Tietoa mainostajalle ›

Blog

Toukotöissä – masalamunakas

Ei ehdi kauppaan, ei lieden ääreen ja blogi on vähän hunningolla. Miten tässä edes töihin ehtii ja ikkunatkin pitäisi muka pestä. Koko ajan himottaisi upottaa lapio maahan. Ne ovat nuo toukotyöt, ne ovat vallanneet mielen ja vapaa-ajan. Vihannesosaston parsaröykkiöt saavat nyt odotella. Meillä ei syödä nyt juuri mitään munakasta vaativampaa. 

Masalamunakas

Jos ei sada, pyllistelen puutarhassa. Jos sataa, pyörin verkossa tai kirjapinon ääressä tutkimassa, millaisen kasvupaikan pioni tarvitsee ja yritän mittailla, löytyykö pihastamme yhtään riittävän paahteista kulmaa. Tuijotan opetusvideoita perennapenkin perustamisesta – kohta olisi kuusi metriä sellaista työn alla. Listaan optimistista listaa, mitä kaikkea istutuslaatikoihini on tulossa. Haaveilen penkillisestä syötäviä kukkia ja aion testata parsaperunaa, jonka mukuloita löysin.

Nykyään sentään ymmärrän lukea pussintaustat oikeasta istutusajasta. Karhunlaukan istuttaminen jää syksyyn, mutta metsämansikat päätyivät jo aurinkoiselle kasvupaikalle, jonka olen niille raivannut. Liikaa ei niiden takia kannata nähdä vaivaa, kokeneemmat opastivat. Liian muhevassa mullassa ne innostuvat vain kasvattamaan lehtiä. Aurinkoinen kasvupaikka, kivikkoistutus niukalla ja kuivahkolla mullalla on otollisin, jos haluaa satoa. Ja sitähän minä haluan.

Eilen kaivoimme ja kannoimme lankomiehen kanssa 350 kiloa betonilaattaa pihalta pois. Sen jälkeen kuorin vielä pinnan tulevan kasvimaan kohdalta, kärräsin  sellaiset 15 kottikärryllistä multaa ja kasveja pois ja olin valtaosan ajasta suunnattoman onnellinen. Seurasin mustarastasta, jolle oli pidot päällä, kun mullasta nousi matoja kuin raadosta kärpäsiä. Kannoin ja kärräsin kymmenen tuntia. Jokaiseen lihakseen koskee, mutta kasvimaa on taas ison askeleen lähempänä.

Kaiken tämän viherkuumeen keskellä liesi on viilentynyt, pino uusia kiinnostavia keittokirjoja odottaa lukijaansa ja kotityöt ovat hoitamatta – myös ne ikkunat ovat pesemättä. Olen mennyt keväästä vähintään yhtä sekaisin kun pihan katajassa soidinmenojaan pitävät rastaat. Ja voi pojat, voin kertoa, että ne ovat sekaisin. Juttelijat ovat taas löytäneet ikkunamme taakse.

Toukotöiden lomassa ei munakasta kummempaa ehdi nyt paistella. Kuumalla pannulla nopeasti vai maltillisella lämmöllä hellästi? Jälkimmäisen muistan aikoinaan oppineeni kotitaloustunnilla, mutta nykyään olen siirtynyt Henri Alenin oppien innostamana minuutin munakkaiden koulukuntaan. Kuuma pannu, puuhaarukalla munakasmassa liikkeeseen ja kuohkea munakas on pöydässä alle minuutissa.

Masalamunakas, yksi taannoisen Delhin matkan ruokalöydöistä, on intialainen mausteisempi versio klassisesta munakkaasta. Jos länsimainen versio saa mausteekseen lähinnä suolaa ja ripauksen valkopippuria, Intian niemimaalla vedetään huomattavasti tuhdimmalla maustevalikoimalla: Garam masalaa, vihreää chiliä, kurkumaa, inkivääriä ja tuoretta korianteria. Intiassa ja useissa ohjeissa munakkaan rakenne on aika littana ja se paistetaan molemmin puolin. Teen tämän silti kuin mehevän ja kostean ranskalaisen omeletin, vaikka maustankin sen masalamunakkaan tavoin.

Munakasta voi tuunailla makunsa mukaan, usein joukkoon on pilkottu mm. paprikaa. Pidän kuitenkin masalamunakkaasta melko yksinkertaisena, mausteiden lisäksi tomaattia ja kevätsipulia. Mausteistakaan en sekoita kaikkea mahdollista pannulle ja pidän määrät paljon monia ohjeita maltillisempana. Muna on herkkä raaka-aine, minusta sen makua ei saa kokonaan peittää. Maukkaana mutta yksinkertaisena sain sen useampana aamuna hotellin kokilta ja sellaisena sen paistoin taas toukotöiden keskellä. Pää pionihuuruissa ja kynnenaluset mullassa.

Masalamunakas

reilu annos yhdelle

3 kananmunaa
1/4 dl kermaa tai maitoa
1/4 tl kurkumaa
1/4 tl garam masalaa
ripaus valkopippuria
1-2 kevätsipulia
1 pieni vihreä chili
1/2 kypsä tomaatti
suolaa
tuoretta korianteria
öljyä paistamiseen

1. Kuutioi tomaatti, silppua kevätsipuli ja chili.

2. Kaada kerma kulhoon, sekoita mausteet kerman joukkoon. Lisää munat ja vatkaa kevyesti, että niiden rakenne rikkoontuu.

3. Lorauta pannulle öljyä ja kuumenna se todella kuumaksi. Kaada munaseos pannulle, heitä päälle chilit ja kevätsipuli. Liikuttele pannua ja sekoita samalla munakasmassaa puuhaarukalla, jossa on välit piikkien välissä. Se kuohkeuttaa munakkaan. Kun munakkaaseen alkaa tulla reikiä, lopeta sekoittaminen.

4. Kun munakas on hyytynyt, mutta edelleen kostea, nosta munakkaan päälle tomaatit, taita kahtia, liu’uta lautaselle ja ripottele vielä lopuksi tuoretta korianteria.

****

My urge to garden has pushed my life to the side. My head filled with planning, planting and peonies can not handle the issues out of that scope. I am caught up in the frenzy of weeding or preparing beds, no time for cooking or other interests. A minute that it takes to prepare a light and fluffy omelette it is about the maximum amount of time I am willing to spend by a stove. 

The best omelette is prepared by heating the pan burning hot and stirring the eggs while frying until they are almost settled, which should not take more than 50 seconds. 

Masala omelette is an Indian take on the traditional dish. It is seasoned with spices like garam masala,  chili, turmeric, fresh coriander and ginger to please the local palate. 

22 kommenttia “Toukotöissä – masalamunakas

  1. I feel you. Ja varmasti teen myös tämän munakkaan.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 19:30 sanoi:

      Ehkä ensi vuonna, kun ihan kaikkea tarvitse rakentaa nollasta, on vähän enemmän aikaa, mutta nyt on talvivaatteet edelleen esillä, ikkunat pesemättä ja muutenkin pieni kaaos päällä, kun minä puuhastelen pihalla. Mutta onhan se ihanaa. Loppuisi nyt tuo sade.

      • Mulla ei ole mitään muita kuin tekosyitä ja talvivaatteet edelleen henkarissa ja ikkunat pesty vain sisäpinnoilta. Mutta ei kai se niin vakavaa ole 😉

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 21:00 sanoi:

          Ja nythän on sellainen kelikin, ettei sitä ilman talvitakkia pärjäisikään… Minulla saattaa jäädä pari parsaperunaa yli, haluatko testiin?

  2. Meillä on kauhea munakasbuumi menossa tällä hetkellä, mutta lähinnä viikonloppuisin aamiaisella 🙂 pihatyöt on nyt olleet pari viikkoa tauolla, mutta kohta alkaa taas armoton touhuaminen. Onneksi vanha kasvimaa on jo kannettu pois uuden tieltä ja pihan aidat maalattu, mutta takapihalla ja kasvimaalla ei tunnu tekeminen loppuvan koskaan…

    Tsemppiä sinne, onneksi kesä ja kasvimaa ovat niin ihania juttuja että niiden parissa on kiva touhuta 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 20:59 sanoi:

      Nimenoaan, sehän on lähinnä terapeuttista, kun se on oikein oivaltaa 🙂

      Teettekö isonkin muutoksen kasvimaalle?

