Tietoa mainostajalle ›

Blog

Vielä kerran Jamie – ja tiimi – Kanaa Tikka Masala

Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että Jamie Oliver on joko poikkeuksellisen mukava ja inspiroiva työnantaja tai antelias palkanmaksaja, koska noin 150 miljoonan punnan arvoista imperiumia ei rakenneta yksin. 

tikka-masala-suolaajahunajaa

Mies on julkaissut viisitoista kirjaa kirja per vuosi tahtia, kustantaa siihen päälle kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, on vuosien varrella esiintynyt yli kymmenessä nimeään kantavassa televisiosarjassa, joita on esitetty kaikkiaan yli sadassa maassa.  Suuren luokan tähden tavoin hän heittää keikkaa  Sydneyn oopperatalon lavalla – kaksi iltaa putkeen.

Vielä päälle ravintolat, viisi erilaista konseptia, joista osa on ympäri maailmaa levittäytyneitä ketjuja. Erityisesti Jamies’s Italian on levittäytynyt lähes kulovalkean tavoin. Cateringia, tuotantoyhtiöitä, kokkikoulu kotikokkaajille, ruoanlaittovälineitä ja muita tarvikkeita. Jamie Oliverin nimellä on pistetty kassakoneet laulamaan, mutta yksin hän ei olisi siihen pystynyt. Vähän sattumalta televisioon löydetty kokki työllistää nykyään lukemani mukaan noin tuhat ihmistä.

Vaikka kannessa lukee vain yksi nimi, pelkästään uusinta keittokirjaa, vähän kompelösti suomennettua Jamien Fiilisruokaa -kirjaa (Jamie’s Comfort Food) on ollut tekemässä kaikkiaan kahdeksantoista kirjoittajaa, kuvaajaa, ruokatiimin ja ravintotiimin jäsentä sekä tietenkin vielä kustannustoimittaja. Jo useamman vuoden ajan hänen luottomiehiään ovat olleet Jamie Magazine -lehden päätoimittaja Andy Harris ja valokuvaaja David Loftus, joka on kuvannut myös uusimman kirjan.

Oliver on ympäröinyt itsensä ammattitaitoisella tiimillä, joka onnistuu pysymään kiinni ruokatrendeissä tavalla, joka ei karkota myöskään vähemmän kokkaavia. Hänen ravintolansa ovat helposti lähestyttäviä, riittävän tavallisia. Söin työmatkalla Leedsissä yhdessä niistä. Kelpo pastaa, joka ei räjäytä budjettia. Ateria, jolle on helppo poiketa myös arki-iltana.

Hän ei ole maailman paras kokki, ei toki missään nimessä huonokaan. Brittilehti Guardianin toimittaja Jay Rayner kiteyttää sen hyvin: Huippukokin sijaan Oliver on ennenkaikkea menestynyt yrittäjä, jonka menestys nojaa hänen poikkeuksellisten viestintätaitojensa varaan. Hän on itse todennut, ettei hänestä olisi kokkina syntynyt mitään suurta. Hän on kuitenkin riittävän hyvä kokki kotikokkien esikuvaksi. Harva pipertää kotona, Oliverin ruokaa pystyy tekemään suurin osa vähänkään ruoanlaitosta kiinnostuneista.

Kateus saattaa olla suomalainen kansantauti, mutta vauraudesta puhuttaessa se on laajempi ilmiö. Siksi onkin hämmentävää, miten laimeita negatiivisia tunteita miljoonien puntien Oliver herättää. Piikittelyä tulee lähinnä muutamilta saarivaltion huippukokeilta. Vaikkapa Gordon Ramsaylle Jamie Oliver on punainen vaate – ’cook’ ei ’chef’, ’one-pot-wonder’, joka työntää sormensa kulhoon ja pistää kaiken sekaisin. Happamiako, voisi kysyä. Toinen on kerännyt Michelin-tähdet ja miljoonien velat, toinen tuskin kerää ensimmäistäkään tähteä, mutta on onnistunut luomaan yli sadan miljoonan punnan bisneksen ruoan ympärille.

Muutoin kriittiset puheenvuorot ovat aika vähissä, vaikka mies on yhdistelmä äärikaupallisuutta ja hyväntekeväisyyttä. Muutama haja-ääni roskaruoan puolustajilta ja pari fudisfaneilta, joiden maksuhalukkuuden pelissä tarjoillut lähiruokahodarit ylittivät. Ehkä salaisuus on tavallisuudessa ja avoimuudessa. Tavallisen perheen kasvatti on brittien esimerkki omin avuin tehdystä luokkaretkestä. Hän ei piilottele kaupallisista yhteistöistä saamiaan miljoonia, liiketoiminnan ulkopuoliset hankkeet kuten koulupudokkaiden auttaminen ammatin syrjään, taisto paremman kouluruoan, kunnon raaka-aineiden ja eettisemmän eläintenkasvatuksen puolesta ja uusin hanke ruokahävikkiä vastaan tuntuvat nousevan aidosta kiinnostuksesta, eivätkä tarpeesta kiillottaa omaa julkikuvaa.

Välimme Jamien kanssa olivat vähän etäisemmät jokusen vuoden ajan. En juuri piitannut viimeisen kahden kirjan epärealistisesta pikakokkauksesta – toisin kuin ne yli miljoona brittiä, jotka ostivat 30 minuutin aterioihin keskittyneen kirjan. Uusin kirja on sen sijaan ihan eri maata. Kannesta kanteen kokattavaa, comfort foodia eri puolilta maailmaa, kaiken kaikkiaan sata reseptiä. Sulassa sovussa pastaa, puolalaisia pirogeja ja nasi gorengia, shawarmaa ja provencelaista kalapaistosta. Ja mitäpä olisi lohturuokakirja ilman ilmeisiä eli mac ’n cheeseä ja paksua osastoa makeaa.

Olen kokannut kirjasta kolme ruokaa, yhtä en saanut vielä aivan toimimaan, mutta kaikki muu on ollut hyvää ja helppoa valmistaa. Pientä tarkkuutta kaipaan raaka-aineluetteloihin. Esimerkiksi kanaa tikka masalan reseptissä osa kastikkeen mausteista oli lueteltu marinadin raaka-aineiden joukossa, marinadin raaka-aineista puuttui myös kokonaan suola. Ohjeessa se kuitenkin tulee vastaan. Samantyyppisiä epätarkkuuksia on muutamassa muussakin reseptissä, mikä vaikeuttaa reseptin seuraamista varsinkin, kun raaka-aineluettelo on pitkä.

Brittien makuhermoihin sovitettua kanaa tikka masalaa ei kuulu näinä autenttisuuden nimeen vannovina aikoina hehkuttaa, mutta se lienee saarivaltiossa kokonaisen sukupolven turvaruokaa, nostalgiaosastoon sijoitettu kirjan ensimmäinen resepti. Se oli aikoinaan myös ensimmäinen tutustumiseni intialaiseen ruokaan.

Aitoa tai ei, hyvästä broilerista valmistettuna lämpimän mausteinen tikka masala on oivaa kotiruokaa. Suosittelen vaihtamaan tehotuotetun broilerin joko luomuun tai Huttulan kukon Naapurin kananpoikaan. Olen tehnyt tikka masalaa ohjeen mukaan muutamaan otteeseen, arkeen se on hiukan monivaiheinen, vaikka parin kerran jälkeen aika sujuvasti valmistuukin. Olen lisännyt alkuperäiseen ohjeeseen nähden mausteiden määriä, myös raaka-aineluetteloa on täsmennetty. Olen kypsentänyt kanan uunissa grillivastusten alla, sen voi paistaa myös pannulla. Kesän grillikaudella tämä ruoka tulee olemaan vielä paljon parempaa, kun kana saa kunnolla makua grillistä.

Kanaa tikka masala

kolmelle-neljälle

Kanavartaat

noin 500 g maustamattomia broilerin rintafileitä (tai muuta luutonta ja nahatonta broileria)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl makeaa savupaprikaa
1 tl garam masalaa
2 sitruunaa
4 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2 chiliä (esim. 1 vihreä ja yksi keltainen)
vajaa 1 tl suolaa
4 kunnon ruokalusikallista maustamatonta jogurttia

Kastike

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa
1 tl makeaa savustettua paprikaa
4 rkl mantelijauhetta
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1/2 kanaliemikuutio
ripaus (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vettä
1 tlk (á 400 g) kookosmaitoa
suolaa

lisäksi turkkilaista jogurttia, riisiä tai naanleipää
tarvikkeet varrastikkuja

1. Pilko broileri reiluiksi suupaloiksi. Valmista marinadi. Paahda kuivia mausteita kuivalla pannulla minuutin ajan, jotta maut avautuvat. Laita ne pieneen kulhoon. Pilko valkosipuli ja chilit. Kuori ja raasta inkivääri. Lisää ne kuivien mausteiden sekaan. Raasta joukkoon yhden sitruunan kuori ja purista mehu. Lusikoi kulhoon jogurtti ja lisää suola. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Nosta broileripalat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele pussia niin, että liha peittyy marinadiin. Nosta jääkaappiin marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli.

2. Laita varrastikut likoamaan hyvissä ajoin kylmään veteen, etteivät ne syty grillatessa palamaan. Puolentoista litran pullo on kätevä väline liottamisessa. Pullo täyteen vettä, tikut pulloon ja korkki kiinni.

3. Valmista kastike. Viipaloi sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Silppua chilit, leikkaa korianterista varret ja silppua varret. Säästä lehdet myöhempään.

4. Kuumenna oliiviöljyä pannulla, lisää sipuli, valkosipuli, chilit ja korianterin varret pannulle. Paista noin parikymmentä minuuttia keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla. Älä kuitenkaan päästä palamaan.

5. Lisää pannulle kuivat mausteet, paista muutama minuutti. Lisää mantelijauhe ja paahda hetki. Lisää säilötyt tomaatit, vesi, sokeri ja kanaliemikuutio ja keitä viitisen minuuttia.

6. Lisää kookosmaito ja hauduta maltillisella lämmöllä noin 20-30 minuuttia. Mausta loppuvaiheessa suolalla.

7. Valmista kastikkeen muhiessa vartaat. Laita uuni kuumenemaan täydelle lämpötilalle grillivastuksella tai kuumenna grilli. Voit myös paistaa broilerit todella kuumalla paistinpannulla.

8. Pyyhi kanoista ylimääräinen marinadi, lohko sitruunat lohkoiksi. Pujota varrastikkuihin broileripaloja ja sitruunalohkoja. Grillaa kana kypsäksi grillissä tai uunissa grillivastuksen alla tai paista kuumalla pannulla. Kääntele välillä paistamisen aikana, jotta kana saa tasaisesti väriä. Omassa uunissani vartaat kypsyivät 300 asteessa grillivastuksen alla noin vartissa.

9. Nostele kypsät broilerin palat kastikkeen joukkoon, anna porista vielä muutama minuutti. Purista grillatuista sitruunoista mehu kastikkeen joukkoon, sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele korianterin lehdet ja tarjoa kastike riisin tai naanleivän kanssa.

*****

Years of spotlight have made Jamie Oliver an almost global phenomena. That man needs to be either the most inspiring and fun person to work with or very generous with wages since no one builds an empire like that without helping hands – more precisely about thousand pairs of helping hands. It took altogether nearly twenty professionals to piece together alone his newest book even though only one stated on the cover. 

And what a book have they put together – Jamie and the team. The 30 and 15 minute meal books sold millions of copies, but they were still sort of an uninteresting sidetrack to me and I only followed him less than half-heartedly around that time. But alongside with Jamie Magazine which is always packed with wonderful recipes his new book caught me again. Delighting and inspiring dishes an page after another, comfort food from all over the world amicably under the same roof.

*****

Jamien Fiilisruokaa (readme.fi) on saatu lehdistökappaleena.

16 kommenttia “Vielä kerran Jamie – ja tiimi – Kanaa Tikka Masala

  1. I love Jamie!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2015 at 7:54 sanoi:

      Eihän jannusta voi olla pitämättä!

  2. Mariia on 05.03.2015 at 23:41 sanoi:

    Oon aina tykännyt Jamien tyylistä. Reseptit on helppoja jokapäiväisiin aterioihin ja yleensä tosi hyviä. Tosiaan ihan autenttisimpia kaikki reseptit eivät ole (paitsi ehkä tiettyyn maahan keskittyvissä kirjoissa), mutta enpä silloin kun Jamien reseptejä normaalisti käytän, niin jaksaisi/ehtisi ruveta omia mausteseoksia sekottelemaan – sitä varten kaivan jonkun natiivin reseptin ja käytän koko sunnuntain kokkailuun 😀 Omistan myös noi ”pikakokkaus”kirjat, tämä jossa on koko ateria x-minuutissa on jäänyt vähemmälle käytölle, mutta lähinnä sen takia että mustaakseni reseptit oli kirjoitettu niin että kaikki aterian reseptit oli yhdessä ja harvoin kuitenkaan niin täydellisesti osuisi että haluaisin tehdä kaikki ruokalajit. Jossain toisessakin kirjassa oli näitä pikareseptejä ja harvoin niitä siihen luvattuun aikaan ehtii tehdä, varsinkaan yksin, mutta hyviä nopeita reseptejä ne kuitenkin ovat olleet.

    Jamien ravintoloista ollaan testattu Englannissa Jamie’s Italian joka oli tavallista (=normi brittitaso) parempaa italialaista hyvään hintaan ja hyvän palvelun kera. Union Jacksissa käytiin aika pian avaamisen jälkeen – uudestaan ei olla käyty, mutta menisin jos joku ehdottaisi eli ei ruoka pahaa ollut eikä paikkakaan pettymys, mutta ei mitenkään hurjan mieleenjäävä. Barbecoassa käytiin myös aika pian sen avaamisen jälkeen, ruoka oli huippua ja tarjoilija yksi parhaista joihin olen koskaan törmännyt. Eihän mikään paikka tietenkään ole fine diningia ollut, mutta meneekö joku Jamien paikkoihin sen toivossa? Toivottavasti ei. Mitä kaikki paikat on ollut, niin mutkatonta hyvää ruokaa, hyvään hintaan. Gordon Ramsayn Jamie-kritiikkä en ymmärrä siinä mielessä ollenkaan että mun mielestä herrojen kohdeyleisöt on aika erilaisia. Jamie sopii ihan ”tavalliseen” ruoanlaittoon kun taas Ramsayn kirjat on niitä jotka kaivaisin esille kun on se sunnuntai aikaa laittaa päivällistä. Ramsayn paikoista syömässä olen ainoastaan käynyt Maze Grillissä, siellä ei palvelu, sisustus tai ruoka vakuuttanut, mutta se tuskin on Ramsayn paikoista se, jonka perusteella mitään laajempaa analyysiä voisi tehdä

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2015 at 8:09 sanoi:

      Mahtavaa Mariia, kun kommentoit.

      Olen samaa mieltä tuosta Gordonin kritiikin ihmettelystä, miehet keskittyvät ihan eri kohdeyleisöön ja kummallekin on oma paikkansa. Fine dining ei ole ainoa hyvä ruoka, vaan itse syön nautinnolla laidasta laitaan. Jamie on tehnyt rennolla ja helpolla ruoallaan uskomattoman paljon ruokakulttuurin eteen ja rohkaissut brittejä keittiöön – eikä pelkästään brittejä, vaan ihmisiä ympäri maailmaa.

      Olen päässyt testaamaan vain Jamie’s Italianin ja senkin vain kerran. Ei sinne fine diningin perässä mennä, mutta itse sain juuri sitä mitä halusin. Kelpo pastaa, niin hyvää, että harvoin Suomessa saa ja lasin viiniä alle 20 punnan. Syömässä oli monenlaisia seurueita, mikä sekin on arvokasta. Paikkaan oli ilmiselvästi helppoa mennä esimerkiksi lasten kanssa, kun kynnystä ei ole tehty liian korkeaksi. Sellaiselle ruoalle on paikkansa, samoin on fine diningille. Söin Jamie’s Italianissa kun olin yksin työmatkalla, sellaiseenkin se oli mukava. Fine dining -illalliselle en yksin menisi, koska siinä minulle yksi homman isoimmissa jutuista on jakaminen. Illallinen tuntuu vain puoliksi yhtä vaikuttavalta, jos kokemusta ei voi jakaa kenenkään kanssa.

  3. Tosi hyvä ja ytimekäs postaus – noihan se juuri on, että Jamie on kyllä onnistunut (lähes) kaikessa, mihin on lusikkansa laittanut. AInakin näin kaupallisella menestyksellä mitattuna. Myös toisen panettelu sen takia, että kokkaustyyli/koko konsepti on erilainen (Jamien kotiruoka – niin kuin sanoit – vs. Gordonin fine dining), on jotenkin äärettömän lapsellista.

    Jamie on kyllä kivanoloinen heppu, ja hän+tiimi tekee hyvää jälkeä. Tosin oma suosikkibrittini on Nigella…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2015 at 17:09 sanoi:

      Minä puolestaan olen jotenkin kokonaan ohittanut Nigellan. En edes oikein tiedä, miksi, mutta en muista koskaan kokanneeni yhtään mitään hänen resepteistään ja ohjelman olen tainnut katsoa ehkä kerran.

  4. Kiva referaatti Jamiesta ja hänen urastaan. Minä lisäisin vielä sen, kuinka hän on loistava esikuva sellaisille, joilla koulu ei suju jostain syystä. Siis sellaisille, jotka eivät opi perinteisin menetelmin. Jamie on puhunut avoimesti kouluvaikeuksistaan ja siitä, kuinka hän ei opi tavallisella tavalla. Siitä huolimatta hänen uransa kelpaisi varmasti kenelle tahansa. Eli kun on valmis tekemään töitä, ja ennen kaikkea kun sitä tekee intohimolla, voi saavuttaa mitä tahansa ja sen yli. ja pakkohan se on myöntää, että hänen hyväntuulisuutensa on tarttuvaa.

    Minulla on vähän outo suhtautuminen hänen reseptiikkaan. Minulla on ollut vuosien varralle useita hänen kirjojaan, mutta jostain syystä en vaan tehtyä niistä mitään. Niinpä luovuin kaikista paitsi hänen Amerikka-kirjasta (sekin enemmän tunne- kuin järkisyistä) viime keväänä kun laitoin menemään jonkun 100 keittokirjaa kiertoon. Kirjastosta olen lainannut sitten muutamaa kirjaa, samoin varattuna on tämä uusin kirja. Se riittäköön toistaiseksi. Mutta vaikka kirjoista en muka löydä kokattavaa, teen monia ruokia hänen ohjelmistaan bongatuilla ohjeillaan, kuten vaikka hanhen ja anjovisvoin, ja varmasti jotain muutakin. Ja hänen lehtiä ostan silloin tällöin, niistä löytyy helposti vaikka mitä hyvää.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 08.03.2015 at 9:31 sanoi:

      Totta, en muistanutkaan tuota oppimisasiaa. Se taisi olla yksi syistä perustaa Fifteen, jotta myös muilla oppimisvaikeuksista kärsivillä olisi mahdollisuus hankkia ammatti. Oiva esimerkki, että on monta tapaa saavuttaa unelmansa.

      Meidän kirjahyllystämme taitaa löytyä viitisen kirjaa häneltä, osa on aika vähällä käytöllä, mutta toisaalta jo ihan ensimmäisestä löytyy muutama meidän keittiön ikiklassikko, vaikkapa uunibroileri tehdään usein hänen ohjeellaan ja semifreddon pohja on jokseenkin aina sama. Uusimmasta kirjasta pidän todella, siitä tulee varmasti kokattua vielä monet kerrat.

  5. Kokkailimme viikonloppuna tätä Kanaa tikka masala ja tuli kyllä herkullista. Kanaan olisimme kaivanneet hieman lisää makua, mutta kastike itsessään oli tosi herkullista. Kiitokset postauksesta. Tätä ruokaa teemme uudestaankin, vaikka aikaa menikin kohtuu paljon.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.04.2015 at 21:03 sanoi:
        Aikaavievää tämä on, mutta ehdottomasti vaivan väärti.
        Maustaminen on kyllä haastavaa välillä. Et varmaan usko, mutta taisin jo lähes tuplata mausteet alkuperäisestä 🙂 Minulla oli aika kauan marinadissa, ehkä sekin vaikuttaa. Tätä tulee varmasti tehtyä taas viimeistään grillikauden käynnistyessä, pitää ottaa silloin vielä uusintatesti mausteiden kanssa. Kiitos, kun kommentoit. Se on paras palaute, koska ainoastaan silloin saa tietää, miten resepti on toiminut muilla.
  6. Tepa on 31.12.2015 at 18:56 sanoi:

    Kuuluisikohan ainesosaluettelossa olla kookosmaito eikä -kerma? Myöhemmin ohjeessa sitten lisätään kookosmaito.. Kookoskermalla tuli aika kookoksinen tikka masala.. 😁

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.12.2015 at 22:14 sanoi:

      Anteeksi, olet oikeassa. Ainesosaluettolossa kuuluisi olla kookosmaitoa. Olen todella pahoillani.

  7. Peikonlehti on 16.01.2016 at 12:59 sanoi:

    Tämä Jamien kana oli aivan mahtavan hyvää! Ja kiitos blogistasi!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 17.01.2016 at 13:34 sanoi:

      Mahtavaa, että tykkäsit! Kiitos kommentistasi, näistä jaksaa kyllä aina ilahtua.

  8. Katriina on 15.09.2017 at 11:54 sanoi:

    Palaan tähän reseptiin aina uudestaan. Olen tehnyt kastiketta myös malai koftan ja punaisten linssien kanssa. Ensimmäistä kertaa pääsin sisälle intialaiseen ruuanlaittoon tämän kautta.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.09.2017 at 18:43 sanoi:

      Kiitos, kun muistutit minuakin tästä reseptistä ja erityisen ihanaa, että olet löytänyt luottoreseptin. Esimerkistäsi innostuneena taidan kokeilla tätä linsseistä, se olisi oiva arkiruoka.

Post Navigation