Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Aamiainen

Koko skaala käytössä – Rosmariini-juustomuffinssit

Kesän mittaan on odotettavissa koko skaala tunteita, kun paneudun taas puutarhanhoitoon. Ehkä myös niitä ilon hetkiä, olen oppinut lähestymään kesän urakkaa nöyrästi – mitään ei voi pitää itsestäänselvänä. Virittäydyin tunnelmaan istuttamalla pari ruukullista kaupan yrttejä sisälle – valoa on jo riittämiin nirsoimpienkin tarpeisiin.

Rosmariini-juustomuffinssit

Keväällä tulee haukattua hiukan liian iso pala, istutettua liian monta lajiketta ja turhan tiuhaan – että edes joku lähtee. Kasvukauden aikana ehdin kyllästyä veden kantamiseen tiluksille ja harventamiseen – siinä ohessa saan muutamankin lajin riutumaan. Olen oppinut, että kevään alkuinnostuksen jälkeen laiskuus alkaa nostaa päätään. Se on luonteeni laki, jota vastaan on turha pullikoida – siksi minun kannattaa unohtaa hellää hoivaa kaipaavat latva-artisokat ja iloita porkkanoista, jotka kasvavat lähes itsestään. Valita lajikkeita, joiden pussin kyljessä luvataan helpoutta. Tomaattilajikkeita, jotka eivät kaipaa jatkuvaa varkaiden poistoa.

Matkaan mahtuu turhautumista, pettymyksiä – kanien syömiä metsämansikantaimia ja mätiä perunoita sadekesän jäljiltä. Onneksi aina jostain kulmasta puutarhaa nousee myös satoa. Nokkoset kasvavat pyytämättä, niillä pääsee alkuun. Sitten alkavat ilahduttaa yrtit. Kesän aikana käytän niitä holtittomasti, melkein kaiken muun paitsi korianterin olen saanut kukoistamaan niin, että satoa riittää saksittavaksi naapurillekin. Armeliaita kasvatettavia minulle ja muille huolettomansorttisille hyötyviljelijöille. Istuta ja unohda.

En ole esikasvattaja. Yleensä kadun sitä istutusvaiheessa, kun mieli tekisi kokeilla tomatilloja, shisoa ja muita lajikkeita, joita kaupasta ei saa. Niitä ei yleensä saa valmiina taiminakaan. Kaikki se kouliminen ja karaiseminen on kuitenkin sitkeämpiä ihmisiä varten. Tässä vaiheessa vuotta tosiviljelijät ovat jo virittäneet potit ja maitopurkit, idättävät ja esikasvattavat. Minä tyydyn ostamaan kaupasta isoimman rosmariinin ja timjamin, istutan ne kukkaruukkuihin sisälle ja alan korjata satoa. Kevään ensimmäinen ilon hetki.

Koko talven rosmariini tuppaa olemaan niin hävyttömissä hinnoissa, että vaikka yleensä tuhlaan hiukan huolettomasti tuoreisiin yrtteihin, kuuden euron rosmariiniin en taivu. Siksi pääsiäisen aikaan ruukkuun istutettu rosmariini ilahduttaa sitäkin enemmän. Yksi lempiyrteistäni on taas vakituinen vieras keittiössämme. Tällä kertaa saksin muutaman oksan juustoisiin muffinsseihin, joita tarjosin tomaattikeiton kaverina. Valitse muffinsseihin mahdollisimman vahva juusto esim. Västerbottensost antaa hyvin makua.

Rosmariini-juustomuffinssit

noin 8-10 muffinssia

5 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa 
2 oksaa tuoretta rosmariinia (tai reilusti tuoretta timjamia)
3 kananmunaa
1/2 dl öljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
150 g vahvaa juustoa raasteena (esim. Västerbottensost)

1. Voitele muffinssipellin kolot ja kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Hakkaa rosmariini silpuksi. Sekoita kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja rosmariini.

3. Lisää nopeasti sekoittaen joukkoon kananmuna, öljy, turkkilainen jogurtti ja raastettu juusto. Älä vaivaa taikinaa, ettei siihen turhaan synny sitkoa, sekoita vain kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Juuston suolaisuus vaikuttaa aika tavalla lopputuloksen suolaisuuteen, kannattaa maistaa taikinasta suola ja lisätä tarvittaessa. Ohjeen annos on aika maltillinen suolan suhteen.

4. Nostele taikina lusikalla muffinssipellin koloihin. Se turpoaa uunissa noin puolitoistakertaiseksi eli voit täyttää kolot melkein täyteen, jos haluat korkeita, isoja muffinsseja.

5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kullanruskeita ja kypsiä.

Raakalaiset – banaanipannukakut

Kypsät, ruskeiksi pilkuttuneet banaanit kelpuutan vain leivontaan tai pannukakkuihin. Niihin kypsän banaanin makeus antaa mukavasti lisämakua, muuten vannon raakalaisten nimeen. Sunnuntaiaamun banaanipannukakut eivät juurikaan muistuta hypetettyä proteiinitankkausserkkuaan. Nämä ovat nimittäin oikeasti hyviä, eivätkä maistu vain kananmunalta.

Banaanipannukakut
Kiukuttelen tasaisesti hedelmäosastolla syöntikypsinä myytävistä mangoista, jotka ovat kunnolla kypsiä vasta sen jälkeen, kun ne ovat seisseet viikon kypsymässä kotona huoneenlämmössä. Kivikovista avokadoista ja kiiveistä, jotka pitäisi ostaa reippaasti ennen kuin aikoo ne syödä. Yhteen hedelmään moitteeni ei kuitenkaan ulotu: Banaanit haluan ennen kuin niissä pienintäkään viitettä ruskeista pilkuista.

Raakoina, sanovat mustien pilkkujen ystävät. Pelkkää tärkkelystä, he jatkavat pientä ylenkatsetta äänessään. Olen kuitenkin huomannut, etten ole yksin. Työpaikan hedelmäkulhosta katoavat aina ensimmäisinä ne täydelliset yksilöt, joissa on vielä hiukan vihreää päissä, mutta ei ainoatakaan ruskeaa pilkkua. Me maanhiljaiset emme vain pidä ääntä itsestämme, vaan syömme raa’oiksi haukutut herkkumme kaikessa hiljaisuudessa. Ennen kuin niihin ilmaantuu täydellisen makunautinnon pilaavaa ylimääräistä makeutta.

Hedelmän kypsyessä tärkkelys muuttuu sokeriksi, mikä tekee banaanista makean. Kypsän banaanin makeus on omiaan leivonnassa. Silloin harvoin kun meillä banaanit ehtivät kypsyä omaan makuuni ylikypsiksi, hyödynnän ne esimerkiksi pannukakuissa.

Kuohkeat amerikkalaiset pannukakut ovat klassikko, banaanilla tai ilman. Taikinan pitää olla lettutaikinaa paksumpaa ja pannukakut tarvitsevat myös aika tukevasti leivinjauhetta tuekseen pysyäkseen kuohkeina. Rinnalle vähän mustikoita ja vaahterasiirappia – tai täydellisen koukuttavaa vaahterasiirappivoita.

Banaanipannukakut

noin 10 pannukakkua

1 (luomu)kananmuna
1 kypsä banaani
1 1/4 dl maitoa
40 g voita (+paistamiseen)
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
vajaa 1 rkl (ruoko)sokeria

Lisäksi vaikkapa marjoja ja vaahterasiirappia, tomusokeria  tai vaahterasiirappivoita

1. Sulata voi.

2. Muussaa banaani hienoksi haarukalla. Riko muna kulhoon ja vatkaa joukkoon banaani. Lisää maito ja kaikki muut aineet voita lukuunottamatta. Lisää lopuksi sulatettu voi.

3. Kuumenna uuni 100 asteeseen.

4. Anna taikinan turvota sen aikaa, kun uuni lämpiää.

5. Paista pannukakut keskilämmöllä paistinpannussa muutaman pannukakun erissä: Sulata voinokare paistinpannulla, nostele pannulle pari lusikallista taikinaa per pannukakku ja paista, kunnes pinnalle alkaa muodostua kuplia. Se on merkki siitä, että pannukakku alkaa kypsyä, käännä ja paista toinen puoli kullanruskeaksi. Jos pannukakku tummuu liikaa, ennenkuin se kypsyy keskeltä, laske lieden lämpötilaa.

