Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Aamiainen

Aamiainen vuoteessa – Köyhät ritarit ja veriappelsiinisalaatti

Aamiainen vuoteessa. Teoriassa ihanaa, käytännössä arvostan pöytää, istuvaa asentoa ja aamun Hesaria. Niin proosallista. 

köyhät ritarit ja veriappelsiinisalaatti suolaa ja hunajaa

Köyhät ritarit veriappelsiinisalaatin kera ovat sesonkiresepti parhaimmillaan. Vielä muutaman viikon ennättää nauttia, ennenkuin yölämpötilat veriappelsiinin kasvualueilla nousevat liian korkeiksi ja sesonkihedelmän kasvukausi on ohi. Muutama vuosi sitten melko tuntemattomasta hedelmästä on tullut niin suosittu, että jopa lajeista maukkaimmaksi arvioitua Taroccoa on alkanut saada lähikaupastammekin. Suomesta saatavat lajikkeet ovat Moro ja Tarocco, Moro on näistä kahdesta aavistuksen happamampi, mutta molemmat ovat herkullisia.

Kun etsit mehukasta appelsiinia, pyri löytämään pieni ja ohutkuorinen, joka on kokoonsa nähden painava. Paksu kuori kätkee sisäänsä yleensä kuivan ja puisevan hedelmän. Sama sääntö pätee valintaan appelsiinilajikkeesta riippumatta, myös perinteisten appelsiinien valinnassa pienten ja painavien suosiminen auttaa löytämään mehukkaimmat.

Granaattiomenan kohdalla kypsyydestä ja mehukkuudesta kertoo tumma väri myös kuoressa. Vaaleanhailakat kannattaa jättää kauppaan, kuoren väri on suoraan verrannollinen kypsyyteen. Syvän tummanpunaiset yksilöt ovat pienen etsimisen arvoisia. Vähän rupinen kuorikaan ei ole vielä merkki siitä, että hedelmä olisi pilalla. Mieluummin rupinen kuin hailakka.

Köyhät ritarit valmistan aina pullasta ja karamellisoin pinnan kevyesti ruskealla sokerilla. Hiukan kirpeä appelsiinisalaatti ja turkkilaisella jogurtilla taitettu kermavaahto raikastavat makeat ritarit.

PS Muistathan vielä hetken käynnissä olevan Le Creuset -arvonnan. Mukaan ehtii 20.2.2016 saakka.

Köyhät ritarit

kahdelle / neljälle (munamaidosta riittää useammallekin viipaleelle)

4 siivua muutaman päivän vanhaa pullaa
2 dl (täys)maitoa tai kerman ja maidon sekoitusta
1 kananmuna
1/2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa

paistamiseen voita ja ruskeaa sokeria

Veriappelsiinisalaatti

3 veriappelsiinia
1 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
1 dl granaattiomenan siemeniä

1. Valmista ensin veriappelsiinisalaatti: Purista kattilaan yhden veriappelsiinin mehu. Sekoita mehun joukkoon sokeri ja ripaus vaniljaa. Keitä sen aikaa, että rakenne muuttuu hiukan siirappimaiseksi.

2. Leikkaa kahdesta muusta veriappelsiinista ensin kannat pois ja leikkaa sen jälkeen niistä kuori pois siten, ettei hedelmälihan päälle ei jää valkoista kuorta. Viipaloi appelsiinit ja nosta ne kulhoon. Lisää sekaan granaattiomenan siemenet ja kaada päälle hiukan jäähtynyt veriappelsiinimehusta keitetty siirappi. Nosta kylmään maustumaan.

3. Paista köyhät ritarit: Vatkaa sekaisin sokeri, kananmuna, vanilja ja maito (tai kerma ja maito). Kaada seos laakeaan astiaan.

4. Leikkaa pullasta tukevia siivuja ja liota niitä hetki molemmilta puolilta muna-maitoseoksessa.

5. Laita paistinpannu kuumenemaan ja ripottele sille ohut kerros ruskeaa sokeria. Kun sokeri on sulanut, lisää pannulle nokare voita, sekoita sokerin kanssa ja paista köyhät ritarit molemmin puolin kullanruskeiksi.

6. Tarjoa ritarit appelsiinisalaatin ja jogurtilla kevennetyn kermavaahdon kanssa.

Pitkäpiimäistä – kotitekoinen viili

En oikeastaan keksi yhtään järkisyytä, miksi viiliä pitäisi tehdä kotona, mutta jotain maagista prosessissa on: Yksi lusikallinen viiliä muuttaa kulhollisen maitoa viiliksi vuorokaudessa. Paksuksi ja tuhdiksi viiliksi, jossa on pinnalla täydellisen rasvainen kuori, johon upottaa lusikkansa. 
kotitekoinen viili

Monille kotitekoinen viili on nostalgiaruokaa, muisto mummolasta. Meillä tehtiin lapsena jogurttia, mutta viiliä en muista äidin tai mummon valmistaneen. Mieleni on kuitenkin tehnyt mieli testata viiliä siitä saakka, kun Hälften spydde och resten dog -blogin Sofia osallistui momin viilireseptillä Mummola-ruokahaasteeseen reilu vuosi sitten. Jokunen päivä sitten törmäsin Riikka Kantinkosken vangitsevaan kuvaan kotitekoisesta viilistä instassa. Kaivoin kipot esille, kävin ostamassa täysrasvaista viiliä ja maitoa ja laitoin viilin tulemaan. Ja pian jo toisen satsin, kun ensimmäinen oli syöty – vaikka mies pyörittelee silmiään kipoilleni.

Viilin valmistamiseen tarvitaan vain purkillinen viiliä ja litra maitoa. Purkillinen viiliä jaetaan kuuteen kulhoon siemeneksi ja päälle kaadetaan maitoa ja sekoitetaan kevyesti. Noin vuorokaudessa siemen muuttaa myös maidon rakenteen viilimäiseksi – pitkäpiimäiseksi kuten vanha kansa rakennetta kutsuu.

Ennen viilinsiemen on ollut kuin hapanjuuri, se on voinut periytyä äidiltä tyttärelle. Nykyään meijerit käyttävät kuitenkin erilaista hapatetta, joka ei välttämättä toimi moneen kertaan. Varminta on ostaa uusi purkki siemeneksi aina uuteen erään tai vaihtaa siemen viimeistään siinä vaiheessa, kun viili ei enää hyydy samasta siemenestä. Kannattaa valita luomutäysmaitoa ja punaista viiliä. Rasvaisista maitotuotteista onnistut varmimmin ja saat viiliin hyvän rakenteen ja paksun kuorikerroksen. Laktoosittoman viilin valmistaminen kotioloissa on epävarmaa, koska laktoosittomien tuotteiden hiilihydraattirakennetta on muutettu.

Olen seurannut kiinnostuneena Instagramissa ja Facebookissa muutaman viikon päästä ilmestyvän Kaisa Niemisen ja Riikka Kantinkosken Ruokakirjan edistymistä. Ruokatrendien keskellä on hienoa, että joku nostaa suomalaista ruokaperinnettä ja kokoaa kansien väliin mummolanmakuiset, perinteiset suomalaiset reseptit. Uskon, että kirja on oikeasti hienosti kiinni ajassa – kotoinen ruokaperinne on kirjan arvoinen. Kirjan Facebook-sivuilta poimin myös viilin kokeiluun. Käytin siemenviiliä hiukan kirjan ohjetta enemmän.
viili

