Kesän mittaan on odotettavissa koko skaala tunteita, kun paneudun taas puutarhanhoitoon. Ehkä myös niitä ilon hetkiä, olen oppinut lähestymään kesän urakkaa nöyrästi – mitään ei voi pitää itsestäänselvänä. Virittäydyin tunnelmaan istuttamalla pari ruukullista kaupan yrttejä sisälle – valoa on jo riittämiin nirsoimpienkin tarpeisiin.

Keväällä tulee haukattua hiukan liian iso pala, istutettua liian monta lajiketta ja turhan tiuhaan – että edes joku lähtee. Kasvukauden aikana ehdin kyllästyä veden kantamiseen tiluksille ja harventamiseen – siinä ohessa saan muutamankin lajin riutumaan. Olen oppinut, että kevään alkuinnostuksen jälkeen laiskuus alkaa nostaa päätään. Se on luonteeni laki, jota vastaan on turha pullikoida – siksi minun kannattaa unohtaa hellää hoivaa kaipaavat latva-artisokat ja iloita porkkanoista, jotka kasvavat lähes itsestään. Valita lajikkeita, joiden pussin kyljessä luvataan helpoutta. Tomaattilajikkeita, jotka eivät kaipaa jatkuvaa varkaiden poistoa.

Matkaan mahtuu turhautumista, pettymyksiä – kanien syömiä metsämansikantaimia ja mätiä perunoita sadekesän jäljiltä. Onneksi aina jostain kulmasta puutarhaa nousee myös satoa. Nokkoset kasvavat pyytämättä, niillä pääsee alkuun. Sitten alkavat ilahduttaa yrtit. Kesän aikana käytän niitä holtittomasti, melkein kaiken muun paitsi korianterin olen saanut kukoistamaan niin, että satoa riittää saksittavaksi naapurillekin. Armeliaita kasvatettavia minulle ja muille huolettomansorttisille hyötyviljelijöille. Istuta ja unohda.

En ole esikasvattaja. Yleensä kadun sitä istutusvaiheessa, kun mieli tekisi kokeilla tomatilloja, shisoa ja muita lajikkeita, joita kaupasta ei saa. Niitä ei yleensä saa valmiina taiminakaan. Kaikki se kouliminen ja karaiseminen on kuitenkin sitkeämpiä ihmisiä varten. Tässä vaiheessa vuotta tosiviljelijät ovat jo virittäneet potit ja maitopurkit, idättävät ja esikasvattavat. Minä tyydyn ostamaan kaupasta isoimman rosmariinin ja timjamin, istutan ne kukkaruukkuihin sisälle ja alan korjata satoa. Kevään ensimmäinen ilon hetki.

Koko talven rosmariini tuppaa olemaan niin hävyttömissä hinnoissa, että vaikka yleensä tuhlaan hiukan huolettomasti tuoreisiin yrtteihin, kuuden euron rosmariiniin en taivu. Siksi pääsiäisen aikaan ruukkuun istutettu rosmariini ilahduttaa sitäkin enemmän. Yksi lempiyrteistäni on taas vakituinen vieras keittiössämme. Tällä kertaa saksin muutaman oksan juustoisiin muffinsseihin, joita tarjosin tomaattikeiton kaverina. Valitse muffinsseihin mahdollisimman vahva juusto esim. Västerbottensost antaa hyvin makua.

Rosmariini-juustomuffinssit

noin 8-10 muffinssia

5 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa 
2 oksaa tuoretta rosmariinia (tai reilusti tuoretta timjamia)
3 kananmunaa
1/2 dl öljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
150 g vahvaa juustoa raasteena (esim. Västerbottensost)

1. Voitele muffinssipellin kolot ja kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Hakkaa rosmariini silpuksi. Sekoita kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja rosmariini.

3. Lisää nopeasti sekoittaen joukkoon kananmuna, öljy, turkkilainen jogurtti ja raastettu juusto. Älä vaivaa taikinaa, ettei siihen turhaan synny sitkoa, sekoita vain kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Juuston suolaisuus vaikuttaa aika tavalla lopputuloksen suolaisuuteen, kannattaa maistaa taikinasta suola ja lisätä tarvittaessa. Ohjeen annos on aika maltillinen suolan suhteen.

4. Nostele taikina lusikalla muffinssipellin koloihin. Se turpoaa uunissa noin puolitoistakertaiseksi eli voit täyttää kolot melkein täyteen, jos haluat korkeita, isoja muffinsseja.

5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kullanruskeita ja kypsiä.