Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Aasialainen

Vielä kerran Jamie – ja tiimi – Kanaa Tikka Masala

Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että Jamie Oliver on joko poikkeuksellisen mukava ja inspiroiva työnantaja tai antelias palkanmaksaja, koska noin 150 miljoonan punnan arvoista imperiumia ei rakenneta yksin. 

tikka-masala-suolaajahunajaa

Mies on julkaissut viisitoista kirjaa kirja per vuosi tahtia, kustantaa siihen päälle kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, on vuosien varrella esiintynyt yli kymmenessä nimeään kantavassa televisiosarjassa, joita on esitetty kaikkiaan yli sadassa maassa.  Suuren luokan tähden tavoin hän heittää keikkaa  Sydneyn oopperatalon lavalla – kaksi iltaa putkeen.

Vielä päälle ravintolat, viisi erilaista konseptia, joista osa on ympäri maailmaa levittäytyneitä ketjuja. Erityisesti Jamies’s Italian on levittäytynyt lähes kulovalkean tavoin. Cateringia, tuotantoyhtiöitä, kokkikoulu kotikokkaajille, ruoanlaittovälineitä ja muita tarvikkeita. Jamie Oliverin nimellä on pistetty kassakoneet laulamaan, mutta yksin hän ei olisi siihen pystynyt. Vähän sattumalta televisioon löydetty kokki työllistää nykyään lukemani mukaan noin tuhat ihmistä.

Vaikka kannessa lukee vain yksi nimi, pelkästään uusinta keittokirjaa, vähän kompelösti suomennettua Jamien Fiilisruokaa -kirjaa (Jamie’s Comfort Food) on ollut tekemässä kaikkiaan kahdeksantoista kirjoittajaa, kuvaajaa, ruokatiimin ja ravintotiimin jäsentä sekä tietenkin vielä kustannustoimittaja. Jo useamman vuoden ajan hänen luottomiehiään ovat olleet Jamie Magazine -lehden päätoimittaja Andy Harris ja valokuvaaja David Loftus, joka on kuvannut myös uusimman kirjan.

Oliver on ympäröinyt itsensä ammattitaitoisella tiimillä, joka onnistuu pysymään kiinni ruokatrendeissä tavalla, joka ei karkota myöskään vähemmän kokkaavia. Hänen ravintolansa ovat helposti lähestyttäviä, riittävän tavallisia. Söin työmatkalla Leedsissä yhdessä niistä. Kelpo pastaa, joka ei räjäytä budjettia. Ateria, jolle on helppo poiketa myös arki-iltana.

Hän ei ole maailman paras kokki, ei toki missään nimessä huonokaan. Brittilehti Guardianin toimittaja Jay Rayner kiteyttää sen hyvin: Huippukokin sijaan Oliver on ennenkaikkea menestynyt yrittäjä, jonka menestys nojaa hänen poikkeuksellisten viestintätaitojensa varaan. Hän on itse todennut, ettei hänestä olisi kokkina syntynyt mitään suurta. Hän on kuitenkin riittävän hyvä kokki kotikokkien esikuvaksi. Harva pipertää kotona, Oliverin ruokaa pystyy tekemään suurin osa vähänkään ruoanlaitosta kiinnostuneista.

Kateus saattaa olla suomalainen kansantauti, mutta vauraudesta puhuttaessa se on laajempi ilmiö. Siksi onkin hämmentävää, miten laimeita negatiivisia tunteita miljoonien puntien Oliver herättää. Piikittelyä tulee lähinnä muutamilta saarivaltion huippukokeilta. Vaikkapa Gordon Ramsaylle Jamie Oliver on punainen vaate – ‘cook‘ ei ‘chef‘, ‘one-pot-wonder‘, joka työntää sormensa kulhoon ja pistää kaiken sekaisin. Happamiako, voisi kysyä. Toinen on kerännyt Michelin-tähdet ja miljoonien velat, toinen tuskin kerää ensimmäistäkään tähteä, mutta on onnistunut luomaan yli sadan miljoonan punnan bisneksen ruoan ympärille.

