Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Soseessa – perinteinen omenasose

Sipaisu paahtoleivän päälle, lusikallinen puuron kanssa, useampi lettujen kanssa. Ensimmäinen pieni purkki omenasosetta, jonka jätin jääkaappiin soseen keittelyn jälkeen on jo huvennut.

omenasose-resepti

Sain Kivistöstä mieluisia tuliaisia, pieniä mukavasti happamia omenoita. Kotimaisia, joista saa parhaan omenasoseen. Sen ihan perinteisen ilman mitään kikkailuja. Mausteena vain hiukan kanelia ja niin vähän sokeria, että sose säilyy happamana.

Sokerin määrään vaikuttaa paljon myös omenoiden happamuus. Kannattaa aloittaa pienellä määrällä sokeria ja lisätä oman maun mukaan. Tällä kertaa käytin puolet sokerista vaaleaa muscovadosokeria. Sokereita alkaa olla kaapissa värisuora. Ei suotta, tummemmissa sokereissa on karamellinen maku, joka maustaa myös lopputuloksen. Varsinkin muscovadoa vaaleana ja tummana käytän paljon.

Tässä ohjeessa on niin vähän sokeria, että omenasose säilyy vain pakastettuna. Jääkaapissa säilyvään hilloon sokeria tarvitaan moninkertainen määrä ja sokeria pitää myös keittää kauemmin omenoiden kanssa säilyvyyden varmistamiseksi. Kilosta omenia tulee muutama rasia sosetta, parista kilosta tuli kohtuullinen mutta kuitenkin riittoisa erä meidän kahden talouteemme.

Jos soseutat omenat sosemyllyllä, omenia ei tarvitse kuoria. Varsinkin pieni erä menee ihan kivuttomasti ilman myllyjä. Itse usein varmistan samettisen rakenteen pyöräyttämällä soseeksi keitetyt omenat vielä lopuksi nopeasti sauvasekoittimella ja sen jälkeen siivilöimällä soseen.

******

Forget about those imported granny smiths and golden deliousciouses. Heirloom apples are the only sort of apple which tempt me to spend an evening jammed by a stove for a patch of apple sauce.

I used not to play around with a traditional apple sauce recipe. More was not needed, only a hint of cinnamon and a perfectly smooth and velvety texture. But since all those fifty shades of brown have started to take over the sugar section in my kitchen cabinet, I have developed a mild addiction to that delicate caramel flavor of brownish sugars like muscovada. For an apple sauce I use both white sugar and light muscovado in order not to colour the sauce too brown. 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST

 

31 kommenttia “Soseessa – perinteinen omenasose

  1. Täälläkin kuluu syksyisin aina kauhea määrä omenasosetta! Minä saan aina mummini tekemää ihanaa sosetta, joka on jännän pinkin väristä.

    Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että englanninkielinen tekstisi on tällaiselle tulevalle enkunopettajalle ihanaa luettavaa…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 17:04 sanoi:

      Onkohan se ollut jotenkin lajikkeesta kiinni se pinkkiys? Meidän mummo puolestaan teki lyömätöntä vadelmahilloa.

      Toivon totisesti, ettet tarkoita, että siinä on niin paljon työsarkaa, että opettajille riittää töitä 🙂 Englanniksi kirjoittaminen on hyvää treeniä itselle, vaikka usein nuo lyhyet pätkät tulee kirjoitettua vähän nopeasti.

      • Luultavasti on lajikkeesta kiinni! Itse kun tein pienen satsin omenasosetta valkeakuulaasta, väri oli samanlainen kuin esimerkiksi sinulla tässä.

        Voi en todellakaan tarkoita, teksti on aina iloa silmälle! : )

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 26.09.2014 at 11:01 sanoi:

          Voisikohan tuo kuorineen keittäminen myös vaikuttaa? Pitää ehkä testata vielä niin, jos saan jostain lainaan tuollaisen sosemyllyn.

