Kun palaa tauolta, kannattaa se tehdä komeasti. Raikas ja ruusuinen vadelma-raparperikakku, juhlapöydän kuningatar kirpun ristiäisistä, on juuri sopiva paluu blogin pariin.
En tiedä, oliko minulla hirveästi kuvitelmia, millaista vauva-arki on. Mutta jos olikin, tuskin olisin osannut ennakoida täysin todellisuutta. Symbioosia on takana nyt reilu kolme kuukautta. Toisaalta kaikki on ollut paljon helpompaa kuin uskalsin ehkä toivoakaan, leppoisaa ja ihanaa. Mutta samalla paljon tiiviimpää, kuin ymmärsin odottaa. Kun pullo ei kelpaa, äiti on aika kriittinen. Tämä majakka ja perävaunu -yhdistelmä ei pääse irti toisistaan.
Kaikesta tästä on ollut seurauksena viiden vuoden blogiharrastuksen pisin tauko. Muistikortti pullistelee kuvia, uskokaa kai älkää, meillä on nimittäin taas kokattu. Eikä sanottavakaan ole loppunut. Päinvastoin: Pää on täynnä puolivalmiita tekstejä, ideoita ja asiantynkää. Kun istuu päivät imettämässä, on aikaa ajatella. Paljon. Vain kädet puuttuvat. Niitä voisin ottaa pari lisää.
Tätäkään kakkua tuskin olisi syntynyt ilman niitä apukäsiä. Miehen. Äidin. Anopin. Leivoin kakun ristiäisiin, kun ympärillä oli hyssyttäjiä. Kesti yli kuukausi saada se tänne blogiin. Sellaista se on. Meidän uusi normaali. Ainakin vielä hetken. Tahtovat nimittäin kasvaa silmissä nuo lapset.
Ruusuinen vadelma-raparperikakku on saanut innoituksensa ruusuisesta pavlovasta. Vadelmia saa nyt edullisesti ja raparperiakin edelleen, joten parempaa aikaa leipoa tämä ruusuinen kakku ei olekaan. Kakut ovat juuri nyt tällaisia: Korkeita ja yksinkertaisia. Toinen äärilaita on övereistä överein, joka pullistelee koristeita ja ui toffeessa ja muussa yltiömakeassa. Välimuotoja ei tunneta.
Korkea kakku on helpoin koota kahdesta erillisestä kakkupohjasta. Ne kypsyvät nopeammin kuin yksi korkea kakkupohja, eikä pinta ehdi tummua turhan tummaksi.
Kun kokoat kakkua laita pohjimmaiseksi ja ylimmäiseksi leveimmät kakkupohjat, keski-osa on helpompi tasoittaa vaahdolla kuin yläosa. Tasoita reunat kermavaahdolla (tai tässä tapauksessa täytteenä käytettävällä kerma-mascarponevaahdolla) ja nosta kakku kylmään. Kylmän vaahdon päälle on helppo levittää kuorrutus tasaisesti.
Tasaisen pinnan salaisuus on palettiveitsi. Tavallisella veitsellä kuorrutteen levittäminen tasaiseksi on hankalaa. Veitsi kannattaa myös kastaa kuumaan veteen jokaisen vedon jälkeen. Helpoiten levittäminen onnistuu, jos sinulla on pyörivä alusta, mutta kohtuullisen hyvää jälkeä saa ilmankin.
Ruusuinen vadelma-raparperikakku
noin kahdellekymmenelle, kahteen noin 18-senttiseen vuokaan
Kakkupohjat
5-6 munaa (3 dl)
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte
raparperihilloketta (ks. resepti alla)
reilu 5 dl vadelmia (jos käytät pakastevadelmia, valuta neste huolellisesti pois)
4 dl vispikermaa
150 g mascarponea
3-4 tl ruusuvettä
sokeria
Kuorrutukseen
3 dl vispikermaa
100 g mascarponea
2-3 tl ruusuvettä
sokeria
Koristeluun ruusuja ja macaroneja
Kostuttamiseen sitruunalla maustettua vettä
lisäksi leivinpaperia ja voita vuokien vuoraamiseen sekä foliota suojaamaan ruusujen varret
1. Kuumenna uuni 185 asteeseen. Voitele molemmat kakkuvuoat ja vuoraa ne leivinpaperilla (tai voitele ja korppujauhota ne).
2. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kuohkean kakun perusta on muna-sokerivaahto eli vatkaa kunnes saat helposti tehtyä kahdeksikon vaahdon pinnalle vatkaimesta valuvasta taikinasta.
3. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi varovasti taikinan joukkoon. Käytä sekoittamiseen sähkövatkaimen sijaan esimerkiksi nuolijaa.
4. Jaa taikina tasan kahteen vuokaan ja paista kakkupohjia noin 20-25 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Kokeile kypsyyttä tikulla: Kun tikkuun ei tartu enää taikinaa, kakku on kypsä.
5. Nosta kakut uunista ja pudota ne hetken kuluttua vuoasta noin parinkymmenen sentin korkeudelta pöydälle. Kakuissa oleva vesihöyry korvaantuu ilmalla ja ne pysyvät kuohkeana.
6. Anna kakkupohjien jäähtyä ja leikkaa ne kahteen osaan täyttämistä varten.
7. Kakkupohjien jäähtyessä vatkaa täyte: Yhdistä kulhossa kerma ja mascarpone ja vatkaa vaahdoksi. Mausta sokerilla ja ruusuvedellä.
8. Yhdistä kaksi kakkua kokoamisvaiheessa. Jos haluat mahdollisimman suorareunaisen kakun, laita leveimmät kakkulevyt pohjimmaiseksi ja päällimmäiseksi.
9. Kokoa kakku kerros kerrokselta: Kostuta kakkulevy ensin sitruunalla maustetulla vedellä, levitä sen jälkeen raparperihilloke, sen päälle kerma-mascarponevaahto ja ripottele vaahdon päälle kolmasosa vadelmista.
10. Kun kaikki kerrokset ovat päällekkäin, tasoita vielä reuna kerma-mascarponevaahdolla tasaiseksi, peitä kakku ja nosta se kylmään.
11. Koristele kakku samana päivänä, kun tarjoat sen. Vatkaa kerma ja mascarpone vaahdoksi, mausta ruusuvedellä ja sokerilla. Kuorruta kakku ohuehkolla kerroksella vaahtoa. Tasainen kuorrutus on helpointa tehdä palettiveitsellä tai muulla leveällä veitsellä. Kostuta veistä vetojen välillä kuumassa vedessä.
12. Koristele ruusuilla ja macaroneilla: Leikkaa ruusuihin noin parin sentin mittainen varsi, suojaa se huolellisesti foliolla tai tuorekelmulla ja paina kakun pintaan. Asettele macaronit puolikaareen.
Raparperihilloke
noin 1 l raparperia pilkottuna
1 1/2 dl sokeria
lusikankärjellinen 100 %-vaniljaa
1/4 dl vettä
1. Keitä raparperihilloke jo hyvissä ajoin ennen kakun täyttämistä, jotta se ehtii jäähtyä. Hillo on melko hapanta, koska halusin kakusta makean sijaan raikkaan. Käytä enemmän sokeria, jos haluat hillosta makeaa.
2. Laita kaikki ainekset kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes raparperi on pehmeää (noin 10 minuuttia).
Ja heti alat sitten jaella nerokkaista nerokkaimpia kakuntekovinkkejä, Eli yli ja ali osa leveimmät pohjat. Tietenkin, niinhän sen täytyy olla. En ehkä siis ole koskaan pysähtynyt tarpeeksi pitkäksi toviksi imettäm-…ei kun siis miettimään.
Kakuntekijänä heti vaan huipulle, Tyylikästä.
🙂
Imettäessä on aikaa myös lukea. Olisikohan tuo vinkki poimittu Linda Lomelinolta, jos oikein muistan. Minun hermojeni kannalta vielä parempi neuvo on tuo kakun reunan tasoittaminen ennenkuin sen nostaa kylmään. Sen jälkeen on todella paljon helpompaa saada tasaista jälkeä aikaan.
Kyllä on huipulle vielä matkaa, mutta vihdoin sain tuollaisen suorakaiteen onnistumaan suhteellisen tasaisella päällysteellä. Taputin itseäni olkapäälle.
Ihana kakku! Niin kaunis ja varmasti upean makuinen. Sitähän se vauva-arki on kaikessa ihanuudessaan, yllättävän monta vuotta meni siihen, kun tajusi että voi taas tehdä suunnilleen vanhaan malliin asioita. Ja ihan samaan ei ole päässyt vieläkään, ei se kyllä haittaakaan.
Meillä kyllä tehdään edelleen lättäniä ja yksinkertaisia kakkuja. Sitten aikanaan kun ne ovat taas trendikkäitä, voin sanoa olleeni edellä aikaani taas kerran.
Ei kai elämä samanlaiseksi palaa, mutta ei sen tarvitsekaan. Olen nauttinut suunnattomasti tästä rauhasta ja ollaan menty aika lailla pienen tahtiin. Erilaista, mutta ihanaa arkea. Kyllä minä vielä ehdin omiakin juttuja tehdä vuosikausia.
Kun pitää tiukasti omasta tyylistä kiinni, on aina tyylikäs ja satunnaisesti myös trendikäs. Tuosta viimeisestä ei kyllä sinänsä ole väliä. Minä vain olen niin kokeilunhaluinen – on kiva testailla uusia juttuja luottoreseptien rinnalla.
Kaunis kakku:) Vauva -arki on ihanaa mutta muistan että itselläni ei pahemman jäänyt omaa aikaa sen ensimmäisen vuoden aikana;D
Kiitos 🙂 Vielä sen vauvan hoitaisi, mutta tuntuu, että kotityöt ovat kasvaneet eksponentiaalisesti 😀
Ihanaa kuulla, että siellä on kaikki sujunut ensimmäiset metrit hyvin. <3
Kiitos, ensimmäiset metrit ovat menneet todella hyvin. Tuo tyyppi on loistopakkaus <3