Muutoin kriittiset puheenvuorot ovat aika vähissä, vaikka mies on yhdistelmä äärikaupallisuutta ja hyväntekeväisyyttä. Muutama haja-ääni roskaruoan puolustajilta ja pari fudisfaneilta, joiden maksuhalukkuuden pelissä tarjoillut lähiruokahodarit ylittivät. Ehkä salaisuus on tavallisuudessa ja avoimuudessa. Tavallisen perheen kasvatti on brittien esimerkki omin avuin tehdystä luokkaretkestä. Hän ei piilottele kaupallisista yhteistöistä saamiaan miljoonia, liiketoiminnan ulkopuoliset hankkeet kuten koulupudokkaiden auttaminen ammatin syrjään, taisto paremman kouluruoan, kunnon raaka-aineiden ja eettisemmän eläintenkasvatuksen puolesta ja uusin hanke ruokahävikkiä vastaan tuntuvat nousevan aidosta kiinnostuksesta, eivätkä tarpeesta kiillottaa omaa julkikuvaa.

Välimme Jamien kanssa olivat vähän etäisemmät jokusen vuoden ajan. En juuri piitannut viimeisen kahden kirjan epärealistisesta pikakokkauksesta – toisin kuin ne yli miljoona brittiä, jotka ostivat 30 minuutin aterioihin keskittyneen kirjan. Uusin kirja on sen sijaan ihan eri maata. Kannesta kanteen kokattavaa, comfort foodia eri puolilta maailmaa, kaiken kaikkiaan sata reseptiä. Sulassa sovussa pastaa, puolalaisia pirogeja ja nasi gorengia, shawarmaa ja provencelaista kalapaistosta. Ja mitäpä olisi lohturuokakirja ilman ilmeisiä eli mac ‘n cheeseä ja paksua osastoa makeaa.

Olen kokannut kirjasta kolme ruokaa, yhtä en saanut vielä aivan toimimaan, mutta kaikki muu on ollut hyvää ja helppoa valmistaa. Pientä tarkkuutta kaipaan raaka-aineluetteloihin. Esimerkiksi kanaa tikka masalan reseptissä osa kastikkeen mausteista oli lueteltu marinadin raaka-aineiden joukossa, marinadin raaka-aineista puuttui myös kokonaan suola. Ohjeessa se kuitenkin tulee vastaan. Samantyyppisiä epätarkkuuksia on muutamassa muussakin reseptissä, mikä vaikeuttaa reseptin seuraamista varsinkin, kun raaka-aineluettelo on pitkä.

Brittien makuhermoihin sovitettua kanaa tikka masalaa ei kuulu näinä autenttisuuden nimeen vannovina aikoina hehkuttaa, mutta se lienee saarivaltiossa kokonaisen sukupolven turvaruokaa, nostalgiaosastoon sijoitettu kirjan ensimmäinen resepti. Se oli aikoinaan myös ensimmäinen tutustumiseni intialaiseen ruokaan.

Aitoa tai ei, hyvästä broilerista valmistettuna lämpimän mausteinen tikka masala on oivaa kotiruokaa. Suosittelen vaihtamaan tehotuotetun broilerin joko luomuun tai Huttulan kukon Naapurin kananpoikaan. Olen tehnyt tikka masalaa ohjeen mukaan muutamaan otteeseen, arkeen se on hiukan monivaiheinen, vaikka parin kerran jälkeen aika sujuvasti valmistuukin. Olen lisännyt alkuperäiseen ohjeeseen nähden mausteiden määriä, myös raaka-aineluetteloa on täsmennetty. Olen kypsentänyt kanan uunissa grillivastusten alla, sen voi paistaa myös pannulla. Kesän grillikaudella tämä ruoka tulee olemaan vielä paljon parempaa, kun kana saa kunnolla makua grillistä.

Kanaa tikka masala

kolmelle-neljälle

Kanavartaat

noin 500 g maustamattomia broilerin rintafileitä (tai muuta luutonta ja nahatonta broileria)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl makeaa savupaprikaa
1 tl garam masalaa
2 sitruunaa
4 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2 chiliä (esim. 1 vihreä ja yksi keltainen)
vajaa 1 tl suolaa
4 kunnon ruokalusikallista maustamatonta jogurttia

Kastike

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa
1 tl makeaa savustettua paprikaa
4 rkl mantelijauhetta
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1/2 kanaliemikuutio
ripaus (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vettä
1 tlk (á 400 g) kookosmaitoa
suolaa

lisäksi turkkilaista jogurttia, riisiä tai naanleipää
tarvikkeet varrastikkuja

1. Pilko broileri reiluiksi suupaloiksi. Valmista marinadi. Paahda kuivia mausteita kuivalla pannulla minuutin ajan, jotta maut avautuvat. Laita ne pieneen kulhoon. Pilko valkosipuli ja chilit. Kuori ja raasta inkivääri. Lisää ne kuivien mausteiden sekaan. Raasta joukkoon yhden sitruunan kuori ja purista mehu. Lusikoi kulhoon jogurtti ja lisää suola. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Nosta broileripalat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele pussia niin, että liha peittyy marinadiin. Nosta jääkaappiin marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli.

2. Laita varrastikut likoamaan hyvissä ajoin kylmään veteen, etteivät ne syty grillatessa palamaan. Puolentoista litran pullo on kätevä väline liottamisessa. Pullo täyteen vettä, tikut pulloon ja korkki kiinni.

3. Valmista kastike. Viipaloi sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Silppua chilit, leikkaa korianterista varret ja silppua varret. Säästä lehdet myöhempään.

4. Kuumenna oliiviöljyä pannulla, lisää sipuli, valkosipuli, chilit ja korianterin varret pannulle. Paista noin parikymmentä minuuttia keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla. Älä kuitenkaan päästä palamaan.

5. Lisää pannulle kuivat mausteet, paista muutama minuutti. Lisää mantelijauhe ja paahda hetki. Lisää säilötyt tomaatit, vesi, sokeri ja kanaliemikuutio ja keitä viitisen minuuttia.

6. Lisää kookosmaito ja hauduta maltillisella lämmöllä noin 20-30 minuuttia. Mausta loppuvaiheessa suolalla.

7. Valmista kastikkeen muhiessa vartaat. Laita uuni kuumenemaan täydelle lämpötilalle grillivastuksella tai kuumenna grilli. Voit myös paistaa broilerit todella kuumalla paistinpannulla.

8. Pyyhi kanoista ylimääräinen marinadi, lohko sitruunat lohkoiksi. Pujota varrastikkuihin broileripaloja ja sitruunalohkoja. Grillaa kana kypsäksi grillissä tai uunissa grillivastuksen alla tai paista kuumalla pannulla. Kääntele välillä paistamisen aikana, jotta kana saa tasaisesti väriä. Omassa uunissani vartaat kypsyivät 300 asteessa grillivastuksen alla noin vartissa.

9. Nostele kypsät broilerin palat kastikkeen joukkoon, anna porista vielä muutama minuutti. Purista grillatuista sitruunoista mehu kastikkeen joukkoon, sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele korianterin lehdet ja tarjoa kastike riisin tai naanleivän kanssa.

*****

Years of spotlight have made Jamie Oliver an almost global phenomena. That man needs to be either the most inspiring and fun person to work with or very generous with wages since no one builds an empire like that without helping hands – more precisely about thousand pairs of helping hands. It took altogether nearly twenty professionals to piece together alone his newest book even though only one stated on the cover. 

And what a book have they put together – Jamie and the team. The 30 and 15 minute meal books sold millions of copies, but they were still sort of an uninteresting sidetrack to me and I only followed him less than half-heartedly around that time. But alongside with Jamie Magazine which is always packed with wonderful recipes his new book caught me again. Delighting and inspiring dishes an page after another, comfort food from all over the world amicably under the same roof.

*****

Jamien Fiilisruokaa (readme.fi) on saatu lehdistökappaleena.