          Kiitos, olipas ihanaa kuulla, koska olen aina ihan varma, että kiireessä tulee kirjoiteltua yhtä sun toista. You made my day – big time!

  2. Ne on ne Kivistön ömput, mahtavia! Just tein eilen kakkua niistä, ei jäänyt vierailta kuin rippeet.

    Mäkin käytin muscovadoa, ja laitoin sekaan yhden tähtianiksen. Toimi kivasti, tuli lisäsyvyyttä selvästi makuun.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 17:08 sanoi:

      No ne olivat todentotta mahtavia. Meidän eilinen 3-vuotias yövieras vaati purkin lopun mukaansa kotiin 🙂

      Tähtianis ei ole ihan minun juttuni. Ei sinänsä pahaa, mutta lyö niin helposti kaiken yli.

  3. Meilläkin tehtiin eilen omppusosetta. Assistent-yleiskoneessa on varsin kätevä ominaisuus: omput lohkotaan tai puolitetaan siemenkotineen ja kuorineen je keitetään pehmeiksi. Sitten ne ajellaan lihamyllyosan läpi: rei’istä tulee ulos hieno sose ja tuubista jämät putkena. Sose kuumennetaan sokerin kanssa ja purkitetaan. Meillä oli 5l paloiteltuja omppuja ja soseeseen laitettiin 1 dl sokeria. Tuolla sokerimäärällä hillo on säilynyt jääkappissa kun purkit on käytetty 100 asteisessa uunissa ennen täyttöä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 17:09 sanoi:

      Kuulostaa todellakin kätevältä systeemiltä. Minkä aikaa keität omenia sokerin kanssa? Minä olen nimittäin saanut yhden erän homehtumaan kaappiin ja siksi olen siirtynyt tähän pakastamissysteemiin.

      • Assistent on ihan kätevä peli sekä leivonnassa että omppuhillon ja makkaroiden kanssa. Olin ihan lumoutunut kun teimme hilloa kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran :).
        Olisi ollut viitisen minuuttia. Pidämme tosiaan purkkeja ja kansia 100 asteessa 15-20 min ja purkitamme hillot kuumana niihin.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 19:34 sanoi:

          Sama metodi minullakin purkkien suhteen tai sitten keitän ne. Yleensä kuumennan uunissa, koska se on helpompaa.

  4. Sosemylly on niin pelastus joka syksyisiin omenasosetalkoisiin. En luovu siitä enää ikinä, taidan jopa panostaa hieman laadukkaampaan malliin :).

  5. Omenahillohommissa on näköjään ollut talous jos toinenkin. Minä tein hilloa eilen uunissa, kuten jo monta kertaa olen tehnyt. Kilo omppuja kuorineen ja 500 g hillosokeria (+ mausteet) on taannut säilyvyyden jääkaapissa. Rasian tai kaksi olen pakastanut, loppu hillo majailee hillopurkeissa jääkaapissa. Mitähän lopuista ompuista keksisi…?

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 18:28 sanoi:

      Uunissa tekemistä olisi joskus kiva kokeilla.

      Rajattomasti kai ei voi syödä omenapiirakkaakaan 🙂 Vaikka aika paljon kyllä voi.

  6. Auton peräkontissa on taas vajaan 10 kilon satsi omppuja matkalla kotiin säilöttäväksi :). En kyllä valita, kun viime vuonna jäätiin kokonaan ilman satoa.

