Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Hitti vai huti? – #Halloumiranskalaiset

Hitti vai huti? Camden Marketilta Yes Yes Yes -ravintolan listalle ja sieltä lähes jokaiseen ruoasta kirjoittavaan suomalaiseen aikakauslehteen. Ovatko syntiset halloumiranskalaiset seuraava avokadotoast vai hetken huuma?

Halloumiranskalaiset

Ruokaihmiset ovat kuin sopulilauma. Syömisen tavat ovat monipuolistuneet, yksi asia on kuitenkin toistunut viime vuosina: Ruokamaailman sekoaminen yhden raaka-aineen takia. Avokadosta, lehtikaaliin ja bataattiin, joista ensimmäinen lienee instagrammatuin raaka-aine kautta aikojen #avocadotoast.

Pientä ilmiönpoikasta on nyt liikkeellä halloumiranskalaisten ympärillä. Camden Marketin Oli Baba’s räjäytti pankin upottamalla paksut halloumitikut öljykylpyyn ja tarjoamalla ne jogurttikastikkeen ja granaattiomenan kanssa. Suomeen ne rantautuivat Yes Yes Yes -ravintolan myötä ja Instagramin perusteella ne tulevat löytymään myös Sandron listalta.  Nykyajan puskaradio toimii sitä tehokkaammin, mitä fotogeenisempiä annoksia ravintolasta löytyy.

Nousukausi on saanut mm. Hans Välimäen palamaan näpertämisen pariin ja Royal Ravintolat investoimaan alhaisen kynnyksen fast casualin jälkeen fine diningiin Helsingin paraatipaikalla. Uudistetussa Palacessa syödään suupalan kokoisia taidokkaita annoksia pitkän kaavan mukaan. Yhä edelleen ilmiöt nousevat kuitenkin rennommasta päästä, useimmiten katukeittiöstä. Ne tarvitsevat riittävästi massaa tuekseen ja nousukausi tai ei, 400 euron illalliset ovat vain marginaalisen ryhmän saavutettavissa. Sen sijaan Camden Marketin kojun kaltaisten paikkojen ranskalaisannokseen on varaa jokseenkin kaikilla.

Hehkutetut ilmiöt jäävät useimmiten pieneksi poreiluksi ja olkoon, että lehtikaali on ihan maukasta, sen ympärille noussut maailmanlaajuinen kohkaaminen tuntui hiukan liioitellulta. Vähän sama koskee halloumiranskalaisia. Hitti vai huti? Muutama uppopaistettu juustotanko erityisesti dipattuna johonkin raikkaaseen ja tuliseen on hyvä suupala, mutta ennustan halloumiranskalaisille melko lyhytaikaista sijaa ruokalehtien sivuilla ja ruokalistoilla.

Halloumiranskalaiset

kahdelle-neljälle

1 pkt halloumia
1/2 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl sumakkia
noin 3 dl öljyä uppopaistamiseen

kastike

1 dl turkkilaista jogurttia
1 tl ras el hanouta
1 rkl sitruunamehua

granaattiomenan siemeniä (Pirkkaa pakastimesta tai tuoreesta hedelmästä)
tuoretta minttua

Leikkaa halloumi reiluiksi “ranskalaisiksi”. Kuivaa huolellisesti paperilla.

Sekoita jauhojen joukkoon sumakki ja pyörittele halloumi tarkasti jauhoseoksessa.

Sekoita jogurtin joukkoon ras el hanout ja sitruunamehu.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa 180-asteiseksi. Paista tikut molemmilta puolilta muutamassa erässä kullanruskeiksi (käännä puolessa välissä).

Nosta hetkeksi talouspaperin päälle, nosta sen jälkeen lautaselle, valuta päälle jogurttikastike, ripottele granaattiomenan siemeniä ja tuoretta minttua. Tarjoa heti.

SaveSave

SaveSaveSaveSave

SaveSave

SaveSave

Voi leipä! – täydellinen croque monsieur tai madame

Croque monsieur, kaikista maailman kinkku-juustoleivistä sen erottaa bechamel-kastike. Madameksi se muuttuu, kun nostat päälle vielä kananmunan, jonka valuva keltuainen kruunaa klassikon. Täydellisessä versiossa rapea leipä kohtaa pehmeän juustoisen kastikkeen ja hyvän kinkun. 

