Keskieurooppalaisella ruokakulttuurilla on erityinen nostalgiapaikka sydämessäni. Yksi suosikkejani on Kaiserschmarrn, joka on kuin kevyesti karamellisoitu pannukakku. Ja tiedättehän suhteeni pannukakkuun – se on lämmin. Eikä karamellisointi sitä ainakaan etäännytä.
En ollut vuosiin syönyt Kaiserschmarrnia – kunnes törmäsin siihen pitkästä aikaa My Blue & White Kitchen -blogissa. Pannukakku taitaa olla alunperin kotoisin Itävallasta, mutta se on suosittu myös Etelä-Saksassa ja laajemmin itäisessä Keski-Euroopassa. Useimmiten se tarjoillaan omenasoseen tai luumukompotin kera ja alkuperäisessä reseptissä mukana on myös rommissa liotettuja rusinoita.
Kun pöydässä istui lapsi ja rusinankarttelija, jätin rusinat pois. Itsekin pidän Kaiserschmarrista enemmän ilman niitä ja tarjoan sen mieluusti jonkin happaman kanssa. Perinteistä poiketen esimerkiksi sopivasti happamat marjat sopivat pannukakun kylkeen. Karamellisoitu herkku on itsessään aika makea, eikä päälle siroteltava tomusokeri ainakaan vähennä makeutta.
Kaiserschmarrn valmistetaan perinteisestä pannukakkutaikinasta sillä erotuksella, että keltuaiset ja valkuaiset erotellaan ja valkuaiset lisätään taikinaan vaahdoksi vatkattuna. Se paistetaan paistinpannussa liedellä, loppuvaiheessa se paloitellaan ja palaset karamellisoidaan.
Omenasoseen voi keittää myös pienissä erissä. Keitin Kaiserschmarrnin rinnalle pienen purkillisen. Siitä riittää vielä muutamaksi päiväksi puuron päälle. Ohjeen perinteiseen omenasoseeseen löydät täältä.
Kaiserschmarrn
kahdelle-kolmelle
2 kananmunaa
1 1/2 rkl sokeria
ripaus jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
1 1/2 dl (täys)maitoa
1 dl vehnäjauhoja
nokare voita paistamiseen
30 g (pari reilua ruokalusikallista) voita karamellisointiin
1 rkl tomusokeria
1/2 dl mantelilastuja
1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
2. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset, sokeri, vanilja ja suola vaahdoksi.
3. Lisää joukkoon maito ja vatkaa tasaiseksi, lisää vielä vehnäjauhot tasaisesti vatkaten.
4. Nostele esimerkiksi silikoninuolijalla taikinan joukkoon varovaisesti valkuaisvaahto. Älä vatkaa, vaan ole helläkätinen, jotta taikina säilyy mahdollisimman kuohkeana.
5. Kuumenna noin paistinpannu (halkaisija noin 26 cm) keskilämmöllä, lisää nokare voita ja kaada taikina pannulle, kun voi on sulanut ja ruskistunut hiukan. Pidä lämpötila hiukan keskilämpöä alhaisempana. Pannukakku on aika paksu ja sen pitää ehtiä kypsyä paistamisen aikana.
6. Paista pannukakkua noin 6-8 minuuttia tai kunnes alapuoli on kauniin kullanruskea. Ota mahdollisimman suuri joustava lasta (kahdella lastalla voi olla helpompaa) ja käännä pannukakku kokonaisena ympäri. Jos se sattuu hajoamaan, se ei ole kovin vaarallista, kohta se paloitellaan joka tapauksessa.
7. Paista alapuolta muutama minuutti ja leikkaa pannukakku muutaman sentin kokoisiksi kuutioiksi pannulla. Lisää reilu nokare voita ja ruskista palasia muutama minuutti kevyesti liikutellen eli kunnes ne ovat saaneet väriä myös reunoille.
8. Lisää pannulle reilu nokare voita, ripottele pannukakkupalasten päälle tomusokeri ja mantelilastu ja paista muutama minuutti tai kunnes pannukakku on kevyesti karamellisoitunut ja mantelilastut paahtuneet hiukan.
9. Tarjoa omenasoseen tai marjojen kanssa. Pannukakku on suhteellisen makea, itse pidän Kaiserschmarrnista eniten, kun sen tarjoaa jonkin hiukan happaman kanssa.
Joo. ilman rusinoita kiitos 🙂 Näyttä herkulliselta!
On kyllä sellaista. Voisi ehkä leikata vieläkin pienemmiksi palasiksi, jotta saisi optimaalisen määrän karamellisoitunutta pintaa.
Tällaisesta herkusta en ollut kuullutkaan! Hieno tuo blogi, minkä linkitit lähteeksi, sekin oli minulle uusi tuttavuus.
My Blue & White Kitchen on omia suosikkejani – suomalaisen Sinin pitämä ja paljon maailmallakin tunnustusta saanut. Seuraan säännöllisesti.
Haa, tätä onkin tarjolla esimerkiksi meidän yliopiston ruokalassa säännöllisesti ja kaupoista löytyy tietenkin valmis seos niille, jotka eivät ehdi tehdä taikinaa itse (?!). Kaiserschmarrnia on kyllä tullut syötyä todella vähän, koska jostain mysteerisestä syystä mieheni ei oikein pidä siitä. Pitäis varmaan kokeilla tehdä ja jättää just noi rusinat pois, sen luulisi auttavan.
Valmis seos tottakai, mitäpä Saksassa ei saisi valmiina 🙂 Tämä on kyllä helpoista helpoin taikina, vaikea keksiä yhtään syytä valmistaa pussista. Itse tehdyssäkin lähinnä vatkataan ainekset maidon sekaan. Ei ole kovin hankalaa.
Ehkä syy pitämättömyyteen on juuri noissa rusinoissa. Rusinat ovat minusta hyviä, mutta siinä vaiheessa, kun ne liotetaan tai keitetään niiden hyvyys päättyy. Voin niitä syödä, mutta en erityisesti niistä pidä.
Ihan uusi asia minulle, ja sen verran mielenkiintoinen, että pitää kokeilla. Jätän rusinat ehdottomasti pois, koska lämpimät ja pehmenneet rusinat ovat jostain syystä minusta epämiellyttäviä.
Suosittelen testamaan. Maistuu pannukakulta – kas, kas – mutta jos saa reilusti karamellisoitua palaset, siitä tulee hyvä lisä. Tavallaan vähän ylevöitetty versio pannukakusta.
Echt ausgezeichnet! Das war doch einmal in Tirol…
<3
Oih! Heti otsikon luettuani alkoi nostalgiset sydämen lyönnit tuntumaan rinnassa.: tämä oli München-vaihtoni lohturuoka. Kotona ei ole koskaan tullut kokeiltua tehdä, mutta musta Baijerin parasta versiota tarjoilee Kaisergarten Münchener Freiheitilla!
Jos ikinä palaan Müncheniin, lupaan testata.
Tämä on maailman helpoin nostalgiatrippi, pannu hellalle vaan.
Nyt alkoi auttamattomasti tehdä mieli Kaiserschmarrnia! Ehkä voisin pyöräyttää annoksen heti tänä iltana… Omenasoseen ja vaniljajäätelön kanssa? Ehkä. Kyllä!
Kiva kuulla, että oma postaukseni inspiroi sinua taas kokkaamaan tätä herkkua 🙂 Mukavaa (ja hieman ylellistä) vaihtelua tavalliseen pannariarkeen.
No kyllä!
Kiitos vielä reseptistä. Blogisi on säännöllisesti inspiraation lähteenä. Hienoa, että teit paluun.