paistettaessa.

3. Paista marenkia ja pohjaa 175 asteessa noin puoli tuntia. Voit loppuvaiheessa peittää kakun leivinpaperilla, jos marenki alkaa tummua liikaa.

4. Kakun ollessa uunissa keitä raparperihilloke. Laita paloitellut rapaperit ja sokeri kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää maitorahka.

6. Kokoa kakku jäähtyneenä. Leikkaa marenki-kakkupohja puoliksi, jotta saat kaksikerroksisen kakun. Laita toiselle puolikkaalle ensin raparperihilloketta, sitten kerma-maitorahkavaahtoa ja lopuksi reilusti pilkottuja mansikoita. Nosta toinen puoli levystä kanneksi ja koristele kakku mansikoilla. Jos et halua koristella kakkua, puolet ohjeessa annetusta mansikkamäärästä riittää.

Vielä ehdit osallistua myös Taste of Helsingin lippuarvontaan,
joka on käynnissä 6.6. klo 19 saakka.  

Hävikin Molokin kita – piirakka

Hävikin vähentäjän pelastus on piirakka, todellinen hävikin Molokin kita, joka kelpuuttaa sisuksiinsa nahistuneemmatkin tykötarpeet.

Olin hamstrannut ilman selkeää suunnitelmaa kaupasta pussin monessa paikassa vuolaasti kehuttua Västerbottensjuustoa. Virhe. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, heräteostokset kannattaisi jättää kauppaan. Tuo juustopussi pyöri jääkaapissamme viikko kaupalla. Tässä kuussa olen pysytellyt tiukasti suunnitelmassa, enkä ole ostanut ostoslistan ulkopuolelta lakua tai vadelmarasiaa suurempia asioita. Ne syön samantien, eivätkä ne ehdi hävikkiuhan alle. Tällä päättäväisellä järjestelmällisyydellä on ollut selkeä vaikutus hävikkiin: kolmen viikon jälkeen hävikki on jäänyt alle kiloon. Normaalihävikkimme on varmasti ollut huikean paljon suurempi, koska ainakin minun kaltaiseltani huolettomalta huldalta, joka kokkaa mielihalujen mukaaan, tällainen systemaattisuus on edellyttänyt hiukan ponnistelua ja vaivannäköä.

Harha-askeljuusto oli saatava käyttöön. Kaivelin jääkaapista esille kasan hävikkirajaa lähestyviä tarveaineita: Tomaatteja, parsaa, purjoa, ranskankermaa ja jämäpalan juustoa. Ne päätyivät kahteen erilaiseen pieneen piirakkaan. Toiseen laitoin täytteeksi miniluumutomaatteja, purjoa ja lisäksi vielä pekonia. Toiseen parsaa ja pecorinoa. Tässä piilee piirakan tehokkuus hävikin Molokin kitana, siihen sopii oikeastaan lähes kaikki, mitä jääkaapista löytyy ja lopputulema palkitsee poikkeuksetta. Reseptiä voi soveltaa ihan huoletta: Juustolla kuorrutettuna kaikki maistuu hyvältä.

Hävikistä herkuksi -vinkki: Reseptit kannattaa ottaa vain suuntaa-antavasti. Kun pitää perusasiat reseptin mukaisina, soveltaminen oman jääkaapin sisällön mukaan ei pilaa lopputulemaa.

Västerbottensjuusto ei ole turhaan kerännyt kehuja. Siinä on sopivan syvä ja vahva maku piirakkaan. Poimin sen ostoskoriin toistekin, mutta en enää heräteostoksena.

Jaan tässä piirakan perusohjeen, sovella sitä oman jääkaappisi sisällön mukaan. Ohjeen määrillä syntyy yksi suurempi tai neljä pientä piirasta.

Hävikkipiirakka

Pohja

75 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
3 rkl kylmää vettä
1/4 tl suolaa

Täyte

2 dl nestettä (esim. kermaa, maitoa, ranskankermaa, smetanaa tai niiden sekoitusta. Noin puolet nesteestä kannattaa olla ranskankermaa juoksevampaa)
2 kananmunaa
150-200 g juustoa raasteena (sekoitin  itse Västerbottensjuustoa, täyteläisen Polarin palan ja toiseen piirakkaan myös pecorinoa. Homejuusto, vuohenjuusto – kaikki käy. Valitse kuitenkin rasvainen ja mieluiten kohtuullisen voimakas juusto)
noin 100-150 g erilaisia täytteitä. Täytteiden painot vaihtelevat sen verran, että ihan yksiselitteistä tämä ei ole. Täytä siis oman maun mukaan. Jos käytät purjoa tai sipulia, ne kannattaa kuullottaa ensin.
suolaa
mustapippuria
yrttejä (esim. ruohosipulia, basilikaa tai timjamia. Moni muukin sopii täytteistä riippuen)

1. Voitele piirakkavuoka ja laita uuni 200 asteeseen.

2. Tee pohjataikina. Nypi vehnäjauhot ja suola voin joukkoon. Lisää vesi.

3. Painele taikina piirakkavuokaan ja kypsennä pohjaa uunissa halutessasi noin 10 minuuttia.

4. Valmista täyte. Laita ensin muut aineet piirakkapohjan päälle ja kaada lopuksi päälle yrteillä, pippurilla ja suolalla maustettu neste, johon on vatkattu joukkoon munat ja sekoitettu juustoraaste.

5. Paista 20-30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin ruskea ja täyte on hyytynyt. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, peitä piiras vaikka leivinpaperilla.

Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.

Sunnuntaikirjeitä Suomesta – briossit

Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta
Briossit
Yksi hyvän mielen kirjasuosikeistani ansaitsee tulla nostetuksi esille, vaikka pokkariversionkin ilmestymisestä on jo parisen vuotta. Sunnuntaikirjeitä Suomesta tarkastelee Suomea ranskalaisesta näkökulmasta ironisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Aika usein osuu ja uppoaa, vaikka kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Olkoon tämä ranskalainen näkemys helmikuun teemaan.

Kirja on syntynyt Suomeen ranskaa opettamaan muuttaneen Philippe Guicheteaun kirjeistä ystävälleen kotikonnuille. Hän tuli Suomeen jo 1989 ja vieraassa kulttuurissahan aistit ovat terävimmillään havaitsemaan uuden asuinympäristön kummallisuudet. Kirjan kirjeet ovat ymmärtääkseni kirjoitettu useamman vuoden aikana, niin tarkalla kynällä suomalainen mielenmaisema on maalattu. Lopputulos on hykerryttävä, mutta ei missään nimessä pelkästään myötäsukainen.

Kirja vastaa täydellisesti suomalaisten epävarmuuden siivittämään huoleen: Mitähän muut meistä mahtavat ajatella. Kovin huonolla itsetunnolla varustetun ei kannata kirjan näkemykseen tutustua, Philippe Guicheteau (tai kuten sukunimi suomalaisten suussa vääntyy Philippe…Herra Jumala! tai Philippe… onpa vaikea sukunimi) ei tyydy pelkästään silittelemään myötäkarvaan. Kirja on täynnä oivaltavia huomioita ja tuoreita näkemyksiä.  Kirjassa ihmetellään suomalaista elämänmenoa välillä myös aika terävästi ja monia näkemykset saattavat myös ärsyttää. Itsekään en aina ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se juuri on kirjan suola.

Suomalainen aikakäsitys, hätäsisu ja luontosuhde tulevat käsiteltyä ranskalaisesta näkökulmasta. Enää en voi sopia treffejä Stockan kellon alle muistamatta kirjassa kuvattua suomalaisten odotusrituaalia Stockmannin valvovan silmän alla: Katse Stockan kelloon, rannekelloon, vaivaantunutta painonsiirtoa ja kaikki alusta. Miksi ei odottaisi mukavasti lämpimässä – tai mikä parasta viettäisi aikaa mukavasti ja odottaminen hoituisi siinä sivussa. Seurana vaikkapa Sunnuntaikirjeitä Suomesta.

* * * * *

Tähän kirjaan sopivin resepti olisi ehdottomasti fasaanipata. Kirjassa Helsingin Malmille vierailulle saapunut isä näkee takapihan kesyssä fasaanissa potentiaalisen paistin ja pistää siltä niskat nurin – ja äti nylkee sen sukkelasti parvekkeella. Meilläpäin ei ole tapana metsästää fasaaneja kaupunkiolosuhteissa, eikä varsinkaan paljain käsin, joten jätän tällä kertaa fasaanit rauhaan. Luulen, että minulta jäisi kaula katkaisematta.

Olen  jo pitkään halunnut tehdä briosseja, joita saa Suomesta aivan liian harvoista paikoista. Reseptiikassa nojauduin Viva Ciabattan briosseihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Aleksi on taitava ja asialleen omistautunut. Tein omistani kuitenkin suolaisemman version ja lisäsin niihin pinjansiemeniä.

Jos et ole poikkeuksellinen voimanyrkki, taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, koska sitä vaivataan ja vaivataan loputtomasti, mutta lopputulos palkitsee. Tämä oli ensimmäinen taikinani yleiskoneella ja ihmettelen enää, miksi en ole kaivanut laitakokin aikoinaan mukanaantuomaa konetta aikaisemmin esiin, eihän näin täydellistä taikinaa ole olemassakaan. Kymmenen vuoden toimettomuuden jälkeen kone pääsee jatkossa huomattavasti useammin tositoimiin ja minä olen liikuttunut, taisin juuri päästä niin lähelle täydellistä briossia, kuin näillä taidoilla on mahdollista. No, ulkonäköä ei lasketa, mutta pitäähän sitä jättää kehittymisen varaa.

Pinjansiemenbriossit

noin 15 kpl

185 g maitoa
2 munaa
30 g hiivaa
390 g jauhoja
50 g pinjansiemeniä
11 g sokeria
1 tl suolaa
165 g pehmeähköä voita

1. Paahda pinjansiemenet ja halutessasi voit myös hiukan rouhia niitä.

2. Sekoita kaikki ainekset voita lukuunottamatta kunnolla sekaisin yleiskoneessa ja vaivaa noin viisi minuuttia.

3. Lisää voi kolmessa-neljässä osassa. Seuraava erä, kun edellinen on kunnolla sekoittunut taikinan joukkoon.

4. Vaivaa taikinaa yleiskoneella vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes siinä on kunnon sitko.

5. Anna nousta muovin alla pari tuntia (tai yön yli jääkaapissa, jos haluat tarjota näitä aamulla).

6. Leivo briosseiksi esim. muffinssivuokiin, voitele ja anna kohota vielä tunti. Jos haluat autenttisen näköisiä briosseja, käy kurkkaamaan Viva Ciabattan Aleksin vinkit. Kannattaa huomioida, että taikina nousee todella paljon, eli aika pieni nokare vuoan pohjalla riittää. Voitele uudestaan ja paista 185 asteessa. Itse tein keskikokoisia versioita, niiden paistaminen vei vajaan vartin.