Kun seisovien pöytien brunsseista siirryttiin istumaan pöydän ääreen lautasaamiaiselle, löysi takaisin pöytään myös croque monsieur. Itse löysin klassikon pitkästä aikaa Gastro Cafe Kalliossa ja hyvän ystäväni Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satun brunssipöydässä. Taiturimainen Satu ketjuttaa ja hyödyntää kaikki raaka-aineet viimeiseen pisaraan. Siihen ruokafilosofiaan osuu myös croque monsieur, joka on parhaimmillaan muutaman päivän vanhasta leivästä valmistettuna ja mukana menevät myös juustonkäntyt jääkaapista.

Croque monsieuria on yhtä monta kuin tekijäänsä, mutta hurahdin testailemaan, miten tehdä leivästä omaan makuuni täydellinen versio, jossa bechamel ei ole pehmentänyt leipää mauttomaksi mössöksi. Samaan aikaan leivän on synnyttävä helposti. Meillä se on usein vihreän salaatin kanssa arjen hätävara ja sunnuntaiaamiaisen herkkupala. Kummassakaan tapauksessa en halua käyttää ylenmäärin aikaa yhteen kinkku-juustoleipään – klassikko tai ei.

Klassisimmissa resepteissä croque monsieur valmistetaan aivan vaaleasta vuokaleivästä ja siitä leikataan reunatkin pois. Kun leipä saa päällensä vielä kastikehunnun, tuloksena on juustokastikkeessa uiva leipämössö. Siksi käytän vehnäpaahtoleivän sijaan käytän mieluummin hyvää vaaleaa hapanjuurileipää tai maalaisleipää ja jätän reunat leikkaamatta. Kaikkien kokeilujen jälkeen salainen ase hyvään rakenteeseen löytyi sipauksesta voita ja leivän paahtamisesta kullanruskeaksi uunissa bechamelin valmistuessa – mutta vain toiselta puolelta. Leipä on edelleen sisältä pehmeä, mutta paahdetun pinnan ansiosta bechamel ei imeydy kostuttamaan leipää mössöksi.

Loppu täydellisen croque monsieurin reseptistä onkin vain huolellista raaka-aineiden valintaa: Laadukasta kinkkua, vahvaa juustoa ja sinappia, joka hapokkuudellaan taittaa rasvaista juustoa ja bechamelkastiketta. Klassisesti croque monsieuriin käytetään gruyèreä tai emmentalia, mutta itse raastan mukaan suurpiirteisesti juuri niitä vahvoja, sulavia juustoja, mitä kaapissa kulloinkin on. Jos kuitenkin menet raaka-aineiden takia kauppaan valitse gruyère, vahva sveitsiläinen juusto on paras vaihtoehto croque monsieuriin (pardon ranskalaiset!). Sinapiksi kelpuutan vain dijonin, mieluiten kokojyväisen.

Monsieur vai madame? Makuasioita, mutta leivän päälle nostetun uppomunan tai paistetun kananmunan valuva keltuainen on viimeinen silaus, jonka ansiota feminiininen versio menee minun mittareillani rinnanmitan verran edelle.

Leivän voi valmistaa myös vegeversiona esimerkiksi munakoisosta, kuten Satu tekee keittokirjassaan Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon. Satulta olen oppinut myös parhaan mahdollisen seuralaisen leivän kylkeen – tiukan hapokkaassa kastikkeessa pyöritellyn vihreän salaatin paahdetuilla pähkinöillä ja parmesanilla. Se leikkaa täydellisesti leivän rasvaisuuden.

Croque Monsieur tai madame

kahdelle

4 isoa siivua vaaleaa leipää – mieluiten vähintään eilispäiväistä
voita
Dijon kokojyväsinappia
4-6 reilua siivua hyvää kinkkua
noin 150-200 g vahvaa juustoa raastettuna (gruyere, emmental)
2 kananmunaa

Bechamelkastike

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
noin 2 – 2 1/2 dl maitoa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
noin 1/3 raastetusta juustosta yllä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja raasta juusto. Voitele leipäviipaleet toiselta puolelta ohuesti voilla ja nosta ne uunipellilla kuumenevan uunin yläosaan paahtumaan. Paahda leipiä, kunnes niiden pinta on kullanruskea.

Valmista sillä aikaa bechamelkastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Pyörittele muutama minuutti voi-vehnäjauhoseosta kattilassa, jotta se kypsyy hiukan. Älä päästä ruskistumaan. Sekoita joukkoon pienissä erissä kierrevatkaimella maito. Kastike saa olla aluksi ohuehko. Keittele sitä kunnes se paksuuntuu. Mausta ripauksella suolaa ja raastettua muskottipähkinää. Sekoita joukkoon juusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa.

