Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia. Alkaa syödä terveellisesti. Viettää tipatonta tammikuuta. Ostaa kuntosalikortti. En tehnyt mitään mainituista. Päätin kuitenkin viettää älä osta (paljon) mitään (tavaraa) -kuukautta. Täydellisen ostolakon sijaan erittäin harkitsevaa kulutusta. Vain tarpeeseen.
Vaikka en aikonut viettää joulua kaapissa, innostuin käymään läpi nurkkiin kerääntynyttä tavaraa urakalla ennen joulua. En ole himoshoppaaja – en ole ollut enää useampaan vuoteen. Silti kaappien perkaamisesta seurasi ähky. Niin paljon kaikkea. Läjäpäin lukemattomia kirjoja. Tavaraa, jonka olemassaoloa en edes muistanut.
Tammikuu on takana. Ostokset jäivät minimiin. Olen käynyt ruokakaupassa ja tankannut auton. Sen lisäksi olen ostanut muutaman syntymäpäivälahjan kummilapsille, niistäkin suurin osa käsittää laatuaikaa kummitädin kanssa kulttuuririennoissa.
Olo on jotenkin puhdistunut. Kaapit eivät vielä riittävästi. Rikkookohan puhdistavan vaikutuksen, jos on luvannut itselleen, että kuukauden ostamattomuuden saa palkita uudella laukulla?
Todellisuudessa en edes kaipaa mitään palkintoa. Kulutuksen vähentäminen ei tuntunut uhraukselta, enemmänkin rauhoittavalta. En edes avannut Nyt alen loppukiri – maileja, käynyt verkkokaupoissa tai ostoskeskuksissa. Sen sijaan kävin lauantailounailla, pitkästä aikaa elokuvissa ja kaivoin kaapista jämälangat – täydellisen neulottavat silkki-kashmirit. Miten sellaisia aarteita voi unohtaa kaapin perälle?
Ruokaa rajoitukset eivät tietenkään koskeneet, mutta yritin kuitenkin tyhjentää myös kuivakaappeja. Täysissä kaapeissa hyvätkin raaka-aineet hautautuvat ja jäävät käyttämättä. Timantit voivat olla ikuisia, mutta jauhot eivät. Kaivoin yhden blogin ensimmäisistä – ja samalla kaikkien aikojen suosituimmista – resepteistä esiin ja tein pitkästä aikaa vaivaamatonta pataleipää. Tällä kertaa pelkän vehnän sijaan käytin myös spelttiä ja halusin testata, miten ohje toimii tuorehiivasta, koska sitä on minulta muutamaan kertaan kysytty. Tuore hiiva soveltuu yhtä lailla, kuivahiivassa olennaista on muistaa käyttää kädenlämpöistä nestettä.
Vaivaamaton leipä jakaa koulukuntia. Toisten mielestä vain vaivaamalla leipään saa kunnon sitkon ja hapanjuurileipojat kaipaavat leivästä puuttuvaa hapanjuuren syvää makua. Niin toki onkin, mutta padassa paistettuna vaivaamattomaankin leipään tulee hyvä rakenne, eikä maku ole ollenkaan hullumpi. Maku tulee pitkästä – yli 12 tunnin – kohottamisesta huoneenlämmössä. Parasta leivässä on kuitenkin padassa paistamisesta muodostuva mielettömän rapea kuori. Huhujen mukaan myös Chef & Sommelierin talonleipä paistetaan valurautapadassa.
Edellisessä postauksessa vaivaamattomasta leivästä on vaihekuvat, joista on helppoa seurata, miltä taikinan kulloinkin tulee näyttää, jos tulee uskonpuute. Tämän leivän kanssa se ajoittain tuppaa tulemaan, koska taikinan olomuoto on prosessin aikana kaikkea kiinteästä kuplivaan. Mutta lopussa aina kiitos seisoo, tuoreen leivän tuoksun muodossa.
Pataleipä
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl spelttijauhoja
vajaa 1/4 pkt hiivaa
1 1/2 tl suolaa
4 dl vettä
lisäksi reilusti jauhoja pöydän ja liinan jauhottamiseen
1. Liota hiiva veteen, lisää loput ainekset ja sekoita taikinaksi. Älä vaivaa. Peitä tuorekelmulla ja leivinliinalla. Anna kohota huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Kun taikina on kohonnut riittävästi, siinä on kohtuullisen paljon kuplia pinnassa ja se on olomuodoltaan löysähkö.
2. Laita reilusti jauhoja pöydälle tai leivinalustalle. Taikina tarttuu joka tapauksessa yleensä jonkin verran eli jos sinulla on leivinalusta, käytä sitä. Kaada taikina kulhosta jauhotetulle pöydälle, painele siitä ilmakuplat pois painelemalla se neliönmuotoiseksi levyksi. Nosta kulmat keskelle, pyöräytä leivänmuotoiseksi.
3. Jauhota reilusti leivinliina (todella reilusti, taikina tarttuu tiukasti) ja nosta taikina liinan sisällä kulhoon kohoamaan. Opin lukijalta, että taikinan voi kohottaa myös öljytyssä kulhossa leivinliinalla peitettynä.
4. Laita pata uuniin kansi päällä ja kuumenna uuni 230 asteeseen. Kuumenna pataa vielä noin 20 minuuttia sen jälkeen. Olennaista on, että se on tulikuuma.
5. Kippaa taikina pataan, laita kansi päälle ja nosta paistumaan 30 minuutiksi. Ota kansi pois ja paista vielä noin 10-15 minuuttia ilman kantta.
6. Pudota leipä padasta ritilän päälle jäähtymään.
*****
While the very concept of New Year’s resolutions is not uncommon for most of us, I myself cannot really remember making that many of them. The piles of unread books and stuff that I hardly could recognise as mine (even though their location in my closest slightly hinted that they might belong to me) made me break the habit of not committing any acts of self-improvement starting Jan 1st. After burrowing into our closets before Christmas I decided to have a personal Buy (next to) nothing month in January. Not that I would be a shop-a-holic otherwise, but still a month without almost any consumption felt liberating and sort of cleansing – like a mental detox.
Even though food (together with other daily necessities and services) were excluded from my experiment, I also went systematically through our kitchen cabinets and used ingredients that were under risk of going bad. Diamonds might be forever but flours are not. I emptied my bag of spelt flour to a no knead bread – a simple loaf which might not require any kneading but time it certainly requires since the thing of this bread is a slow fermentation.
Tätä pataleipää minun on pitänyt kokeilla jo monta kertaa… Teen ryhtiliikkeen ja kokeilen pikimmiten!
Ostolakko on kyllä rauhoittavaa, nimim. ostolakossa viime vuonna 10 kuukautta (Ei kenkiä, laukkuja eikä vaatteita).
Pataleipä on oikein hyvä vaihtoehto. Sopii tällaiselle satunnaiselle leivänleipojalle, jonka hapanjuuret joutuvat hylkäämisen uhriksi kerta toisensa jälkeen.
Harkitseva ostaminen ei olisi hullumpi vaihtoehto vähän pysyvämpäkin tapana. Minun vaatekaappini kaipaa sen verran päivitystä, että ihan täydelliseen ostolakkoon en aio heittäytyä.
Minä vietän edelleen “älä osta lihaa”-kautta, en muista syistä kuin siitä, että varastoissa on hyviä raaka-aineita, jotka ansaitsevat päästä pataan, kattilaan tai pannulle. Ruokakauppaan menikin viime kuussa tavallista vähemmän rahaa. Jatkan edelleen, kunnes poropalat ja se pieni kengurukappalekin on syöty 😀
Minun pitäisi aloittaa ihan sama homma. Pakastin pullistelee ja sieltä pitäisi käyttää mm. juuri poro pikapuoliin pois, ettei mene huonoksi.
Taidan aloittaa saman kauden tavoitteena tyhjentää pakastin typötyhjäksi ennen kesää.
Pataleipä on edelleen testaamatta, monista hyvistä aikomuksista huolimatta…
Totuuden nimissä ei sitä täälläkään niin usein tehdä. Aika satunnaisesti, mutta onhan tuore leipä erinomainen palkinto pienestä vaivasta.
Pataleipäneitsyys meni tänään – tuli oikein namia, vaikka pelkistä vehnäjauhoista tein. Seuraavaksi pitää reseptisi mukaan speltillä maustaa ja kenties laittaa pataan hieman rosmariinia makua antamaan! Kuoresta tulee kyllä uskomattoman rapsakka padassa paistettaessa. Leppoisaa sunnuntaipäivää!
Rosmariini – loistoidea! Sitä taidan itsekin kokeilla seuraavan kerran.
Vehnäjauhoista meilläkin on tähän asti tehty. Nyt piti vain tyhjennellä jauhokaappia, joten päädyin testaamaan spelttiä. Siinä on hiukan vaaleaa leipää syvempi maku eli ei ollenkaan huonompi tuttavuus.
Leppoisaa sunnuntaita sinnekin, mahtavaa aurinkoenergiaa ollut tarjolla koko päivän.
Tuo kuivakaapin tyhjennys munkin pitäis suorittaa. Muut kaapit kodissa ovat tyhjentyneet jo vuosia sitten ja shoppailu muuttunut harkitsevammaksi (harvemmin, vähemmän, laadukkaampaa). Mutta kuivamuonakaapissa tällaista muutosta ei ole tapahtunut. Kaikki uusi on kiehtonut ja sitä on ostettu jotain yhtä ohjetta varten ja sitten se purnukka onkin jäänyt kaapin perälle lojumaan.
Tunnustan tuon saman synnin. Yritän välttää yhden kerran raaka-aineihmeitä, mutta eihän se tietenkään kokonaan ole onnistunut. Sen suhteen ei olisi pahitteeksi tehdä ryhtiliike. Niitä purkkeja sieltä edelleen tyhjentelen, samoin pakastin kaipaa tyhjennystä. Systemaattista sellaista.
Muiden kaappien suhteen tilanne on parempi, mutta kyllä minulla vielä muutama heikko kohta on, jossa olen lipsunut. Kirjat ovat yksi niistä. Niiden osalta voisin olla harkitsevampi, koska aikaa on kuitenkin rajallisesti.
Olen vuosia jo onnistunut välttämään tämän leivän leipomista, sillä mies leipoo yleensä leivät. Nyt innostuin, sillä olen niin kyllästynyt leipurin jättämiin jauhopussien jämiin. Toki jauhoille löytyy purkit, mutta leipuri ostaa jauhoja koko ajan lisää eikä huomaa jauhoja olevan jo entuudestaan. Ei tietenkään. Heitin samaan taikinaan niin ruis-, hiivaleipä kuin vehnäjauhotkin ja taikinan maustoin vielä rosmariinilla. Kyllä, hyvää tuli ja voin tehdä tätä ehkä uudestaankin. Thanks!
Tunnistan tuon jauhopussien jämät -ongelman – ehkä erityisesti siksi, että olen niin laiska leipoja, että ne pyörivät tuolla kaapissa puoliksi turhaan. Tämä laiskan leipurin paras leipä, muuten minäkin olen hyvistä päätöksistä huolimatta lykännyt ja lykännyt esim. juuren tekemiseen ryhtymistä.
Spelttijauhot ovat ihan parhaita ja tuovat hyvin makua. Melkein aina suolaisessa leivonnassa korvaan osan vehnäjauhoista täysjyväspeltillä. Pataleipäänkin on tullut niitä laitettua ja hyvältä maistui.
Pitää alkaa käyttää vähän enemmän spelttiä. Se on todella maukasta, mutta ei ihan edullinen vaihtoehto.
Systemaattisesta kuluttamisen vähentämisestä tulee kyllä hyvä mieli! Olen juossut yli kuukauden tukka putkella, minkä seurauksena suunnitelmallisuus on vähentynyt minimiin. Nyt kun elo on jälleen aavistuksen seesteisempää voisin vähentää maaliskuussa kuluttamista ja siivota myös ne kaapit! Postauksesi toimi hyvänä tsemppauksena, kiitos siitä! 🙂
Toivottavasti tsemppauksesta on hyötyä, minäkin voisin jatkaa puristusta. Vielä on puhdistettavaa, mutta alku on onneksi ollut hyvä.