Kotitekoinen viili

6 annosta

1 purkki punaista viiliä
1 litra täysmaitoa

1. Jaa viili tasan kuuteen annoskulhoon, kaada sen jälkeen yhtä paljon maitoa jokaiseen kulhoon.

2. Peitä kulhot leivinpaperilla tai pyyhkeellä ja anna viilin hyytyä huoneenlämmössä noin vuorokauden.

3. Nosta kylmään. Valmis viili säilyy jääkaapissa noin viikon.

Keisarien herkku – Kaiserschmarrn

Keskieurooppalaisella ruokakulttuurilla on erityinen nostalgiapaikka sydämessäni. Yksi suosikkejani on Kaiserschmarrn, joka on kuin kevyesti karamellisoitu pannukakku. Ja tiedättehän suhteeni pannukakkuun – se on lämmin. Eikä karamellisointi sitä ainakaan etäännytä.
kaiserschmarrn
En ollut vuosiin syönyt Kaiserschmarrnia – kunnes törmäsin siihen pitkästä aikaa My Blue & White Kitchen -blogissa. Pannukakku taitaa olla alunperin kotoisin Itävallasta, mutta se on suosittu myös Etelä-Saksassa ja laajemmin itäisessä Keski-Euroopassa. Useimmiten se tarjoillaan omenasoseen tai luumukompotin kera ja alkuperäisessä reseptissä mukana on myös rommissa liotettuja rusinoita.

Kun pöydässä istui lapsi ja rusinankarttelija, jätin rusinat pois. Itsekin pidän Kaiserschmarrista enemmän ilman niitä ja tarjoan sen mieluusti jonkin happaman kanssa. Perinteistä poiketen esimerkiksi sopivasti happamat marjat sopivat pannukakun kylkeen. Karamellisoitu herkku on itsessään aika makea, eikä päälle siroteltava tomusokeri ainakaan vähennä makeutta.

Kaiserschmarrn valmistetaan perinteisestä pannukakkutaikinasta sillä erotuksella, että keltuaiset ja valkuaiset erotellaan ja valkuaiset lisätään taikinaan vaahdoksi vatkattuna. Se paistetaan paistinpannussa liedellä, loppuvaiheessa se paloitellaan ja palaset karamellisoidaan.

Omenasoseen voi keittää myös pienissä erissä. Keitin Kaiserschmarrnin rinnalle pienen purkillisen. Siitä riittää vielä muutamaksi päiväksi puuron päälle. Ohjeen perinteiseen omenasoseeseen löydät täältä.

Kaiserschmarrn

kahdelle-kolmelle

2 kananmunaa
1 1/2 rkl sokeria
ripaus jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
1 1/2 dl (täys)maitoa
1 dl vehnäjauhoja
nokare voita paistamiseen
30 g (pari reilua ruokalusikallista) voita karamellisointiin
1 rkl tomusokeria
1/2 dl mantelilastuja

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

2. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset, sokeri, vanilja ja suola vaahdoksi.

3. Lisää joukkoon maito ja vatkaa tasaiseksi, lisää vielä vehnäjauhot tasaisesti vatkaten.

4. Nostele esimerkiksi silikoninuolijalla taikinan joukkoon varovaisesti valkuaisvaahto. Älä vatkaa, vaan ole helläkätinen, jotta taikina säilyy mahdollisimman kuohkeana.

5. Kuumenna noin paistinpannu (halkaisija noin 26 cm) keskilämmöllä, lisää nokare voita ja kaada taikina pannulle, kun voi on sulanut ja ruskistunut hiukan. Pidä lämpötila hiukan keskilämpöä alhaisempana. Pannukakku on aika paksu ja sen pitää ehtiä kypsyä paistamisen aikana.

6. Paista pannukakkua noin 6-8 minuuttia tai kunnes alapuoli on kauniin kullanruskea. Ota mahdollisimman suuri joustava lasta (kahdella lastalla voi olla helpompaa) ja käännä pannukakku kokonaisena ympäri. Jos se sattuu hajoamaan, se ei ole kovin vaarallista, kohta se paloitellaan joka tapauksessa.

7. Paista alapuolta muutama minuutti ja leikkaa pannukakku muutaman sentin kokoisiksi kuutioiksi pannulla. Lisää reilu nokare voita ja ruskista palasia muutama minuutti kevyesti liikutellen eli kunnes ne ovat saaneet väriä myös reunoille.

8. Lisää pannulle reilu nokare voita, ripottele pannukakkupalasten päälle tomusokeri ja mantelilastu ja paista muutama minuutti tai kunnes pannukakku on kevyesti karamellisoitunut ja mantelilastut paahtuneet hiukan.

9. Tarjoa omenasoseen tai marjojen kanssa. Pannukakku on suhteellisen makea, itse pidän Kaiserschmarrnista eniten, kun sen tarjoaa jonkin hiukan happaman kanssa.