Kun leivät on paahtuneet kullanruskeiksi, nosta ne uunista, käännä ympäri ja voitele sinapilla. Nostele kahdelle puolikkaista  reilu kerros kinkkua, levitä ohuesti bechamelkastiketta kinkun päälle ja ripottele reilu kolmannes raastetusta juustosta. Nosta toiset viipaleet kanneksi juuston päälle paahdettu puoli ylöspäin. Levitä leivän päälle bechamelkastiketta, se saa valua reilusti yli reunojen, mutta ole maltillinen määrän suhteen. Koko kastike ei mene, mutta pienempää annosta on vaikeaa valmistaa. Ripottele loput juustosta leipien päälle ja nosta leivät uuniin. Paista kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut sopivasti väriä.

Leipien paistuessa valmista uppomunat tai paista kananmunat. Jätä keltuainen valuvaksi. Asettele kananmunat leivän päälle, kun nostat leivät tarjolle.

Pikainen arjen pelastus – Bataatti-papusalaatti

Bataatti ja mausteiset pavut. En jaksa laskea, kuinka monta kertaa olen kuitannut niillä lounaan viimeisen vuoden aikana. Useimmiten paahdan bataatin rauhassa makeaksi uunissa, mutta tämä on nopeampi tapa jalostaa samat ainekset ruokaisaksi salaatiksi. Bataatti-papusalaatti on parinkymmenen minuutin homma siitä hetkestä, kun otan veitsen käteen. 

Salaatti lähti alunperin liikkeelle Jonna Vormalan hienon Jäävuoren huippu -salaattikirjan lämpimästä bataatti-papusalaatista, jonka Jonna puolestaan on jalostanut kertomansa mukaan omaan suuhun sopivaksi toisen ison kauppaketjun asiakaslehdestä. Näillä kolmella salaatilla ei ole enää juuri muuta yhteistä kuin bataatit ja pavut. Talven myötä tippuivat pois tomaatit ja pavut alkoivat saada pintaansa mausteita. Tee sinä sama, poimi tästä ohjeesta se, mikä miellyttää ja muokkaa muuten omaan suuhun sopivaksi.

Oma versioni ei ole niin justiinsa. Hurautan sen kasaan aika vapaalla kädellä, välillä hapoksi menee sitruunaa tai limeä papuihin, välillä balsamicoa bataatteihin. Mausteöljyyn voit huoletta lisätä mausteita ohjetta enemmän, mutta lisää silloin myös öljyä, jotta öljystä ei tule liian tahnamaista. Jos kaipaat enemmän potkua papuihin, lisää niihin muutama tippa chilikastiketta tai hippusellinen chilirouhetta. Muutoin olen salaatin ainesosien suhteen aika joviaali, mutta arkenakaan en tingi kahdesta: tuoreesta korianterista ja kunnon fetasta.

Lämmin bataatti-papusalaatti

kolmelle (-neljälle lisukkeena)

1 bataatti
1/2 dl öljyä +  paistamiseen
noin 1 prk (285 g) mustapapuja tai kidneypapuja
noin 2 tl jeeraa
noin 1 tl korianteria
noin 1 tl savupaprikaa
(muutama tippa srirachaa, jotain muuta chilikastiketta tai chilirouhetta)
limen tai sitruunan mehua (tai balsamicoa bataatteihin)

reilu kourallinen tuoretta pinaattia tai rucolaa
1 punainen chili
pieni punasipuli
noin 100 g kreikkalaista fetaa
suolaa

mustapippuria
reilusti tuoretta korianteria

1. Kuutioi bataatti.

2. Kuumenna reilu loraus öljyä pannulla, lisää pannulle bataattikuutiot ja paista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes bataatit ovat saaneet hiukan väriä ja kypsyneet. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

3. Bataattien kypsyessä mittaa esimerkiksi juomalasiin noin 1/2 dl öljyä, sekoita joukkoon jeera, korianteri ja savupaprika (sekä halutessasi chilirouhe). Huuhtele ja valuta pavut. Leikkaa punainen chili renkaiksi tai silppua se, siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi, silppua tuore korianteri.

4. Siirrä kypsät bataatit salaattikulhoon. Kaada pannulle mausteöljy, kuumenna hetki ja lisää pavut. Pyöritä pavut mausteöljyssä ja kuumenna. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja purista joukkoon limen- tai sitruunanmehua.

5. Kaada salaattikulhoon bataattien joukkoon pavut, chilisiivut, punasipuli ja korianteri. Sekoita, lorauta joukkoon hiukan öljyä, jos salaatti vaikuttaa kuivalta. Sekoita joukkoon vielä tuoretta pinaattia tai rucolaa ja murustele reilusti fetaa.

6. Tarjoa mieluiten lämpimänä tai haaleana.