Toinenkin poski – aasialaiset possunposket luumukastikkeessa

Miehen naama venähti, kun kerroin osallistuvani reseptikisaan, jossa raaka-aineena ovat kuivatut luumut. Pari haarukallista lohkeavanmureaa poskea ja hedelmäisen mausteista kastiketta sai hänet toteamaan: “Kyllä minä luumusta pidän, jos se tältä maistuu.”
possunposket4

Osallistun mielellään satunnaisesti reseptikilpailuihin, koska niissä tulee haastettua omaa kekseliäisyyttä (ja lisäksi joskus onnikin potkaisee – kerran olen kokannut voiton ansiosta Murussa ja toisen kerran Tukholmassa).

Sunsweetin reseptikisan kuivatut luumut tuntuivat lähes mahdottomalta haasteelta. Ne eivät todellakaan ole vakiokamaa keittiössämme. Jälkiruoat hylkäsin heti, samoin halusin pysyä erossa perinteisimmistä luumuisista lihapadoista.

Ajatus lähti liikkeelle Pekingin ankan kanssa tarjottavasta luumukastikkeesta. Siinä määrittyi ilmansuunta. Nokka kohti Aasiaa. Monen mutkan kautta ankka vaihtui possuksi, joka hautui tuntikaupalla lämpimänmausteisessa liemessä. Mietin, voiko sitä edes luumukastikkeeksi kutsua, koska luumu ei ole siinä päällimmäisin maku vaan tuomassa kastikkeeseen  hyvää hedelmäisyyttä. Haudutusliemen pohjana on kanaliemi, koska se on lihalientä miedompi vaihtoehto. Halusin mausteiden ja luumun makeuden pääsevän loistamaan ruoassa.

possunposket-aasialaisessa-kastikkeessa

Possunposkia saa lähinnä pakasteena, omani ostin hallista. Uskoisin, että niitä on myös Stockmannin valikoimassa. Reilun kympin kilolta maksava poski on kukkaroystävällinen ruhonosa, mutta se vaatii hiukan työstämistä. Ennen paistamista poskista pitää poistaa ylimääräinen rasva ja kalvot. Parhaiten se onnistuu pienellä terävällä veitsellä, kun pidät kalvon hyvin pingotettuna. Pelkästään poskien siistimeen kannattaa varata melkein puolisen tuntia, jos ei omaa maailmanluokan veitsikättä.

Mahdoton haaste kääntyi mahdollisuudeksi, possu hautui meheväksi, maukkaaksi ja mausteiseksi. Taidan kääntää poskea toisenkin kerran.

Muokattu: Resepti valittiin kisan pääruokasarjan voittajaksi. Tuomarina toimi Teresa Välimäki, joka kehui liemen intensiivistä makua. Liemi on tuhti, mutta riisi tasapainottaa sitä hyvin. Teresan vinkistä lisäsin liemeen enemmän valkoviiniä hapokkuuden lisäämiseksi. Määrää on muutettu alla olevaan reseptiin.

Aasialaiset possunposket luumukastikkeessa

kahdelle (haudutusliemestä riittää suuremmallekin lihamäärälle)

500-600 g possunposkia

haudutusliemi

2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
pala tuoretta inkivääriä
1 1/4 dl soijaa
1 1/2 dl valkoviiniä
1 rkl kalakastiketta
5 dl kanalientä
vettä
2 rkl ruokosokeria
1 tähtianis
1 kanelitanko
10 kuivattua luumua

lisäksi korianteria, seesaminsiemeniä ja riisiä

1. Poista possunposkista ylimääräinen rasva ja kalvot pienellä terävällä veitsellä. Kuivaa liha talouspaperilla.

2. Pilko valkosipulit ja inkivääri krouvisti. Poista chilistä siemenet ja viipaloi se.

3. Kuumenna öljyä padassa ja ruskista possunposket muutamassa erässä.

4. Laita pataan kaikki ainekset (luumut kokonaisina), lisää sen verran vettä, että lihat peittyvät. Hauduta miedolla lämmöllä noin nelisen tuntia tai kunnes liha lohkeaa helposti haarukalla. Lisää tarvittaessa vettä hauduttamisen aikana, jos liemi ei enää peitä lihaa.