      • Saan vihdoin laatikot joihin kasvimaa siirtyy 🙂 eli pari vuotta vanhan lapioin pois ja tilalle boksit ja ympärille koristekiveä. Suurin projekti taisi olla se vanhan siirtäminen pois, aika monta kottikärryllistä tuli työnnettyä pois pihalta 😀

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.05.2015 at 8:16 sanoi:

          No, mutta nyt siellä ollaan voiton puolella. Laatikot ovat kyllä helpot ja varsinkin näin kaupunkipihaan siisti ratkaisu. Minulle tulee aika samanlainen systeemi. Vielä en tosin tiedä, millaista kiveä laitan, saattaa olla, menee ensin kuorikatteelle ja sitten vasta kivet myöhemmin.

          • Oi! kuorikate! meidän täytyy ehkä valokuvauskurssin väliajoilla vertailla kasvimaan ympäröimistä eri tuotteilla:D

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.05.2015 at 22:11 sanoi:

            Niinpä 😀 minä haaveilen nyt kivien ja kuorikatteen yhdistelmästä. Just nyt siellä on toistaiseksi vasta kangas…

  3. Jees, munakas on maanviljelijän pelastus, täälläkin! Onkohan siinä joku ”kroppa huutaa proteiinia” juttu, helppouden ja herkullisuuden lisäksi?
    Linnuilla tosiaan on hauskaa: http://haipakka.com/2015/05/12/harakka-huumoria/

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 21:01 sanoi:

      Se voi hyvin olla tuo proteiinihommakin, mutta samalla se minulla aika vahvasti ajankäytöllinen asia, ei vaan malta viipyä keittiössä.

      Mahtava harakkatarina, ne ovat juonikkaita tyyppejä ja ovat hauskuttaneet minuakin monet kerrat, vaikka uuden kodin läheisyydessä niitä ei ole samalla tavalla enää kuin entisen kodin lähitienoilla. Minä vähän pelkään, ettei pensasmustikoissani ole mitään syötävää (vaikka ei niissä muutenkaan ekana kesänä olisi), kun mustarastas on muuttanut asumaan viereiseen katajaan…

      • Ehkä pensasmustikan saisi suojattua jollain kehikolla? Olen kerran tehnyt sen virheen, että laitoin punaviinimarjapensaan suojaksi harsoverkkoa. Kun olin seuraavana päivänä selvitellyt tunnin verran siihen sotkeentunutta, sydänkohtauksen partaalla rääkyvää talitinttiä irti verkosta, vannoin, ettei ikinä enää. Se oli kamalaa. Nyt teemme kristillisen tasajaon sadosta, linnuille 90 %, minulle 10… 😉

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.05.2015 at 7:38 sanoi:

          Pitää varmaan miettiä jonkinlainen ratkaisu, koska sydänkohtauksen partaalla olevan talitintin irrotttelu kuulostaa kauhealta – mutta en ole ihan varma, olenko noin joviaali jakajakaan 🙂 Toistaiseksi pysymme sovussa, kun ei ole mitään jaettavaa… Muutama vuosi voidaan mennä rauhassa rinnakkain, koska ne ovat niin uudet pensaat, ettei sieltä mitään vielä tule.

  4. Minulla ei ole pihahommia, mutta munakas kuuluu silti melko säännöllisesti ruokalistalle. Garam masala -munakas olisikin sinne kiva lisä. Meillä muuten perusmunakasta maustetaan yleensä aina muutamalla tipalla Tabascoa. Toimii!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 21:34 sanoi:

      No sehän pitää kokeilla. Näin kylmässä keväässä tekee mieli ottaa kaikki lämmike vastaan – vaikka sitten tabascon muodossa. En pysty muistamaan, milloin olisin käyttänyt sitä. Jo pelkkä pullo tuo mieleen taannoisen junnuaikojen valmentajan, joka lorotteli sitä antaumuksella kaikkeen mahdolliseen.

      Pihahommia tai ei, munakasta tehdään meilläkin säännöllisesti. Se on niin hyvää ja nopein ruoka, jonka tiedän. Jaksaa tehdä, jos muuta ei jaksaisikaan.

  5. Ihana kuulla, että olet aivan hurahtanut! 🙂 Mäkin haaveilen laatikollisesta syötäviä kukkia… istutin jo krassia ja samettikukkaa kukikkaita kesälounaita silmällä pitäen. Jos sanonta ´olet mitä syöt´pitää edes puoliksi paikkansa, niin syön kukkia enemmän kuin mielelläni vaikka joka päivä. Onhan siinä tietty riskinsäkin, josko sitä vaikka herää joku aamu pubiruusuna, hekoheko.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.05.2015 at 22:43 sanoi:

      Varsinkin kun saimme eilen kannettua nuo kivet, olen intoa pullollaan. Ne ovat estäneet etenemisen, enkä olisi koskaan saanut niitä sieltä yksin ylös ja mies on ollut niin paljon poissa, ettei siitäkään olisi ollut apua taas lähiviikkoina. Nyt minun kasvimaani yllä on taas toivoa.

      Ostin tänään juuri kaikenvärisiä sarviorvokkeja. Luulen, että niiden ympärille rakentuu syötävien kukkien laatikko. Ja lisäksi meidän piha on täynnä ketunleipää – tavallaan syötävää kukkaa sekin… Ehkä minusta tulee hapannaama, kun syön niitä, jos sinusta tulee pubiruusu 🙂

  6. Tarvitaanko puutarhainnostuksen heräämiseen se puutarha? Meikäläisen parvekkeenhoito on ollut joka vuosi sarjaa ”osta ihansamamitä, iske laatikkoon ja kastele jos muistat. Kesän lopulla katso, mitä on vielä hengissä”. Sisustuslehdissähän ei keväisin koskaan puhutakaan mistään muusta kuin puutarhanhoidosta, ja oon aina haukotellut ääneen jo lehden kolahtaessa postiluukkuun 😉 Ymmärrän kyllä teoriassa, mikä puutarhahommissa kiehtoo – saa tehdä jotain käsillään, puuhastella ulkona ja lopputulos on vieläpä nättiä katseltavaa ja ehkä syötävääkin 🙂

    Sitä piti sanomani että älä nyt täysin hylkää parsaparkoja! Mä kirjoitin juuri pari päivää sitten blogiin ykkösparsareseptin, pasta valmistuu vartissa 🙂 Siihen ehtii ehkä jopa puutarhasta käsin!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.05.2015 at 22:07 sanoi:

      Minä olin ihan samanlainen parvekkeenhoitaja – enkä välttämättä ihmettele, vaikka puutarhan kanssa kävisi vähän samalla lailla 🙂 Suunnittelu on parasta, mutta jossain vaiheessa kesää saattaa laiskuus iskeä. Katsotaan, miten nyt käy, kun tuossa heinäkuussa kantaa selkä vääränä vettä ja karkoittaa kaikenmaailman eläimiä kasvien kimpusta.

      Et ikinä arvaa, mutta just tein täältä blogistakin löytyvän sitruunapastan parsalla tuunattuna. En ollut vaan tajunnut laittaa siihen vuohenjuustoa. Sinun pastasi näytti todella hyvältä.

  7. Hih, mulla käy aina eri innostusten kohdalla samoin – kaikki muu saa hetkeksi jäädä 🙂
    Vastaavissa tilanteissa munakaskin tuntuu työläältä. Mä meen tuolloin usein vaan paistamalla kananmunan ja kidneypapuja pannulla, päälle suolaa, pippuria ja chiliä ja se on kuule sillä selvä 😀 .

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.05.2015 at 22:09 sanoi:

      Olen innostuvaa sorttia ja tämä koskee ihan kaikkea elämässä, niinpä minulla on kausia, kun uppoudun johonkin täysin. Ja se on sitten menoa 🙂

      Kaikki nopeat ja helpot ruokavinkit otetaan vastaan. Tänään se tarkoitti agliota et oliota. Kymmenen minuuttia just suostuin käyttämään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation