Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Aamiainen

Voi leipä! – täydellinen croque monsieur tai madame

Croque monsieur, kaikista maailman kinkku-juustoleivistä sen erottaa bechamel-kastike. Madameksi se muuttuu, kun nostat päälle vielä kananmunan, jonka valuva keltuainen kruunaa klassikon. Täydellisessä versiossa rapea leipä kohtaa pehmeän juustoisen kastikkeen ja hyvän kinkun. 

Kun seisovien pöytien brunsseista siirryttiin istumaan pöydän ääreen lautasaamiaiselle, löysi takaisin pöytään myös croque monsieur. Itse löysin klassikon pitkästä aikaa Gastro Cafe Kalliossa ja hyvän ystäväni Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satun brunssipöydässä. Taiturimainen Satu ketjuttaa ja hyödyntää kaikki raaka-aineet viimeiseen pisaraan. Siihen ruokafilosofiaan osuu myös croque monsieur, joka on parhaimmillaan muutaman päivän vanhasta leivästä valmistettuna ja mukana menevät myös juustonkäntyt jääkaapista.

Croque monsieuria on yhtä monta kuin tekijäänsä, mutta hurahdin testailemaan, miten tehdä leivästä omaan makuuni täydellinen versio, jossa bechamel ei ole pehmentänyt leipää mauttomaksi mössöksi. Samaan aikaan leivän on synnyttävä helposti. Meillä se on usein vihreän salaatin kanssa arjen hätävara ja sunnuntaiaamiaisen herkkupala. Kummassakaan tapauksessa en halua käyttää ylenmäärin aikaa yhteen kinkku-juustoleipään – klassikko tai ei.

Klassisimmissa resepteissä croque monsieur valmistetaan aivan vaaleasta vuokaleivästä ja siitä leikataan reunatkin pois. Kun leipä saa päällensä vielä kastikehunnun, tuloksena on juustokastikkeessa uiva leipämössö. Siksi käytän vehnäpaahtoleivän sijaan käytän mieluummin hyvää vaaleaa hapanjuurileipää tai maalaisleipää ja jätän reunat leikkaamatta. Kaikkien kokeilujen jälkeen salainen ase hyvään rakenteeseen löytyi sipauksesta voita ja leivän paahtamisesta kullanruskeaksi uunissa bechamelin valmistuessa – mutta vain toiselta puolelta. Leipä on edelleen sisältä pehmeä, mutta paahdetun pinnan ansiosta bechamel ei imeydy kostuttamaan leipää mössöksi.

Loppu täydellisen croque monsieurin reseptistä onkin vain huolellista raaka-aineiden valintaa: Laadukasta kinkkua, vahvaa juustoa ja sinappia, joka hapokkuudellaan taittaa rasvaista juustoa ja bechamelkastiketta. Klassisesti croque monsieuriin käytetään gruyèreä tai emmentalia, mutta itse raastan mukaan suurpiirteisesti juuri niitä vahvoja, sulavia juustoja, mitä kaapissa kulloinkin on. Jos kuitenkin menet raaka-aineiden takia kauppaan valitse gruyère, vahva sveitsiläinen juusto on paras vaihtoehto croque monsieuriin (pardon ranskalaiset!). Sinapiksi kelpuutan vain dijonin, mieluiten kokojyväisen.

Monsieur vai madame? Makuasioita, mutta leivän päälle nostetun uppomunan tai paistetun kananmunan valuva keltuainen on viimeinen silaus, jonka ansiota feminiininen versio menee minun mittareillani rinnanmitan verran edelle.

Leivän voi valmistaa myös vegeversiona esimerkiksi munakoisosta, kuten Satu tekee keittokirjassaan Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon. Satulta olen oppinut myös parhaan mahdollisen seuralaisen leivän kylkeen – tiukan hapokkaassa kastikkeessa pyöritellyn vihreän salaatin paahdetuilla pähkinöillä ja parmesanilla. Se leikkaa täydellisesti leivän rasvaisuuden.

Croque Monsieur tai madame

kahdelle

4 isoa siivua vaaleaa leipää – mieluiten vähintään eilispäiväistä
voita
Dijon kokojyväsinappia
4-6 reilua siivua hyvää kinkkua
noin 150-200 g vahvaa juustoa raastettuna (gruyere, emmental)
2 kananmunaa

Bechamelkastike

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
noin 2 – 2 1/2 dl maitoa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
noin 1/3 raastetusta juustosta yllä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja raasta juusto. Voitele leipäviipaleet toiselta puolelta ohuesti voilla ja nosta ne uunipellilla kuumenevan uunin yläosaan paahtumaan. Paahda leipiä, kunnes niiden pinta on kullanruskea.

Valmista sillä aikaa bechamelkastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Pyörittele muutama minuutti voi-vehnäjauhoseosta kattilassa, jotta se kypsyy hiukan. Älä päästä ruskistumaan. Sekoita joukkoon pienissä erissä kierrevatkaimella maito. Kastike saa olla aluksi ohuehko. Keittele sitä kunnes se paksuuntuu. Mausta ripauksella suolaa ja raastettua muskottipähkinää. Sekoita joukkoon juusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa.

Kun leivät on paahtuneet kullanruskeiksi, nosta ne uunista, käännä ympäri ja voitele sinapilla. Nostele kahdelle puolikkaista  reilu kerros kinkkua, levitä ohuesti bechamelkastiketta kinkun päälle ja ripottele reilu kolmannes raastetusta juustosta. Nosta toiset viipaleet kanneksi juuston päälle paahdettu puoli ylöspäin. Levitä leivän päälle bechamelkastiketta, se saa valua reilusti yli reunojen, mutta ole maltillinen määrän suhteen. Koko kastike ei mene, mutta pienempää annosta on vaikeaa valmistaa. Ripottele loput juustosta leipien päälle ja nosta leivät uuniin. Paista kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut sopivasti väriä.

Leipien paistuessa valmista uppomunat tai paista kananmunat. Jätä keltuainen valuvaksi. Asettele kananmunat leivän päälle, kun nostat leivät tarjolle.

Parempaa huomenta Suomesta – ja Suomelle

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto
Maa- ja metsätalousministeriön tekemän tutkimuksen mukaan yli 80 % suomalaisista pitää maatalouden omavaraisuutta tärkeänä ja se näkyy myös ostoskoreissamme. Onneksi. Suomalaisen tuotteen valinta on nimittäin työllistämisteko. Suomalaisen Työn Liiton mukaan 10 euroa lisää kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin jokaiselta meistä tarkoittaisi 10 000 vuosityöpaikkaa.

hyvää-huomenta-suomesta

Päivittäistavarakaupassa arvostamme lähellä tuotettua. Suomen liittyminen EU:hun toi parikymmentä vuotta sitten reippaasti tuontituotteita hyllyihin – esimerkiksi hypermarketien valikoima on noin viisinkertaistunut. Myydyimmät tuotteet ovat silti pääasiassa kotimaisia. Suomalaisen ruoan arvostus on pakottanut  myös Lidlin kasvattamaan paikallisen ruoan osuutta merkittävästi alkuvuosista, mutta edelleen se häviää kirkkaasti kahdelle kotimaiselle kauppaketjulle. Sekä K-kaupoissa että S-ryhmässä Suomessa valmistettujen tuotteiden osuus on 80 prosenttia myynnistä.

Suomalainen tuotemerkki ei kuitenkaan takaa kotimaista, Suomessa valmistettua tuotetta. Yhä useammin esimerkiksi suomalaisena mainostetun pekonin pakkauksessa lukee  ”Valmistetaan suomalaisesta lihasta Ruotsissa”. Jos haluaa olla varma kotimaisuudesta, pieni printti kannattaa lukea tarkasti.

Pyrin poimimaan ostoskoriini mahdollisuuksien mukaan tuotteita, jotka valmistetaan tai kasvatetaan Suomessa kotimaisten yritysten toimesta. Kapitalisti minussa nimittäin toivoo paitsi työpaikkojen myös voittorahojen valuvan suomalaisiin taskuihin ja päätyvän muun muassa investointeihin. Papukaijamerkkejä valintaprosessissa saa myös panostuksista tuotekehitykseen. Se on yrityksen panostus kilpailukykyyn. Sellaisia tarvitsemme, jos haluamme suomalaisten yritysten olevan kilpailukykyisiä pitkällä tähtäimellä ja pärjäävän maailmalla.