  7. Jaana Saherma on 21.09.2014 at 20:14 sanoi:

    Soseutettu on urakalla jo muutama tunti. Parasta tulee happamista ja mehukkaista omenista. Neljään osaan, kodat pois, mehumaijaan höyrystymään pehmeiksi muutaman minuutin, sosemyllyllä muusiksi, vähän sokeria, pakasterasioihin. Ihan parasta!
    Lopuista tulee mehumaijalla mehua. Pakastimeen teen muutaman pullapohjaisen koko pellin piirakan, joihin saa uppoamaan myös aika paljon siivuja limittäin. Ja sitten vihonviimeiset kuorittuina puolikkaina uunivuokaan, päälle siirappia ja voinokareita. Seuraksi omatekoista, paksua vaniljakastiketta (paljon). Ensi vuonna vanhassa kellarissa on toivottavasti jo uusi ovi, sitten voin säilöä viimeiset jouluksi kellarin omenasyvennyksessä!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 20:57 sanoi:

      Huomattavasti nopeampi metodi, kun keitellä hiljaksiin. Kiva, kun kommentoit, taas opin uutta.

      Pakko todeta, että tuossa tulevat kyllä omenat mahtavasti hyötykäyttöön. Iso hatunnosto urakoinnista.

  8. Mun iskä on onneksi varsin pätevä ja tuottelias omppusoseen keittäjä. Sokerin määrästä välillä aina kiistelemme, minä kun tykkään sellaisesta hyvin happokkaasta versiosta… Mutta pysyn siis kätevästi soseissa! 😉

    Se uunihillo kiinnostaisi myös. Samoin olisi ihana käydä jossain mehuasemalla teettämässä tuoremehua. Se tosin edellyttäisi valtaisaa pakastinta.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 21.09.2014 at 21:54 sanoi:

      Tuo valtaisa pakastin – tai sen puute – on laiskuuden lisäksi se syy, miksi meillä säilöminen on aika rajallista. Olen myös huomannut, ettei niitä säilykkeitä määräänsä enemmän tule syötyä. Enemmänkin voisi.

  9. Annaleena on 22.09.2014 at 10:05 sanoi:

    <3 omenasose <3 Soseen keittäminen on ihanaa syyspuuhaa, kunhan määrät pysyy maltillisena 🙂

  10. Viime vuonna kaadoin jostain syystä hillittömän määrän sokeria pakastesoseeseeni. En tiedä miksi. Mutta se on lähes syömäkelvottoman makiaa. Eli säilyy tosi hyvin…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.09.2014 at 18:44 sanoi:

      Varsinkin, kun se on pakastimessa… Ja sen päälle syömäkelvotonta… Tehokas yhdistelmä säilyvyyden kannalta.

  11. Mä keittelin viime viikon aikana kymmenisen litraa sosetta, kokonaan ilman sokeria tällä kertaa. Lisäilen mausteet sitten käyttötarpeen mukaan.
    Munkin sose on pääsääntöisesti pinkkiä, olen käsityksessä, että väri tulee kuorista, mitä punaisempi kuori sen pinkimpi sose. Sosemyllyn kanssa kun ei tartte kuoria. Ja kymmenen litran keittämiseen menee sen verta monta kiloa omppua, että järkihän siinä lähtis niitä kuoriessa!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.09.2014 at 18:46 sanoi:

      Kymmenen litraa on jo sellainen määrä, ettei se käsipelillä olisi kovin terapeuttista…
      Olet tietenkin ihan oikeassa tuon värin suhteen, ihan sama juttu raparperillakin.

  12. Jee, omenailoittelu jatkuu! Ihan parasta, kun saa happamia kotimaisia omenia jälkkäreihin, soseisiin ja hilloihin. Ihania ovat tietysti myös makeat syömäomenat, ihan sellaisenaan.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.09.2014 at 18:47 sanoi:

      Tänä vuonna on tullut syötyä omenaa enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. En edes oikein muistanut, miten hyvältä omenasose maistuukaan.

  13. Katselin herkullisen näköistä omenahilloasi ja päätin, että tänään on se päivä! Minun oli lopulta pakko piilottaa omenat lapsilta, jotta sain hillon ne hilloksi asti 🙂 Maistui se hillonakin ja huomenna ensimmäinen purkki on varmasti jo tyhjä. Kiitos sinulle!

  14. Pingback: Keisarien herkku - Kaiserschmarrn - suolaa & hunajaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation