Perjantai-ilta, pari lasia valkoviiniä ja raikasta sitruunapastaa. Sopivan simppeliä ja nopeaa pitkän työviikon päätteeksi.
Sitruunapasta on maukas, helppo, raikas ja mukavan nopea pitkän työviikon jälkeen. Juuri sellaista, kun pasta parhaimmillaan on. Hanna Gullichsenin reseptin pohjalta muokattu sitruunapasta sai keittiössäni särmää paistetuista kapriksista. Lisäsin myös pari kourallista tuoreita yrttejä, varsinkin lehtipersilja on hyvää seuraa sitruunalle.
Kun teen ruokaa, yritän aina ketjuttaa ja välttää kaapin pohjalla pyöriviä jämäpurkkejä. Siksi tässäkin käytetään kermaa tasan desi, joka on riittävästi antamaan sekä makua että kermaisuutta. Jos perjantai-iltana keittää kahdelle pastaa, toisen desin voi käyttää viikonlopun jälkiruokaan. Niin tein viime viikonloppuna ja seuraavassa postauksessa tulossa resepti jälkiruokaan, johon tarvitaan desi kermaa.
Yksinkertaisissa pastoissa kannattaa maksaa muutama euro enemmän laatupastasta. Napakka purutuntuma ja tuhti pastan maku ovat rahan väärtejä. Tietty vehnälajike, kylmä vesi, karheat pronssisuuttimet ja pitkä kuivatus alhaisessa lämpötilassa saattavat kuulostaa typerältä hifistelyltä, mutta kerran maistettuaan ei markettikamaan palaa.
Jos etsit artesaanipastaa, tamperelaisen Keittiöelämää-liikkeen Maija kehottaa etsimään mm. seuraavia sanoja pussin kyljestä: semole di grano duro italiano (italialainen vehnälajike), aqua fredda (kylmä vesi), bronzo (pronssimuotit) ja bassa temperatura tradizionale (33°-36°) (matala kuivauslämpötila) sekä ~50 ore (pitkä kuivausaika, mielellään viitisenkymmentä tuntia).
Meillä syödään käytännössä pelkästään artesaanipastaa, myös runsaampien kastikkeiden kanssa. Suosikkejani ovat Martelli, jota varastoin Keittiöelämää -liikkeestä satunnaisilla Tampereen visiiteillä sekä Gragnanon pasta, jota saa Helsingistä Hella & Herkusta Museokadulta.
Sitruunapasta
kahdelle
noin 200 g kuivapastaa esim. spaghettia
1 rkl kapriksia
loraus öljyä
1 sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunamehua
25 g voita
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
noin 50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
yhteensä noin 1/2 ruukkua lehtipersiljaa ja basilikaa
1. Raasta sitruunan kuori. Älä raasta mukaan valkoista osaa, se maistuu kitkerältä. Purista sitruunan mehu, raasta parmesan ja silppua yrtit.
2. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä.
3. Kuivaa kapriksista ylimääräinen neste. Kuumenna öljy pannulla ja paista kapriksia, kunnes ne ovat saaneet reilusti väriä.
4. Pastan kiehuessa valmista kastike. Laita pannulle voi, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Paista noin minuutti. Kaada pannulle valkoviini ja nosta lämpöä reilusti, kiehuta noin minuutti. Lisää pannulle kerma ja keittele noin viitisen minuuttia keskilämmöllä, tai kunnes kastike alkaa paksuuntua.
5. Mausta ripauksella suolaa, rouhi joukkoon reilusti mustapippuria ja suurin osa parmesanista.
6. Kaada pastasta vesi pois ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita sekaan tuoreet yrtit silputtuna.
7. Annostele pasta lautaselle, ripottele päälle paistetut kaprikset ja parmesania.
*****
A creamy lemon pasta with fried capers, fresh basil and flat leaf parsley. A dash of white wine to the sauce, a couple of glasses for a chef. A fair deal on a Friday night.
In a simple pasta dish like this it is worthwhile to invest a couple of coins to an artiginiale pasta. To ensure your money is well spent look for the following key words on a package label: semole di grano duro italiano (wheat variety), aqua fredda (cold water), bronzo (bronze dies), bassa temperatura traditional (33°-36°) (low drying temperature) and ~50 ore (long drying time, preferably around 50 hours).
Seuraa suolaa & hunajaa
Totta puhut, Jonna – tuosta simppelin pastan nappivalinnasta työviikon loppuun ja siitä, että Keittiöelämää-kaupan pasta on parasta! <3
Keittiöelämää-liikettä on kiittäminen, että aikoinaan aloin ymmärtää, miten huikea ero pastan valmistustavalla on makuun. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta.
Voi että Jonna, sinun ansiostasi löysin tuon entisen kotikaupunkini helmen, Culinaria Keittiöelämää kaupan muutama vuosi sitten. Taisi olla kyseessä artisokkarisoton resepti, jossa myös kehuit kauppaa. Ja kuule, sen jälkeen olen ravannut siellä, ja ostanut ties mitä!! Ja blogissani myös kertonut kaupasta, jotta ihmiset kävisivät kivijalkaliikkeissä.
Ja erään sinun ihanan pastareseptin innoittamana ostin sitä tiettyä pastaa myös (perus Martellin lisäksi), eli vihreä talvipasta, jota meillä syödään ihan hulluna! Ja ikisuosikkia avokado-pinaattipastaa. Aah, luojalle kiitos, meidän perheessä ei ole ongelmia gluteiinin kanssa…
Ja taas kerran haluan sanoa, tämä on paras ruokablogi mitä tiedän. Meillä natsaa maut yhteen 😉
Tampereella tulee käytyä vain kerran vuodessa ja silloin kyllä poikkeuksetta poikkean Keittiöelämää-liikkeessä. Hienoa, että autoin sinua löytämään paikan ja vielä hienompaa, että olet laittanut hyvän kiertämään.
Molemmat pastat kuuluvat omiinkin pastasuosikkeihini blogin pastoista. Avokado-pinaattipastaan minulle tulee säännöllisesti himokausi.
Kiitos Reetta, aivan ihana palaute. Näistä palautteista saa loputtomasti hyvää mieltä. Meillä todellakin menee maut yksiin, omat suosikit löytyvät usein sinun listoiltasi. Ja mahtavaa, että sinulla on nykyään omakin blogi, poimin sieltä muoti- ja kauneusvinkkejä ja kadehdin aurinkoa 🙂
Paistetut kaprikset on ihania. Ja jos en oo koskaan sitä suoraan sanonut, niin nyt sanon. Ystävänpäiväkuukauden hengessä että mäkin rakastan sun blogia!
Paistetut kaprikset ovat ihania – ja niin olet sinäkin. Eli ystävänpäiväkuukauden hengessä kiitän kauniisti ja totean, että niin minäkin sinun hengentuotettasi.
Sitruunapasta on yksinkertaisuudessaan ihanaa! Täydellistä perjantai-illan syötävää…. ja etenkin valkakrin kanssa.
Sä olet niin oikeassa noiden pasta laatujen suhteen. Ero on huomattavan huima!
Sitä eroa on vaikea uskoa, ennenkuin ihan oikeasti maistaa artesaanipastaa. Edelleen joka kerta tulee todettua, miten hyvää pasta voi olla, kun syö kunnon kamaa.
Meillä syödään kanssa perjantairuokaa, jonka kriteereinä on maku ja helppous. Viikonloppuna voi sitten hifistellä enemmän. Tänään pohdin myös sitruunapastaa, päätyen kuitenkin lehtikaalipastaan. Ens pe sitten tällä reseptillä!
Meillä on ihan sama ja lisäksi perjantai-illan ruoan pitää olla sellaista, jonka ainesosat saa helposti lähikaupasta ilman kummempia kauppalistoja. Sitruunapasta täyttää maun lisäksi nämä kriteerit. Jotenkin perjantaina ei vaan jaksa sen kummempaa, mutta onneksi näillä reunaehdoillakin saa vaikka mitä hyvää.