6. Nosta valmiit pannukakut uuniin, jotta ne pysyvät lämpiminä. Tarjoa mahdollisimman nopeasti paistamisen jälkeen vaikkapa mustikoiden ja tomusokerin tai vaahterasiirapin kera.

Makumuistoja mummoloista – Puolukkavispipuuro

Vuosien maailmalla matkustamisen jälkeen katse on kääntynyt kotoisiin makuihin. Suomalainen ruokakulttuuri on enemmän nosteessa kuin pitkään aikaan. Jo hetken olemme onneksi osanneet arvostaa lähituotantoa ja kotoisia raaka-aineitamme. Mutta nyt nostamme ylpeänä lautaselle myös ne mummolan perinneherkut. 
vispipuuro

Ruokatoimittaja Kaisa Nieminen ja valokuvaaja Riikka Kantinkoski ovat tehneet yhden alkuvuoden kauneimmista ruokakirjoista ja koonneet mummolan maut yksien kansien väliin. Ilmeeltään modernissa, simppeliksi Ruokakirjaksi nimetyssä kirjassa on reseptien suhteen kunnioitettu perinteitä, ne on tuotu muutamaa modernimpaa reseptiä lukuunottamatta kirjaan juuri sellaisena kuin sukupolvemme – ja edeltävät sukupolvet – ne lapsuudesta muistavat.

Olen ollut yhtä onnekas kuin kirjan tekijätkin: Meillä on saanut aina itse vatkata, pilkkoa ja hämmentää. Siksi suurin osa kirjan resepteistä on minulla jo äitini keräämässä reseptikirjassa. Jos et ole yhtä onnekas, kirja on kattava katsaus ruokakulttuurimme ja se siirtää makumuistot sukupolvelta seuraavalle. Sellaisena se on kulttuuriteko.

Esipuheesta käy ilmi, että mokkapalat olivat päätyneet kirjaan, koska se oli molempien tekijöiden ensimmäinen keittiökokeilu. Niin se oli minunkin – opettavainen sellainen. Muidenkin reseptien taustoista olisin lukenut mieluusti enemmän: Miksi klassikoista juuri nämä oli poimittu mukaan.

Tänä talvena olen vatkannut monet kerrat kirjankin resepteistä löytyvää vispipuuroa. Perinneherkkua, jota meillä syötiin säännöllisesti myös lapsuudenkodissamme. Teen sen usein speltistä. Karkeaksi jauhetusta speltistä ei tule yhtä silkkistä ja kuohkeaa kuin hienorakeisesta vastineesta, mutta siinä on paljon makua. Karkeaa spelttiä myös tarvitaan suhteessa hiukan tavallista mannaa enemmän. Blogissa löydät ohjeen myös raparperivispipuurolle ja mehusta valmistetulle pikaisemmalle versiolle.

Kirjoitin laajemmin kotoisten makujen noususta aina ravintoloiden lautasille saakka Sydänmerkin sivuille. Vihdoin perinteisestä suomalaisesta ruoasta on tullut salonkikelpoista.

Puolukkavispipuuro speltistä

4 annosta

8 dl vettä
4 dl puolukoita
1 1/2 dl spelttimannasuurimoita
3/4-1 dl sokeria
ripaus suolaa

1. Kuumenna vesi ja puolukat kiehuviksi, keitä viitisen minuuttia. Siivilöi puolukan kuoret pois.

2. Kaada neste takaisin kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja vispaa suurimot, sokeri ja suola kiehuvaan nesteeseen, anna kypsyä pakkauksen ohjeen mukaan maltillisella lämmöllä. Sekoita välillä.

3. Mausta makeus ja lisää sokeria tarvittaessa. Nosta jäähtymään esimerkiksi kylmään vesihauteeseen tiskialtaaseen. Jäähdytä puuro rauhassa huoneenlämpöiseksi, siten saat siitä mahdollisimman kuohkeaa.

4. Vatkaa jäähtynyt puuro vaaleaksi ja kuohkeaksi vispipuuroksi sähkövatkaimella.

 

*****

Kirja on saatu mediakappaleena.