Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Antaa paahtaa – Ottolenghin paahdetut tomaatit ja jogurttikastike

Vuosi alkaa taas väistämättä kallistua syksyn puolelle. Pimeitä iltoja ja ensimmäiset yöpakkaset. Pohjoisessa jo lumisateitakin. Se tarkoittaa myös sitä, että on pakko myöntää tomaattisesongin olevan ohi. Venytän sitä antamalla syksyn tomaateille lämpöhoitoa uunissa. Guardianista poimimani Ottolenghin paahdetut tomaatit ja jogurttikastike maistuu vielä melkein kesältä
Ottolenghin paahdetut tomaatit ja jogurttikastike

Ei ole mitään parempaa kuin loppukesän auringonkypsyttämät tomaatit. Napsin silloin kirsikkatomaatteja kuin karkkia. Vaikka muuten pyrin syömään sesonkeja kunnioittaen, tomaattien kohdalla joustan. Olkoon talviset tomaatit vain kalpea aavistus parhaan sesongin serkuistaan, silti meillä löytyy aina kulhollinen kirsikkatomaatteja pöydältä.

Näin kauden ulkopuolella lähelle kesän syvää tomaatin makua pääsee pistämällä tomaatit paahteeseen. Uunissa paahtaminen tiivistää maut. Tässä Ottolenghin reseptissä tomaatit saavat paahtamisen jälkeen vielä tuhdisti tummaa pintaa grillivastuksen alla ja tiiviisti vuokaan pakattujen tomaattien maukas liemi viimeistelee maut.

Tämäkin resepti löytyi Guardianin ruokaosiosta. Valitettavasti verkkosivusto ei vedä visuaalisuudessaan vertoja juuri millekään ruokalehdelle, mutta tekijäkaarti on vakuuttava. Erityisesti fanitan Felicity Cloaken Perfect-sarjaa ja tietenkin Ottolenghia, jonka käsialaa myös tämä sopivan simppeli mutta sitäkin maukkaampi resepti on.

Kylmä jogurttikastike, kuumat paahdetut tomaatit ja tuoretta leipää. Juuri niin hyvää kuin Ottolenghin reseptit ovat. Parasta annoksessa ovat tomaatit ja erityisesti niiden liemi. Tomaatit ja sitruunainen jogurttikastike on yllättävä mutta ihana yhdistelmä, reseptin mukaan paahdetut tomaatit toimivat myös ihan sellaisenaan vaikkapa leivän päällä.

Ottolenghin käsialaa on muuten myös luottojälkiruokani ruusuinen vadelmapavlova.

Ottolenghin paahdetut tomaatit ja jogurttikastike

kahdelle

250 g kirsikkatomaattia
2 valkosipulin kynttä
pari siivua sitruunankuorta
3 oksaa timjamia
pieni nippu tuoretta oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
ripaus ruokosokeria
sormisuolaa
mustapippuria
2 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
noin 1 tl raastettua luomusitruunan kuorta
chilihiutaleita

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen

2. Lado kirsikkatomaatit vieriviereen sen kokoiseen vuokaan, että ne juuri mahtuvat

3. Pirskottele päälle oliiviöljyä, ripottele sokeri tomaattien päälle ja lisää vuokaan myös timjaminlehdet, hienonnettu oregano (säästä osa oreganosta jälkikäteen lisättäväksi) ja hippusellinen sormisuolaa, rouhi päälle vielä mustapippuria myllystä.

4. Nosta vuoka uuniin ja paahda 20 minuuttia

5. Tomaattien paahtuessa sekoita kylmän jogurtin joukkoon raastettu sitruunankuori ja ripaus suolaa. Levitä jogurtti laakealle lautaselle ja nosta lautanen takaisin kylmään.

6. Kun tomaatit ovat paahtuneet parikymmentä minuuttia, nosta uunin lämpötila 250 asteeseen ja käännä päälle grillivastus. Nosta tomaatit uunin yläosaan ja grillaa noin kuusi minuuttia tai kunnes tomaatit ovat saaneet tummaa pintaa.

7. Ota jogurttilautanen esille ja nostele tomaatit kuumina jogurtin päälle, valele koko komeus tomaateista valuneella liemellä. Käytä ainakin valtaosa liemestä, se on koko homman kruunu. Sirottele päälle chilihiutaleita ja tuoretta oreganoa. Tarjoa hyvän tuoreen leivän kanssa.

Arjen hampaissa – perinteinen lohikeitto

Kun vähän hellittää, saa enemmän. Kun aloin suhtautua arkiruokaan rennommin ja laskin rimaa, meillä alettiin paradoksaalisesti syödä merkittävästi paremmin. Helppoa, maukasta ja monipuolista kotiruokaa yhdessä saman pöydän ääressä. Vasta lapsen myötä olen oppinut, millainen luottoruoka on kunnon lohikeitto. Se valmistuu puolessa tunnissa, riittää muutamaksi päiväksi ja maistuu kaikille. lohikeitto

Lapsuudenkodissamme ruokailu oli kohtuullisen säntillistä. Monipuolista, terveellistä ja itsetehtyä ruokaa, joka oli pöydässä ajallaan. Huomasin juoksevani samaa sapluunaa läpi, vaikka kuinka kuristi: Ruokaa pöytään viideksi. Haastavaksi sen teki viimeistään se, etten ole juuri koskaan viideltä kotona – tai varsinkaan puoli viideltä, että saisin ruoan pöytään viideksi.

Ruoka oli aina myöhässä, liian usein eineksiä. Välillä heittäydyin superkunnolliseksi, tein viikon ruokalistat, hankin tarvikkeet vain huomatakseni, että kunnianhimoinen suunnitelma pusertui arjen hampaisiin ja tarvikkeet jäivät lojumaan jääkaappiin, mikä vielä lisäsi ahdistusta. Arkikokkaaminen oli jatkuvaa kellon kanssa taistelua ja ainaista suorittamista. Kunnes tajusin hellittää hiukan.

Huomasin, että lapsemme on enemmän eteläeurooppalaista sorttia, ruoka ei ole minuutin päälle ja meillä kaikilla on kivempaa kuin istumme yhdessä pöytään vähän myöhemmin. Lapsi syö pienen välipalan, kun tulee päiväkodista ja ruoan laitan rauhassa noin kuudeksi. Kun laskin rimaa, taso nousi. Yhä useammin meillä istutaan pöytään kaikessa rauhassa kuuden aikoihin ja lautasella on itsetehtyä ruokaa. Helppoa ja nopeaa, kuten vaikkapa tämä lohikeitto, josta riittää helposti pariksi päiväksi, välillä lapselle jopa kolmanneksi.

Karjalanpiirakan kutsuminen goûteriksi olisi hienostelua, mutta periaate meidän ruokarytmissämme on Ranskasta lainattu. Goûter suomeksi sanoitettuna tarkoittaa: Lapselle kevyt välipala tulpaksi kiljuvan nälän eteen ja päivällinen myöhemmin koko perheen kesken.

Vähintään yhtä paljon kuin eteläeurooppalaisempi ruokarytmi vaikutti kuitenkin se, että riisuin pakon arkiruoanlaitosta. Tietenkin lapsen on pakko saada ruokaa joka ilta, mutta ajatuksen tasolla helpotti, kun pakkasin pakastimeen setin hätävaroja. Nyt takaraivossa ei paukuta enää pakko, jos laiskottaa tai tulee kiire, voimme aina kaivaa pakastimesta falafelit, kasviskeittoa tai kalapihvit.

Vanhemmuudessa tulee vähän huomaamatta toistettua lapsuudenkodin malleja ja ihanteita. Minäkin haluan siirtää eteenpäin hyvän ruoan arvostuksen, keittotaidon ja yhdessä syömisen ilon, mutta meille sopivaksi muokattuna. Kun laitamme ruoan vähän myöhemmin, saan välillä seuraa myös kaksivuotiaasta, joka omalla veitsellään pilkkoo apuna vaikkapa kesäkurpitsaa. Yhdessä vietetty aika ja ruoanlaiton ilo kantanevat elämässä pidemmälle kuin minuutilleen viideltä syöty päivällinen.

lohikeitto

Perinteinen lohikeitto

kahden päivän annos kolmelle

reilu pala purjon valkoista osaa tai sipuli
loraus öljyä
3-4 porkkanaa
1-1,2 l kalalientä (arjessa vedestä ja kuutiosta)
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 laakerinlehti
6 reilunkokoista perunaa
noin 600 g lohta
2 dl kuohukermaa 
(suolaa)
reilusti tuoretta tilliä

1. Leikkaa purjo tai silppua sipuli, kuori ja pilko porkkanat ja perunat krouveiksi suupaloiksi. Keitto on parhaimmillaan silloin kuin siinä on vähän purutuntumaa ja rakennetta.

2. Kuumenna öljy reilunkokoisessa kattilassa ja lisää purjo tai sipuli. Kuullota rauhassa purjoa tai sipulia, lisää porkkana ja pyörittele muutama minuutti öljyssä.

3. Lisää kalaliemi, laakerinlehti ja mustapippurit. Keitä viisi minuuttia.

4. Lisää kattilaan perunat ja keitä reilu 10 minuuttia. Poista sillä aikaa lohesta tarvittaessa nahka ja ruodot ja kuutioi se reiluiksi paloiksi. Kun et leikkaa lohta aivan pieniksi paloiksi, se säilyy mehevämpänä

5. Lisää kattilaan lohikuutiot ja kerma. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Keitä viitisen minuuttia kunnes on lohi on juuri ja juuri kypsää ja perunat kypsiä.

6. Lohen kypsyessä silppua tilli ja lisää se lopuksi kattilaan.

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Käsillä tekemisen ilo – Grillikasvikset dukkahilla ja ruskistetulla voilla

Kesän tuoreet kasvikset eivät juuri buustia kaipaa. Grillikasvikset saavat kuitenkin mukavan pähkinäisen silauksen ruskistetusta voista ja dukkahista sekä savunmakua grillistä.

Tänä kesänä olen löytänyt taas käsillä tekemisen ilon. Alkukesä on mennyt uutta terassia rakentaessa. Olin melkein ehtinyt unohtaa, millaisen hyvänolon tuottaa täydellinen jiiri – tai no jiiri ylipäänsä. Tuhansien tunteiden – myös turhautumisen ja kyllästymisen – terassi palautti sen taas mieleen. Onnistumisen riemun, kun ratkaisee pulmakohdan. Oppimisen ilon, kun saa tehdä jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt. Lapsellisen kiukun, kun joku kohta ei etene suunnitellusti. Ja jiirisirkkeli – vatsanpohjassa surahtaa puhdas ilo, kun sen päräyttää käyntiin.

Ilman appiukon pyyteetöntä apua itkisin todennäköisesti rakentamattoman terassin raunioilla vieressäni 400 metriä lehtikuusta, mutta nyt meillä on yli 30 neliötä tukevaa terassia, jossa ei näy ruuvin ruuvia. Ruuvien piiloutuminen terassilautojen alapuolelle on projektin suurin henkilökohtainen voitto, josta visualisti sisälläni iloitsee. Tassuttelen ilta toisensa jälkeen avojaloin terassilla ja taputtelen itseäni täydellisen voimaantuneena henkisesti olkapäälle. Ihan itse tein. Minä, joka kuukausi sitten en tiennyt terassin perustuksista tai rungosta juuri mitään. Vaateri ja jiiri. Onko kauniimpia sanoja olemassakaan?

Tämä kaikki puuhastelu on pitänyt minut kaukana keittiöstä. Sekin vähä, jota olen valmistanut köökin puolella on ollut kaikkea yksinkertaista ja nopeaa. Sellaista kuin nämä grillikasvikset, jotka ovat kuitenkin kesäkasviksista valmistettuna ystävääni lainatakseni ”parhaita koskaan syömiäni porkkanoita”. Hirveän paljon vähempää ei voisikaan olla, kun kauden tuoreet mullasta juuri nostetut porkkanat kypsentää pikaisesti ja silaa pähkinäisellä ruskistetulla voilla ja maustaa dukkahilla.

Dukkahin voi valmistaa myös itse. Se on mausteseos, josta versioita lienee yhtä monta kuin tekijöitä, mutta useimmiten siinä on jonkinsortin pähkinöitä esimerkiksi manteleita ja pistaaseja sekä lisäksi seesaminsiemeniä, juustokuminaa sekä korianterinsiemeniä. Itse pidän Nomun pistaasidukkahista, mutta viime aikoina en ole onnistunut enää sitä löytämään. Mutta dukkahia saa mm. Hella & Herkusta ja Ruohonjuuresta sekä tietenkin maustekaupoista. Kannattaa kuitenkin vilkaista purkin kyljestä, mitä se sisältää. Kirjo on valtava.

Dukkah-maustetut grillikasvikset ruskistetulla voilla

kahdelle
1 nippu kesäporkkanoita
1 pieni kukkakaali
noin 25 g voita
noin 1 rkl dukkahmaustetta (esim. Nomun pistaasidukkah)
lehtipersiljaa
suolaa keitinveteen
öljyä

1. Pese porkkanat huolellisesti ja poista naatit. Leikkaa pieni kukkakaali kahtia, suurempi kukkakaali useampaan osaan. Jos haluat, voit leikata lehdet pois.

2. Sekä kukkakaalin että porkkanat voi kypsentää myös kokonaan grillissä, mutta pääset helpommalla, kun esikypsennät ne keittämällä ja sitten viimeistelet ne grillissä. Laita kasvikset kylmään veteen, kuumenna vesi kiehuvaksi, mausta vesi reilusti suolalla ja keitä vielä noin kolmisen minuuttia sen jälkeen, kun vesi kiehuu. Kasvisten pitää pehmentyä vain hiukan, ei olla läpikypsiä.

Vinkki: Kukkakaalista tulee erityisen hyvää, jos paahdat sen ensin (pyörittele öljyssä, ripottele suolaa päälle ja uuniin: 200 astetta noin 10-15 minuuttia) ja sen jälkeen kypsennät kaalin loppuun grillissä. Siksi keitän useimmiten vain porkkanat ja lykkään kukkakaalin puolikkaat uuniin. 

3. Ruskista voi. Laita voi kattilaan ja anna voin sulaa keskilämmöllä. Voi on sopivan ruskistunutta sillä hetkellä, kun se hiljenee eli sihinä vaimenee. Nosta kattila heti sen jälkeen pois liedeltä, ettei voi pala.

4. Pyörittele keitetyt kasvikset öljyssä (jos paahdat kukkakaalin, se ei tarvitse enää öljyä) ja viimeistele ne grillissä eli grillaa ne kypsiksi, mutta napakoiksi ja anna tulla ronskisti paistopintaa.

5. Nostele kasvikset laakealle vadille. Valuta päälle ruskistettu voi ja sirottele reilusti dukkahmausteseosta ja silppua päälle hiukan persiljaa. Tarjoiluastian pohjalle jäävä voi-dukkahseos kannattaa kaapia viimeiseen pisaraan hyvällä leivällä.