Tietoa mainostajalle ›

Blog

Kaikenmaailman kotkotuksia – Mehevä uunibroileri

Uunibroileri. Ei enää pelkästään hyvää, vaan onneksi myös hiukan aiempaa eettisempää. Kaupan hyllyille on rantautunut varteenotettavia kotimaisia vaihtoehtoja tehotuotetulle linnulle.  

uunibroileri1

Tämän vuoden tervetulleimmat tuotteet kaupan hyllylle ovat omalta kannaltani kotimainen luomubroileri ja Naapurin maalaiskananpoika. Olen tuskaillut broilerin kasvatuksen epäinhimillisyyden kanssa. Ylijalostuksesta kärsivät eläimet, joiden jalat eivät kanna kunnolla rintalihasten painoa ja jotka eivät näe päivänvaloa lyhyen elämänsä aikana. Ajatus on soimannut omaatuntoani joka kerta, kun olen tarttunut koipeen. Vaikka broilerin syönti on meillä ollut aika satunnaista, kokonaan en ole siitä kuitenkaan pystynyt luopumaan. Huonosta omatunnosta huolimatta. Lihani on heikko.

Luomubroileri yritti jo muutamaan kertaan markkinoille. Ensin ulkomailta tuotuna pakasteena ja sitten sitä toi kasvatustestinä ja koemarkkinointina kauppoihin hetken aikaa Pajuniemi. Suksee ei ollut suuri. Nyt parikin uutta yrittäjää on ottanut askelia eettisempään suuntaan.

Jos tehotuotetun, eettisemmäksi väitetyn maalaiskananpojan ja luomubroilerin tuotannon erot tiivistää muutamaan asiaan, ne ovat käytännössä rotu, kasvuaika, kasvuolosuhteet ja ruoka. Lisäksi luomu on sertifioitu ja valvottu järjestelmä.

Rotu ja kasvuaika

Yleisimmin Suomessa kasvatettava broilerirotu on Ross, joka on nopeasti kasvava lajike, joka kasvattaa suuret rintalihakset. Nopea kasvu aiheuttaa ongelmia linnuille, eivätkä niiden jalat pysy mukana painon kehityksessä. Ainoa kotimaista luomubroileria kasvattava L’uomu Nokka on valinnut lajikkeeksi Hubbard CY:n, Naapurin maalaiskananpojat ovat Cobb-lajiketta. Molemmat ovat hitaampikasvuisia lajikkeita ja broilerit saavat elää noin tuplasti pidempään kuin tavalliset serkkunsa, jotka elävät vain reilun kuukauden. Luomussa on myös yksiselitteinen kasvurajoite eli lintu saa kasvaa korkeintaan 35 grammaa päivässä, mikä varmistaa sen terveyden.

Kasvuolosuhteet ja käsittely

Linnuilla on luomutuotannossa ja Huttulan Kukon tuotannossa tuplasti enemmän tilaa kuin jättihalleissa kasvavilla sukulaisillaan. Lintuja saa olla yhdessä hallissa vain murto-osa siitä mitä tehotuotannossa pahimmillaan. Luomubroilerien halleissa on luonnonvaloa ja linnuilla on mahdollisuus myös ulkoilla toukokuusta lokakuulle. Naapurin maalaiskana kasvaa hallissa, eikä pääse ulkoilemaan.

Katsoin Michael Mosleyn dokumentin eläinten kasvattamisesta ja yksi omalla kohdallani pysäyttävimpiä hetkiä oli nähdä, kun sadat ja tuhannet kananpojat pyörivät liukuhihnalla ja niitä poimittiin koneellisesti kuin esineitä. Sekä L’uomu Nokka ja Huttulan Kukko poimivat broilerit käsin.

Ravinto

Broilerien rehuun lisätään soijaa, koska se nopeuttaa kasvua. Huttulan kananpojat kasvavat kokonaan ilman soijaa, L’uomu Nokka käyttää rehussa vain luomusoijaa, tehotuotannossa broilerien rehussa voi olla myös GMO-manipuloitua soijaa.

Mitä valita?

Asiasta lienee yhtä monta mielipidettä kuin on ostajaakin. Puhtaasti luonnonvarojen kannalta ajattelevalle vastaus on päinvastainen kuin eläinten inhimillisempää kohtelua painottavalle. Luonnonvarojen kannalta tehotuotanto on tehokkain tapa kasvattaa kanoja, mutta luonnonvaralaskelmat eivät ota huomioon eläinten kohtelua. Toisaalta esimerkiksi eettiseen lihantuotantoon perehtynyt Lappalainen näkee luomutuotannossakin edelleen liikaa kompromisseja. Itse olen kelpuuttanut pöytääni sekä Naapurin maalaiskananpoikaa että luomubroileria. Jokainen voi tehdä omaan arvomaailmaansa sopivan valinnan.

Tiedostan, että kyse on hyvin lyhyen elämän elävistä eläimistä, jotka eivät missään tuotantomuodossa ehdi kasvaa aikuisiksi. Silti kehitys on mielestäni oikeansuuntaista. Kaupan hyllyille on oikeasti tullut vaihtoehtoja, valintoja on aidosti mahdollista tehdä. Esimerkiksi Naapurin maalaiskana on niin maltillisesti hinnoiteltua, että useimpien meistä on mahdollista tarttua siihen myös hinnan puolesta. Luomubroileri on noin tuplasti tavallista kalliimpaa, sen selittää pitkälti siitä maksettava kolminkertainen tuottajahinta. Moneen muuhun lihaan tai kalaan nähden kokonaisen broilerin alle 15 euron kilohinta on kuitenkin edelleen varsin edullinen.

Tartuin tällä kertaa naapurin kananpoikaan ja tein pitkästä aika lapsuuden suosikkiruokaa, uunibroileria. Silloin sen kanssa syötiin sekä riisiä että perunaa, koska äidin mielestä peruna tiellä pitää, eikä riisissä ole tarpeeksi ravinteita. Seuraavana päivänä tähteistä tehtiin aina kanakastike, joka oli vähintään yhtä hyvää kuin varsinainen pääateriakin. Se on periaatteeni nykyäänkin. Pyrimme pitämään huolta, että lihaa ei päädy meillä roskiin, vaan se syödään aina kokonaan.

Väittävät, että uunibroileri on helpoista helpoin, mutta uskallan olla eri mieltä. Olen tuskaillut vuosia kunnon uunibroilerin kanssa. Miten saada reidet kypsiksi ilman, että rintapaloista tulee kuivia. Luin, että jopa Henri Alén oli kokkiuransa alussa saanut sapiskaa raa’aksi jääneiden reisien takia.

Olen päätynyt siihen, että parhaat kaverini matkalla mehevään kanaan ovat voi ja paistolämpömittari. Siitä huolimatta arvon tasaisesti kypsyyden kanssa. Tämäkin broileri kävi välillä kuvassa ja päätyi sitten taas uuniin kypsymään lisää. Se oli noin puolitoistakiloinen ja kaikkiaan kypsytin sitä noin puolitoista tuntia. Eviran mukaan broilerin sisälämpötilan pitää olla 75 astetta, jotta kaikki salmonellabakteerit ovat varmasti kuolleet. Kannattaa huomioida, että broileri kypsyy vielä hiukan vetäytyessään folion sisällä.

Ohje on alunperin jostain vanhasta Jamien kirjasta, mutta se on muuttunut matkan varrella. Ydin ja olennaisin on kuitenkin suoraa lainaa. Yrttinen ja sitruunainen voitahna mehevöittää tiukemmankin linnun. Samasta ohjeesta on peräisin myös tahnan joukkoon silputtava ilmakuivattu kinkku. Ainakin broilerin veroisia ovat tässä reseptissä kanan kanssa kypsyvät juurekset. Linnun pinnalta valuva yrttivoi maustaa myös ne. Käytin tällä kertaa yrttivoin pohjana Valion uutta sitruunavoita, joka oli sitruunaisuudessaan positiivinen tuttavuus. Samaan lopputulokseen pääsee käyttämällä tavallista voita ja sitruunankuorta.

Tämä on ollut luottoreseptini jo vuosia, se on odottanut julkaisuaan koko blogin olemassaolon ajan, mutta kana on niin viheliäinen kuvattava, että olen hyllyttänyt reseptin luonnoksiin kerta toisensa jälkeen. Se on siis moneen kertaan testattu.

Mehevä uunibroileri

1 kokonainen broileri
1 sitruuna

Sitruuna-yrttivoi

100 g Valion sitruunavoita (tai 100 g voita ja 1 luomusitruunan kuori)
5-6 siivua ilmakuivattua kinkkua
2 oksaa rosmariinia
vajaa ruukku timjamia
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
mustapippuria

Uunijuurekset

6 perunaa
pari pientä palsternakkaa
pieni pala selleriä
pala lanttua
oliiviöljyä
suolaa
rosmariinia

Lisäksi paistinarua (ei välttämätön)

1.Kuumenna uuni 225 asteeseen. Huuhtele broileri ja kuivaa se huolellisesti talouspaperilla. Hiero suolaa linnun sisuksiin.

2. Silppua ilmakuivattu kinkku, valkosipuli ja yrtit. Sekoita joukkoon sitruunavoi, suola ja mustapippuri.

3. Työnnä sormi varovasti nahan alle rintaleikkeen päällä ja irrottele nahka lihasta. Varo, ettei nahka repeä ja ettei siihen tule reikiä.

4. Levitä reilusti voita nahan alle. Leikkaa kolme viiltoa kumpaankin reisilihakseen, jotta paksuin kohta kypsyy hyvin. Laita viiltoihin yrttivoita. Levitä loppu yrttivoi linnun pinnalle.

5. Leikkaa sitruuna muutamaksi lohkoksi ja työnnä ne linnun sisuksiin. Jos sinulla on paistinarua, sido sillä linnun jalat nilkoista yhteen. Sitruunat pysyvät paremmin linnun sisällä.

6. Laita kana uunivuokaan ja nosta se uuniin 15 minuutiksi. Kuori ja pilko sillä aikaa juurekset melko suuriksi paloiksi. Perunat voi halutessasi vain pestä todella huolellisesti.

7. Ota kana pois uunista, nosta se pois vuoasta. Pyörittele juurekset kanasta valunneessa voisulassa, nosta kana takaisin vuokaan juuresten päälle, laita vuoka uuniin ja laske lämpötila 180 asteeseen. Kypsennä, kunnes sisälämpötila paksuimmasta kohdasta on 75 astetta. Jos sinulla ei ole sisälämpömittaria, kana on kypsä, kun pistät sitä hammastikulla reiden paksuimpaan kohtaan ja ulostuleva lihasneste on kirkasta. Kannattaa varautua paistamaan kanaa vielä reilu tunti. Valele kanaa joko ruoan pohjalla olevalla nesteellä tai oliiviöljyllä.

8. Nosta kana uunista ja kääri se folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Jos vihannekset eivät ole saaneet yhtään ruskeaa pintaa, nosta uunin lämpötilaa ja laita ne vielä uuniin siksi aikaa, kun kana vetäytyy.

*****

It took years to get free-range and organic chicken meat to the Finnish supermarket shelfs. Even though I do not fool myself by thinking about a poultry idyll with a flock of happy little chicks strutting around in a green grass, I still consider this as a step forward. Now we have at least a chance to vote with our wallets for more ethical poultry production. 

A recipe after another claims that nailing a perfect roast chicken with juicy meat and crispy skin is a downhill. I must contradict that. After years of practice I still struggle how to get thighs ripe before breasts have lost all their juiciness. More than once I have been forced to put the bird back to the oven from the table. I gave up and took two not-too-secret weapons in use: I spread a good knob of butter under the skin and use thermometer to estimate when a chicken is done. The latter part, so amateurish, I know.

 

Postauksen lähteinä olen käyttänyt mm. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -blogia sekä useita muita verkkosivustoja liittyen broilerin kasvatukseen. Faktat ovat omalta osaltaan tarkistaneet Jyrki Sukula Huttulan Kukosta sekä Arto Jokinen L’uomu Nokasta. Kummaltakaan yritykseltä ei ole saatu postausta vastaan tuotteita tai muuta palkkiota.

11 kommenttia “Kaikenmaailman kotkotuksia – Mehevä uunibroileri

  1. Nuo uudet siivekkäät ovat askel parempaan suuntaan kotimaisessa siivekkäiden kasvatuksessa. Meillä ei ole testattu vielä kumpaakaan koska en ole päässyt sisäisen hippini kanssa yhteisymmärrykseen siitä, onko otuksilla ollut riittävän hyvä elämä. En tosin ole kumpiakaan edes nähnyt kaupassa.
    Kokonaisen kanan kypsymisaika vaihtelee paljon otuksen sisälämpötilasta uuniin laitettaessa. Tavisuunissa reilun puolentoista kilon kana kypsyy yleensä 75-90 min (paloittelun jälkeen koipipalat ovat joskus joutuneet takaisin uuniin jos sisälömpö on aloittaessa ollut nollassa), kiertoilmalla sulana ostettu kana kypsyy 45-50 minuutissa.

  2. Jonna / suolaa&hunajaa on 14.11.2014 at 7:57 sanoi:

    Näihin ei ole yksinkertaisia vastauksia ja jokainen joutuu tekemään oman ratkaisunsa, mikä on riittävän hyvä elämä.

    Kiitos tuosta aikayhteenvedosta. Välillä menee ihan putkeen, mutta joskus veivataan kanaa edestakaisin.

  3. Kiitoksia tästä infopaketista! olen pohtinut, pähkäillyt ja huovannut näiden broitsuasioiden äärellä jatkuvasti, ja postannutkin asiasta jonkin verran.

    Naapurin maalaiskana on ollut suosikkini tänä syksynä ja ilahtuneena ostan sitä jo eri puolilta Tamperetta, jopa Hervannankin K-kaupasta, ei pelkästään keskustasta Stockalta. Sokoksella oli tänään LuomuNokkaa, joten mun ostossuunnitelmat meni ihan uusiksi :). Mahtavaa, että valinnanvaraa löytyy arkeen!! Olen oikeasti valmis maksamaan hieman enemmän laatukananpojasta, sahajauhobroilerin sijaan, niin maun kuin eettisyyden vuoksi.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.11.2014 at 9:24 sanoi:

      Ole hyvä, tämä tietopaketti on tehty hyvin itsekkäistä syistä eli halusin ymmärtää, mistä on kyse. Olen ilahtunut, jos siitä on iloa muillekin.

      Minäkin olen valmis maksamaan hiukan enemmän ihan samoista syistä, eettisyyden lisäksi kyse on myös mausta.

  4. Meillä on syöty nyt useampaan kertaan Luomu Nokkaa. Minusta se on on ihan kohtuuhintaista, paitsi ne rintafileet, mutta niitä ei varmaan tulisi ostettua muutenkaan. Ja se kokonainen kanahan on minusta aina pyhäruokaa, josta syödään se varsinainen ateria, sitten se seuraavan päivän pasta/kastike/keitto, ja vielä lopuksi luista keitetään liemi.

    Sen verran kommentoisin vielä, että kotimaisessa broilerissa/kanoissa/munissa ei edelleenkään esiinny salmonellaa. Taidamme olla Ruotsin ohella ne ainoat maat jossa näin hyvin on asiat.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 16.11.2014 at 15:52 sanoi:

      Meilläkin syödään kanasta oikeastaan kaikkea muuta paitsi rintafileitä ja ne muut osat ovat minustakin ihan kohtuuhintaisia. Kanaliemi olisi pitänyt minunkin tästä keittää. Se on kun liemistä se, jota tulee käytettyä eniten. Juuri nyt vain pakastin pullistelee. En tiedä, minne siellä vielä liemet ujuttaisi.

      Olemme onnekkaita tuon salmonellan suhteen, mutta silti en suosittelisi kanan jättämistä raa’aksi. Olen sen suhteen vainoharhainen.

  5. Luomu Nokka on minulle ihan tuntematon suuruus, joten kiitos infosta. Naapurin maalaiskanaa kuluu ihan säännöllisesti. Ainoita suikaleita, joita suostun ostamaan. Jopa se pintamaustettu tomaatti-inkiväärisetti on ihan jees!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.11.2014 at 8:19 sanoi:

      Hienoa, että joku löytää kummantahansa näistä toimijoista blogista. Samalla kun halusin selventää omia ajatuksia, halusin myös jakaa tietoa näistä kahdesta. Kummallakaan tuskin on valtavia markkinointirahoja takanaan.

      Olen ostanut vain maustamattomia juttuja, mutta tuota pintamaustettuahan voisikin kokeilla.

  6. Annaleena on 20.11.2014 at 21:44 sanoi:

    Näyttää niin maukkaalta, että täytynee ottaa kukonpoika sulamaan pakastimesta! Nämä kaupan luomutuotteet on vielä testaamatta, mutta ei kauaa, tilasin viime viikolla Tilakaupasta L’uomu Nokan siipiä, jotka odottavat vielä sopivaa hetkeä 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 20.11.2014 at 23:05 sanoi:

      Sinä oletkin niin onnellisessa asemassa, että pakastin täyttyy onnellisina kasvaneista kukonpojista 🙂
      Sekin on mahtavaa, että siipiä vaan nykyään ilman kaiken maailman turhia marinadeja.

  7. Pingback: Kuuden pippurin grillattu maalaiskananpoika | Ripaus tryffeliä

Post Navigation