Ettei nyt vaan sattuis mittään. Kun kaksi kaupunkilaista lähtee mökille, sietää todellakin toivoa, ettei mitään sattuisi.
Ensimmäinen vuorokausi luonnon keskellä menee vähän peukalo keskellä kämmentä. Puolenkymmentä puhelua appiukolle on standardi. Kaasujääkaappi, aurinkopaneelit. Kerran vuodessa kun käy, niksit ovat vähän hukassa.
Mutta ainakin syntyy tarinoita. Niin kuin sekin kerta, kun kaupunkilaiset karkottivat lepakkoa popmusiikilla. Eläintieteilijäystävän siunaama metodi tepsi, järvinaapureiden siunauksesta en ole ihan varma.
Varminta on pysyä vanhoissa menetelmissä. Tulen nyt ainakin saa syttymään. Useimmiten. Ainakin pienten ponnistelujen jälkeen.
Kun istuu nuotion ääressä, vaikka hiipuvankin sellaisen ja huomaa pohtivansa, miten ihmiskunta keksi alkaa kypsentää ruokaa tulen avulla. Tai kuka keksi, että lisäämällä suolaa ruoan säilyvyys ja maku paranevat. Viimeistään silloin tietää tyhjentäneensä pään täysin kaikesta muusta.
Ihan pian sen jälkeen päätyy tuijottamaan järvenselkää ja saattaa päästää suustaan kliseisen lauseen: Kyllä luonto on kaunis.
Suolaa ja tulta. Paljon muuta ei tarvita hyvään kalaan. Lohen rinnalle tein perinteiset mummon kurkut. Siihen uusia pottuja ja nokare voita. Samana päivänä pellosta nostetut siiklit. Harvinaista herkkua kaupunkilaiselle.
Mummon hölskytyskurkut
kahdelle
puolikas kurkku tai pieni avomaankurkku
1-2 rkl etikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
reilusti tillisilppua
1. Kuori kurkku, mutta jätä siihen hiukan vihreitä raitoja. Siivuta se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä.
2. Sekoita etikan sekaan suola ja sokeri. Sekoita sen aikaa, että sokeri liukenee. Laita purkkiin kurkkusiivut, kaada päälle etikkaliemi ja tillisilppu. Ravista kunnolla.
3. Anna maustua hetki kylmässä.
******
Everytime it takes a while for a city dweller to conform to a lack of many modern conveniences in a summer cottage. However after a while you found yourself staring at the scenery and it just pops out of your mouth, the cliché: Nature is just so beautiful.
Hölskytyskurkkuina tunnen nämä pikapikkelöidyt, ihan parhaita! Ja olen melko samantasoinen taidoiltani mitä tulee mökkeilyyn. Ruokaa osaan aikalailla tehdä pienin värmein, leirimatkailu on opettanut, kantta käytetään kastikkeen tekoon ja aineksia lisätään päällekkäin kypsymään höyryyn nopeusjärjestyksessä. Mutta se tulen sytytys… Siinä olen todella taitava sössimään 😀 Paljon savua ja nokea sitä olla pitää!
Alku menee aina ihmetellessä, mutta sitten elimistö sopeutuu hitaaseen tahtiin, ulkohuussiin ja siihen, että pieninkin asia vie aikaa paljon enemmän kuin induktiolieteen tottunut kaupunkilainen muistaakaan. Lopulta sitten vähön harmittaa lähteä kotiin – paitsi jos on kylmää ja sataa. Olemme erikoistuneet valitsemaan säiden puolesta huonoimmat mökkiajat 🙂
Kesäkurkut ovat yksi ehdoton kesäruokasuosikkini. Odotan aina innolla torimyyjän ensimmäisiä avomaankurkkuja.
Tänä vuonna on ollut ihan täydellinen loma, oikeastaan puutteita on ollut vain yksi liian vähän mahdollisuuksia käydä torilla. Onneksi vajaa viikko Kuopiossa vähän paikkasi tilannetta viime viikolla.
Ihanalta kuulostaa, siiklit suoraan pellosta…
Tein juurikin yksi päivä näitä mummon kurkkuja (hölskytyskurkuista minäkin puhun). Niissä on yksinkertaisuudessaan sitä jotain.
Ps. tein eilen ahvenet, munakastikkeen ja hernepyreen … TAAS. Mutta kun se vaan on niin hyvää!
Mökkimatkalle osui aika robustin näköinen huoltoasema, mutta sieltä kaiken omituisen keskeltä löytyi myös siiklejä suoraan pellosta ja ne olivat jumalaisia.
Piti oikein muuttaa nimi otsikkoon, hölskytyskurkkujen js mummon kurkkujen välillä mietin kovasti postausta tehdessäni.
PS ensi viikolla taitaa tulla blogiin pari reseptiä, joista tykkäät ottaen huomioon tuon lämpimän suhteen tuohon ahven, herneet ja munakastike -reseptiin 🙂 minullekin tuo resepti on muuten yksi lemppareita blogissa. Se on vaan niin hyvää.
Urho ja minä taas mentiin istumaan lepakkojen lentoreitille. Sovittiin että 5 lepakkoa katotaan. Kolmannen kohdalla Urkki juoksi sisään kun se teki muutaman kuolemankierteen päittemme yläpuolella.
Minä niin ymmärrän Urhoa. Me oltiin yö ennen popmusiikkia miehen ja koiran kanssa piilossa hyttysverkon suojissa. Se saattoi pelastaa meidän hengen 🙂 nimim. Luonnosta vieraantunut
Parhaat kurkut on mummon kurkut 🙂
Ja sopivat kaikkiin kesäruokiin…
Olet niin oikeassa 🙂
Voi apua, mitä kaikkia herkullisuuksia on jäänyt hellehikoilu-remonttiurakointi-vesilleviilenemään -lomakierteessä jäänyt lukematta. Siis hölskytyskurkut, tottakai, mutta tuo lepakkojen karkotus popmusiikilla ja hengissä selviäminen hyttysverkon alla. Sydän!
Kaupunkilaisilla on kaupunkilaisten keinot ja sitäpaitsi ne ovat niin tehokkaat, etteivät ole kymmeneen vuoteen palanneet 😉 Vihjaatko siis, ettei hyttysverkko suojaa raivotaudilta… Siitä oli ainakin iso henkinen apu 😉