Tietoa mainostajalle ›

Blog

Jos metsään haluat mennä nyt – sitruunainen poke-kakku

Suomalaisen yltiöhyveellisyyden ylin porras: Marjanpoiminta. Mummotkin keräsivät saaveittain. Mitä te niiden pokemonien perässä juoksette, menkää mustikkaan! Olisi edes jotain hyötyä. Iloton korpivaellus – suomalainen ideaali. Jos metsään haluat mennä nyt – mene toki, mutta pakko ei ole. 

Poke-kakku
Viime vuonna päätin kokeilla kaupunkimarjastamista. Polleana pakkasin rasiat pyörän perään ja polkaisin kohti mustikkametsää. Maan suurin kaupunki on nimittäin oikeasti luonnonläheinen kotikaupunki, jota halkoo valtava puisto täynnä marjoja ja sieniä. Ihan siinä meidän kaikkien ulottuvilla.

Lupaava alku, mättäät mustikoita sinisenään. Pyörä parkkiin ja kyykkyyn. Ei itikan itikkaa. Kaupunkikeräilyn ylellisyyttä. Pohja alkoi täyttyä. Mutta miten tässä haisee niin siltä iteltään? Haju, ihan kaikkialla, kunnes tajuan, että olen astunut jonkin aikaa sitten koiranjätökseen. Kaikki pakkautuneina tiiviisti vaelluskenkien (kaupunkilainen ei tietenkään lähde luontoon ilman niitä) syviin väleihin. Vielä toinen samanlainen kakkaepisodi samalle reissulle ja päädyin kurvaamaan kotiin lähikaupan pihan kautta. Siitä litra mukaan ja piirakan tekoon.

Voin poimia puolihuolimattomasti piirakkatarpeet mökin pihalta. Mutta kun hommaan lisätään pohjaton 10 litran sanko ja hyötynäkökulma, livahtaa hommasta huvi nurkan taakse ja tilalle pamahtaa suorittaminen. Hampaat irveen ja sankoa täyteen.

Tänä vuonna suomalaisissa metsissä häärii ennätykselliset 3500 viisumillista poimijaa – ja lisäksi se jokavuotinen ennätysmies, josta iltapäivälehdet saavat hyvän lööpin ja se nuori mies pohjoisesta, joka sai kehut presidenttiä myöten. Marjastakoot minunkin puolestani, minä maksan. Laatikollisen saa alle kolmellakympillä, siinä on meille pullamössöille koko talven tarpeiksi.

Mustikat sitruunaiseen poke-kakkuun on siis kerätty lähikaupan laarista, mutta se ei vähennä makunautintoa. Poke-kakku ei saa nimeään lähiravintolan portsarista vaan siitä, että kakun pintaan tökitään (poke) reikiä paistamisen jälkeen ja niihin valutetaan täytettä. Vaikkapa hilloa, kuten Sanna Kekäläisen Hesariin tekemässä kakussa, josta sain alunperin innoituksen tökkimiseen tai marjasurvosta kuten Kokit ja potit -blogin kakussa. Halusin tuhdisti sitruunaisen version kakusta, joten valutin sitruuna-jogurttikakun reikiin sitruunamehulla ohennettua lemon curdia. Sitruunaa kerrakseen kaltaisilleni hapannaamoille.

Sitruunainen poke-kakku

kuudelle hengelle, noin 18-senttiseen irtopohjavuokaan.
Huomioi, että täytteen menekkiin vaikuttaa se, kuinka paljon ja kuinka syviä reikiä tökit kakkuun

175 g huoneenlämpöistä voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
1 pienen luomusitruunan kuori
veitsenkärjellinen vaniljaa (tai 2 tl vaniljasokeria)
2 dl turkkilaista jogurttia
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte

noin 1 dl lemon curdia
noin 3-4 rkl sitruunamehua

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl turkkilaista jogurttia
1-2 rkl tomusokeria
ripaus vaniljaa

lisäksi mustikoita, vadelmia ja mintunlehtiä
voita vuoan voiteluun ja leivinpaperia (tai korppujauhoja)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja nosta voi lämpiämään huoneenlämpöiseksi.

2. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat kevyesti ja vuoraa ne leivinpaperilla (tai voitele ja korppujauhota vuoka).

3. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon raastettu sitruunankuori ja vaniljajauhe (tai vaniljasokeri).

4. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää jogurtti.

5. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi nuolijalla taikinan joukkoon.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

7. Anna kakun jäähtyä vuoassaan noin vartti ja kumoa se sen jälkeen vuoasta ritilän päälle (tai lautaselle). Töki kakkuun esimerkiksi puuhaarukan kahvapäällä koloja melkein pohjaan saakka. Tein yhteensä kahdeksan koloa.

8. Mittaa lemon curd pieneen kulhoon ja ohenna sitä lusikallinen kerrallaan sitruunamehulla, kunnes saat valuvaa mutta edelleen jämäkkää tahnaa. Levitä tahna kakun päälle ja pidä huoli, että se valuu kunnolla reikiin. Pinnalle on tarkoitus jäädä vain ohuen ohut kerros.

9. Juuri ennen tarjoilua, vatkaa vatkaimella tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja vanilja tasaiseksi vaahdoksi. Levitä se kakun päälle ja koristele reilulla keolla tuoreita mustikoita ja vadelmia sekä mintunlehdillä ja tomusokerilla.

40 kommenttia “Jos metsään haluat mennä nyt – sitruunainen poke-kakku

  1. Ah! Loistava versio pokesta.

    Tänä(kin) vuonna olen päässyt marjahommissa helpolla. Äiti ja isä toivat mustikat ja lakat siivottuina meille kotiin. Vatut pakastivat Kuopiossa ja saamme niitä käydessämme. Sopii meille, vaikka marjastaminen onkin ihan mukavaa puuhaa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 19:45 sanoi:

      Kiitos, tykkäsin tosi paljon. Rakastan sitruunaa, jos ei ole jo käynyt ilmi 🙂 Viimeisestä palasta kiisteltiin ja jouduttiin kristilliseen tasajakoon.

      Minustakin marjastaminen on kivaa pienissä erissä, mutta ei isossa mittakaavassa. Sanko saa aikaan vain ahdistuksen 🙂

  2. Herkulliselta kuulostava kakku! Meiltä jäi mustikoiden poimiminen vähän vähiin kaikkialle ilmestyneiden maa-ampiaisten takia.
    Ihan pakko kommentoida tuota kakkaepisodiakin: koiran jätökset pitäisi tietysti kaikkien kerätä suosituilta lenkkipoluiltakin. Metsän puolella ja pururadan sivussa astuu ainakin täällä JKL:ssä yhtä suurella todennnäköisyydellä ihmisen läjään, papereineen kaikkineen. Ne ovat koiraihmisten inhokkeja…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 20:00 sanoi:

      Entisenä koiranomistajana ja nykyisenä koiraihmisenä ilman koiraa olen sitä mieltä, että kakat on korjattava. Ei ole kovin suuri vaiva. Keskuspuisto on aina keväällä kuin ammuttu täyteen tavaraa. Roskiksiakin on aivan liian harvassa, ei juuri ollenkaan. Mutta ihmisten läjiin en ole sentään törmännyt täällä.

  3. Mä kyllä ihmettelin otsikon nähtyäni, että onko se Jonna ryhtynyt Pokemon-kakun tekohommiin vai kenties yhdistänyt hawaijilaisen poke-kulhon makeaan leivonnaiseen 😀 Mutta täältähän paljastuikin aivain ihana kakkunen, joka ei ole raakaa kalaa onneksi nähnytkään 🙂
    Mä oon kanssa tänä vuonna hankkinut mustikkani naapurilta valmiiksi siivottuna. Ihan kaikkeen ei taivu 😀

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 21:31 sanoi:

