Tietoa mainostajalle ›

Blog

Lautaskateutta – arepat ja Don’t Miss a Bite

Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite synnyttää minussa vakavan lautaskateuden. Onnellinen olkoon hän, joka on päässyt elämänsä aikana maistamaan kaikki kirjassa kuvatut makuelämykset. 

arepa

Syksyn kirjamarkkinoilla on ollut tungosta ruokakirjoissa, joiden tekijät ovat tulleet tunnetuksi muusta kuin ruoasta. Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -kirjan erottaa muista se, että sen takana on kosmopoliitti. Rakkaus ruokaan on selvästi ollut pitkäikäinen suhde ja elämä maailmalla on jättänyt jälkensä lautaselle.

Lapsuus mummon luona Bulgariassa ja vanhempien mukana kiertueilla Suomessa, nuoruusvuodet Helsingissä ja sen jälkeen maailmalle. Sammakonreisiä ja moules frites, aamiaiseksi croissatenja Pariisissa, Italian ja Espanjan kautta Yhdysvaltojen länsirannikolle, sieltä New Yorkiin, missä kohtaavat kaikki maailman ruokakulttuurit.

Eletty elämä ja maut näkyvät kirjan sivuilla ja on kirjan vahvuus. Aluksi rönsyilevä kuva on melko sekasortoinen, maasta ja mausta toiseen. Tiiliskivi vaatii perusteellisempaa tutustumista, ennenkuin runsauden keskeltä alkaa erottaa mielenkiintoisia uusia reseptejä. Kesti kauan ennen kuin aloin innostua kirjasta. Tositoimiin se on päässyt vasta kerran, reseptien toimivuus vaatii enemmän testaamista. Ensimmäisessä testatussa reseptissä oli selkeä mittasuhdevirhe.

Arepat merkitsin kirjasta testiin heti ensisilmäyksellä. Oikeaoppisiin arepoihin käytetään omia jauhojaan, masa arepaa (tai masarepaa). Todennäköisesti helpommin löytäisi neulan heinäsuovasta kuin Helsingistä masa arepaa, joten ilman sen suurempaa etsimistä nakkasin ostoskärryyn masa harinaa eli valkoista maissijauhoa. Se on lähin korvike.

Suurimmassa osassa arepareseptejä nesteenä ei käytetä maitoa, vaan useimmiten vettä, eikä joukkoon myöskään välttämättä sekoiteta juustoa. Koska makumaailmasta tulisi silloin hyvin masa harina -jauhojen takia maissitortillamainen, päädyin testaamaan Jordanovan vähän rikkaampaa reseptiä. Reseptin mittasuhteet eivät toimineet, vaan taikina jäi aivan liian löysäksi ja liisteriseksi. Olen muokannut oheisen reseptin mittasuhteet niin, että taikinasta tulee kimmoisa ja käsiteltävä. Samalla muokkasin reseptin myös sen kokoiseksi, että esimerkiksi tyypillisen kokoinen mozzarellapallo tulee käytettyä kokonaan. Herkästi pilaantuvana sitä on turha jättää jääkaappiin pyörimään.

Kirjassa arepat tarjottiin skandinaavishenkisesti graavilohella, avokadolla ja ranskankermalla. Itse tein jääkaapin jämistä lattarimman sovelluksen latomalla päälle salsaa tuoreista tomaateista, avokadoa ja kuivalla pannulla paahdettua chorizoa. Käytännössä maissileipäset voi päällystää melkein millä hyvänsä, esimerkiksi mustapaputahnalla, grillatulla kanalla tai pulled porkilla.

Arepat

noin 10 pienehköä leipästä

2 1/2 dl (täys)maitoa
2 rkl voita
noin 2 1/2 dl masa harina -jauhoja
125 g mozzarellaa
suolaa

1. Kuutioi tai raasta mozzarella. Mitä pienemmäksi sen kuutioit, sitä helpommin saat sen sulamaan taikinaan.

2. Sekoita suola ja noin 2 dl masa harina -jauhoja kulhossa.

3. Kaada maito kattilaan ja nosta kuumenemaan hellalle, laita joukkoon ruokalusikallinen voita, keitä kunnes voi on sulanut ja on kuumentunut kiehumispisteeseen. Ota pois levyltä juuri ennen kiehahtamista.

4. Kaada maito jauhojen joukkoon koko ajan puuhaarukalla sekoittaen, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

5. Sekoita joukkoon mozzarellakuutiot, vaivaa voimakkaasti, jotta juusto sulaa taikinan joukkoon. Heti kun taikina on jäähtynyt sen verran, että kärsit laittaa käden kulhoon, vaivaa taikinaa käsin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Taikinasta pitäisi tulla kimmoisa ja sen verran jämäkkä, että siitä on helppo painella ohuehkoja leipäsiä.

6. Anna taikinan vetäytyä viitisen minuuttia.

7. Jaa taikina kymmenen osaan, pyöritä ne palloiksi ja painele kukin pallo ohuehkoksi leipäseksi.

8. Paista arepat voissa keskilämmöllä kullanruskeaksi.

9. Tarjoa kuumana esim. avokadon, tomaattisalsan ja pannulla paistetun chorizon (laita chorizoviipaleet kylmälle pannulle, kuumenna pannu ja paista kunnes rasva on irronnut chorizoviipaleista, anna jäähtyä ja murusta pienehköiksi palasiksi) kera.

Nopea tuoretomaattisalsa

1 rasia kirsikkatomaatteja
1/2 punasipuli tai 1 salottisipuli
1 pienehkö valkosipulin kynsi
1/2 punainen chili tai chilirouhetta
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria
ripaus sokeria
1/2 pienen limen mehu

1. Kuutioi kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, silppua yrtit. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua hetki.

 

*****

Since locating a needle in a haystack is more probable than finding the authentic masa arepa flour in Helsinki I broke all the rules of the authenticity and replaced that impossible-to-find-ingredient with masa harina, its closest substitute.

The most traditional arepa recipes bear a certain resemblance to corn tortillas when made from masa harina,  so I chose to try out a slightly tweaked version in which hot milk is used as a liquid instead of water and a ball of mozzarella is shredded into the dough which is then kneaded as long as it takes to mozzarella to melt. The cheese gives the dough a somewhat chewy texture and makes arepas rich and moist. 

Kirja on saatu arviointikappaleena WSOY:ltä Blogatin kautta.

8 kommenttia “Lautaskateutta – arepat ja Don’t Miss a Bite

  1. Erilainen tapa syödä arepoja,en ole tuollaista nähnyt.,Arepathan ovat Venezuelan tärkeintä katuruokaa;myös Columbiassa niitä syödään,mutta eivät ole yhtä hyviä kun venezuelalaiset.Niitä tulikin syötyä ahkerasti siellä asuessa,kun niitä arepapaikkoja oli joka kulmassa. Arepoihin käytettävää Arepa Pan-jauhoa löytyy ViiVoanista:masa harinalla ei oikein aitoja arepoja pysty tekemään.
    Itse postasin venezuelalaisista arepoista täällä
    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2013/03/venezuelalaiset-maissileivat-eli-arepat.html
    Kuukausin sitten täällä torilla avattiin venezuelalainen arepa-koju,ja voi että olin siitä iloinen!

    Ja suosittelen,sillä ovat todella herkullisia.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 26.11.2014 at 19:23 sanoi:

      En ole aitoja maistanut, joten en osaa sanoa, mistä jään paitsi. Hyvä tietää, että Hakaniemestä löytyy. Pitää ottaa joskus testiin nekin.

      Kun selailin tietoa arepoista kirjan innoittamana ymmärsin, että kolumbialaiset ja venezuelaiset versiot eroavat toisistaan. Kolumbiassa esimerkiksi käytetään juustoa ja arepat ovat ohuempia. Mutta tiedä häntä, kun en kumpiakaan ole päässyt maistamaan.

      Meidän versiomme olivat enemmänkin jääkaapin sisällön sanelemia kuin varsinaisesti autenttisuuteen pyrkiviä.

  2. Jännä resepti! Pitää joskus kokeilla.

  3. Kuulostaa herkulliselta ja kivalla tavalle erilaiselta reseptiltä. Keittokirjasta on ollut paljon mielenkiintoisia reseptejä blogeissa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 30.11.2014 at 12:25 sanoi:

      Meni aikaa, ennenkuin silmä alkoi löytää kirjasta kaikkea mielenkiintoista. Mutta siinä on kivalla tavalla erilaisia reseptejä, paljon tuttuja, mutta vielä enemmänkin jo mukavasti sovellettuja tai itselle uusia. Kirja on todiste, että matkustaminen avartaa – myös makumaailmaa.

  4. en ole itse oikein vieläkään päässyt sinuiksi tuon kirjan kanssa enkä ole edennyt edes testausvaiheeseen. Kirjassa on jotenkin liikaa kaikkea: tekstiä, eri tyylejä… mutta nämä kyllä näyttävät hyviltä. Ehkäpä viikonloppuna saan aikaiseksi kauan kaivatun villasukat jalkaan-puhelin äänettömälle- sohvannurkkaan linnoittautumistuokion!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 10.12.2014 at 19:54 sanoi:

      Minullakin kesti todella kauan päästä sinuiksi. Ihan vähän karsimista ja ilmaa taittoon olisi tehnyt kirjalle terää. Mutta aion antaa sille vielä mahdollisuuden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation