Lapsuudenkodissani on aina saanut leipoa ja laittaa ruokaa sielunsa kyllyydestä. Kokeilla, onnistua, mutta myös epäonnistua. Kerätä opit kantapään kautta.
Muisti on omituinen otus. Tiedän kyllä leiponeeni monet onnistuneet mokkapalat nuoruusvuosina. Silti kaikista kirkkaimmin muistan ne ensimmäiset, kun kahvin sijaan sotkin kuorrutteeseen kahvinporoja.
Epäonnistumisista oppii. Muistan laittaa uunin ajoissa lämpiämään yhden lättänäksi vatkatun äitienpäiväkakun jälkeen. Samassa yhteydessä opin, että jauhot nostellaan taikinaan hellävaraisesti käsipelillä ei vimmatusti sähkövatkaimella vatkaamalla.
Vuosien tauon jälkeen pyysin äidiltä sen saman reseptin, jolla mokkapalat aina leivottiin meillä. Juuri niin hyviä kuin muistinkin – parempia ilman poroja täytteessä.
Mokkapalat
uunipannullinen, uunipellille 1 1/2-kertainen annos
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1 1/2 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
Kuorrutus
2 rkl sulatettua voita
4 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
2 rkl kaakaota (sokeroimatonta)
3 dl tomusokeria
1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Suojaa uunivuoka leivinpaperilla.
2. Sulata voi. Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaakaojauhe.
2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja kananmunat toisessa kulhossa sähkövatkaimella jämäkäksi vaahdoksi. Olet vatkannut riittävän kauan, kun voit piirtää taikinalla taikinan pinnalle esimerkiksi kahdeksikon ja se pysyy näkyvissä koko piirtämisen ajan. Pyöräytä vähän taikinaa vatkaimiin ja piirrä valuvalla taikinalla kuvio.
3. Lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voi puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen.
4. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen. Sekoita varovasti ja vain sen verran kuin on välttämätöntä, että kaikki ainekset ovat tasaisesti taikinan joukossa.
5. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia.
6. Anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä.
7. Keitä kahvi ja sulata voi.
8. Sekoita kulhossa keskenään sulatettu voi, kahvi ja kaakaojauhe. Lisää siivilän läpi muutamassa erässä tomusokeri. Levitä kuorrutus kuumana hiukan jäähtyneen taikinalevyn päälle.
*****
As a child I was allowed to experiment in the kitchen, stumble and try to my heart’s content. In all fairness I am convinced that I baked several rounds of perfectly tasty mocha squares but yet again I only recall the time I mixed ground coffee instead of coffee to the frosting mixture. Never made the same mistake twice, though. Selective nature of memory, blunders are the ones you remember.
Olen kyllä äitille ja isälle tosi kiitollinen, että olen saanut kokeilla, tehdä, mokailla ja sotkea, kerta toisensa jälkeen. Muistan sotkeneeni uunin pannaritaikinalla – sen jälkeen olen muistanut tehdä pannarin korkeareunaisella pellillä. Ja enää en ihan niin usein sekoita suolaa ja sokeria keskenään 🙂
Mutta tekemällähän sitä oppii edelleenkin: uusia raaka-aineita, uusia tekniikoita ja uusi makuyhdistelmiä. Parasta!
Meilläkään ei ikinä ole rajoitettu tekemistä, vaan ensimmäiset leipomiskuvat ovat ajalta paljon ennen kuin jaksan muistaa. Nyt samaa jatkaa siskonpoika, joka tuskin muistaa asiaa aikuisena, mutta on jo nyt oikein nopea ja kätevä parmesankeksien taputtelija.
Nimenomaan tekemällä oppii. Aina ei mene putke, mutta lopulta useimmiten menee.
Minäkin kiitän kovasti äitiä sotkujen siivoamisesta ja koko kotiporukkaa leivonnaisten ja ruokien syömisestä. Keittiö oli ahkerassa käytössäni jo ala-asteikäisenä 4H-leivontakerhon innostamana. Kokkausopetteluun innostivat myös äidin vuorotyö ja se, että muutin 15-vuotiaana pois kotoa.
Hahaa, minäkin olin erilaisissa 4H-kerhoissa, myös leivonnassa. Myös kotitalous oli minusta innostavaa, vaikka ensimmäisen vuoden ajan ollut opettaja oli aika kuivakka. Seuraavan kahden vuoden ajan opettaja oli innostavampaa sorttia ja ilmeisen edellä aikaansa, koska vihkostani löytyy mm. ohjeet tortilloihin, joista ei siihen maailman aikaan oltu kuultukaan muualla. Jos teen vehnätortilloja, teen ne edelleen samalla reseptillä. Minä muutin kotoa aika 18-vuotiaana ja opit olivat enemmän kuin tarpeeseen.
Mokkapalat on tie meidän Urhon sydämeen!
Minun pitää siis pakata niitä mukaan, kun tulen ensi talvena kannustamaan.
Aah, mokkapalat! Moninkertainen NAM!
Juuri tänään syötiin kälyn pojan 6-vuotissyntymäpäiväjuhlissa mokkapaloja. Tosin siinä suvussa (ja kait muutenki satakuntalaisissa piireissä) kulkevat nimellä “masaliisa”. Yritin tiedustella nimen peruja, mutta kukaan ei tiennyt…
Jos joku olisi kertonut ilman selitystä syöneensä masaliisoja, en olisi ensimmäiseksi yhdistänyt niitä mokkapaloihin. Ihanan rikkaita nämä Suomen murteet.
Mokkapaloista tulee aina mieleen ala-asteen diskot, joissa niitä myytiin muutamalla markalla 🙂
Totta, ilmeisesti minulla ala-asteen diskot ovat jääneet tämän yksittäisen epäonnistuneen leivontayrityksen alle ja se on jäänyt päällimmäiseksi 🙂
Meidän kotona mokkapalojen väliin levitettiin aina aprikoosihilloa. Kun sitten eräänä päivänä ystävän luona sain hänen äitinsä tekemiä mokkapaloja oli pettymys todella suuri – eihän nää oo mokkapaloja, missä se hillo on! Meillä tehdään nykyäänkin mokkapalat hillokerroksella. Sanotkoot muut niitä sacher-leivoksiksi, meillä ne on mokkapaloja. 🙂
Hulin perheet erikoiset – ihan mahtavaa, että perinteet jatkuvat. Vaikka eihän nuo mitään mokkapaloja ole, meidän perheen mittarilla 🙂
Pingback: Makumuistoja mummoloista - Puolukkavispipuuro - suolaa & hunajaa