Valion juustola Joensuussa on valaiseva käytännön esimerkki siitä, mitä kotimainen tuotanto tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja kuluttajalle. Se työllistää suoraan 160 työntekijää ja tarjoaa välillisesti työtä noin 2800 suomalaiselle. Juustolan taloudellinen vaikutus Pohjois-Karjalassa on noin 100 miljoonaa euroa. Maitokin tulee läheltä: J0ensuussa juusto valmistetaan maidosta, joka on matkannut keskimäärin alle 80 kilometriä.  Ja ne voitot: ne päätyvät suomalaisten taskuihin. Valion omistavat osuuskuntien kautta maitotilojen isännät ja emännät. Kun yrityksen työllistävän vaikutuksen skaalaa koko Valion tasolle, puhutaan välillisesti noin 25 000 työpaikasta. Kaikki Valio-tuotemerkin alla myytävät tuotteet valmistetaan nimittäin Suomessa kotimaisesta maidosta. Maitohyllyllä on helppo jättää sinivalkoinen jalanjälki.

Viime aikojen puhutuimmista uutuuksista elintarvikealalla ovat vastanneet start upit. Nyhtökauraa ja härkäpapuvalmistetta proteiininnälkään. Isojen yhtiöiden kategoriassa ilahduttava valopilkku on Valio, jonka tutkimus ja tuotekehitys tekee vakuuttavaa jälkeä minkä tahansa yrityksen mittarilla. Innovaatiotuutista on tuupattu markkinoille pelkästään viime vuosina mm. Gefilus-tuotteet, laktoosittomat tuotteet, pohjaanpalamaton Kiehu-maito, maidon luontaisia suoloja hyödyntävä maitosuola ValSa ja uusimpana tulokkaana lihan sijaan proteiinin lähteenä käytettävä maitopohjainen Mifu-ruokarae. Suomalainen maito on taipunut moneen sen ansiosta, että maitotilalliset ovat ymmärtäneet vaalia tutkimusta ja tuotekehitystä vuositasolla noin 30 miljoonalla eurolla.

Maitosuola ValSan julkistuksen yhteydessä Valio arvioi sen oleva niin merkittävä keksintö, että sellaisia tehdään yrityksessä kerran-pari vuosikymmenessä. Se osuu suoraan ruokavalion kipupisteeseen, jota pidetään merkittävimpänä terveitä elinvuosia vähentävänä tekijänä maailmassa. Pahis on suola ja ennenkaikkea suolan sisältämä natrium, jota saamme aivan liikaa.

Suola on myös meidän perheessämme pian aiempaa ajankohtaisempi asia – tai lähinnä suolattomuus. Eilen kirppumme maistoi ensimmäisen lusikallinen kiinteää ruokaa. Perunaa. Suolatonta tietenkin. Helppoa tässä vaiheessa, kun lapsi ei vielä syö kanssamme samasta padasta. Kun siirrymme yhteisen aterian ääreen, vaatii se merkittävästi kevyempää kättä suolapurkilla. Sekin on tehtävissä, mutta sen sijaan piilosuolan välttäminen on jo huomattavasti vaikeampaa. Me, kuten suurin osa suomalaisista, saamme suuren osan suolasta leipomotuotteista, joiden suolapitoisuuteen ei voi itse vaikuttaa. Eikä suolaton leipä maistu yhtään millekään.

Tämän dilemman kimpussa Valio on maitosuolallaan.  Kun maidosta valmistetaan juustoa, jää jäljelle hera, joka käytännössä koostuu heraproteiinista ja maidon luontaisista kivennäisaineista – eli suoloista. Kun Valiolla ymmärrettiin erottaa kivennäisaineet herasta, syntyi maitosuola. Se antaa ruokaan suolaisen maun, mutta siinä on yksi merkittävä ero ruokasuolaan nähden: Natriumin sijaan maku tulee etupäässä kaliumista. Natriumia maitosuolassa on 80 % ruokasuolaa vähemmän.

juustoleipä

ValSaa on valutettu toistaiseksi tuotteisiin juustosämpylän verran: Oivariiniin, Polar 15 vähäsuolainen -juustoon ja Fazerin Oululainen Reilu -sämpylään ja samalla saatu niiden suolamäärä noin puoleen aiemmasta. Nimenomaan valutettu, maitosuola lisätään nimittäin ruokaan nestemäisessä muodossa. Olomuodon takia se ei ainakaan tässä vaiheessa valloita suolahyllyjä marketeissa, mutta sen avulla olisi mahdollista vähentää merkittävästi natriumin määrää suolan mausta tinkimättä mm. valmisruoassa ja leipomotuotteissa. Juuri niissä tuotteissa, joiden suolapitoisuuteen emme itse juurikaan voi vaikuttaa, mutta joita suomalaisissa ruokapöydissä kulutetaan paljon.

Kokosin suomalaisesta koivusta käsin Suomessa valmistetulle tarjottimelle aamiaisen verran parempaa huomenta Suomesta. Seinäjoelta, Lapinlahdelta, Närpiöstä, Helsingistä, Lahdesta, Nurmeksesta, Kesälahdelta, Vaasasta, Laitilasta.  Valion kreikkalaista jogurttia, Fazerin mysliä, tuoreen lähileipomossa leivotun leivän päälle ValSa-maitosuolalla maustettua Oivariinia ja Polar-juustoa. Kotimaisia luomukananmunia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aiempaa vähemmän suolaa, eikä yhtään lisättyä sokeria. Kotimaisin voimin. Parempaa huomista Suomesta – ja Suomelle.  

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.
Lisää liiton #suosittelesuomalaista -kampanjasta voit lukea kampanjan verkkosivuilta tai Facebookista.

Hitaisiin tai nopeisiin aamuihin – Kuningatarpuuro

Arkiaamujen nopea pelastus, viikonlopun luksusta. Puuron ja jogurtin yhdistävästä kuningatarpuurosta on moneksi. Puuron rakastaja kiittää puurotrendiä, jossa aamuliisteristä on tullut trendiherkku. Trendeistä muutoin viis, mutta hyvää puuroa saa nyt sekä kotona että vieraissa. Pitkään haudutettua kaurapuuroa, yön yli vetäytynyttä raikasta tuorepuuroa. Puurosta on moneksi.

Kuningatarpuuro

Edes vuosien jälkeen rikos ei ole niin vanhentunut, että tunnustaisin julkisesti, mitä aika usein teimme sisareni kanssa äidin valmiiksi termariin keittämälle aamupuurolle. Oranssi termospullo odotti pöydällä arkiaamuisin ennen kouluun lähtöä. Nyt osaisin arvostaa sitä ihan toisella tavalla.

Viikonloppuisin mies pistää usein puurokattilan tulille, mutta arkiaamuina puuro jää aika vähälle. Jogurttivispipuuro on täydellinen ratkaisu: Keitä vispipuuro aiemmin ja vatkaa se kuohkeaksi. Aamulla tarvitsee vain sekoittaa muutama lusikallinen turkkilaista jogurttia joukkoon. Halutessaan ruokaisuutta voi lisätä marjoilla ja pähkinöillä. Jogurtin ansiosta puurossa on sopivasti proteiinia ja se pitää nälkää paremmin kuin veteen keitetty serkkunsa.

Puuro ei juuri reseptiä kaipaa, eikä ohjeen määriä kannattaa tuijottaa liian orjallisesti. Voit käyttää juuri niitä marjoja, joita pakastimesta löytyy. Kovakuoriset marjat kannattaa soseuttaa sauvasekoittimella, mutta mustikat ja vadelmat soseutuvat kivutta sähkövatkaimella.

Kuningatarpuuro

kolmelle-neljälle

5 dl vettä
1-1 1/2 dl (täysjyvä)mannaa
noin 2 rkl sokeria riippuen marjojen happamuudesta
noin 3 dl pakastemustikoita  (ja -vadelmia) tai muita marjoja esim. mustaherukoita
pari  reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia / annos

halutessasi lisäksi marjoja, pähkinöitä tai siemeniä

1. Kiehauta vesi (ja sokeri). Vispaa joukkoon mannasuurimot. Laske lämpötilaa ja hauduta kypsäksi paketin ohjeen mukaan (kypsymisaika vaihtelee suurimoittain). Lisään useimmiten sokerin vasta marjojen kanssa, jolloin sen määrää on helpompi säätää.

2. Nosta jäähtymään. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää joukkoon sokeri (jollet lisännyt sitä jo keitinveteen) ja marjat. Vatkaa tasaiseksi.

3. Annostele puuro lautasille ja sekoita jokaisen annoksen joukkoon pari ruokalusikallista turkkilaista jogurttia. Ripottele pinnalle halutessasi marjoja, pähkinöitä tai siemeniä.