Pakko. Se on sana, joka ei ole koskaan kuulunut sanavarastooni joulun osalta. Ehkä siksi suhtaudun jouluun ilolla, siihen ei mielikuvissani yhdisty painetta tai stressiä.
Sanon lonkalta olevani jouluihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin koristella taloa hyvissä ajoin tai että kotonamme leijailisi koko joulukuun huumaava leipomisen tuoksu. Kuistilla eivät kurkistele tontut vaan puen kodin jouluun varsin maltillisesti. Kynttilöitä, muutama joulukukka, vuosia palvellut tähtilamppu ikkunaan. Koen olevani jouluihminen, koska pidän joulusta ja sen odottamisesta. Siihen ei liity massiivisia valmisteluja, eikä varsinkaan pakkoa yhtään mihinkään.
Aika pitkään joulunaika oli minulle vuoden pisimpiä lomia. Pakkasin laukkuun lahjat ja seitsemät tanssikengät, matkasin valmiiseen pöytään ja nautin mahdollisuudesta tavata vanhoja ystäviä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa. Odotin vuosittaisia joulupäivän ja tapanin kokoontumisajoja tutussa baarissa vähintään yhtä paljon kuin aattoa. Joulu alkoi siitä, kun ajoin juna-asemalta kotiin tuttua rantatietä ja matkan varrella olevan asutun saaren rantakuusi välkkyi jouluvaloissa valkeuden keskellä. Sen enempää ei tarvittu joulumielen synnyttämiseen.
Matkustussuunta on kääntynyt, nykyään äiti matkaa etelään. Vaikka olemme siirtyneet meidän pöytäämme, edelleen joulusta puuttuu suorittaminen. Emme ole kovin puritaaneja. Kerran vuodessa syön mieluusti jouluruokia, mutta ne vaihtelevat jonkin verran vuosittain. Jokainen saa kertoa toiveensa joulupöytään. Äiti haluaa aina kinkkua, minä kaipaan lanttulaatikkoa, lanko perunalaatikkoa, sisko tähtipullia, mies pateeta ja kaikki rakastavat alkupalakaloja. Lista ei siis ole pitkä, ne sisältyvät menuun, muuten tarjottavat vaihtuvat sen mukaisesti, mitä minua milloinkin huvittaa kokeilla ja mitä sisko haluaa leipoa. Kukin tuo jotain pöytään, emännän vastuu ei ole kovin painava.
Reetta Meriläinen kehotti HS:ssä poistamaan sanavarastosta adjektiivin aito joulusta puhuttaessa. Suosittelen samaa. Olen viettänyt monenlaisia jouluja erilaisilla kokoonpanoilla. Jos jotain olen oppinut niin sen, että ei ole yhtä ainoaa aitoa joulua. Perinteistä on mukavaa pitää kiinni, mutta niissä ei ole mikään pakko roikkua. Omassa joulussani haluan pitää ne, joiden tuottama ilo ylittää niistä koituvan stressin.
Viime vuonna pöytään löysivät perunaletut. Ne ovat kätevä tapa hyödyntää aatosta ylijääneet keitetyt perunat joulupäivänä osana kalapöytää.Ennen joulua herkuttelimme perunaletut Juuren keittokirjasta poimitun puolukkagraavatun lohen kanssa. Kalan graavausohje on kirjan ohjetta topakampi suolan määrässä. Juuren ohjeen vastaisesti graavaan kalaa mieluummin kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka- että lihapuolelle. Henri Alenin ohjeen mukaisesti käytän suolaa noin 5 % kalan painosta, graavaan kalaa kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka että lihapuolelle.
Perunaletut
noin 25-30 pientä suupalalettua
250 g puikulaperunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
1 dl täysmaitoa tai kermaa
2 kananmunaa
1/2 rkl perunajauhoja
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl pehmeää tai sulatettua voita
ripaus suolaa
ripaus muskottipähkinää
lisäksi voita paistamiseen
1. Keitä perunat ja painele ne siivilän läpi perunalumeksi.
2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
3. Vatkaa perunalumen joukkoon keltuaiset, voi ja maito. Sekoita joukkoon jauhot ja mausteet.
4. Nostele valkuaisvaahto varovaisesti taikinan joukkoon. Paista samantien voissa kullanruskeaksi molemmilta puolilta.
Graavilohi perusohje
1 kg kalaa
vajaa 50 g (vajaa 5 % kalanpainosta) merisuolaa
2 tl sokeria
nippu tuoretta tilliä
1. Ripottele kolmasosa suolasta nahkapuolelle ja loput tasaisesti lihapuolelle.
2. Ripottele sokeri ja levitä kerros tilliä krouveina paloina.
3. Nosta pussiin, aseta pussi lautaselle ja toinen lautanen painoksi. Anna suolaantua noin 2 vuorokautta. Kääntele muutamaan otteeseen graavaantumisen aikana.
4. Pyyhi ylimääräinen suola huolellisesti pois ja leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi.
Puolukkagraavattu lohi
kahdelle-kolmelle
noin 300 g lohta
vajaa 15 g merisuolaa
ripaus sokeria
noin 1 dl pakastepuolukoita survottuna
1. Graavaa kala graavilohen perusohjeen mukaisesti, mutta jätä pois tilli ja levitä sen sijaan kalan pinnalle survottuja puolukoita.
2. Pyyhi puolukat ja ylimääräinen suola huolellisesti kalan pinnalta.
3. Leikkaa kala ohuiksi siivuiksi.
*****
Over the years I have learned to abandon the idea of perfect Christmas and chosen to stick to those traditions that bring more joy than add stress. Even though I define myself as Christmas person, it does not refer to an impeccable performance or do not include fuzzing about each and every detail but it is more about enjoying the festive season and its spirit.
Minulla on sinun luontosi tässä asiassa ja vuosi vuodelta joulupuuhat vielä loiventuvat.
Valmiista pöydästä ei taida voida enää loiventaa, jos ainoa vastuu on pilkkoa hedelmäsalaatti – ja sekin yhteistyössä siskon kanssa.
Mutta ihan valtavaa suorittamista en silti saa joulusta kaivettua, saattaahan siinä olla sekin, että tykkään laittaa ruokaa, joten mikäs siellä keittiössä puuhastellessa.
Mä rakastan perinteitä silloin, kun ne eivät muutu pakoksi ja stressiksi. Kaikki on kivempaa, myös joulu, kun lähestymiskulma on rento.
Onpa muuten ihanan näköiset alkupalat!
Meilläkin graavataan kalaa 2 vuorokautta. Suolaamme vain päältä, mutta pinoamme kalat päällekkäin foliopakettiin, jolloin suola tarttuu alla olevalta kalalta päällä olevan nahalle. Käännämme pakettia aamuin ja illoin, niin graavaus on mahdollisimman tasaista. Ja siis nyt mä puhun siiasta, kun lohta en ole vielä graavannut.
Taidanpa ensi kerralla kokeilla tuota sun puolukkagraavausta. Kuullostaa herkulliselta!
Minäkin olen perinteiden rakastaja, enkä ole ikinä hinkunnut esimerkiksi joulua pakoon. Tänä vuonna on toistaiseksi mennyt taas ihan leppoisissa merkeissä – aion jatkaa samalla linjalla ja nautiskella joulusta.
Minäkin kääntelen pakettia, pitääkin lisätä myös ohjeeseen. Lohta tulee graavattua aina vain pieni pala, ettei sitä paljon pinota päällekkäin, joten siksi ripottelen suolaa molemmin puolin. Juuren puolukkagraavattu lohi on kyllä hyvää – kauneimman lisän puolukka tekee tosin väriin.
*Glup*. Herkullista. Ja herkullista joulua sinne tosiaan.
Joulu on ihanaa!
Herkullista joulua sinnekin – ja kyllä joulu on ihanaa aikaa. Nytkin kun katson ulos ja kaikki on peittynyt lumeen, kotona tuoksuu mausteet, koska innostuin leipomaan taatelikakkuja. Koti on melkein siivottu, kuusi on nostettu sisälle ja huomisesta alkaen alkaa tulla ensin ystäviä ja sitten sukulaisia kylään. Eihän tästä voi olla tykkäämättä.
Juuri näin! Minäkin tituleeraan itseäni jouluihmiseksi, vaikka joulutunnelma syntyy varsin hillityistä elementeistä. Yhdessä oleminen, hyvä ruoka ja lasten ilo ovat joulussa tärkeintä. Meilläkin kattaus syntyy yhteisvoimin, mutta mulla on aina päävastuu kaloista. Haluaisin nauttia enemmän joulun odotuksesta, mutta viime vuosina on aina tullut vähän kiire itse odottamisen kanssa…
Valitettavasti välillä täälläkin lipsahtaa välillä joulukuussa kiireen puolelle, mutta onneksi pienetkin jutut tekevät joulun tunnelmaa. Tänä vuonna oli onneksi vapaapäiviä rutkasti ennen varsinaista juhlaa, joten suht rauhassa varmaan huomenna joulu syntyy – ja samalla joulutunnelma.
Ja olet muuten oikeassa tuon suolan kanssa – runsaampi suolaus on graavikalassa parempi.
Kalan kanssa on turha terveysintoilla suolan kanssa, se vaatii suolaa, jotta maut avautuvat.
Hyvää joulua sinnekin. Onpas hienoa, kun se Helsingissäkin on valkea.
Ja vielä, hyvää joulua!
Yup, ei kannata pilata joulua stressaamalla, nyt on vuoden hauskin aika! Me vaihdellaan joulumenuta vuosittain, vain kinkku on ainoa vakiotarjottava, Niin ja tietenkin kalaa ja mätiä jossain muodossaan on oltava, mutta noin muuten pöytään pääsee se, mitä halutaan.
Minä olin jotenkin siinä luulossa, ettei teillä ole edes kinkkua. Huomenna määrittyy, mitä meillä syödään minäkin päivänä. Riippuu ihan siitä, mihin aikaan aamulla satun heräämään 🙂 Joulunpyhiksi on ruokalistat tehtynä, mutta ruokalajit vaihtelevat paikkaa fiiliksen mukaan.
Minä pidän joulusta, mutta otan sen tosi nautiskelumielellä. Vähän valoja ja pari koristetta, kynttilöitä, tuija ja siihen pari palloa. Ja ennen kaikkea paljon hyvää ruokaa, viiniä, kirjoja, leffoja, nukkumista ja yhdessäoloa. Mielestäni joulun voi loihtia vaikka halpiskebabista, jos se on se juttu, joka saa ihmisen onnelliseksi. Tärkeintä on rentoutua ja tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Joulu on minulle nautinnon ja laiskottelun juhla.
Sinäpä sen sanoit. Tuolla kaavalla mennään meilläkin jouluna, ilman sen suurempaa juoksemista nautiskellaan ja laiskotellaan. Hyvää, nautinnollista joulua sinulle!
Hyvää ja maistuvaista joulua sinnekin 🙂
Kiitos samoin sinne! On ollut kyllä erinomaisen maistuva joulu tähän saakka, voi miten hyvältä maistuukaan jouluruoka näin kerran vuodessa.
Pakko kommata vielä, että tosi kiva tuo perunalettusten ohje. Minulta jää aina tekemättä sellaiset tähdereseptit, joissa yhtenä aineksena on vaikka 3 dl muusia. Kun harvoinpa niitä tähteitä jää juuri se ohjeessa mainittu määrä, ja etenkin leivonnaisten kanssa olen todennut, ettei määriä kannata ihan hirveästi varioida, ellei ole todella pro leipuri. Teen mieluummin pohjan alusta alkaen tietystä määrästä perunoita, maitoa jne.
Tämä on yksi niistä tähderesepteistä, joita käytämme säännöllisesti – paitsi jo parina jouluna, mutta myös muutenkin. Nämä ovat nimittäin superhyviä ja helppoja. Ja leivonnaisten kohdalla olen oppinut kantapään kautta, ettei variointi kannata. Sen verran moneen kertaan on vedetty reippaasti pieleen, kun alkaa kuvitella olevansa jotenkin kehittynytkin leipoja.