Tietoa mainostajalle ›

Blog

The Cock, Kasarmitorin uusi tulokas

Helsingissä ei liene montaa edes hiukan ravintolaelämästä kiinnostunutta, joka ei olisi jo kuullut, että Richard McCormickin ja Ville Relanderin luotsaama The Cock on avannut ovensa entisissä Kellarikrouvin tiloissa. kooste-the-cockSandrosta ja katuruokaprojekteista kuten ruokarekastaan tunnetun Richard McCormickin ja Helsingin ensimmäisenä ruokastrategina profiloituneen Ville Relanderin aikaisemmat kannukset ovat sen verran painavat, että tieto ensimmäisen yhteisen ravintolan avaamisesta sai kuhinaa aikaan. Kohtuullisen täyttä on ollut alussa kuuleman mukaan jopa tiistaisin.

Kasarmitorin kulmaan avautuneessa ravintolassa näkyvät opintomatkat mm. Tukholmaan. Ihmettelisin, jos oppia ei olisi haettu lahden takana esimerkiksi Nytorget 6:stä tai sen sisarravintolasta, paikassa on paljon samaa henkeä ja molempien keittiössä pyörii rotisserie.

Rento The Cock on toki trendikäs, mutta samaan aikaan se on tärkeilemätön ja helposti lähestyttävä. Annokset on suunniteltu jaettavaksi, menu on kirjoitettu ravintolan kaakeliseinään, jälkkärit katettu buffaksi pingispöydälle. Ruokalista on lyhyt, mutta aukioloajat sen sijaan ovat virkistävän pitkät. Hyvien ruokakaupunkien bistrojen tapaan ruokaa tarjotaan aamiaisesta myöhään yöhön. Olen kaivannut Helsinkiin lisää ravintoloita, joissa aamiainen tilataan listalta ja tarjoillaan pöytään. The Cock on vastaus huutooni.

Yksi paikan vetonauloista ovat edulliset osterit. Kaksi euroa kappaleelta maksavat herkkupalat ovat löytäneet yleisönsä, pelkästään niiden avaaminen työllistää yhden kokin päivällisaikaan. Keittiö on muuten piilossa, mutta osterien avaaminen käy ohjelmanumerosta, sillä se tehdään asiakkaiden silmien edessä ravintolan yläkerrassa. Hyvän osterin tunnistaa kuulema kahdesta asiasta: Raikkaasta tuoksusta ja kuoren sisällä olevasta nesteestä. Kuiva osteri ei ole tarjoilukelpoinen.

osterit-the-cock

Ravintolan konseptin johtoajatuksena on ollut kohtuullinen hintataso. Richard McCormick totesi Helsingin Sanomissa, että Helsingissä ulkona syöminen on liian kallista, hänestä kalleinkaan annos ei saisi maksaa pariakymppiä enempää. Ajatus toteutuu The Cockin listalla, listan kallemmainkin annoksen 22 eurolla. Kahden hengen illallinen pullollisella viiniä maksoi noin sata euroa. Helsingissä se on tällä hetkellä erittäin kohtuullista.

Olen syönyt The Cockissa jo kahdesti muutaman viikon sisällä avaamisesta. Ensimmäisen illallisen tarjosi ravintola, jälkimmäisen maksoin itse. Kahden kerran perusteella vähäiset kilometrit näkyvät vielä kompurointina. Pieniä lipsahduksia, kuten turhan haaleana tarjottua lihaa. Suurempia, kuten keliaakikon annoksessa ollut gluteeni. Ravintola, joka sanoo erityisesti panostavansa myös kasvisruokaan sortuu tarjoamaan kasvissyöjille useamman kierroksen melko mitäänsanomatonta tomaattipastaa samalla, kun lihansyöjille riittää erilaisia annoksia maistettavaksi. Listan perusteella se oli kuitenkin vain tarjoilijan erehdys, muitakin vaihtoehtoja kasvissyöjille olisi ollut tarjolla.

Alkukankeudesta huolimatta pidän kovasti The Cockista. Ravintolaan nimeen saakka noussut rotisseriessa valmistettu kukonpoika on erinomaista, siivet koukuttavia, edulliset osterit hieno oivallus. Lasi shampanjaa ja pari osteria nostavat kyllä arjen yläpuolelle – tosin kuohuvan joisin mieluusti ihan oikeasta shampanjalasista enkä vesilasista. Samoin laseittain myytäviä viinejä voisi olla muutama nykyistä enemmän.

Annosten jakaminen toimii hyvin, mikä mahdollistaa useamman ruoan maistelun. Olen syönyt parilla vierailulla listan lähes läpi ja pääosin tarjonta on maukasta muutamaa mitäänsanomattomampaa ruokalajia kuten tomaattipastaa lukuunottamatta. Ja ne siivet – ne voisin ottaa päivittäiseen ruokavaliooni. Niin hyviä en ole saanut aiemmin. Osansa on raaka-aineena käytetyllä kunnon kukonpojalla, toinen puoli lisää tulee erinomaisesta maustamisesta ja kypsentämisestä.

Ehkä vielä ei olla ihan perillä, mutta pitkällä ollaan. Fine diningiä ei ole tarjolla, vaan ronskia bistroruokaa. Sellaista Helsinkiin on kaivattu. Kiitoksen ansaitsee myös ystävällinen ja huomaavainen palvelu. Jos kaksi syö vähän reilulla satasella näin maukkaan ja mutkattoman illallisen ja juo pullon viiniä päälle, The Cock saa meistä vieraita jatkossakin.

The Cock, Fabianinkatu 17

*****

The Cock, a new restaurant created by two familiar forces in Helsinki food scene, Richard McCormick, known for much lauded Sandro and his projects around street food, and Ville Relander, a former Project Manager of Culinary Culture Strategy at City of Helsinki, has now been open for around a month. And there isn’t a soul in the city that would not have heard about “the new Cock in town”.

A rotisserie, sharing plates, long opening hours starting with a breakfast served from early in the morning and a wallet-friendly pricing are combined in the concept of this restaurant located in a corner of Kasarmitori just a block away from the Esplanade. The place is surely trendy with clear Stockholm influences, but yet at the same time approachable and refreshingly devoid of any cockiness.

Based on two visits they are close to putting all the pieces together, but not quite there yet – small blunders like few mundane dishes and meat served lukewarm as well as one serious mistake, a dish containing gluten served to a person with celiac disease. But in all fairness the place had been open for only couple of weeks before our dinners, so they will certainly up their game with time.

That said they are already more than halfway up the mountain, staples of their kitchen like the succulent chicken (or more precisely cockerel – this explains the slightly bawdy name) and oysters for two euro apiece, their attentive service as well as reasonable pricing both in food and wines form a solid foundation to build on. And their chicken wings are to die for – I would not resist having them in my daily regimen. 

A dinner for two with a bottle of wine around 100 euro – in Helsinki this is a very reasonable price level.

24 kommenttia “The Cock, Kasarmitorin uusi tulokas

  1. Campasimpukka on 12.04.2015 at 12:47 sanoi:

    Lisään heti to eat-listalleni!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 12:59 sanoi:

      Sanon vain yhden neuvon: Ottakaa pöytä täyteen ja jakakaa.

      Paikka on kaukana monista fine dining -mestoista, joissa tekin täällä usein pyörähdätte, mutta korttelipaikkana ihan huippu. Tykkäsin!

      • Campasimpukka on 12.04.2015 at 13:05 sanoi:

        Kuulostaa hyvältä! Ollaan muutaman viikon päästä taas tulossa, mutta näyttäisi siltä, ettemme ehdi syömään minnekään 🙁 Mutta aina ei kerkiä 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 18:25 sanoi:

          No aina ei kerkiä. Toivottavasti olette tulossa tänne myös silloin miitin aikoihin?

      • Heheh… Isohookin just sanoi mulle, että miksi pitää mennä aina niihin kalliisiin ravintoloihin. No kuulkaas, minä olen käynyt /viimeisen viiden vuoden aikana) Helsingissä”paremmissa” siis tasan näissä syömässä: Farang, Social Bulevard (lounas), Pastis (lounas), Mikä se olikaan se Bistro jota ei enää oo, siinä kauppatorin nurkilla, Annan kanssa käytiin, ja Nokka, Patronassa ja sanghai Cowboyssa….
        Nokkaa lukuunottamatta ykskään ei taida olla varsinainen fine dining.

        Että näin väärän kuvan ihminen voi antaa itsestään.

        ….tokihan olen privaatimmasti kokannut ja syönyt Henkka Alenin,Ripe Mikkolan ja Kai Kallion kanssa, että toisaalta, nuo kokemukset ne vasta ovatkin olleet ainutlaatuisia. (yritin sanoa tän sivulauseessa, mut ei onnistu….)

        Mutta, että minä, the restaurant hopper? …don’t think so… 🙂

        • ja anteeksi, nyt menin ihan sekasin kun luulin että tuo eka kommenttini oli omani, ollaan laitettu näköjään Campiksen kanssa samoihin aikoihin, Tässä ei ollu muuten ainuttakaan kommenttia kun aloitin tehdä omaani. Mutta ymmärrän nyt, puhuitkin campalle. No, tulipahan avauduttua…

          🙂

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 18:25 sanoi:

            Hah 🙂 Vähän jo ehdinkin ihmetellä. Väittäisin, että monelle muualle kuin Helsingissä asuvalle tuossa on jo listaa.

          • hei, mutta viidessä vuodessa ja siis ihmiseltä joka HALUAISI käydä ravintoloissa….

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 20:38 sanoi:

            Totta, mutta ynnäten kaikki ERIKOIStilaisuudet sinun saldosi ei näytä yhtään hullummalta. Ja ehkä seuraavan viiden vuoden aikana se näyttää jo edellistä viittä vuotta paremmalta.

  2. to go-listalla!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 13:00 sanoi:

      Minulla myös – pian uudestaan. Mies tykkäsi tästä todella paljon, joten ei ole vaikeaa saada seuraa. Niiden kanansiipien takia saattaa olla pakko käydä säännöllisesti

  3. Jos Cock on edes puoliksi niin hyvä kuin Nytorget 6, on se käymisen arvoinen. Minusta saat siis seuraa!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.04.2015 at 18:26 sanoi:

      Nytorgetia simppelimpi listaltaan, mutta ehdottomasti kokeilemisenarvoinen. Minä lähden mieluusti sinun kanssasi!

  4. Vielä on itseltä kokeilematta, mutta kuullostaa erittäin tervetulleelta konseptilta. Erityisen paljon ilahdun mahdollisuudesta saada hyvää ruokaa myöhään illalla. En ymmärrä miksi Helsingissä niin monet paikat sulkevat keittiönsä naurettavan aikaisin.

    • Vaikka ääh, nyt huomasin, että baari menu sulkee jo 23.30 🙁
      Kivaa olisi, jos jaksaisivat pitää keittiötä auki baarissa samoin kuin esim Puttesissa, jossa ruokaa saa klo 2.00 asti Sellaista kaipaisin Helsinkiin enemmän 🙂

      • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.04.2015 at 22:03 sanoi:

        Se on ihan totta, yöruokaa voisi saada vähän kattavamminkin. Ei haittaisi syödä sitä paikassa, joka on viihtyisä.
        Mutta ehkä on tarpeeksi kysyntää, joka ohjaa heitäkin siihen suuntaan. Alkuun tämäkään ei ole huono aukioloaika – ainakaan keski-ikäisen mielestä, joka voisi käydä huomattavasti nykyistä useammin baarissa.

  5. Kuulostaa ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta paikalta, kiitos siis kattavasta postauksesta. Fine dining -paikoissa on Helsingissä tullut käytyä paljonkin, kiitos entisen työnantajan :), mutta omalla rahalla syödessä hiukan edullisemmat bistrot ovat perheen kanssa ulkona syödessä huomattavasti järkevämpi vaihtoehto.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.04.2015 at 22:09 sanoi:

      Välillä on kivaa fiinistellä, mutta tavalliselle palkansaajalle edullisemmat bistrot taitavat olla useammin saavutettavissa oleva vaihtoehto. Hyvin haluan syödä aina ulkona syödessäni, mutta hyvinsyömistä on niin monenlaista – siihen mahtuu ainakin meillä koko spektri, jos melkein kaikki ketjuravintolat lasketaan pois.

  6. Kilometrejä kertyy päivittäin lisää, vaikka kyllä tässä vielä opittavaakin on 😉
    Kiitos Jonna käynnistä, tai käynneistä, ja tervetuloa vieraiksemme jatkossakin!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.04.2015 at 22:24 sanoi:

      Te olette oikealla tiellä. Kiitos teille, ihan varmasti tavataan jatkossakin. Seuraavaksi tulemme aamupalalle.
      Hienoa, kun tulitte kaupunkiin.

  7. Mirja Lyyrikäinen on 04.12.2015 at 10:49 sanoi:

    Ruoka oli loistavaa. Ainoat isot miinukset saavat liian kovalla soitettu musiikki, sekä bublivan juoman tarjoaminen vesilasista.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 05.12.2015 at 9:04 sanoi:

      Minäkin tykkään edelleen kovasti The Cockin ruoasta – ja samoin vierastan kuplivan juomista vesilasista.

Post Navigation