Tietoa mainostajalle ›

Blog

Neljä vuotta, neljä kynttilää – mustikkapannukakut ja vaahterasiirappivoi

Havahduin puolivahingossa – blogin neljäs(kin) vuosipäivä meni ohi hiukan varkain. Ensimmäistä muistin vielä juhlistaa. Seuraavat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Neljä vuotta on kuitenkin niin pitkä aika, että se ansainnee muutaman sanasen. 

mustikkapannukakut 14Päähänpisto. Sitä blogin aloittaminen neljä vuotta sitten oli. Niin nopeasti päätetty, että nimen kehittelykin jäi vähän puolitiehen. Oma suosikkini oli varattu, päälle jäi varasuunnitelman varasuunnitelma. En osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea se päähänpisto tuo mukanaan ja millaisen palan se imaisee ajastani. Hienoja ihmisiä, hauskoja kokemuksia. Valtavasti varmuutta kameran kanssa, monta ilon hetkeä kirjoittamisen ääressä. Tuntikaupalla aikaa koneen ääressä viikosta toiseen.

Neljän vuoden kuluessa blogi on laajentunut mm. Facebookiin ja Instagramiin. Facebookissa nostan kiinnostavia artikkeleita, ruoka-alan uutisia. Paljon sellaista, joka ei blogiin asti päädy. Insta on taas enemmän tapa tallentaa tuokiokuvia. Ei todellakaan loppuun asti käsiteltyjä ja aseteltuja ruokakuvia vaan pääosin nopeasti puhelimella räpsäistyjä hetkiä. Vannoutunut emojien karttaja on joutunut taipumaan naamoihin. Pinterest taas on tapa kerätä verkosta kaikkea kiinnostavaa. En tule ehtimään kokkaamaan puoliakaan kaikesta loppuelämäni aikana, mutta sieltä löytyy apu, kun mietin, mitä tänään syötäisiin.

Neljä vuotta olen tikannut kuin kello. Keskimäärin kaksi postausta jokaikinen viikko. Kunnes elokuun lopussa tuli täydellinen stoppi. Yksityiselämässä on ollut menossa tavallistakin enemmän, onneksi pääosin kaikkea hyvää. Kuukauteen en tarttunut kertaakaan kameraan, enkä kirjoittanut oikeastaan ollenkaan. Enpä paljon kokannutkaan. Inspiraatio oli hukassa, vaikka valo ja raaka-aineet olivat parhaimmillaan. Mietin kovasti, vieläkö löytyy se palo jatkaa blogia. Oikeastaan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen sellainen ajatus edes hiipi mieleen.

Tauko teki hyvää. Lokakuun alussa olin kuvauskurssilla työväenopistolla. Tuli kuvattua ilman kiirettä. Ilman ajatusta, että yksikään niistä kuvista päätyy yhtään minnekään ja muistin taas, miten kauniilta maailma näyttää kameran linssin läpi. Seuraavana päivänä rakentelin kuvauspaikkaa jo aamutuimaan. Paistoin pannukakut. Kuvasin tämän sarjan ja nautin. Ja siitähän bloggaamisessa on kysymys. Tekemisen ilosta. Kun viimeinen ruutu oli kuvattu sormeni syyhysivät koneen ääreen käsittelemään kuvia.

Sitä ennen oli tosin syötävä mahtavat pannukakut. Parhaat ikinä. Aamiaisihmiselle asiaan kuuluvasti merkkipäivää juhlistettiin tietenkin pannukakuilla. Munakokkeliin ei olisi saanut aseteltua kynttilöitä. Kakku kuin kakku. Puhalsin kynttilät sammuksiin, mutta nämä juhlat eivät ole ohi vielä. Kuukauden hengähdystauko sai hengen taas kulkemaan.

mustikkapannukakut 1

mustikkapannukakut 2

mustikkapannukakut 3

mustikkapannukakut 12mustikkapannukakut 15mustikkapannukakut 13

Kuohkeiden pannukakkujen salaisuus on valkuaisvaahto, joka lisätään taikinan joukkoon juuri ennen paistamista. Mutta reseptin varsinainen koukku on karamellinen vaahterasiirappivoi – helppo valmistaa, mutta jumalattoman koukuttava. Se on niin makeaa, että pannukakut kannattaa muuten makeuttaa vain maltillisesti. Mustikoita ei sekoiteta taikinaan, vaan ne ripotellaan pannukakkujen pinnalle paistamisen aikana, jotta ne eivät värjää koko taikinaa.

Ohje on muokattu Clinton St. Baking Companyn ohjeesta, josta oman versionsa on muokannut myös Top with Cinnamon. Oma ohjeeni on yhdistelmä niistä ja muokkautunut matkan varrella. New York Times väittää alkuperäisten olevan kaupungin parhaita.

Amerikkalaiset mustikkapannukakut, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

noin kahdeksan pannukakkua

2 kananmunaa
2 1/2 dl piimää
50 g voita sulatettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tasattu tl leivinjauhetta
1 tasattu tl ruokasoodaa
1-2 rkl sokeria
noin 150 g (pakaste)mustikoita

voita paistamiseen

mustikkakompotti

150 g (pakaste)mustikoita
2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
jos mustikoissa ei ole nestettä, lisää muutama ruokalusikallinen vettä

Vaahterasiirappivoi

50 g voita
1/2 dl vaahterasiirappia
ripaus hyvää merisuolaa (hiutaleita esim. Maldon)

  1. Sulata mustikat kahdessa astiassa, jos ne ovat jäässä. Valuta pannukakkuihin menevistä mustikoista ylimääräinen liemi pois, mutta jätä se kompotin mustikoihin.
  2. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.
  3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset kahteen kulhoon. Nosta valkuaiset sivuun odottamaan.
  4. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
  5. Vatkaa keltuaisten joukkoon piimä, sulatettu voi ja kaikki kuivat aineet. Sekoita suhteellisen tasaiseksi taikinaksi ja nosta sivuun odottamaan.
  6. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto kahdessa otteessa kevyesti nostellen taikinan joukkoon juuri ennen kuin aloitat paistaa taikinaa.
  7. Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Nosta pari lusikallista taikinaa pannulle pannukakuksi ja ripottele päälle reilu teelusikallinen mustikoita. Tee pannulle niin monta pannukakkua kuin siihen väljästi sopii. Paista pannukakkujen paistopinta kauniin ruskeaksi ja käännä ne sen jälkeen. Paista koko ajan melko alhaisella lämmöllä, jotta pannukakut ehtivät kypsyä myös sisältä.
  8. Pannukakkujen paistuessa valmista mustikkakompotti: Mittaa taikinaan sokeri ja mustikat, kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä sen verran, että mustikoiden rakenne menee hiukan rikki. Nosta sivuun odottamaan.
  9. Kun olet paistanut kaikki pannukakut, kaada pannukakkujen paistamiseen käyttämällesi lämpimälle pannulle vaahterasiirappi ja kuutioi voi. Keittele vatkaten sen aikaa, että voi sulaa vaahterasiirapin joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Lipaus ripaus merisuolahiutaleita.
  10. Tarjoa pannukakkuja mustikkakompotin ja vaahterasiirappivoin kanssa.

44 kommenttia “Neljä vuotta, neljä kynttilää – mustikkapannukakut ja vaahterasiirappivoi

  1. Paljon onnea nelivuotiaalle! Tällainen merkkipaalu ansaitsee ehdottomasti juhlistusta. Ja ihanat kuvat, jälleen kerran,

  2. Campasimpukka on 08.10.2015 at 18:31 sanoi:

    Hassua, luulin että blogisi on ollut pitempään kuin minun, ajattelin aina, että luin sitä jo kauan ennen kuin omaani edes oli 😀 Onnea nelivuotiaalle blogille! Ja sinulle <3

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.10.2015 at 20:41 sanoi:

      Mutta ei me hirveästi eri aikaan ole taidettu aloittaa kuitenkaan – olet kuitenkin vähän konkarimpi kuin minä 🙂 Kiitos!

  3. Isosti onnea!

  4. Onnea!
    Näitä pannareita teen viikonloppuna ja skoolaan kahvikupilla inspiroivalle, innostavalle ja kauniille Jonnalle ja Jonnan blogille. Hyvä, että henki taas kulkee vapaasti.

    Tänä syksynä olen monesti pysähtynyt miettimään, millaista elämä ja arki olisi, jos blogia ei olisikaan. Mitä tekisin, millaisia ihmisiä olisin viiden vuoden aikana tavannut ja mikä innostaisi. Ja aina olen tullut samaan lopputulokseen: En tiedä, enkä välitäkään tietää. Näin on just hyvä. Ja olen ikionnellinen teistä tyypeistä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.10.2015 at 20:44 sanoi:

      Kauhean paljon olisi jäänyt kokemuksia saamatta ja ihania ihmisiä tapaamatta. Takuulla en myöskään olisi kuvannut lähelläkään näin paljoa. On se vaan iso osa elämää – niin tärkeä sellainen, ettei se vielä lopu. Mutta välillä tekee hyvää hengähtää.

      Toivottavasti pannukakut maistuu, sinä taas olet mielessä, kun huomenna saan taas koneen toimimaan ja pääsen lähetyksesi pariin.

  5. Ah, älä ikinä lopeta <3 Ihminen, joka tuo tietoisuuteeni vaahterasiirappivoin on mulle KUNINGATAR!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.10.2015 at 20:46 sanoi:

      Sinä olet kuule Hangon Anna ihmisen paras tsemppari <3 Palataan tähän, kun olet viikonloppuna nuollut sen pannun - niin voi nimittäin käydä. Se on järjettömän koukuttavaa. Yhdistää selvästi kaikki ihmisen henkiinjäämisen kannalta olennaisimmat osatekijät. Oli pakko tylysti laittaa pannu tulikuuman veden alle, koska olisin syönyt kaikki viimeiseen pisaraan.

  6. Ohoh, onpa aika vierähtänyt – aika alusta varmaan olen roikkunut täällä mukana. Onnea! Myös minulla on ollut vähän hankaluuksia motivaation kanssa, kun töissä ja muussa elämässä on ollut vähän haipakkaa, tuntuu ettei riitä aikaa blogille tarpeeksi. Mutta ehkä se tästä taas. Aivan mahtavan upeat kuvat! Kiva tunnelma ja juuri sopivasti liikettä!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 16:50 sanoi:

      Sitä ei oikein tajuakaan, miten kauan tässä vierähtänyt. Yhtä lailla siellä, minäkin olen tainnut seurata blogiasi jo vuosia.

      Kiitos, oli taas hauskaa kuvata. Ehkä sekin näkyy kuvissa.

  7. Onnea blogisynttäreistä! <3 En tiedä, onko tarkoituksella, mutta oot tuonut tosi mahtavasti kurssilla puhuttuja asioita näihin kuviin, etenkin noita savukiehkuroita katselen ihastellen!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 7:01 sanoi:

      Kiitos.

      Uusia oppeja piti heti kokeilla. Idea oli tosin ollut selvillä jo aika kauan, mutta sopivasti puhuttiin juuri noista asioista. Pääsi heti testaamaan käytännössä. Ei tarvinnut tehdä noita kiehkuroita tupakalla – ihan ovat aitoja 🙂

  8. Onnea Jonna! Minä palaan usein Suolaa ja hunajaa arkistoihin etsimään inspiraatiota ja pomminvarmasti toimivia reseptejä. Erityisesti ihailen tapaasi hioa reseptit todella toimiviksi ja myös pitkiä ajatuksella tehtyjä kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 16:51 sanoi:

      Kiitos Liisa. Onpas ihana palaute resepteistä, koska aina jännittää, onhan muistanut kirjata kaiken ja että on kirjannut riittävän selvästi. Onneksi en ole leivontabloggari, niin ei ole hommat ihan grammalleen 🙂

  9. Onnea Jonna! Herkku resepti ja todella upea kuvasarja!
    Olen aina ihaillut tapaasi tarttua aiheisiin perinpohjaisesti ja ihmetellyt tahtiasi.
    Etenkin nykyisessä elämässäni tuntuu, ettei ole aikaa ja energiaa blogille, vaikka kivoja reseptejä ja kuviakin olisi. Kiireessä postauksista ei oikein saa mieleisiään. Asioita on pakko priorisoida, jaksamista verottaa turha stressaaminen. Pitää tehdä sitä mikä kivalta tuntuu. Ehkäpä se innostus ja inspiraatio sieltä minullekin vielä hiipii 😉
    Mukavaa syksyä!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 16:53 sanoi:

      Kiitos Aila! Lähetän oikein paljon innostusta ja inspiraatiota sinnekin. Tämä syksy mennee täällä vähän hitaammalla tahdilla, elellään taas remontin keskellä ja aikavarkaita on riittämiin, mutta tehdään sen verran, kun ehditään 🙂

      Todella surullisia uutisia Osista muuten.

      Mukavaa syksyä!

      • Juu, sääli. Huono aika sattui kaikenlisäksi, ulkona syömisessä säästetään, firmat etunenässä.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2015 at 7:14 sanoi:

          Kaikki pistää kukkaronnyörejä kiinni, olipa tarve tai ei. Ulkona syöminen tuntuu olevan meidän kulttuurissa ensimmäinen, josta nipistetään.

      • Juu, Os:n kohtalo harmi.
        Kokeilin tätä reseptiä mukaillen vohveleihin, hyviä tuli ja kahdelleen vedettiin koko satsi! Vaahterasiirappivoi on ihanaa! Ovat muuten lämpimänä parempia, ei juuri joutanut kuvaamaan 😉

        • Kappas, edellinen kommentti oli täällä vaikka jäi viimeksi ilmaan 🙂 Kertaus on opintojen äiti…

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.10.2015 at 18:44 sanoi:

            Mutta tästä asiasta puhuminen vaikka kahdestikin on hyvä asia, vaikka itse asia onkin iso menetys hyvää ruokaa arvostaville Kuopiossa. Tosin sielläkin vaikuttaa syntyneen paljon kiinnostavaa viime vuosina. Kesällä ei päästy testaamaan, kun vähän kaikki oli kiinni.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.10.2015 at 18:42 sanoi:

          Ehdottomasti kannattaa pitää lämpimänä, ei riittänyt meilläkään jaettavaksi 🙂
          Testaankin vohvelit pikimmiten. Ja vaahterasiirappivoi on ihan todella koukuttavaa.

  10. No, jos meillä ei olisi blogejamme, oltaisiin vaan aamiaisihmisiä molemmat omilla tahoillamme. Tämä on edes ajatuksen tasolla paljon hauskempaa; Jonna ja minä, aamiaisihmiset….

    On nelivuotias, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman…. 🙂

    onnenhali!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 16:54 sanoi:

      No niin on. Ihanaa, että meitä on kaksi. Muu maailma on nyt löytänyt saman suunnan, kun syövät aamiaista iltaa myöten. Sopii minulle!

      Ja iso halaus sinnekin, viime näkemästä on ihan liian pitkä aika.

  11. Onnea 4-vuotiaalle ja paljon lisää ihania kuvia ja inspiroivia reseptejä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.10.2015 at 17:00 sanoi:

      Kiitos Johanna! Pitääkin alkaa muistaa nämä vuosipäivät jatkossa, kun saa näin paljon kehuja 🙂

  12. Onnittelut Jonna:) Hieno blogi,hienot kuvat letuista:)

  13. Paljon onnea! Teet hurjan laadukasta jälkeä – niin kuvien kuin tekstinkin kanssa. Jatka samalla linjalla!

  14. Vastako tässä on neljä vuotta mennyt? Olet kyllä sellaisia blogimaailman peruskiviä että! Siinä vaiheessa kun blogit alunperin löysin, olit niitä ensimmäisiä joihin törmäsin. Ja koukkuun jäin. Onnea seuraaville vuosille <3

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2015 at 7:27 sanoi:

      Neljässä vuodessa ennättää tapahtua ilmeisesti ihan ihmeitä – kuten muuttua blogimaailman peruskiveksi 🙂
      Kiitos.

      Viime aikoina on ollut kauhean vähän aikaa kunnolla lukea ja kommentoida blogeja. Kuitenkin yhteisöllisyys on yksi tämän homman parhaista asioista. Sille aion raivata taas tilaa – eli me tavataan taas enemmän sinunkin blogissasi.

  15. Onnea täältäkin! Minä jaksan edelleen ihmetellä että blogisi on niinkin nuori, siis mittaan blogiaikaa suhteessa omaan blogiini. Jotenkin sinun blogisi oli heti niin valmis ja nousi heti niin suosituksi, että tuntuu että suolaa&hunajaa olisi ollut olemassa kauemmin kuin oma blogini, jossa ei ole valmista jälkeä vieläkään (eikä siis koskaan). Ihailen kuviasi ja sujuvaa tekstiä, upeita reseptejä ja ennen kaikkea pohdintoja. Niihin on hyvä peilata omaakin ajattelua. Intoa bloggaamiseen jatkossakin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2015 at 14:14 sanoi:

      Voi kiitos!
      Kun katsoo alun oksennuksennäköisiä ruoka-annoksia, oltiin kyllä kaukana valmiista 🙂 Ja ainahan sitä on matkalla. Mutta kai pääasia on, että koko ajan on ollut mukavaa. Siitähän harrastuksen tulisi lähteä.

  16. Isosti onnea! Mäkin ajattelin että sun blogi ois ollu jo kauemmin toiminnassa…
    Välillä on hyvä hengähtää että on sitten taas jotain mistä sitä luovuutta ammentaa 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2015 at 14:17 sanoi:

      Kiitos. Ihailen sitä, että sinä olet aina osannut sanoa, että nyt vedän henkeä. Ja onneksi sen pidemmän tauon jälkeen palasit.

      • jokihaka kokkaa on 12.10.2015 at 10:01 sanoi:

        Se taito on kantapään ja monen kompuroinnin kautta hiljalleen opittua 🙂 Eikä se ihan hallussa ole vieläkään.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.10.2015 at 18:41 sanoi:

          Se ei ole helppo taito opittavaksi. Mutta jokainen askel on kotiinpäin 🙂

  17. Annaleena on 12.10.2015 at 16:10 sanoi:

    Paljon onnea! Ihailen sun blogia ja kauniita kuvia! Jatka samaan malliin 🙂 Kaunista syksyn jatkoa!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.10.2015 at 18:41 sanoi:

      Kiitos Annaleena! Ihailu on molemminpuolista. Mukavaa syksyä myös sinne maalaisidylliin.

  18. Onnea Jonna ja blogi! On ollut iso ilo olla ruudun takana mukana matkalla. Ja hellan ääressä ideoitasi toteuttamassa. Ihanaa, että olette 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 17.10.2015 at 18:33 sanoi:

      Kiitos samoin! Ihanat Kivistön naiset, teitä olen seurannut alusta alkaen.

Vastaa käyttäjälle Aila Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation