Välillä tekee mieli nostaa hyviä makuja, pieniä löytöjä tai mielenkiintoisia uusia tuotteita. Sellaisia, joiden löytämisestä itse ilahtuu. Ihan vain lyhyesti. Siksi blogissa alkaa satunnaisen säännöllisesti palsta Parasta juuri nyt!
Tähänkin postaukseen on sekoitettu sillisalaatti jogurtista ja suomalaisesta kirjastolaitoksesta. Mitäkö yhteistä niillä on? Ei kerrassaan mitään paitsi, että molemmat ovat ilahduttaneet minua viime aikoina.
Kirjasto
Olin lukenut lastenosaston melkein läpi ennen toista luokkaa ja pahvinen kirjastokortti taisi olla lompakkoni suurin aarre. Kymmenisen vuotta sitten läheinen suhteemme alkoi väljähtää. Hyvää ei ollut hollilla ja päädyin ostamaan ihan liikaa kirjoja. Niitä, jotka yön yli muuttuivat ongelmajätteeksi, kun niitä ei saanut tyrkyttämälläkään edes divariin. Muuton myötä palasin kirjastolaitoksen hellään huomaan ja olen ilahtunut. Kaipaan ainoastaan pidempiä viikonloppuaukioloaikoja, sunnuntai olisi täydellinen kirjastopäivä.
Kerta toisensa jälkeen teen löytöjä. Kirjoja, joita ei enää saa kirjakaupasta, koska kirjan elinikä on nykyään kovin lyhyt. Kaunokirjallisuuden lisäksi kirjasto tarjoaa hyvän valikoiman ruokakirjoja. Viimeksi poimin mukaani Linda Lomelinon kirjan kakuista sekä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin erinomaisen kirjan Purkissa, joka saa säilönnän kuulostamaan sopivalta jopa minulle. Sitä voi tehdä purkin kerrallaan.
Helsingin meijeriliikkeen maustamaton lohkeava jogurtti
Ihan täydellisen hapan ja napakka. Ainoa miinus on niin kallis hinta, että jogurtti on satunnaista luksusta. Sitähän voisi vaikka tottua turhan hyvälle.
Fuku Supreme
Erinomainen sushibuffet lähiössä. Lokakuussa Leppävaarassa (kauppakeskus Sellon ylätasanteella ulkona) avautunut Fuku Supreme on niin suosittu, että pariin otteeseen olemme jonottaneet sisään. Lounaan suosio takaa sen, että sushi on takuutuoretta koko ajan, vaikka se tarjotaan seisovasta pöydästä. 13,90 euron lounaaseen sisältyy misokeitto, sushibuffet ja noutopöytä, jossa on tarjolla monenlaisia japanilaisia lämpimiä ruokia.
Brittimiehet
Minulla on heikko kohta, brittimiehet. Tarkemmin ottaen brittimieskirjailijat, joiden kanssa suhteemme on puhtaasti kirjallinen. Olen nimittäin hiukan heikkona kuivaan huumoriin ja sankareihin, joita keskimäärin tekisi mieli vähän ravistella, että ryhdistyisivät. Nick Hornby, Chris Cleave, David Nicholls ja Tony Parsons pääsevät säännöllisesti sänkyyni. Juuri nyt on loistava hetki olla fani: David Nichollisin uusin vei epävireisen Petersenin perheen mukana junamatkalle läpi Euroopan ja Nick Hornbyn Funny Girl tuli marraskuussa ladattavaksi Kindleen.
Ja muuten, Anne Hathaway. Menivät palkkaamaan Emmaksi One Dayhin. Ei toimi, sanon minä, vaikka en edes leffaa katsonut. Sehän olisi voinut pilata pääni sisäisen maailman Emmasta ja Dexteristä. Yhdestä kaikkien aikojen suosikkitarinastani.
*****
Four things that have nothing in common except that they have lifted my spirits lately. Small things, but small things are the ones that count in everyday.
Public library. I was one of those bookworms that had read the whole children section by the age of eight. But then in my late twenties I somehow lost the connection, not with books, though, but with the library. After years of negligence and piles of bought books I have no place to store I found our tiny suburban library with many gems that you cannot find in bookstores anymore, the lifetime of a book seems to be shorter than ever.
Natural yoghurt by Helsingin Meijeriliike. Perfectly sour and thick plain yoghurt produced locally in small cheese factory in Viikki, Helsinki.
Fuku Supreme. Newly opened sushi place in Leppävaara, Espoo. So crowded during the lunchtime that even if it is a buffet, sushi is always fresh. Value for money.
British guys. I have a mild crush on them. Well, not literally, but in the literature. Just now it is rather pleasing to be a fan. Funny Girl, a new title by Nick Hornby, was released as a Kindle edition about a month ago and Us, the fourth novel by David Nicholls, took me to a train trip of a lifetime through the Europe with the dysfunctional Petersen family.
Aah, toi Nicholsin “Yhtä matkaa” on pitänyt jo pitkään hankkia luettavaksi. Hyvä, että muistutit!
Ärsyynnyin, tykkäsin, iloitsin ja tunsin suurta halua ravistella päähenkilöä – eli viihdyin kyllä sen parissa.
Pikkukylän kirjastossa minäkin vietin ala-asteikäisenä kaiken vapaa-aikani, kirjastotäti taisi vähän kontrolloida, mitä aikuisten kirjoja sai minkäkin ikäisenä lainata jos äiti ei ollut mukana.
Oi, hyvät jogurtit ovat niin harvassa. Olen jugunirso, pitkien Keski-Euroopan reissujen jälkeen mikään kaupan perusjugu ei kelpaa. Itse tehden saa turkkilaista jogurttia siemenenä käyttäen kevytmaidosta hyvää, mutta ei siinä ihan täydellinen rakenne ole.
Muistan vieläkin erittäin tarkasti, missä meidän lähikirjastosta löytyi Lotta-sarja, Tiina-kirjat ja monet muut ja siitä on aikaa niin kauan, ettei koko kirjastoa ole ollut enää kymmeniin vuosiin olemassa.
Tuo jogurtti on kylla hyvää, ihanan hapanta ja lohkeavaa.
Kiva kirjoitus, taas kerran. Minulta on tulossa pian kirjapostaus, jossa kehun myös kirjastoa, ja totean samaa, että suunnilleen vuosikymmenen ajan käyttö ollut vähemmällä, oikeasti minulla vieläkin pidempään, mutta kuinka viimeisen vuoden aikana olen löytänyt kirjaston uudestaan.
Ja kiitos vinkistä, pitääkin käydä tsekkaamassa sushi-paikka mitä pikimiten, heti seuraavalla kirjastoreissulla kun on sopivasti siinä vastapäätä 😉
Meitä on siis useampia kirjaston uudestaan löytäneitä. Se on käsittämättömän hieno matalan kynnyksen kulttuurilaitos.
Fuku Supreme on kyllä käymisen arvoinen, ehdottomasti hintansa väärti.
Minullakin on ollut kirjasto pitkään hukassa! Aion hapuilla sinne tieni uudelleen. Aikanani kolusin Rajakylän kirjaston lasten- ja nuortenosaston läpikotaisin ja luin melkein kaiken, mitä käsiini sain. Minäkin muistan, missä siellä olivat tiinat ja lotat ja viisikot ja neitietsivät ja kaikki, oi ihanaa…
Sinne kannattaa todellakin hapuilla tie takaisin. Jo pelkästään kirjaston tunnelma on ihanan pysähtynyt ja samalla rauhoittava.
Hornby ja Parson ovat kyllä kovia. Ei mulla muuta 😉
No niin ovat. Siinäpä olennaiset.