5. Nosta lihat ja luumut varovasti padasta. Siivilöi liemi.

7. Laita luumut korkeareunaiseen kulhoon, soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää 2 1/2 – 3 dl haudutuslientä ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.

8. Nosta kulhon pohjalle luumukastiketta ja sen päälle lihapaloja. Koristele seesaminsiemenillä, chilillä ja korianterilla. Tarjoa riisin kanssa.

 

*****

Pork cheeks are cheap cuts of meat that need long braising or slow cooking to make them tender. Simmering the cheeks for hours in an Asian infused stock, in which often overlooked dried plums went nicely in tandem with chili, ginger, cinnamon and star anises, made them fork tender.  

*****

Reseptikilpailun järjesti Sunsweet, joka lahjoitti luumut ja kutsui tilaisuuteen, jossa saa oppeja ruokakuvaukseen ja -stailaukseen.

Japanilaiset nyyttikestit – gyozat

Aasiassa monella keittiöllä on omat nyyttinsä – dumplingit, gyozat, wontonit. Perusmaut ovat kaikissa samansuuntaiset ja usein aika tyypillinen täyte valmistetaan jauhetusta possusta. Japanilaisten gyozojen ominaispiirre on rapea paistopinta. Toinen puoli nyytistä kypsennetään paistamalla, toinen höyrytetään pehmeäksi. 

gyozat

Pari vuotta sitten Pariisissa kävimme Gyoza Barissa, jonka ruokalista on lyhyt – sieltä saa erinomaisia possusta valmistettuja gyozoja, ei muuta. Se oli viimeinen sysäys alkaa tehdä gyozoja myös kotona. Vasteaika on ollut kuitenkin pitkä, vasta nyt pääsin oikeasti rypyttämisen kimppuun.

Öljy ja vesi samalla pannulla ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä turvallisuusnäkökulmasta. Pientä tutinaa aiheutti myös se, että Sillä Sipulit olivat pamauttaneet gyozoja valmistaessaan liesituulettimen irti. Kyselin vinkkejä Tokyokanista ja japanilaisen keittiön asiantuntijalta. Kumpikaan ei ollut vastaavasta pamauksesta kuullut, mutta se ei kokonaan lieventänyt hermostuneisuuttani. Pieni tutina pakotti kaivamaan suojalasit esiin – keski-ikä.

Huoli oli kuitenkin onneksi turha. Öljyä pitää laittaa pannulle niin vähän, että se on käytännössä imeytynyt jokseenkin kokonaan nyytteihin ennenkuin pannulle heitetään vesi. Pidin kannesta tiukasti kiinni siinä vaiheessa, kun höyry oli voimakkaimmillaan, mutta kansi pysyi paikallaan ihan pitämättäkin. Ei vara venettä kuitenkaan kaada. Kuvassa näkyvä bambuinen höyrytysastia on pelkkää kuvausrekvisiittaa. Gyozat kypsennetään kannellisessa paistinpannussa. Ei kannata hätkähtää, jos kuori tarttuu pannuun – niitä ei turhaan kutsusta lempinimellä potstickers, mutta ne irtoavat kyllä helposti lastalla.

Sukujuuriltaan japanilaisen Joni Kukkohovin gyozareseptin olin repäissyt talteen jo monta vuotta sitten, samoin MasterChef Australian taannoisen voittajan Adam Liawin kirjasta olin merkinnyt hänen versionsa täytteestä. Tämä versio on yhdistelmä molempia sekä oman maustekaapin sisältöä. Varsinkin laitakokki on hurahtanut togarashiin, hiukan sitruksiseen japanilaiseen mausteseokseen, joka sopii erinomaisesti possun kanssa. Silppusin mukaan myös tuoretta korianteria, vaikka se ei japanilaiseen ruokaan kuulukaan, mutta raikastaa täytteen makua. Periaatteessa kiinankaalin voisi ryöpätä, mutta käytin vain vaaleanvihreää osaa ja silppusin sen todella pieneksi, jolloin se ennätti kypsyä höyrytettäessä. Possua ei voi maistaa raakana, joten kannattaa paistaa pieni pala täytettä pannulla ja maistaa, että mausteet ovat kohdallaan. Mauttomat nyytit ovat hirveä rangaistus tunnin rypyttämisestä.

Jokaisella rypyttäjällä on oma tekniikkansa, ja yksinkertaisimmillaan reunat voi vain painella kiinni toisiinsa. Hyviä videoita oikeasta tekniikasta löytyy You Tubesta lukuisia, helppo perusmalli löytyy esimerkiksi Not Just Rice -bloggaajan ohjevideolta (alkaa noin kohdas 2.12).

Gyoza Barissa nyytit tarjottiin hiukan sitrukselta maistuvan ponzukastikkeen kanssa. Kotioloissa en jaksanut tehdä ponzua, vaan oikaisin ja sekoitin soijakastikkeen sekaan tamarinditahnaa. Gyozat itsessään ovat ainakin kaltaiselleni kokemattomammalle rypyttäjälle savotta, oikaisen kastikkeessa ja ostamalla kuoret valmiina. Niitä saa esimerkiksi Tokyokanista ja Aasia-kaupoista.

Gyozoja on viime aikoina tehty myös Mama Gastro– ja Kaikki äitini reseptit -blogeissa.

Gyozat

30 kpl (täytteestä riittää kyllä useampaankin, jos valmiskuoria on enemmän kuin tuo 30)

30 valmista gyoza-kuorta

300 g porsaan jauhelihaa
noin 2 dl kiinankaalia
1-2 kevätsipulia
1 pieni punainen chili
3 valkosipulin kynttä
1 1/2 tl riisiviinietikkaa
2 sentin pala inkivääriä silputtuna tai raastettuna
1/2 tl valkopippuria
1 1/2 tl suolaa
1 tl togarashia (japanilainen mausteseos, voit jättää pois)
pieni nippu tuoretta korianteria silputtuna

lisäksi esim. seesamiöljyä paistamiseen

kastike

1/2 dl soijaa
1 1/2 rkl riisiviinietikkaa
1-2 tl tamarindtahnaa

1. Nosta gyozakuoret sulamaan noin tunti etukäteen.

2. Ryöppää halutessasi kiinankaali. Hienonna kiinankaali, kevätsipuli, inkivääri, valkosipulit ja punainen chili aivan hienoksi. Silppua korianteri. Sekoita kaikki täytteen ainekset, kuumenna paistinpannu ja paista pieni pala taikinaa ja mausta mausteet.

3. Ota lasiin kylmää vettä, aseta gyozakuori kämmennellesi, kostuta toinen reuna vedellä. Nosta reilu teelusikallinen raakaa täytettä kuoren keskelle. Sulje kuoret tiukasti, jotta täyte ei pääse falskaamaan. Hyvä video rypytystekniikasta (kohdasta 2:12).

4. Ota esille kannellinen pannu kansineen ja pieni lasillinen vettä. Kun olet tehnyt kaikki nyytit, kuumenna vajaa ruokalusikallinen öljyä pannulla. Ole maltillinen öljyn määrän suhteen, sen tulisi olla lähes kokonaan imeytynyt gyozoihin siinä vaiheessa, kun lisäät veden.

5. Nostele pannulle gyozoja siten, että ne ovat tiiviisti, mutta eivät kiinni toisissaan. Ruskista alapuoli.

6. Heitä pannulle pieni lasillinen vettä ja sulje kansi tiiviisti. Pidä varmuuden vuoksi siitä kiinni alkuvaiheessa. Höyrytä, kunnes vesi on haihtunut pannulta ja gyozat alkavat paistua uudestaan. Nosta ne pois pannulta.

7. Paista gyozat muutamassa erässä. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja tarjoa se dippinä nyyttien rinnalla.

*****

Most of the dumplings  – no matter if they called wontons, gyozas or dumplings – follow the same basic recipe for wrappers and have a simple minced pork filling.  The Japanese version, gyoza, is fry-steamed meaning they are first browned in a little hot oil and then steamed in the same pan by adding some water on the pan, which makes them a lovely combination of crispy and tender.  On account of their tendency to stick to the pan, they have earned a very accurate nickname, potstickers.