Aasiassa monella keittiöllä on omat nyyttinsä – dumplingit, gyozat, wontonit. Perusmaut ovat kaikissa samansuuntaiset ja usein aika tyypillinen täyte valmistetaan jauhetusta possusta. Japanilaisten gyozojen ominaispiirre on rapea paistopinta. Toinen puoli nyytistä kypsennetään paistamalla, toinen höyrytetään pehmeäksi.
Pari vuotta sitten Pariisissa kävimme Gyoza Barissa, jonka ruokalista on lyhyt – sieltä saa erinomaisia possusta valmistettuja gyozoja, ei muuta. Se oli viimeinen sysäys alkaa tehdä gyozoja myös kotona. Vasteaika on ollut kuitenkin pitkä, vasta nyt pääsin oikeasti rypyttämisen kimppuun.
Öljy ja vesi samalla pannulla ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä turvallisuusnäkökulmasta. Pientä tutinaa aiheutti myös se, että Sillä Sipulit olivat pamauttaneet gyozoja valmistaessaan liesituulettimen irti. Kyselin vinkkejä Tokyokanista ja japanilaisen keittiön asiantuntijalta. Kumpikaan ei ollut vastaavasta pamauksesta kuullut, mutta se ei kokonaan lieventänyt hermostuneisuuttani. Pieni tutina pakotti kaivamaan suojalasit esiin – keski-ikä.
Huoli oli kuitenkin onneksi turha. Öljyä pitää laittaa pannulle niin vähän, että se on käytännössä imeytynyt jokseenkin kokonaan nyytteihin ennenkuin pannulle heitetään vesi. Pidin kannesta tiukasti kiinni siinä vaiheessa, kun höyry oli voimakkaimmillaan, mutta kansi pysyi paikallaan ihan pitämättäkin. Ei vara venettä kuitenkaan kaada. Kuvassa näkyvä bambuinen höyrytysastia on pelkkää kuvausrekvisiittaa. Gyozat kypsennetään kannellisessa paistinpannussa. Ei kannata hätkähtää, jos kuori tarttuu pannuun – niitä ei turhaan kutsusta lempinimellä potstickers, mutta ne irtoavat kyllä helposti lastalla.
Sukujuuriltaan japanilaisen Joni Kukkohovin gyozareseptin olin repäissyt talteen jo monta vuotta sitten, samoin MasterChef Australian taannoisen voittajan Adam Liawin kirjasta olin merkinnyt hänen versionsa täytteestä. Tämä versio on yhdistelmä molempia sekä oman maustekaapin sisältöä. Varsinkin laitakokki on hurahtanut togarashiin, hiukan sitruksiseen japanilaiseen mausteseokseen, joka sopii erinomaisesti possun kanssa. Silppusin mukaan myös tuoretta korianteria, vaikka se ei japanilaiseen ruokaan kuulukaan, mutta raikastaa täytteen makua. Periaatteessa kiinankaalin voisi ryöpätä, mutta käytin vain vaaleanvihreää osaa ja silppusin sen todella pieneksi, jolloin se ennätti kypsyä höyrytettäessä. Possua ei voi maistaa raakana, joten kannattaa paistaa pieni pala täytettä pannulla ja maistaa, että mausteet ovat kohdallaan. Mauttomat nyytit ovat hirveä rangaistus tunnin rypyttämisestä.
Jokaisella rypyttäjällä on oma tekniikkansa, ja yksinkertaisimmillaan reunat voi vain painella kiinni toisiinsa. Hyviä videoita oikeasta tekniikasta löytyy You Tubesta lukuisia, helppo perusmalli löytyy esimerkiksi Not Just Rice -bloggaajan ohjevideolta (alkaa noin kohdas 2.12).
Gyoza Barissa nyytit tarjottiin hiukan sitrukselta maistuvan ponzukastikkeen kanssa. Kotioloissa en jaksanut tehdä ponzua, vaan oikaisin ja sekoitin soijakastikkeen sekaan tamarinditahnaa. Gyozat itsessään ovat ainakin kaltaiselleni kokemattomammalle rypyttäjälle savotta, oikaisen kastikkeessa ja ostamalla kuoret valmiina. Niitä saa esimerkiksi Tokyokanista ja Aasia-kaupoista.
Gyozoja on viime aikoina tehty myös Mama Gastro– ja Kaikki äitini reseptit -blogeissa.
Gyozat
30 kpl (täytteestä riittää kyllä useampaankin, jos valmiskuoria on enemmän kuin tuo 30)
30 valmista gyoza-kuorta
300 g porsaan jauhelihaa
noin 2 dl kiinankaalia
1-2 kevätsipulia
1 pieni punainen chili
3 valkosipulin kynttä
1 1/2 tl riisiviinietikkaa
2 sentin pala inkivääriä silputtuna tai raastettuna
1/2 tl valkopippuria
1 1/2 tl suolaa
1 tl togarashia (japanilainen mausteseos, voit jättää pois)
pieni nippu tuoretta korianteria silputtuna
lisäksi esim. seesamiöljyä paistamiseen
kastike
1/2 dl soijaa
1 1/2 rkl riisiviinietikkaa
1-2 tl tamarindtahnaa
1. Nosta gyozakuoret sulamaan noin tunti etukäteen.
2. Ryöppää halutessasi kiinankaali. Hienonna kiinankaali, kevätsipuli, inkivääri, valkosipulit ja punainen chili aivan hienoksi. Silppua korianteri. Sekoita kaikki täytteen ainekset, kuumenna paistinpannu ja paista pieni pala taikinaa ja mausta mausteet.
3. Ota lasiin kylmää vettä, aseta gyozakuori kämmennellesi, kostuta toinen reuna vedellä. Nosta reilu teelusikallinen raakaa täytettä kuoren keskelle. Sulje kuoret tiukasti, jotta täyte ei pääse falskaamaan. Hyvä video rypytystekniikasta (kohdasta 2:12).
4. Ota esille kannellinen pannu kansineen ja pieni lasillinen vettä. Kun olet tehnyt kaikki nyytit, kuumenna vajaa ruokalusikallinen öljyä pannulla. Ole maltillinen öljyn määrän suhteen, sen tulisi olla lähes kokonaan imeytynyt gyozoihin siinä vaiheessa, kun lisäät veden.
5. Nostele pannulle gyozoja siten, että ne ovat tiiviisti, mutta eivät kiinni toisissaan. Ruskista alapuoli.
6. Heitä pannulle pieni lasillinen vettä ja sulje kansi tiiviisti. Pidä varmuuden vuoksi siitä kiinni alkuvaiheessa. Höyrytä, kunnes vesi on haihtunut pannulta ja gyozat alkavat paistua uudestaan. Nosta ne pois pannulta.
7. Paista gyozat muutamassa erässä. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja tarjoa se dippinä nyyttien rinnalla.
*****
Most of the dumplings – no matter if they called wontons, gyozas or dumplings – follow the same basic recipe for wrappers and have a simple minced pork filling. The Japanese version, gyoza, is fry-steamed meaning they are first browned in a little hot oil and then steamed in the same pan by adding some water on the pan, which makes them a lovely combination of crispy and tender. On account of their tendency to stick to the pan, they have earned a very accurate nickname, potstickers.
Nämä ovat olleet minunkin tekolistallani jo vaikka kuinka kauan samoin kuin pelmenit. Taikinanyyttien rypytys on just hyvää talvipäivän puuhaa 🙂
Rypytys on vähän koukuttavaa, tänään pakkaspäivän kunniaksi rypyttelin taas karjalanpiirakoita 🙂
Pelmenit ovat minullakin olleet suunnitelmissa jo useamman vuoden, mutta palataan siihen ehkä parin vuoden päästä…
Mahtavaa ettei sulla pamahtanut! Pamahdushetkellä ei naurattanut, nyt jälkeenpäin kylläkin.
Jukka tuossa vieressä mutisee, että mistä ihmeestä me on sellainen resepti saatukin missä öljyn ja veden suhde on noin pielessä. Öljy kun on jäänyt veden pintaan se ilmeisesti on estänyt vettä höyrystymästä ja sitten vesi pamahti öljypatjan alla. Eikö olekin hienoa että joku tekee virheet puolestasi?
No, on todellakin hienoa, että joku tekee virheet, ettei itse tarvitse. Olin etukäteen ihan kauhuissani teidän kokemuksen perusteella, mutta ei minkäänlaista vaaran elementtiä. Onneksi, koska irronnut liesituuletin ja säikähdys ei siinä hetkessä naurata – vaikka ehkä nyt jo naurattaakin.
Kyllä näitä toisenkin kerran uskaltaa tehdä, mutta vähällä öljyllä 🙂
Minä en ole tätä metodia testannut. Olen vain höyrytellyt bambukorissa. Rapea paistopinta on kyllä hyvä, olen päässyt maistelemaan kiinaravintolassa. Kummallista ja harmillista, että täältä Oulusta ei mistään saa mitään nyttyröitä.
Kannattaa testata, tykkään oikeastaan vielä enemmän tästä kuin vain höyryttämällä tehdyistä. Hyvä yhdistelmä pehmeää ja rapsakkaa.
Täältä onneksi saa muutamasta paikasta nyttyröitä, mutta vaatii vähän lähtemistä lähiöläiselle.
Ihanan muumi otsikko!
No nyt kun sanoit, totta.
Otsikko on ollut luonnoksissa yli kaksi vuotta, pääsi vihdoin käyttöön.
Kuulostavat herkullisilta. Nämä menevät ehdottomasti tocook listalle, juurihan sain kevätrullat siltä listalta kuitattua. Silmälasit ovat siitä kätevät, että suojaavat keittiössä hyvin :).
Vietnamilaiset rullat ovat taas oman listani ikuisuuskohde. Ehkä saisin sen hoidettua puolestaan minä.
Tässä tapauksessa suojalasit olivat hätävarjelun liioittelua potenssiin sata 🙂
Oih! Rakastan kaikkia nyyttejä. Kuopuksen syntymän jälkeen en ole tehnyt mitään näpertelyä vaativaa, mutta ehkä jälleen jonakin päivänä….
Se päivä on vielä edessä… Ainakaan minulla nämä eivät syntyneet samanlaiselle nopeudella kuin parilla opetusvideolla, jotka katselin eli ymmärrän hyvin, ettei useamman lapsen kanssa tule herkästi näperreltyä.
Kääk! Nyt on monessa blogissa ollut paljon erilaisia toinen toistaan ihanampia aasialaisia nyyttejä ja nyt vielä täällä – mun lempiblogissa!
Pakko kai munkin sit on nyyttejä tehdä 😀
On, ihan pakko 🙂 Tai ei ehkä pakko, mutta kannattaa.
Lempiblogissa – tuon talletan syvälle mieleeni. Kiitos!
Huokaus, hyviä gyozoja ei voita mikään! Ihan ehdottomasti joka rypytyksen väärti.
Helsingissä kannattaa muuten mennä Runberginkadun Umeshuun, jos gyozahammasta kolottaa, eikä jaksa vääntää itse.
Kiitos vinkistä. Umeshu on muutenkin ollut listalla, mutta nyt viimeistään on mentävä. Kerran olen suoriutunut sinne lounaalle, mutta lounaalla oli vaihtoehtona vain sushia.
Umeshuun, Jonna, seuraavan kerran, kun olen hoodeilla?
Ehdottomasti, mutta ei lounaalle – et taitaisi silloin paljon syömistä saada.
Kuulostaapa loistavalta, pehmeää ja rapeaa yhtä aikaa! Jotenkin mennyt tällainen herkku kokonaan ohi silmien aiemmin 🙂
Minäkin löysin gyozan vasta muutama vuosi sitten, mutta rakkaus on ollut pysyväistä lajia 🙂
Söin gyoza-nyyttejä viime viikolla Thaimaassa. Olisin kaivannut nyytteihin vähän lisää makua, pitää siis tehdä itse 🙂
Nauroin ääneen sinun “Pieni tutina pakotti kaivamaan suojalasit esiin – keski-ikä.” -kommentille. Oot niin paras!
Pelkkä possu ei paljon miltään maistu. Minäkin lisäsin kertaalleen melkein kaikkea testipallukan paistamisen jälkeen.
No minua melkein nauratti ääneen ne minun suojalasini – tilanne oli melko vaaraton 🙂
Heippa! asun Turussa, saakohan täältä jostakin noita Gyoza kuoria? Mistäköhän? Mistä itse ostat ne?
Kannattaa katsoa paikalliset Aasia-kaupat, ihmettelisin, jos ei jonkin sortin kuoria löytyisi niistä.
Itse olen ostanut Tokyokanista tai Helsingistä Hakaniemen Aasia-kaupoista, mutta jos Turussa on etninen Aasiaan kallellaan oleva ruokakauppa, olen aika vakuuttunut, että sieltä löytyy.
Onnea etsintään.