Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Pitkäpiimäistä – kotitekoinen viili

En oikeastaan keksi yhtään järkisyytä, miksi viiliä pitäisi tehdä kotona, mutta jotain maagista prosessissa on: Yksi lusikallinen viiliä muuttaa kulhollisen maitoa viiliksi vuorokaudessa. Paksuksi ja tuhdiksi viiliksi, jossa on pinnalla täydellisen rasvainen kuori, johon upottaa lusikkansa. 
kotitekoinen viili

Monille kotitekoinen viili on nostalgiaruokaa, muisto mummolasta. Meillä tehtiin lapsena jogurttia, mutta viiliä en muista äidin tai mummon valmistaneen. Mieleni on kuitenkin tehnyt mieli testata viiliä siitä saakka, kun Hälften spydde och resten dog -blogin Sofia osallistui momin viilireseptillä Mummola-ruokahaasteeseen reilu vuosi sitten. Jokunen päivä sitten törmäsin Riikka Kantinkosken vangitsevaan kuvaan kotitekoisesta viilistä instassa. Kaivoin kipot esille, kävin ostamassa täysrasvaista viiliä ja maitoa ja laitoin viilin tulemaan. Ja pian jo toisen satsin, kun ensimmäinen oli syöty – vaikka mies pyörittelee silmiään kipoilleni.

Viilin valmistamiseen tarvitaan vain purkillinen viiliä ja litra maitoa. Purkillinen viiliä jaetaan kuuteen kulhoon siemeneksi ja päälle kaadetaan maitoa ja sekoitetaan kevyesti. Noin vuorokaudessa siemen muuttaa myös maidon rakenteen viilimäiseksi – pitkäpiimäiseksi kuten vanha kansa rakennetta kutsuu.

Ennen viilinsiemen on ollut kuin hapanjuuri, se on voinut periytyä äidiltä tyttärelle. Nykyään meijerit käyttävät kuitenkin erilaista hapatetta, joka ei välttämättä toimi moneen kertaan. Varminta on ostaa uusi purkki siemeneksi aina uuteen erään tai vaihtaa siemen viimeistään siinä vaiheessa, kun viili ei enää hyydy samasta siemenestä. Kannattaa valita luomutäysmaitoa ja punaista viiliä. Rasvaisista maitotuotteista onnistut varmimmin ja saat viiliin hyvän rakenteen ja paksun kuorikerroksen. Laktoosittoman viilin valmistaminen kotioloissa on epävarmaa, koska laktoosittomien tuotteiden hiilihydraattirakennetta on muutettu.

Olen seurannut kiinnostuneena Instagramissa ja Facebookissa muutaman viikon päästä ilmestyvän Kaisa Niemisen ja Riikka Kantinkosken Ruokakirjan edistymistä. Ruokatrendien keskellä on hienoa, että joku nostaa suomalaista ruokaperinnettä ja kokoaa kansien väliin mummolanmakuiset, perinteiset suomalaiset reseptit. Uskon, että kirja on oikeasti hienosti kiinni ajassa – kotoinen ruokaperinne on kirjan arvoinen. Kirjan Facebook-sivuilta poimin myös viilin kokeiluun. Käytin siemenviiliä hiukan kirjan ohjetta enemmän.
viili

Kotitekoinen viili

6 annosta

1 purkki punaista viiliä
1 litra täysmaitoa

1. Jaa viili tasan kuuteen annoskulhoon, kaada sen jälkeen yhtä paljon maitoa jokaiseen kulhoon.

2. Peitä kulhot leivinpaperilla tai pyyhkeellä ja anna viilin hyytyä huoneenlämmössä noin vuorokauden.

3. Nosta kylmään. Valmis viili säilyy jääkaapissa noin viikon.

7 kommenttia “Pitkäpiimäistä – kotitekoinen viili

  1. Tää on kyllä niin mystistä. Tekisi melkein mieli kokeilla, vaikka meillä viiliä syö vaan Horatio the dog. 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 28.01.2016 at 19:54 sanoi:

      No kerrankos sitä satsin viiliä koiralle tekee 🙂 Meidän jo edesmenneelle koiralle mies teki säännöllisesti karjalanpaistia, joten satsi viiliä ei ole siihen nähden edes sekopäistä 😀

  2. Meillä tehtiin aina kesäisin maalla tätä, haettiin naapurin lehmätilalta tonkassa maitoa ja laitettiin viilin siemenet lasikippojen pohjalle ja maito päälle. Ja se kuori, mikä tuli pintaan…aaah!

    Ja jos oli sähköä ilmassa, eli ukonilma tulossa, niin viili ei onnistunut, aika mystistä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 30.01.2016 at 10:43 sanoi:

      Siis todellista nostalgiaruokaa sinulle.
      En tiedä, pääseekö kaupan maidosta edes samaan, mutta purkistakin valmistettuna siitä kuoresta tulee ihan mahtava. Täällä tuhotaan jo toista satsia ja viilistä tulee ihanan paksua ja samettista – ihan parasta on kuitenkin juuri se kuori.

      Tuosta sähköä ilmassa asiasta luin jostain, voi osittain liittyä myös siihen painostavaan kuumuuteen, joka ukonilmaan liittyy. Viili myös valmistuu lämpimällä ilmalla nopeammin – jos siis on valmistuakseen.

  3. Minun kotonani viiliä tehtiin tällä tavalla useinkin, mutta aikuisiällä ei ole tullut tehtyä kovinkaan usein. Helppoa ja hyvää!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.01.2016 at 16:45 sanoi:

      Tämän helpommaksi ei juurikaan muutu. Ja ihanaa tuli, toinenkin satsi on pian syöty, mutta onneksi uuden tekeminen ei ole iso vaiva.

  4. Hei!

    Haluaisin käyttää jutussa olevia kauniita kuviasi. Olisiko se mahdollista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation