Jäin yksin kotiin grillin kanssa ja jouduin kysymään mieheltäni, miten se sytytetään. Grillausavuttomuuden huipentuma. Mehevän broilerin pelasti todennäköisesti se, että perheen grillimestari palasi, ennenkuin oli aika laittaa kana tulille.
Laitan meillä ruoasta varmaan vähintään 80 prosenttia. Mies ei ole hullumpi kokki, mutta jotenkin se on vain lipsahtanut siihen. Jokusen kerran kuukaudessa mies kaivaa keittokirjansa esille ja seuraa reseptiä pilkulleen. Kesän tullessa roolit kääntyvät, olen aika avuton avotulen kanssa ja laiska säätämään kaasunkaan kanssa.
Se ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta hiiligrillistä. Nainen, joka ei jaksa säätämistä ja hiiligrilli. Kuulostaa huonolta yhdistelmältä. Ehkä pitäisi ensin ottaa kaasu haltuun ja yletä keittiöstä marinoimasta ja pilkkomasta salaatteja grillipihtien varteen. Minä suunnittelen ja valmistelen (ja neuvon ja ohjeistan), mies toteuttaa. Teoriassa olen etevä grillaaja, tiedän perusteet, mutta en jaksa pusaamista. Sitä grillaaminen nimittäin vaatii, onneksi mies jaksaa.
Broileri on tavallaan helppo grillattava, varsinkin koivista on helppo saada mehevät (siltä ainakin koemaistajasta vaikuttaa), mutta kokonainen broileri on kinkisempi raaka-aine. Lihalämpömittari pääsee meillä aina käyttöön. Ensin pinta kovemmalla lämmöllä ja sen jälkeen muhimaan epäsuoraan lämpöön ja noin tunnin kohdalla mittari kiinni. Jos grillaat kovemmalla lämmöllä – vaikka epäsuorallakin – mittari kannattaa laittaa jo puolen tunnin jälkeen. Broilerin sisälämpötilan tulee olla 74-77 astetta, jotta se on varmasti kypsää.
Välimeren kanan marinadi on yksi kesän onnistuneimmista. Kana maistuu todella hyvältä yhdistettynä uusiin tai paistettuihin perunoihin ja tsatsikiin. Rinnalle voi grillata myös muutaman sitruunanpuolikkaan.
Välimeren kanaa grillistä
1 kokonainen luomubroileri (noin 1,5 kg)
Marinadi
1 säilötty sitruuna
1 nippu korianteria
kourallinen lehtipersiljaa
1 uuden sadon sipuli varsineen
3 valkosipulin kynttä
2 tl jeeraa
1-2 tl sumakkia
2 tl suolaa
1-2 rkl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä
mustapippuria
1. Silppua sipuli, valkosipuli ja yrtit krouvisti. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimen myllyyn ja aja tasaiseksi tahnaksi.
2. Huuhtele ja kuivaa broileri nosta se suureen pakastepussiin ja kaada marinadi päälle. Kääntele pussia niin, että saat marinadin kaikkialle broilerin pintaan. Anna maustua vähintään muutama tunti, mielellään seuraavaan päivään.
3. Ota liha lämpiämään vähintään tuntia ennen kuin laitat sen grilliin. Pyyhi kevyesti marinadia pois. Halkaise broileri kahtia, sen käsittely on helpompaa ellei grillissäsi ole rotisserietä. Avattuna linnun voi laittaa myös halsteriin, jossa sitä on helppo käsitellä.
4. Grillaa ensin pinta rapeaksi suoralla lämmöllä ja korkeammassa lämpötilassa. Siirrä sen jälkeen lintu epäsuoraan lämpöön ja laske lämpötilaa.
5. Paista kunnes sisälämpötila on 74-77 astetta (noin 200 asteessa lintu kypsyy noin tunnissa, 160 asteessa se vaatii noin 1 1/2 – 2 tuntia, 110 asteessa reilu 3 tuntia).
*****
Even if me doing the cooking is mainly the norm in our household, there has been no need to cut my teeth on the bbq. Chopping, marinating and other preparations sure, but the very act of grilling is not really my ball game. This however does not prevent me sharing my insights eagerly during the process, but I happily leave the hassle to the master.
Niin tuo grillaaminen on meilläkin lipsahtanut oikeastaan kokonaan miehen hommiksi 🙂
Tuntuu olevan aika yleistä 🙂
Tähän on nyt pakko laittaa se lempiotsikkoni, jostain lehdestä parin vuoden takaa: ” Myös nainen voi oppia grillauksen salat”
Että multa tuli höyry korvista.
nimimerkki ” en päästä miestäni edes grillaamaan”
Olit itseasiassa vähän mielessä, kun kirjoitin tätä. Ajattelin, että sieltä Pohjanmaalta kajahtaa vastalause 🙂
Onhan se aika klisee, että nainen pilkkoo ja mies grillaa, mutta empiirisen tutkimuksen perusteella aika yleistä. Mutta muistatko, minäkin grillasin ihan itse siellä blogimiitissä – ihan itse.
Meillä taas grillaus jakautuu aika lailla puoliksi, mutta mies ei juuri muuten viihdy keittiössä. On kyllä hyvä kokki, mutta yhdessä me emme keittiöön sovi – minä laitan ruokaa fiiliksellä ja hän seuraa millintarkasti reseptiä… Grillauksessa mies on hyvä (minä kyllä pidän siitä myös ja siksi molemmat grillaamme), lisäksi hän käsittelee kokonaiset kalat ja usein paistaa kalat tai pihvit. Minä olen tyytyväinen, että kotona on joku, joka syö kokkailujani ja useimmiten vielä pitää niistä 🙂
Meillä on muuten ihan sama jako: Minä vedän fiiliksellä ja mies pilkulleen reseptin mukaisesti. Minä nopeasti ja mies pitkän kaavan mukaan 🙂
Mäkin haaveilen hiiligrillistä jo toista kesää, vaikka kaasugrillillä jaksan tehdä just ja just makkaraa. 🙂 Mutta mies jaksaa meilläkin säätää ja tehdä kaiken pilkulleen oikein. Eli pakko se hiiligrilli on sitten vaikka ensi kesänä hommata..
Meillä taas on ilmoitettu, että hiiligrilli on ihan minun oma projektini, joten hyvin luultavaa on, ettei sitä ole tulossa, koska sehän tarkoittaa, että minun pitäisi hankkia itselleni kärsivällisyys…
Hiiligrilli on haaveissa täälläkin. Hyvin grillattua rapsakka pintaista kanaa ei voita mikään! Nautin muuten niin näiden sun uusimpien kuvien katselusta – että ruoka voi olla kaunista!
Kaikista mieluiten ottaisin sellaisen Big Green Eggin. Kerran pääsin siellä Kivistössä testamaan ja olihan se aika peli.
Ja kiitos, tämä kana on tuollainen vähän runneltu versio, mutta ruoka on parhaimmillaan kyllä niin kaunista. Sekä tämä kana että edellinen pasta on kuvattu aika kauan aikaa sitten, mutta kylläkin sen kurssin jälkeen. Itsekin tuntuu, että kameran vaihto ja kurssi antoivat kyllä aimo sysäyksen eteenpäin. Kohta tosin kohdataan totuus, kun valo loppuu…
Hyvältä kuulostaa tuo marinadi, nams! Ja täälläkin mies on grillimestari, ja ihan vain sen takia, koska en jotenkin jaksa sitä säätämistä ja kääntelyä… Vaikkei se vaativaa olekaan, ja mies kovasti tykkää seistä sen grillin edessä. On jotenkin niin muikean oloinen siinä.
Ja edelliseen postaukseen, minun olisi myös hyvin vaikea luopua pastasta, hyvin vaikea.
Mehän siis sallimme miestemme grillata puhtaasta hyvästä tahdosta – kun niin nauttivat 🙂
Ja edelliseen postaukseen, onneksi ei tarvitsekaan.
Viime kesä grillattiin puulla, yksinkertainen avogrilli. Maku on ihan omaa luokkaansa! Kokonaisen broilerin grillasin auki halkaistuna halsterissa, lämmöt eivät riitä pitkiin istuntoihin. Vannoin, ettei enää ikinä kaasugrilliä, kunnes mies sai purettua vanhan kaasugrillin entisen asunnon parvekkeelta, kasasi ja pesi sen ja ihastui. Sehän on melkein kuin uusi, 6 polttimoa ja sivupolttimo! Hyvin pelaa ja molemmilla oma käyttönsä. Jos kelit sallii, vartaassa grillattua ankkaa tulevana viikonloppuna 😉 Niin, ja saan olla grillaamatta minäkin, jos haluan 😉 Ja pakko kehua; meidän perheen parhaan hernekeiton ja karjalanpaistin tekijä en ole minä!
Millä kameralla kuvaat?
Meillä taas parhaan nakkikastikkeen valmistaa mies 🙂
Puulla ja kaasulla on varmasti paikkansa. Puulla saa ihanan maun, mutta vaatiihan hiilloksen synnyttäminen toki oman aikansa.
Ostin keväällä Canon 6D:n ja olen ollut supertyytyväinen.
Täällä myös yksi hiiligrillistä haaveileva keksiverto grillaaja! Tänä vuonna innostuin grillaamisesta enemmän, mutta motto on kuitenkin vielä mitä helpomapaa sen parempi. Maistoin kesällä muutaman kerran hiilillä tehtyä ruokaa ja on se vaan niin hyvää. Meillä mies ei kuulu keittiöön eikä grillin ääreen (paitsi makkarat), koska hänellä ei kertakaikkiaan ole halua eikä kiinnostusta. Ruoka muuten kyllä miestä kiinnostaa ja kiitostakin onneksi saan 😀
No teillä on ainakin selkeä työnjako 🙂
Innokkaan ruoanlaittajan paras puoliso on sellainen, joka on hyvä syömään. Teillä täyttyy siis tämä ehto helposti.