Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: äyriäiset

Kulhollinen naisten väliselle ystävyydelle – Bouillabaisse

Bouillabaisse, ranskalainen klassikko, jonka vaikein osuus on lausuminen – eikä sekään ole kovin vaikeaa. Sano siis  rohkeasti bujabes ja laita kattila tulille. Vartti pilkkomista ja kolmisen varttia keittelyä. Viimeistään pussillinen sahramia liemeen ja hyvät ystävät sopan ääressä nostavat keiton luksuksen puolelle. 

bouillabaisse

Ympärilläni on aina ollut naisia, jotka epäuskon hetkellä ovat taputtaneet olalle ja sanoneet: ”Hyvin vedät”. Auttaneet eteenpäin työelämässä ja laukaisseet pari huonoa vitsiä tukalissa tilanteissa. Pitäneet huolta, että on sitten kiikkustuolissa, mitä muistella. Pitkät siis sille, etteivät naiset tukisi toisiaan.

Nyt kun olen kotona kirpun kanssa sama naisonni jatkuu. Vierellä kaksi yhtä pienen kirpun äitiä. Lohdutamme toisiamme, että se on vaan vaihe, kun pieni suu napsahtaa kiinni ruoka-aikana tai uni ei maistu. Nauramme vedet silmissä huonolle huumorille väsyneen päivän iltana. Olemme hengessä mukana, kun on vaikeaa. Kehotamme kiertämään kaukaa nettikeskustelut, joissa fanaatikot keskustelevat imetyksestä, lasten ruokavaliosta tai kotihoidosta. Muistutamme toisiamme tasaisin väliajoin, että me olemme ihan riittävän hyviä. Ja ennenkaikkea sanomme usein ääneen: Kylläpä tämä elämä on nyt ihanaa. Sellaista naisten välinen ystävyys parhaimmillaan on. Sallivaa ja tukevaa.

Ensimmäisen kerran tällä reseptillä keitettyä bouillabaissea tarjosi minulle sydänystäväni, vähän arjesta kohotettuna torstaina. Laitoin hyvän kiertämään ja keitin kattilallisen jokaviikkoisille kotiäitien lounastreffeillemme. Tiistaisin kaksi meistä istuu vuorotellen valmiiseen pöytään, levitämme kaikki kolme lasta lattialle seurustelemaan keskenään ja vaihdamme kuulumiset. Myös ne pakolliset kakkajutut, ettei muiden kanssa tarvitse ja säilyy maine täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä. Viikon paras arkipäivä.

Tee sinäkin sama. Pistä kattila tulelle ja kutsu hyvä ystävä päivälliselle. Vaikka sitten ihan tavallisena torstaina. Sahramiakin suurempaa luksusta ovat nimittäin hyvät ystävät.

Resepti on muokattu Marc Aulénin Sopat-kirjan reseptistä. Bouillabaissen kanssa voi tarjota valkosipulista aiolia tai paprikaista rouillea. Voit valita soppaan juuri sellaiset äyriäiset ja kalat kuin haluat. Usein keitossa on myös sinisimpukoita, mutta arkena niiden käsittely on hiukan turhan suuri vaiva.

Bouillabaisse

neljälle-viidelle nälkäiselle

2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2-3 porkkanaa
pala juuriselleriä (noin 100 g)
1/2 pieni fenkoli
1 1/2 l kalalientä
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl appelsiinimehua
70 g tomaattipyreetä
3 rkl (ruoko)sokeria
2 rkl sitruunamehua
1 tähtianis
1 1/2 dl tomaattimurskaa
1 pss (0,5 g) sahramia
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl oreganoa
3 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
6 laakerinlehteä
500-600 g tuoretta kalaa (esim. lohta ja ahventa tai kuhaa)
200 g jättikatkarapuja tai isoja katkarapuja

1. Siivuta sipuli, fenkoli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuori porkkanat ja selleri. Leikkaa selleri tikuiksi ja porkkana viipaleiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja valkosipulia matalassa lämmössä viitisen minuuttia.

3. Lisää porkkana, fenkoli ja selleri ja kuullota hetki.

4. Lisää kaikki loput ainekset kalaa ja rapuja lukuunottamatta ja keitä noin 40 minuuttia. Yrtit voi laittaa kokonaisina oksina. Leikkaa sillä välin kalat suupalan kokoisiksi paloiksi.

5. Lisää kalat ja keitä kolme minuuttia, lisää ravut ja keitä vielä pari minuuttia. Poista yrttien oksat, tarjoa bouillabaisse hyvän leivän ja rapsakan rieslingin kera.

Kuin hyvä ystävä – rapupasta aglio et olio

Saanko esitellä: Pasta, vanha ystäväni. Ystävä, josta en hevin luovu.

rapupasta aglio et olio et peperoncino

Jos mietin hetkellisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota jossain mielenhäiriössä, ajatusta ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkälle, kun alan tuntea suunnatonta luopumisen tuskaa. Pastasta, leivästä. Eero Ritala totesi viimeisessä Olivia-lehden numerossa, että pastasta luopuminen tuntuisi kuin luopumiselta hyvästä ystävästä. Omalla kohdallani ulotan saman hyvään leipään. Ja kukapa sitä ystäviään hylkäisi.

Aglio et olio et peperoncino syntyy ruokakomeron perustarvikkeista. Ylevämpi viikonloppuversio ei tarvitse lisäksi kuin jättikatkarapuja, rukolaa ja pienen tujauksen korianterinsiemeniä. Välillä lisään pannulle myös muutaman kirsikkatomaatin, ne paistuvat mehukkaiksi mausteöljyssä.

Jättirapupasta aglio et olio

kahdelle

200 g pastaa

3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1 tl korianterin siemeniä
6-8 raakoja jättikatkaravun pyrstöä
pari rkl lehtipersiljaa silputtuna
nippu tuoretta rucolaa

1. Kuumenna pastavesi kiehuvaksi. Mausta suolalla. Laita pasta kiehumaan ja keitä al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Veden kuumentuessa silppua valkosipuli pieneksi.

3. Kun pastan keittoajasta on jäljellä noin neljä minuuttia, kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää chilihiutaleet, korianterin siemenet ja silputtu valkosipuli. Kuullota niitä hetki, lisää pannulle jättikatkaravut ja paista nopeasti molemminpuolin kypsäksi.

4. Valuta pastasta vesi ja kaada se pannulle. Heitä sekaan lehtipersilja ja rucola. Sekoita hyvin, jotta saat kaikki maut pannulta pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa loraus öljyä.

*****

Ditching pasta from my regimen would feel almost like abandoning an old friend. So no gluten-free or low carb diets for me, but a big bowl of pasta, please. 

Hyvä haarukka – katkarapupasta

Katkarapu-fenkolipasta

hyvällä-ruokahalulla-suolaajahunajaa

Tajusin kantapään kautta milloin ruoka maistuu parhaalta: Ensimmäinen suupala viikon flunssan jälkeen. Olen potenut ja potenut siihen pisteeseen, että aloin ymmärtää kaikkia sohvanpohjalla pikkuvaivoista vinkuvia miehiä. Olin pahempi. Paljon. Kun viikon ajan kaikki syöminen on ollut pakkopullaa, maku- ja hajuaisti ovat vain häivähtävä muisto, eikä missään tunnu pienintäkään ruokahalun merkkiä, tietää olevansa kipeä.

Suhtautukaa siis tähän pastaan terveen kriittisesti: Se oli ensimmäinen haarukallinen muuta kuin maustamatonta jogurttia tai puuroa lähes viikkoon. Onko se nyt ihme, jos se maistuu hyvältä? Mutta se maistui, niin hyvälle, että kaavin leivällä viimeiset maut lautaselta. Italialaisten mukaan ihmisellä, joka osaa nauttia ruoasta, on hyvä haarukka (una buena forchetta). Olen saanut omani takaisin, elämä voittaa.

Katkarapu-fenkolipasta

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle

200 g pastaa
500 g kuorimattomia katkarapuja
1/2 fenkoli (voit laittaa kokonaisenkin, jos olet fenkolin ystävä)
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili tai chilihiutaleita
2 tomaattia
1/2 dl valkoviiniä
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kuori katkaravut. Muutoin kastike syntyy noin kymmenessä minuutissa eli sitä kannattaa alkaa tehdä samoihin aikoihin, kun laitat pastan veteen.

2. Pilko valkosipulit ja chili. Siivuta fenkoli ohuenohuiksi siivuiksi.

3. Kuumenna loraus öljyä kattilassa tai paistinpannulla. Kuullota fenkolia, valkosipulia ja chiliä, kunnes ne ovat pehmenneet, älä päästä ruskistumaan.

4. Lisää tomaatit ja viini pannulle, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna muutama minuutti. Lisää katkaravut, kuumenna ne. Älä keitä yhtään kauempaa, etteivät ne sitkisty.

5. Kaada keitetty pasta kastikkeen sekaan, lisää reilusti silputtua lehtipersiljaa joukkoon.