Jos parin vuoden takainen vuoden takainen kollektiivinen hurahdus on lehtikaali, viime vuoden nousija oli granaattiomena. Lehtikaalin mittakaavaa se ei tosin saavuttanut. Vastaavaa raaka-ainehurahdusta, jossa täydellisestä tuntemattomuudesta ponnistava raaka-aine löytyy hetkessä pienimpiä kauppoja lukuunottamatta kaikkien kauppojen vihannesosastoilta, ei edes tule mieleen. Mutta jos olette panneet merkille, granaattiomenakin on aiempaa paremmilla paikoilla. Ennen parin granaattiomenan valikoimaan sai etsiä hyllyn perukoilta, eilen vakiokaupassani niitä oli laatikkokaupalla paraatipaikalla.
Aikoinaan hedelmällisyyden symbolina pidetyn hedelmän nousun takana on Lähi-Idän keittiön suosio. Ensin sitä alkoi näkyi salaateissa ja raikastamassa suolaisia ruokia. Varsinkin joulunaikaan granaattiomena valtasi kuitenkin kerralla lehdet ja blogit myös juomissa ja jälkiruoissa. Aika usein pavlovassa – ikiklassikossa, jonka makeutta se tasapainottaa erinomaisesti.
Hedelmähyllyllä ei kannata kaivaa sitä kauneinta ja sileintä hedelmää, vaan etsiä tummia yksilöitä. Kuoren tummuus kertoo hedelmän kypsyydestä ja mehukkuudesta. Parhaimmillaan granaattiomena on, kun kuori on tummanpunainen ja kiiltävä. Se kannattaa säilyttää jääkaapissa. Viileässä säilytettynä se kestää hämmentävän pitkään, huoneenlämmössä puolestaan pilaantuu nopeasti.
Tapoja granaattiomenan käsittelyyn on monia, olipa tapasi mikä tahansa, homma kannattaa aloittaa pyörittelemällä kuorimatonta hedelmää tukevasti leikkuulautaa vasten. Kuulet kyllä, kun siemenet alkavat irtolla. Monia tapoja olen kokeillut, yksi suosikeistani on nykyään lohkominen. Se aiheuttaa vähemmän roiskeita kuin tukeva naputtelu puukauhalla, mutta on toki sitä hitaampi metodi.
Lohkon granaattiomenan useampaan osaan esim. neljään, viiteen osaan (kuten lohkoisin appelsiinin). Nostan lohkot korkeareunaiseen kulhoon, käännän kuoren nurinniskoin ja irrottelen siemenet sormin. Lopuksi poistan mahdolliset mukaan tippuneet valkoiset osat. Ne eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, mutta sisältävät pahanmakuista happoa eli ovat käytännössä syömäkelvottomia.
Kristallipalloni – joka saattaa olla vähän pölyinen – mukaan granaattiomenan kulutus tuskin kääntyy laskuun tänäkään vuonna. Ainakaan meillä. Se tuli keittiööni anopin mukana yli kymmenen vuotta sitten – suurinpiirtein samaan aikaan kuin anoppikin. Koskaan en ole kuitenkaan kuluttanut sitä siinä mittakaavassa kuin viime vuonna. Koko syystalven ripottelin sitä aamupalajogurttiini, syksyn mittaan tekaisin siitä pavlovat pariinkin otteeseen ja nyt listalla on ainakin granaattiomena-sumakkisour ja yule mule drinkkigururouvien Kivistössä -blogista ja paljon muuta. Älkää siis ihmetelkö, jos ne tummanpunaiset ja kiiltävät yksilöt on hamstrattu lähikaupastasi. Se olin minä.
Kokit ja potit -blogin joulukalenterista poimimani granaattiomenamojito on ollut muutamien illallisten alkudrinkkinä. Ystäväpiirissämme on enemmänkin iloisia perheuutisia ja tämä toimii yhtä lailla myös alkoholittomana. Näin uuden vuoden puolella olen jättänyt pois joulumausteet. Granaattiomenan vahva maku kestää hyvin alkoholin ja olemme ilmeisesti sen verran viinaan meneviä, että olen myös tuplannut alkoholin määrän meille ei-raskaana oleville.
Granaattiomenasiirappi
viiteen-kuuteen drinkkiin
2 dl granaattiomenan siemeniä (yhdestä granaattiomenasta pitäisi tulla)
2 dl vettä
2 dl sokeria
1. Laita granaattiomenan siemenet sauvasekoittimen myllyyn tai monitoimikoneeseen. Aja hetki, jotta siemenistä irtoaa mehu.
2. Siivilöi kattilaan, painele siemeniä, jotta saat väriä mukaan kattilaan.
3. Lisää vesi ja sokeri. Keittele 5-10 minuuttia, jotta sokeri sulaa kunnolla ja seos vähän sakenee.
4. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä.
Granaattiomenamojito
4 cl granaattiomenasiirappia (ohje yllä)
4 cl vaaleaa rommia
1/2 limen mehu
muutama lehti vahvaa minttua
loraus kivennäisvettä tai soodavettä
jäitä
limelohkoja
granaattiomenan siemeniä
1. Revi muutama mintunlehti lasin pohjalle. Painele niitä vaikka lusikalla, että makua irtoaa hiukan.
2. Sekoita lasin pohjalla granaattiomenasiirappi, rommi, limen mehu. Lisää jäät. Kaada päälle vähän kivennäisvettä tai soodavettä. Sekoita.
3. Koristele muutamalla mintunlehdellä, granaattiomenan siemenillä ja limen lohkolla.
*****
Pomegranate has been an occasional visitor in my kitchen for over ten years after my mother-in-law introduced it to me just after her son had introduced me to her. But never I have consumed it in quantities of last year. Starting from morning yoghurt through several pavlovas I wounded up to boiling it down into syrup and stirring a pomegranate mojito. The tangy concoction makes a wonderful drink for a dinner party, since it works nicely also as a mocktail.
Granaattiomenat on kyllä ihania! On se meilläkin satunnaisesti vieraillut aiemminkin, mutta varmaan viime talvena siirtyi ihan vakikalustoon, melkein koko talven löytyy aina yksi kotoa. Salaateissa sitä olen käyttänyt, mutta yleisimmin se eksyy turkkilaisen jogurtin päälle aamuisin. Perkaan yhden granaattiomenan jääkaappiin valmiiksi (teen sen samalla tavalla lohkomalla kuin sinäkin, siitä tulee vähemmän roiskeita tosiaan), josta sitä on helppo ja nopea lusikoida aamupalaksi. Pidän granaattiomenassa siitä, että ne ovat talvisin tosi hyvän makuisia ja niitä tosiaan löytyy nykyään aika helposti. Nyt sen paikan taitaa tosin hetkeksi syrjäyttää veriappelsiinit…
Hyvä idea siivota kerralla koko granaattiomena, itse leikkaan aamulla lohkon kerrallaan. Reuna tahtoo aina kuivua.
Säilyvätkö siemenet siis rasiassa kuivumatta?
Kiva kuulla, että granaattiomenamojito löytänyt teidänkin keittiöön!
Minä perkaan granaattiomenan samoin kuin Sini, kerralla koko hedelmän siemenet rasiaan. Siemenet säilyvät jääkaapissa muutaman päivän tosi hyvin kuivumatta ja pilaantumatta.
Kiitos sinulle reseptistä.
Pitää ensi kerralla testata tuo kokonaan perkaaminen. Tosin pelkkään jogurttiin en saa koko hedelmää parissa päivässä upotettua.
Kanssahurahtaja ilmoittautuu! Mitä olisikaan talvi ilman granaattiomenoita… Sain yli 15 vuotta sitten viettää granaattiomenasesongin aikaan kaksi viikkoa talossa, jonka pihalla kasvoi granaattiomenapuu. Oi sitä onnea!
Tuo on todellakin onnea. Suomessa onnea on, kun saa käsiinsä ihanan mehukkaan ja tummanpuhuvan yksilön, joka ei ole alkanut yhtään pilaantua. Pienistä asioista se onni koostuu 🙂
Granaattiiomenat ovat kyllä ihania:) Täällä niitä käytetään todella paljon ,ja granaattiomenamehua puristetaan useissa kioskeissa. Ihan lähelläni kasvaa granaattiomenapuita,mutta ikäväkseni eivät ole minun….. no niitä voi kuitenkin ihastella;D
Vaikka ei omia olekaan, niin ainakin siellä kasvaa ne kaupasta hankittavatkin merkittävästi lähempänä kuin täällä 🙂
…viinaanmenevät…*tirsk*…
Roskapostisuodatin oli siirtänyt tämän roskakoriin 🙂 Ei siis bloginpitäjän henkilökohtainen sensuuri…
Mä olen kipeästi yrittänyt löytää valmista granaattiomenasiirappia eri kauppjoen hyllyiltä, mutta missään ei näytä olevan 🙁 Stadin Stockan Herkussakaan ei napannut. Hyvä, että nyt löysin sun blogista ohjeen, niin voin tehdä itse 🙂
Ei ole minullakaan sattunut silmään, mutta onnekkaasti aika helppo tehdä – ja oikaistakin voi vielä keittämällä siirapin granaattiomenamehusta :-). Sitä ainakin välillä sentään saa.
Granaattiomenakastiketta saa kyllä Suomestakin, yleensä K- ja S-kaupoista, jos haluaa säästyä keittelyltä 🙂 Maahantuojana on ainakin Euro-East, jälleenmyyjiä esim. Helsingissä löytyy nettisivuilta: http://www.euro-east.fi/yhteystiedot/jalleenmyyjat/
Kaikista kaupoista ei varmaan löydy juuri granaattiomenakastiketta, mutta granaattiomenamehua näkee jo aika usein. Esim. sama maahantuoja tuo myös granaattiomenatäysmehua kahdessa eri koossa: http://www.euro-east.fi/tuotteet/jyvat/granaattiomenamehu-310ml/
Hinnaltaan ainakin voittaa granaattiompuista itse puristetun mehun 🙂
Kiitokset vinkistä, yhä enemmän alkaa onneksi saada myös valmiina. Keittelykään ei ole iso homma, mutta välillä on ihan hyvä oikaista.