      Pokekulho on to do -listalla, mutta kakkuun en sentään sitä yhdistänyt 😀

      Olen ottanut ihan uuden asenteen, huomattavasti aiempaa rennomman. Ja se ulottuu myös marjastukseen. Ihan mieluusti ostaisin valmiiksi siivottuna naapurilta – koska ihan kaikkeen ei todellakaan tarvitse taipua 🙂

  4. Ihana poke-kakku! Sun blogin resepteillä oon tehnyt niin monta herkullista kakkua :). Tämäkin menee testiin, heti aloin miettimään, että koska. Vaati muutaman vuosikymmenen tauon marjanpoiminnasta, kunnes tuli uusi innostus. Metsässä haahuilu, rennolla marjastusotteella onkin parina viime vuotena ollutkin kivaa, ilman tavoitteita. Onneksi voi aina luottaa äidin marjavarastoihin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 21:34 sanoi:

      Ihana kuulla, olen löytänyt sisäisen kakunleipojani. Juuri tällaisista kakuista tykkään, helppo ja raikas. Suosittelen siis lämpimästi.

      Minäkin tykkään kerätä serkun mökillä ja omalla mökillä pihapiiristä pieniä määriä – valkoviinilasi on kävelyetäisyydellä, mutta sellainen himomarjastaminen ei ole ihan minun juttuni. Pienissä määrissä se on meditatiivista.

  5. Erittäin osuvaa pohdintaa marjastuksesta 😉 Poimiminen oli pienenä inhokkilistallani, vaikka sangon sijasta keruuastiana oli pieni koppa. Nykyisin saatan jopa nauttiakin siitä, mutta vain pienissä määrin ja täysin ilman sankoa. Appivanhempien järjetön marjastus (tällä hetkellä mustikkaa löytyy vajaa sata kiloa…) aiheuttaa ärsytyksen jotenkin kummasti, vaikka he toivon mukaan siitä puuhastaan pitävät. Tekstiviestit tyylillä ”aamulenkillä ämpäri ja uintiretkellä kaksi siinä ihan huomaamatta” puistattavat 😀

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 23:49 sanoi:

      😀 Meidän isä oli myös jossain vaiheessa tuollainen marjastaja. Kilpailivat saaliin määrällä naapurin kanssa. Tuo osa marjastamisesta ei ole ollut koskaan minun juttuni. Mökillä pieni erä muun puuhailun ohessa on eri asia.

  6. Ihan loppuun asti mietin minäkin, että onpas ajan henkeen nimetty kakku. 😀 Ja juu. 20min ja 1l., sen verran kestän mustikkametsässä minä vuodessa. Sienestäminen on paljon mukavampaa!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 23:48 sanoi:

      Täydellisen sopiva annos marjastusta minullekin 🙂 Luulen, että tykkäisin sienestämisestä ja joka vuosi minua harmittaa suunnattomasti, etten ole oppinut syömään sieniä, vaikka säännöllisesti siedätän niillä itseäni.

  7. Hih, minä ihan odotin jotain Pokémon-kakkua… (juu, meillä käydään jahdissa – erityisesti nuo meidän esiteinimme) …
    En minäkään jaksa kymmentä litraa kerralla poimia. Olen tyytyväinen kun litrankin kerralla. En myöskään pakasta. Meillä on liian pieni pakastin, sinne ei yksinkertaisesti oikein mahdu.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 23:45 sanoi:

      Hih, nimensä puolesta ajan hermolla, mutta siihen se jääkin 🙂

      Meidän pakastin vetää myös rajallisesti marjoja. Jonkin verran pakastan, mutta usein ostan myös valmiita pakasteita. Eniten pakastan vadelmaa, koska kotimaiset pakastevadelmat ovat useimmiten aika turkasen kalliita ja ulkomaisia en halua syödä sen kuumentamistarpeen takia.

  8. Minä postasin eilen vähän samantapaisesta kakusta,onkohan sekin pokekakku;D Harmi tuota kakkaepisodia,se on inhoittavaa. Täällä jaetaan ilmaisia kakkapusseja, koirienomistajille,mutta silti olen joutunut hankkimaan muoviset kengät puistokävelyä(jossa ulkoilutan koiraani) varten ihan vain sen vuoksi että jos astun läjään niin on ainakin helppo puhdistaa..

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 23:43 sanoi:

      Ei ehkä poke-kakku, mutta todella herkullisennäköinen. Jogurtti on minun luottotuotteitani kakunleivonnassa, se antaa ihanan mehevän rakenteen.

      Jotenkin luulen, että useimmissa tapauksissa tuo jätösten kerääminen on enemmän asenne- kuin pussikysymys.

  9. Tästä kakusta minä ja Mari haaveiltiin koko viikonloppu! Ensi viikonlopuksi on kyllä jotain leivottava, muuten tulee sanomista.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.08.2016 at 23:39 sanoi:

      Ihan syystä haaveilitte. Jään odottamaan, mitä te tökitte reikiin. Kaipaan inspiraatiota seuraavaan versioon. Tämä kakku on nimittäin nerokas – siinä on täytettä, mutta se ei ole yltiömakea ja tuhti. Jää ihan varmasti leivonta-arsenaaliini (joka on varsin kapea…)

      • Liisa saa nyt ruveta viikonlopuksi miettimään toteutusta. Sen vuoro, kun me ollaan jo töissä ja nuo toiset vielä lomailee.

        Tykkäisit muuten varmasti siitä yhdestä veriappelsiini-camparisiirapilla kyllästetystä veriappelsiinikakusta – sama idea kuin tässä: reikää jo valmiiksi mehevään kakkuun ja siirappia perään. Campari pitää huolta, ettei tule äkkimakeaa! Tässä veriaplarikautta odotellessa linkkiä herkkuun 😉 https://kivistossa.com/2016/02/01/katkeranmakeaa-campari-veriappelsiinikakku/

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.08.2016 at 14:50 sanoi:

          Kuulostaa ihan täydelliseltä. Juuri mietin, miten tässä voisi hyödyntää appelsiineja sitruskaudella. Tuossa muodossa tykkäisin varmasti myös Camparista.

          Jään odottamaan Liisan versiota, koska kaikkihan me tiedämme, että rouva on velho näissä hommissa.

  10. Näyttää ja kuulostaa aivan ihanalta! Leivon todella harvoin, ehkä kerran tai kaksi vuodessa, mutta tämä resepti jää varmasti kirjanmerkkeihin talteen. Leivonta-arkistosi on muutenkin ihana.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.08.2016 at 10:28 sanoi:

      Kiitos. Leivonta-arkistoni taitaa olla sellainen epäleipojan arkisto. Leivon vaan kaikkea helppoa ja rustiikkista. En ole erityisen suuri makeanystävä. Ehkä sekin leimaa arkistoa. Toivottavasti kakku pääsee kokeiluun asti, se oli ihana.

  11. Herkullisen oloinen kakku ja kaunis kuin mikä! Ihanaa, etten ole ainoa joka poimii kulhollisen mustikoita itse ja hakee loput torilta tai kaupasta. Olen jopa potenut” Ei Martta-ainesta flunssaa”, mutta päätin viis veisata ja maksaa hyvästä ja vieläpä hyvin mielin!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 10.08.2016 at 9:02 sanoi:

      Välillä minäkin sorruin tuohon samaan flunssaan, mutta miksi ihmeessä pitäisi poimia, jos siitä ei saa suurempaa iloa. Elämä on muutenkin täynnä tekemistä, johonkin on vedettävä raja. Minä vedän sen tähän 🙂 Ja sitäpaitsi jonkun on pidettävä talouden pyörät pyörimässä.

  12. Ihana, kaunis kakku! Poke oli mulle ihan uusi termi, otsikon perusteella odotin tietysti pokemon-aiheista kakkua. 😀

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.08.2016 at 19:00 sanoi:

      Ei ihme tämän hetken huuman aikana. Toivon totisesti, että kummipoika ei hurahda siihen, koska Pokemon-kakkuun taitoni eivät riitä. Nyt jo vuosia pärjätty samalla mallilla Angry Birds -kakkua 🙂

  13. Ihana marjakakku, saisipa palasen!

  14. Kuulostaa ihan superhyvältä, sitruuna ja mustikka toimii yhdessä paremmin kuin hyvin!

  15. Ihana kakku, Me tehtiin River Cottage -kurssilla porkkanakakku vähän samaan tyyliin, ilman päällisiä tosin. Voisi ehkä uusia sen ja kirjoittaa ohjeen ylös.

    Minä taidan olla bloggaajien joukossa harvinaisuus, kun tykkään marjastaa, sillai ihan kunnolla. Toisaalta en vaivaudu metsään fiilistelemään muutaman desin tai litran takia, vaan sinne mennään ämpärin kanssa, hyvänä vuotena tullaan takaisin täyden kanssa, huomompanakin usean litran kanssa, tai sitten ei mennä ollenkaan. Tämä ketju pisti miettimään että ärsyttääkö se moniakin kun ”kipaisen metsään hakemaan ämpärillisen mustikoita ennen kuin muu väki herää”. Instassa sellaisia ei taida olla onneksi seuraajina, ei ainakaan kukaan ole tippunut pois tämän loppukesän aikana.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.08.2016 at 19:03 sanoi:

      Ehdottomasti teet, hyvä porkkanakakkuresepti olisi aina poikaa.

      Minä en yhtään ärsyynny, että muut menee ja poimii – metsiä ei marjoista tyhjäksi saa. Enemmän tämä on sitä, että olen suostunut myöntämään itselleni, ettei minun tarvitse. Aiemmin tunsin jotain epämääräistä kateutta siitä, että muut ahkeroivat sankokaupalla. Nykyään suon sen teille ahkerille ja nautin itse muista aktiviteeteista – mieluiten kaupunkiympäristössä… 🙂

  16. Minä olen marjastanut itseni ähkyyn lapsuus- ja nuoruusvuosinani, joten nykyään huoletta marjastan torin marjalaareilla. Nyt tosin saimme ämpärillisen mustikoita kotiinkuljetettuna – silkkaa ylellisyyttä ja ihanuutta!

    Pokekakun leipominen houkuttaa kovasti. Ehkä viikonloppuna on sen aika. Sitruunahullulle tämä olisi pala taivasta!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.08.2016 at 22:54 sanoi:

      Hah, ihanaa, että tuon voi sanoa ääneen. Jotenkin tuntuu, että nyt kaikkien kuuluu mennä metsään.

      Pokekakkua suosittelen lämpimästi. Minua himottaisi testata myös herukkainen versio, mutta sitruuna on aina varma tapaus.

  17. Sitruunaa ei voi olla koskaan liikaa, on vakaa mielipiteeni.

    Hetkeksi tosin pysähdyin minäkin tuota nimeä arvailemaan – jotenkin luulin että tämä on kenties todella jatkojalostettu versio siitä havaijilaisesta trendiruoasta…. (onneksi kuitenkaan ei.. 🙂 )

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.08.2016 at 10:09 sanoi:

      Se havaijilainen trendiruokakin on tosin vielä kokeiltava, mutta ei ehkä kakun muodossa 🙂

  18. Onpa loistavan tuntuinen poke ja tuotejuustokuorrutus on aina mun makuuni 🙂

  19. Huomasin tämän postauksen vasta nyt, kun olen pitänyt blogimaailmasta vähän taukoa.
    Onpa ihana kakkupohjaohje. Tuo turkkilainen jogurtti kakkutaikinassa – varmasti monelle muulle ihan tuttu juttu, mutta itse en paljoa leivo, joten tuntuu jotenkin uudelta ja houkuttelevalta 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 20.08.2016 at 17:06 sanoi:

      Ihana Sofia, glad to have you back <3

      Turkkilainen jogurtti on leivonnassa luottotuotteeni, kun se antaa niin mahtavan mehevän rakenteen kakkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation